Lue keskustelun säännöt.
Onko pakko maistaa?
27.06.2012 |
Kuopus on lähdössä syksyllä eskariin. Syö melko monipuolisesti, mutta sitten on ruokia joita ei suuhunsa laita kuten esim. pinaattikeitto ja kaalilaatikko. Kasviksia syö erittäin mielellään, menee parsakaalit ja paprikat.
Eskarin tutustumispäivänä ope ilmoitti tylysti että ei ole pakko syödä mutta maistettava on. No, minusta se on sama kuin pakko syödä, sillä mitä muuta se on jos on pakko ottaa epämieluisaa ruokaa suuhun ja nielaistava.
Voiko tuohon pakkoon puuttua mitenkään? Vai olenko heti niuho äiti? Miten itse toimisit?
Kommentit (103)
meillä on ollut monta lasta päiväkodissa, ja mitä siellä syödään: ihan tavallista ruokaa; makaronilaatikkoa, lihapullia, hernekeittoa sun muuta arkiruokaa, mitä varmaan useimmissa kodeissakin. Jos oma lapseni oksentaisi jatkuvasti ruokapöydässä, niin veisin kyllä läkäriin. Jos ei terve lapsi tavallisia ruokia vielä osaa syödä, niin nyt on korkea aika opetella. Sitä samanlaista ruokaa kuin päiväkodissa kun on tarjolla jatkossa ala-asteella, yläasteella, lukioissa, ammattikouluissa, lasten kavereiden kotona ja vielä varmaan monen työpaikkalounaallakin. Minua kiinnostaa, mitä nämä oksentelijat kotona sitten syövät?
Meidän nirsoilija tykkää juurikin makaronilaatikosta ja lihapullista, mutta ei suostuisi maistamaan hernekeittoa. Tavallista kotiruokaa syödään. Meillä ei opetetan sylkemään lautaselle, mutta minkäs teet... Toisekseen kouluruokatarjonta samoin lounaspaikkojen tarjonta ovat hiukan muuttuneet viime vuosikymmeninä, siihen suuntaan mitä ihmiset suostuvat syömään. Nykyisin on ehkä liikaa, mistä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa ei tarjota muurahaissoppaa. Ja kyllä, minä voisin maistaa teelusikallisen ihan mitä tahansa ruokaa.
Eli maistaisit myös sitä muurahaissoppaa, jos sulle tarjottaisiin? Luojan kiitos tosiaan, ettei koulussa tarjoata:)
Pinaattikeitto on, samoin lihamakaronilaatikko, nakkikeitto, kalapuikot ja muut normaalit kouluruoat.
Sinun lapsesi tietää paremmin ja hänellä on valta. Sinä päätät ja määräät lapsen tahdon mukaisesti. Myös koulussa.
Aivan, lapseni tietää monet häntä itseään koskevat asiat paremmin kuin kukaan muu. Hän esimerkiksi ensimmäiseksi tajusi, että hänelle tulee melonista paha olo ja kieltäytyi syömästä sitä. Jos kuulen, että häntä koulussa painostetaan edes maistamaan melonia, soitan kouluterveydenhoitajalle ja pyydän lääkärintodistuksen allergiasta. Sama pätee moniin muihin ruoka-aineisiin, jolle epäilemme hänen olevan allerginen, mutta emme vielä ole varmoja.
Kouluuntulotarkastuksessa sovittiin, ettemme vielä tässä vaiheessa tee jokaisesta lievästä allergiaepäilystä tällaista paperia. Tarkoitus on, että lapsi voi halutessaan syödä pieniä määriä ja siedättyä. Terveydenhoitajan mukaan tuossa koulussa ei mitään tarvitse maistaa, mutta olen kyllä vielä elokuussa yhteydessä opettajaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 3 lasta jotka ovat nyt jo koululaisia. Kaikilla on ollut inhokkiruokia ja tiettyjä ainesosia jotka eivät ole "iloisesta tarjoamisesta ilman pakkoa" huolimatta kertakaikkiaan maistuneet.
Kaikki 3 ovat olleet päiväkodissa, yhtä vuotta lukuunottamatta yksityisessä päiväkodissa. Ikinä en missään ole törmännyt sellaiseen, että lautanen esim. pitäisi syödä tyhjäksi. Maistamiseen on rohkaistu - ehkä jonkun mielestä pakotettu - niin, että vaikkapa punakaaliraastetta on pitänyt maistaa se pienen pieni nokare. Päiväkodissa oli jopa sellainen Sapere -projekti, jossa tutustuttiin uusiin ruoka-aineisiin masitamalla, haistamalla, tunnustelemalla, kasvattamalla itse ja osallistumalla valmistamiseen.
Yksi lapsista on ollut nirso, siis oikeasti raivostuttavan nirso. Ei suostunut edes maistamaan jos edessä oli jotain uutta, ei siis millään. Olen ikikiitollinen päiväkodille jossa fiksut ihmiset (ei lihavat sosiaalitantat vai miten se jossain tuolla ylempänä oli kuvattu) ovat yhteistyöllä saaneet lapsen kokeilemaan ja maistamaan ja tykkäämään sellaisitakin ruoista joita ei aikaisemmin ole suostunut edes maistamaan. Totesi itsekin että on oppinut tykkäämään monesta sellaisesta ruoasta joista ei aikaisemmin tykännyt - näiden joukossa mm. sellaiset lihavuuteen ja pakonomaiseen ahmimiseen johtavat ruoat kuten puolukat, salaatti ja punakaali-ananasraaste.
Sinänsä aivan sama. Jos joku uskoo ihan tosissaan että lapset ovat lihavia siksi etä päiväkodissa tai koulussa on pitänyt maistaa lusikallinen. kaikesta ei tarvitse tykätä eikä kaikkea tarvitse syödä, mutta kaikkea voi vähän maistaa. Minustakin kasvoi kelpo ihminen ja suhtautumiseni ruokaan on ihan tavallinen vaikka en edelleenkään suuremmin pidä kesäkeitosta jota päiväkodissa oli pakko maistaa. Kykenen kuitenkin syömään sitä ihan mainiosti jos sitä jossain vaikkapa kyläpaikassa tarjotaan oksentamatta kaaressa (mikä sekin on ihan terveen normaalin ihmisen merkki jos tätä ketjua taas lukee).
Eiköhän se nyt vain ole niin, että lapset ovat yksilöitä myös syömisen suhteen. Joku on nirso, toinen ei. Jollekin sopii maistamispakko, toiselle houkuttelu ja kannustus.
Meillä on yksi lapsista TODELLA nirso, jopa koulussa asiaan puututtiin ja kävimme ravintoterapeutilla. Lopputulos oli, että lapsi purskahti itkuun joka kerta, kun piti käydä syömään. Siinä vaiheessa päätin, että syökööt vaikka pieniä kiviä, jos sillä hengissä säilyy. Joku syömishäiriö tuosta olisi hyvin pian syntynyt. Kouluun ilmoitin, että eväitä en mukaan laita, mutta syökööt koulussa sen verran ja sitä mitä haluaa. Välillä oli näkkäripäiviä, välillä söi ruuankin. Tilanne helpottui, kun se älytön vahtaaminen syömisestä lopetettiin. Hoikka ja pienikokoinen on vieläkin, mutta ainakin terve ja iloinen nuori.
Yksi lapsistamme taas on vähän turhankin hyvä syömään. Kaikki ruoka maistuu ja napsii hedelmiä niin paljon, että sitä on jo pakko rajoittaa. Sellainen syöjä hän on ollut alusta asti, kun kiinteitä ruokia alkoi syömään, tämä nirso ei vauvanakaan huolinut kuin ihan paria makua vain.
Itsellä on lievä kaurapuurokammo lapsuuden pakkosyötöstä johtuen. Voin sitä syödä, jos tarjolla on (esim. kylässä), mutta tiettyä inhoa se aiheuttaa. Minusta se on ikävää, koska puuro olisi kätevä aamupala ja pitäisi nälkääkin pitkään. Ei vaan tee mieli syödä sitä. Muuten syön melkein mitä vain :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinaattikeitto on, samoin lihamakaronilaatikko, nakkikeitto, kalapuikot ja muut normaalit kouluruoat.
Eiks kissankakkaa käytetä aromina jossain tietyssä kahvissa,joten älä ny väitä, ettei kakka ruokaa!
Muurahaiset sitten. En tiedä tosissaan, syödäänkö niitä missään päin, mutta kaikkea muuta nilviäistä kuitenkin, mut joo muurahainen ei oo tietty nilviäinen, sorry, mut ajoin takaa sitä, et jollain lapsella voi olla tavallista enemmän ennakkoluuloja ja ties mitä muuta. Kantsii olla onnellinen, jos oma lapsi syö kaikkea RUOKAA, eikä silti muistuta michelinin ukkoa.
Miksei kouluissa enää tarjota tillilihaa, veripalttua, kanaviillokkia ja olikohan joku muukin jäämässä pois... muuttuvaista tuo ruokien normaalius.
Ja vielä: Tienkään kukaan ei täällä sanonut, että allergisen lapsen olisi maistettava itselleen epäsopivaa ruokaa. Ihmeellisesti tää tarina muuttui. Kyse oli siitä, että lapsi MAISTAA ruokaa, josta ei pidä.
Meillä on 3 lasta jotka ovat nyt jo koululaisia. Kaikilla on ollut inhokkiruokia ja tiettyjä ainesosia jotka eivät ole "iloisesta tarjoamisesta ilman pakkoa" huolimatta kertakaikkiaan maistuneet.
Kaikki 3 ovat olleet päiväkodissa, yhtä vuotta lukuunottamatta yksityisessä päiväkodissa. Ikinä en missään ole törmännyt sellaiseen, että lautanen esim. pitäisi syödä tyhjäksi. Maistamiseen on rohkaistu - ehkä jonkun mielestä pakotettu - niin, että vaikkapa punakaaliraastetta on pitänyt maistaa se pienen pieni nokare. Päiväkodissa oli jopa sellainen Sapere -projekti, jossa tutustuttiin uusiin ruoka-aineisiin masitamalla, haistamalla, tunnustelemalla, kasvattamalla itse ja osallistumalla valmistamiseen.
Yksi lapsista on ollut nirso, siis oikeasti raivostuttavan nirso. Ei suostunut edes maistamaan jos edessä oli jotain uutta, ei siis millään. Olen ikikiitollinen päiväkodille jossa fiksut ihmiset (ei lihavat sosiaalitantat vai miten se jossain tuolla ylempänä oli kuvattu) ovat yhteistyöllä saaneet lapsen kokeilemaan ja maistamaan ja tykkäämään sellaisitakin ruoista joita ei aikaisemmin ole suostunut edes maistamaan. Totesi itsekin että on oppinut tykkäämään monesta sellaisesta ruoasta joista ei aikaisemmin tykännyt - näiden joukossa mm. sellaiset lihavuuteen ja pakonomaiseen ahmimiseen johtavat ruoat kuten puolukat, salaatti ja punakaali-ananasraaste.
Sinänsä aivan sama. Jos joku uskoo ihan tosissaan että lapset ovat lihavia siksi etä päiväkodissa tai koulussa on pitänyt maistaa lusikallinen. kaikesta ei tarvitse tykätä eikä kaikkea tarvitse syödä, mutta kaikkea voi vähän maistaa. Minustakin kasvoi kelpo ihminen ja suhtautumiseni ruokaan on ihan tavallinen vaikka en edelleenkään suuremmin pidä kesäkeitosta jota päiväkodissa oli pakko maistaa. Kykenen kuitenkin syömään sitä ihan mainiosti jos sitä jossain vaikkapa kyläpaikassa tarjotaan oksentamatta kaaressa (mikä sekin on ihan terveen normaalin ihmisen merkki jos tätä ketjua taas lukee).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi joillakin lapsilla on sairaalloinen ja vääristynyt suhde ruokaan. Aikuiset ihmiset, lastensa äidit täällä tappelevat ruokaan liittyvistä kysymyksistä. Samat tappelut käydään nimittäin kotona seinien sisällä. Isä tykkää tästä muttei syö tuota, äiti taas himoitsee tätä muttei siedä tuota, ja sitten syytellään ja kinataan. Ja samalla pakotetaan lapsi maistamaan.
Heh.
Ja vielä: Tienkään kukaan ei täällä sanonut, että allergisen lapsen olisi maistettava itselleen epäsopivaa ruokaa. Ihmeellisesti tää tarina muuttui. Kyse oli siitä, että lapsi MAISTAA ruokaa, josta ei pidä.
Mistä opettaja voi tietää, että lapsen kieltäytyminen syömästä jotain ruoka-ainetta johtuu juuri allergiasta? Kun en minäkään äitinä useinkaan pysty sitä tunnistamaan, vaan joudun luottamaan siihen, mitä lapsi minulle kertoo. Lääkäri taas tekee todistuksensa sen perusteella, mitä me lapsen kanssa kerromme ja kouluikäisen kohdalla kuuntelee jo nimenomaa sitä lasta, ei enää äitiä.
Varsinkin pienten lasten kohdalla allergiat ilmenevät usein pelkkänä nirsoiluna, ei lapsi osaa selittää, millä lailla ruoka suussa kutittaa, vaan sanoo vain: "Yäk, en syö!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsemme syövät myös etanoita, rapuja ja simpukoita. Ja älä pelkää uusien ruokien maistelu tai monipuolinen ruokavalio ei tee kenestäkään michelinukkoa.
En ole väittänyt, ettei omilla lapsillani ole inhokkiruokia. Eivät hekään pidä pinaattikeitosta tai maksalaatikosta. Silti heidän on sitä maistettava eskarissa/koulussa. Teen näirä ruokia tasaisin välein myös kotona ja kyllä, on maistettava.
Ajat muuttuvat tosiaan, uskoisin, että tämä ruokapöytiin oksentavien joukko löytyy länsimaista ja vaiva on suhteellisen uusi.
maistamalla yhä uudestaan ja uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen tästä aiheesta paljon päiväkodissa ja myöhemmin eskarissa jutellut, aina erittäin rakentavassa ja yhteistyöhengessä, jopa huumorilla höystettynä, on palaute ollut se, että ylivoimaisesti eniten lapset nirsoilevat erilaisten kasvisten maistamisen kanssa. AV-lla toki lapset syövät marinoitua munakoisoa ja latva-artisokkaa jo sormiruokana, mutta ihan tavallisessa elämässä kasvisten syöminen on nykyisin kuulemma todella monille lapsille vastenmielisiä. Perusjutut kurkku, tomaatti, porkkanaraaste menee, mutta mitään itselle vierasta kasvista ei kauhean mielellään maisteta.
Siinä valossa että suomalaiste syövät aivan liian vähän kasviksia en todellakaan pidä sitä kauheana asiana että esikouluikäisenä, jossa eri makuihin kuitenkin vielä totutellaankin pitää maistaa nokare vaikkapa kaalilaatikkoa tai -raastetta.
Se nirson kuopuksen omistava, olinkohan 85.
Tuollaiset lievät ja epäselvät allergiatapaukset hoidetaan siedättämällä, eli maistamalla yhä uudestaan ja uudestaan.
Aivan, mutta vain lapsi itse tietää, miten voimakas reaktio on ja siksi hänen on saatava itse päättää, miten paljon milloinkin syö. Reaktio voi myös olla yllättävän voimakas (yllättäen lapseni oksensi melonista eskarissa niin rajusti, että sijainen luuli sitä mahataudiksi) eikä minusta koulun tehtävä ole hoitaa allergisten siedättämistä, vaan ruokakokeilut tehdään ensisijaisesti kotona.
Useimmissa tapauksissa kyse on ruoka-aineista, joiden jättäminen vaikka kokonaan pois ruokavaliosta ei aiheuta mitään ongelmaa eikä siksi siedättämisestä tarvitse tehdä numeroa. Ihminen voi varmasti elää hyvän ja täysipainoisen elämän syömättä koskaan esimerkiksi sitä melonia.
Perusjutut kurkku, tomaatti, porkkanaraaste menee, mutta mitään itselle vierasta kasvista ei kauhean mielellään maisteta.
Näinhän se menee eikä kyse ole edes mistään "nykyajan" ilmiöstä. Ihminen on rakennettu niin, että syö mieluiten tuttua ruokaa. Kivikaudella se, joka söi tuttuja ja turvallisia mustikoita säilyi hengissä ja lisääntyi, mutta se, joka päätti laventaa ruokavaliotaan kielonmarjoilla menehtyi. Ihminen joka opettelee uusia ruoka-aineita toimii aina vaistojaan vastaan.
Mutta sitten on nämä muutama ruoka joita ei syö, ei sitten millään enkä pidä sitä pahana asiana.
ap
Mikä ihmeen ongelma on ilmoittaa ruoat, joita lapsenne ei syö? Kun olette ilmoittaneet siitä kirjallisesti, ei niitä tarjota lapselle.
miten lastasi tulisi hoitaa allergioiden suhteen. Anteeksi, korjaan, lapsesi tietää paremmin. Voi halleluja näitä nykyajan mammoja.
Jos aikuinen ei huomaa allergista reaktiota lapsella, se ei ole niin voimakas, etteikö siedätystä voitaisi jatkaa. Siedätyksen kuuluu olla hiukan epämiellyttävääkin.
Tuollaiset lievät ja epäselvät allergiatapaukset hoidetaan siedättämällä, eli maistamalla yhä uudestaan ja uudestaan.
Aivan, mutta vain lapsi itse tietää, miten voimakas reaktio on ja siksi hänen on saatava itse päättää, miten paljon milloinkin syö. Reaktio voi myös olla yllättävän voimakas (yllättäen lapseni oksensi melonista eskarissa niin rajusti, että sijainen luuli sitä mahataudiksi) eikä minusta koulun tehtävä ole hoitaa allergisten siedättämistä, vaan ruokakokeilut tehdään ensisijaisesti kotona.
Useimmissa tapauksissa kyse on ruoka-aineista, joiden jättäminen vaikka kokonaan pois ruokavaliosta ei aiheuta mitään ongelmaa eikä siksi siedättämisestä tarvitse tehdä numeroa. Ihminen voi varmasti elää hyvän ja täysipainoisen elämän syömättä koskaan esimerkiksi sitä melonia.
ilmoittaa kouluun ruoat, joista lapsi ei pidä, jotta hänen ei tarvitse syödä niitä.
Kuten edellä mainittiin, pahat allergiat ovat ihan toinen juttu, mutta, että ilmoittaa kouluun, että meidän Niclas ei voi syödä pinaattikeittoa, koska ei tykkää siitä :D
terveellistä ruokaa, josta ei pidä, on jokin mennyt vikaan.