Onko pakko maistaa?

mä kotonakin vaadin että yhden kerran pitää maistaa. Mistä sitä muuten oppii tietämään miltä mikäkin maistuu, ja sillä tavalla voi tottua vieraampiinkin makuihin, kun tarpeeksi monta kertaa maistelee.

Toivottavasti et ole lapsen edessä lähtenyt kyseenalaistamaan opettajan auktoriteettia pohtimalla tätä asiaa ääneen.



Itse olen sillä linjalla, että maistettava on. Varsinkin, jos ollaan eskarissa/koulussa.

Kotona ei ole pakko maistaa, meillä kannustetaan maistamaa, mutta pakko ei ole. Lapset syövät silti hyvin erilaisia ruokia paitsi kuopus noita muutamaa. Salaatit ja kasvikset ei tosiaan ole ongelma.



Pakkosyömistä ei koulussa saa olla, mutta voidaanko pakkomaistaminen lukea siihen. Eikö muka muita keinoja ole? Kannustaminen, rohkaisu jne?

ap

mä kotonakin vaadin että yhden kerran pitää maistaa. Mistä sitä muuten oppii tietämään miltä mikäkin maistuu, ja sillä tavalla voi tottua vieraampiinkin makuihin, kun tarpeeksi monta kertaa maistelee.

tuo kuopus maistelee innoissaan uusia ruokia, joistain tykkää, joistain ei, ihan kuin aikuiset. Mutta sitten on nämä muutama ruoka joita ei syö, ei sitten millään enkä pidä sitä pahana asiana. Mutta en tykkää että niitä on koulussa pakko maistaa kun lapsi jo tietää että ei uppoa. Syötkö itse kaikkea?

ap

Loppupeleissä lapsen on tiedettävä, että maistettava on. Pelisääntöjen on oltava selvät. Koululaiset skippaavat jo ihan tarpeeksi ruokia ja käyvät mäkkärissä välitunnilla.



Mun mielestä siinä ei ole mitään kamalaa, että kaikkea on maistettava. lapsi ei traumatisoidu maistamisesta. Se onkin sitten jo ihan eri juttu, että pakotetaan syömään koko annos.

Loppupeleissä lapsen on tiedettävä, että maistettava on. Pelisääntöjen on oltava selvät. Koululaiset skippaavat jo ihan tarpeeksi ruokia ja käyvät mäkkärissä välitunnilla.

Mun mielestä siinä ei ole mitään kamalaa, että kaikkea on maistettava. lapsi ei traumatisoidu maistamisesta. Se onkin sitten jo ihan eri juttu, että pakotetaan syömään koko annos.

mitä pakolla saadaan aikaiseksi? kammo kaikkea uutta kohtaan. Minusta vapaaehtoisuus toimii paljon paremmin, kokemusta on koska olen päiväkodissa töissä. Eipä ole sielläkään pakko maistaa. Ei lapselle laiteta ruokaa väkisin suuhun. Kannustus toimii paremmin, mutta vaatii toki enemmän aikaa. Pakko on aikuiselle helppo ratkaisu.

ap

Eli jos lapsi kävisi vaikka hysteerisenä itkemään niin ei tarvitse syödä.

Mutta ruuan aikana neuvon ottamaan lautaselta jotain uutta, jos sanoo ei, niin ehdotan myöhemmin uudestaan, jos ei vieläkään niin sanon ruokailun lopuksi että syö vielä yksi haarukallinen ja laitan haarukkaan valmiiksi.

Yleensä lapsi syö mukisematta kaiken.

Mutta moni ei ymmärrä, ettei minunkaan lapsi ole kaikkiruokainen.

Hän ei esimerkiksi syö mitään sekametelisoppia tai marjajogurtteja. Tarjota saa ja tuputtaakin, mutta ihan omalla vastuulla sitten, kunhan ei sen jälkeen pakota syömään oksennusta lautaselta.

Eli jos lapsi kävisi vaikka hysteerisenä itkemään niin ei tarvitse syödä.

Mutta ruuan aikana neuvon ottamaan lautaselta jotain uutta, jos sanoo ei, niin ehdotan myöhemmin uudestaan, jos ei vieläkään niin sanon ruokailun lopuksi että syö vielä yksi haarukallinen ja laitan haarukkaan valmiiksi.

Yleensä lapsi syö mukisematta kaiken.

Mutta moni ei ymmärrä, ettei minunkaan lapsi ole kaikkiruokainen.

Hän ei esimerkiksi syö mitään sekametelisoppia tai marjajogurtteja. Tarjota saa ja tuputtaakin, mutta ihan omalla vastuulla sitten, kunhan ei sen jälkeen pakota syömään oksennusta lautaselta.

Harva aikuinenkaan syö kaikkea tai suostuu pakkomaistamaan. Aion seurata miten ne ruokailut lähtee sujumana ja kuuntelen mitä lapsi kertoo. Jos ei pakoteta niin ok, muuten kyllä puutun asiaan.

ap

maistamis annos on pienimmillään kielenkärjeen kastelu. Lapselle voi kertoa että ruokaa pitää maistaa todella monta kertaa ennen kuin siitä edes oppii pitämään.

On ihan ok, jos kaikesta ei tykkää.

Ja oli vaihe, jolloin lapseni ei syönyt kuin ranskalaisia mielellään, mutta nyt herkkua ovat homejuusto, raaka sipuli ja vaikka mikä. Hän on itse sanonut, että on tottunut kun on ollut maistettava. Muuten olisi ennakkoluuloisuuttaan jättänyt kaiken erikoisemman maistamatta.

Syön kaikkea, mitä koulussa tarjotaan, lapsena oli paljon omassa suussa pahalta maistuvia esim. kaaliruoat, maksaruoat, lanttulaatikko, keitoissa porkkanat ja lantut, mutta kaikki piti aina syödä ja niin aloin pitämään kaikesta. Maksaruoat ja kaaliruoat ovat nykyisin suurta herkkua.

Elävien limaisten simpukoiden imaiseminen sisuksiin tai matojen syöminen varmasti ällöttäisi, mutta niitä ei koulussakaan kyllä tarjota.Vieraisiin (omasta mielestä pahoihin) makuihin ei totu, jos ne jättää kokonaan pois.

Aina voidaan löytää hyvä syy, miksi ei tarvitsisi syödä. Esim. "kun syö muuten hyvin". On jo kohteliasta osata syödä kaikkea, vaikka sitten vain maistiainen.

3 lasta ja jokaisella omat inhokkiruuat. Silti niitä tehdään ja joka kerta jokainen maistaa. Joskus käy niin, että niistä oksettavimmistakin ruuista tulee lemppareita.

Pakkomaistaminen on ruumiillista väkivaltaa, joten siihen ei tarvitse suostua. Opettajalta kysyin, mihin perusopetuslain tai päivähoitolain kohtaan pakkomaistaminen perustuu ja koska ei sitä osannut sanoa, ilmoitin, että tämä lapsi ei maista vaan tuo omat eväät.

Kummallisesti kykenivät luopumaan pakkomaistamisesta koko porukan osalta, mistä taas seurasi se, että ruokailuhetket rauhoittuivat, lapset söivät paremmin kuin ennen ja kaikilla oli mukavampi olla kuin ennen.

Vanhemmat määräävät ja näyttävät tietävän kaiken paremmin.

Menepä vetämään 20 lapsen ruokailua vuoden verran. Huomaat, että kun yksi nirsoilee, niin toinenkin alkaa nirsoilla. Kyllähän ruokahetki varmasti menee helpommin, jos ei tarvitse maistaa. Opettajien ja hoitajien tehtävä olisi kuitenkin opettaa tulemaan toimeen silloinkin, kun eteen tulee ruokaa, jota et ole tottunut koskaan ennen syömään.

Meillä lasten on pitänyt syödä lautanen tyhjäksi. Joskus jäivät pöytään yksin syömään, mutta ovat nykyisin kaikkiruokaisia ja olen siitä tyytyväinen. Lapsetkin ovat ilmoittaneet tyuytyväisyytensä siitä, että heidät "opetettiin" syömään kaikkea.

Olen kuullut, että vanhemmat puhuvat kauhulla päivähoidon tai koulun ruokailuista. Usein jutut kiertävät ja paisuvat luulopuheista, vaikkei itse olla oltu lainkaan tilanteita edes näkemässä.



Tiedän, että on päiväkoteja ja kouluja, joissa lapset saavat ottaa itse ruoan tai joissa ruoanjakaja kysyy jokaiselta, paljonko haluaa ja on valmis antamaan aivan minimaalisia annoksia ja joissa ohjataan lapsia ottamaan sopivan kokoinen annos siihen nähden, pitääkö lapsi ruoasta vai ei tai onko ruoassa uusia makuja.



Minusta on hyvä, ettei lapselle laiteta eteen isoa annosta sellaista ruokaa, mistä ei pidä. Hienoa, että lapset saavat valita määrän ja hyvä, että voi ottaa vaikka vain yhden punajuurikuution, jos siitä ei pidä. Silloin ei ole myöskään kyse pakottamisesta siinäkään tilanteessa, jos punajuuren pala pitää maistaa, onhan se todella pieni pala.



Onko sinun toiveesi, että lapsesi oppisi syömään kaikkea? Tiedän, että koulussa moni lapsi on oppinut syömään sellaisia ruokia, joita kotona ei ole tarvinnut edes maistaa.

Ja oli vaihe, jolloin lapseni ei syönyt kuin ranskalaisia mielellään, mutta nyt herkkua ovat homejuusto, raaka sipuli ja vaikka mikä. Hän on itse sanonut, että on tottunut kun on ollut maistettava. Muuten olisi ennakkoluuloisuuttaan jättänyt kaiken erikoisemman maistamatta.

Ei ole ollut koskaan tuollaista syön vain ranskalaisia vaihetta.

ap

Kannustan ja rohkaisen maistamaan.



En pakota. Mutta asetan toisinaan myös valintoja.

Eli ei tipu herkkuakaan sitten jos ei maista edes pientä palaa jostain aivan perustuotteesta.esim. kurkusta.



Kerron myös itse lapsille, jos en välitä jostain ruuasta (niitä on hyvin vähän mistä en pitäisi) mutta kerron myös sen, että syön sitä silti, koska meille ei tarjoilla ruokia joita ei voisi syödä.



(vaikka päiväkotiruoka melko kehnoa onkin)

eskarissa. Koulussa ei voi vetää kilareita ja itkupotkuraivareita, jos on ruoaksi jotain, mistä ei itse pidä. Syötävä kuitenkin on, että jaksaa. Mielestäni ihan oleellinen asia aloittaa tämän harjoitteleminen jo tuossa iässä.



Mun mielestä teet ap itsestäsi ihan turhan numeron tällä asenteella. Et voi puolustaa eskari-ikäisen itsepäisyyteen tekemättä itsestäsi pelleä.



Tuskin se opettaja siellä puukko kädessä seuraa ruokailuja ja mulkoile lapsia ikävästi. Varmasti ihan kannustava ilmapiiri on, mutta maistettava on, halusit sitä tai et.



PS Päiväkoti-ikäinen on eri asia, kuin eskarilainen.

Kolmevuotias saattaa sanoa jostain uudesta ruuasta heti kättelyssä ruuan nähdessään, ettei pidä siitä, vaikkei olisi ikinä sitä maistanut. Silloin pitää maistaa yksi palanen. Jos se on lapsen mielestä ihan kamalaa, sen saa sylkeä pois paperiin, ei ole pakko nielaista. Tämä siis uusien ruokien kanssa, vanhoja tuttuja inhokkeja en pakota maistamaan joka kerta.

Pakkomaistaminen on ruumiillista väkivaltaa, joten siihen ei tarvitse suostua. Opettajalta kysyin, mihin perusopetuslain tai päivähoitolain kohtaan pakkomaistaminen perustuu ja koska ei sitä osannut sanoa, ilmoitin, että tämä lapsi ei maista vaan tuo omat eväät.



Kummallisesti kykenivät luopumaan pakkomaistamisesta koko porukan osalta, mistä taas seurasi se, että ruokailuhetket rauhoittuivat, lapset söivät paremmin kuin ennen ja kaikilla oli mukavampi olla kuin ennen.

Jos kuolee, niin on kyllä liian pumpulissa kasvanut. Vaikeuksia tulee jatkossa, jos äiti näin pienestä asiasta tekee suuren kysymyksen. Löysää vähän naruja ja anna lapsen kasvaa ja kasvattajien kasvattaa, hyvää se tekee.