Lue keskustelun säännöt.
Hyi miten sadistinen äiti oli äsken kaupassa :(
26.06.2012 |
Äiti oli iloisesti tilpattavan arviolta vajaa parivuotiaansa kanssa kaupassa. Poika käveli minuakin vastaan, hymyili leveästi ja sanoi "moi". Hetken päästä parin hyllyn päästä kuului huuto, kun äiti oli tarttunut poikaa käsivarsista kiinni ja raivosi tälle. Poika oli yrittänyt ottaa irtokarkkihyllystä karkkia, mistä äiti sai aivan järjettömät kilarit.
Lapsi itki lohduttomasti ja yritti halata äitiään, mutta äiti piti lasta käsivarsista kauempana. Lapsi itki lohduttomasti, hoki anteeksi ja kysyi "etkö äiti enää rakasta minua?". Itselleni tuli sellainen olo, että lapselle on ehkä joskus sanottu noin? Äiti sätti lastaan pahaksi ja tuhmaksi tuijottaen tätä samalla silmiin. Vanhempi rouvakin kävi äidille sanomassa, että eikö jo riitä. Seurasin itse tilannetta vähän matkan päästä. Lapsi nikotteli ja nyyhki ja lupasi, ettei enää ikinä koske, mutta äiti ei ottanut edes syliin saati tehnyt mitään sovinnon elettä :( Aivan järjetön viha purkautui pieneen lapseen.
Kamalan paha mieli tuli pienen lapsen puolesta :( Eihän noin pieni oikeasti voi ymmärtää, jos kukaan ei vahdi. Toisaalta olen sillä kannalla, että lapsen pitää oppia tapoja, mutta mielestäni tuossa oli kyse jo julmuudesta.
Kommentit (76)
On niitä aikuisiakin jotka kyselevät äideiltään että eivätkö nämä rakastakaan heitä. Se on manipulaation alkeellisin muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä tuolle pojalle on pitänyt (ja toivottavasti on myös niin tehty) antaa kotiin päästyä ihan aitoa remmiä, niin kauan että pakarat on tumman punaiset. Ei enää tekisi mieli varastaa. Eikä tulisi mikään "asemanlapsi", kuten tulee niiden äitien lapsista, jotka täällä tuotakin lastaan komentanutta äitiä moittivat.
Olen aina ihmetellyt, miten herkästi jotkut ääntään korottaa. Lapsen, varsinkin juuri sen parivuotiaan, kehitystehtäviin vaan yleisesti ottaen kuuluu vääntää vastaan ja tehdä kiellettyjä asioita, ja niitä puidaan kerta toisensa perään. Se on täysin normaalia. On niitä päiviä, kun mikään ei käy ja kaikesta pitää kiukutella, ja kaikkea pitää koetella.
Eikö siitä puhuta yleisesti tarpeeksi etukäteen? Moni vanhempi tavallaan tuntuu ottavan lapsen ajoittaisen huonon käytöksen kuin syytteenä itseään kohtaan, ettei olisi riittävän hyvä kasvattaja. Eihän se niin mene lainkaan, tuskin kenenkään lapsi on aina käyttäytynyt kaupassa hienosti ja tuskin on lasta, joka ei sinne karkkihyllylle joskus ole mennyt patukoita nyppimään. Ja usein ne menevät sinne toistuvasti. Niin hyvän kuin huononkin kasvattajan lapset. Ravistelu ja huutaminen eivät kuulu hyvään kasvatukseen eikä niitä ihan oikeasti tarvitse käyttää.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2012 klo 12:40"]Aikamoinen alle parivuotias, jos osaa jo puhua tuollaisia lauseita kuten "etkö äiti enää rakasta minua". Yleensä parivuotiaana osataan korkeintaan kolmitavuisia lauseita tutuista sanoista tyyliin "isi tulee", "ei saa, poppa" tai "hauva juo vettä".
[/quote]
OT, mutta lasten puheen kehityksestä ei voi kauheasti ikää päätellä. Meidän 1v 10 kk puhuu pitkiä lauseita ja kertoo tarinoita, tyyliin "Tiia menee mummon syliin istumaan, sit mummo lukee päikkärisadun ja sit Tiia menee nallen kanssa päikkäreille" tai "Voisitko antaa Tiialle lisää vettä, Tiian muki on tyhjä". Joillakin lapsilla kielelliset valmiudet vaan kehittyy eri tahtia kuin toisilla. Ja meillä esimerkiksi tuota kohteliasta pyytämistä on varta vasten harjoiteltu, samoin kuin kiitos ruuasta, anteeksi jne. Ihan hyvin voi siis parivuotias sanoa tuollaisia lauseita, varsinkin jos on oppinut esim äidin puheista yhdistämään asiat noin. Jos on puhuttu, että vaikka äiti huutaa, niin ei tarkoita että äiti ei rakastaisi, niin lapsi voi yhdistää huutamisen ja rakastamisen mielessään vaikka noin päin.
No minun äitini oli mitä parhain, mutta kyllä minäkin aina kyselin että "etkö enää rakasta minua" pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2012 klo 12:51"]
Jos alle 2 vuotias ottaa kaupassa pikkukarkin ja siitä seuraa äidin kontrollin pettäminen ja silmitön raivoaminen ja sitten vielä hylkääminen NIIN SE NYT ON VAAN HELVETIN HUONOA VANHEMMUUTTA.
Kukaan vastullinen aikuinen ei tee tommosta..LASTA EI VAAN HYLTÄTÄ KOSKAAN..HÄNELLE VOIDAAN ANTAA RAJAT JA OLLA VIHAINEN...MUTTA HÄNTA EI HYLÄTÄ..EIKÖ JOKAINEN TÄMÄN TIEDÄ.
Lapsi pyysi anteeksi ja aneli vielä rakkautta..äiti ei antanut anteeksi vaan hylkäsi lapsen..meille aikuisille tämä voi olla pikkuinen episodi , mutta sille muksulle SE EI SItä OLE.
Pienelle se on karmaiseva kokemus siitä, että äiti hylkää ja se on lapselle kaikkein pahinta mitä voi tapahtua.
Tämäkin ämmä on itse niin saatanan lapsellinen, että ei näe lasta oman itsekkään kiukkunsa takaa. Hitto, justiinsa tommosille ei pitäs lapsia tulla alkuunsakaan ennenkuin kasvavat itse pois oman navan tuijottelusta.
Sen kyllä tietää,että tämä ei varmasti ollut eka hylkäämiskokemus saatikka viimeinen. Eikö äiti ymmärrä mitä tekee lapselleen..tuhoaa pienen perusluottamuksen siihen, että hän on aina rakstettu vaikka mitä tapahtuisi.samall amenee kankkulan kaivoon itseluottamus, hyvä itsetuntoa ja pärjääminen elämässä.
Miten aikuinen voi olla näin lyhytnäköinen hölmä..nämä perusjutut kun pitäsi kaikkien vanhmepien tietää.
VIHAINEN SAA OLLA ASIASTA MUTTA aina pitää sanoa lapselle, että vaikka on vihainen siitä, mitä lapsi tekee niin SILTI RAKASTAA LASTA ITSEÄÄN..
Kaikenlaiset paskat niitä lapsia hankkii..sitten varmaan tämäkin äiti ihmetteleee lapsen kasvaessa, että miksi se ei luota itseensä..miksi se on tuommoinen säikky luuseri..ja ei varmsti edes ajattelle, että HÄN ITSE ON SEN LAPSELLE AIHEUTTANUT OMALLA KÄYTÖKSELLÄÄN.
Mun lapsella on tiukat rajat.. MUTTA KOSKAAN EI OLE KYSYNYT ENKÖ HÄNTÄ RAKASTA KOSKA AINA OLEN SEN HÄNELLE SANONUT JÄLKEENPÄIN KUN ON RAJOJA TESTATTU.
Menkää itseenne äidit.
[/quote]
MITÄ? EN KUULLUT.
häähää vitun paskat! meikä otti kerran kaupassa irtokarkin ja söin sen siellä keskellä käytävää... enkä jääny kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2012 klo 10:53"]Siis nää AV ämmät jotka itkee jonkun kelvottomaksi kersan takia! Se kersa oli pelkkä ahne paska varas! Toivottavasti jäi ilman ruokaa sinä päivänä ja sai elinikäisen karkkiliellon! Vihaan varastelevia pikku paskaäpäriä!
[/quote] Ja tässä näemme esimerkin " aikuisesta", jollaisia tuollaiset empatiakyvyttömät raivoajaäidit kasvattavat....
[quote author="Vierailija" time="26.06.2012 klo 19:35"]
ja asiasta oli puhuttu taas ennen kauppaan menoa. Tuo "etkö enää rakasta minua" on varsin yleinen sanominen lapsilta eikä tarkoita, että lapselle on niin sanottu.
Minusta tuo kuulostaa enemmän jo siltä, että lapsi teki jotain mistä on jo aiemmin ollut puhetta ja yritti halaamisella ym. saada huomion muualle.
Ja mielestäni aivan oikein, että lapselle opetetaan jo pienestä pitäen, ettei kaupasta varasteta (karkin ottaminen ilman lupaa on varastamista).
[/quote]
täsmälleen samat ajatukset, kuulostaa niin kovin tyypilliseltä käytökseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 22:45"]Minun mielestä tuolle pojalle on pitänyt (ja toivottavasti on myös niin tehty) antaa kotiin päästyä ihan aitoa remmiä, niin kauan että pakarat on tumman punaiset. Ei enää tekisi mieli varastaa. Eikä tulisi mikään "asemanlapsi", kuten tulee niiden äitien lapsista, jotka täällä tuotakin lastaan komentanutta äitiä moittivat.
[/quote] Tutkimusten mukaan kuritusväkivaltaa, fyysistä tai henkistä, lapsuudessaan kokeneet ihmiset ovat todennäköisemmin väkivaltaisia aikuisena. Heillä on myös verrokkeja enemmän mielenterveys- ja päihdeongelmia.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2012 klo 13:12"]
----Tuo "etkö enää rakasta minua" ---ei todellakaan ole mikään yleinen sanonta pikkulapsilta tuossa tilanteessa! Ja on suorastaan hävytöntä jos vanhempi on toitottanut rakkauden menetystä ko. asioissa.
Vanhempien rakkaus lapsiinsa on periaatteeseen perustuvaa rakkautta, joka kestää ja jota EI aseteta kyseenalaiseksi missään tilanteessa! Tämä side on turvallisuuden perusta, jota ei pitäisi horjuttaa.
Julma äiti ja julma tapa kouluttaa pikkulasta!! Joskus ajattelen ovatko nämä lastensa kaltoinkohtelemat vanhukset osittain olleet juuri tällaisia vanhempia???????? Vai mistä johtuu kun toisia vanhuksia paapotaan hautaan asti ja surraan kovastikin?
[/quote]
en ole kakkonen, mutta kyllä juuri nämä "etkö rakasta minua enää" ja halaamisyritykset silloin kun saa moitteita ovat erittäin yleisiä pienillä lapsilla eivätkä ole merkki siitä, että lapselle olisi näin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 17:36"]
Tässäkö "VUODEN ÄITI"? :-(
Tuttavan bongaus marketissa: vastaantulevissa ostoskärryissä istumassa noin 3-vuotias pikkupoika ja kärryä hoipertelevasti työntävä äitinsä on ihan tuiskeessa. Pikkupoika katsoo itkusilmin tuttavaani ja sanoo hänelle että "Äiti on paha!" sillä välin kun tämä lärveissä oleva äiti yrittää kyykkiä ja kantaa kaljapulloja :-( Mitä tuollaisessa odottamattomassa tilanteessa teet? Jos se äiti on sekakäyttäjä, vielä alkoholin lisäksi jossain lääkkeissä tai huumeissa ja vetää vaikka puukon esiin ja viiltää kurkun, jos puutut asiaan.
[/quote]
Soittaisin poliisit paikalle, vaikka 112 kunhan joku puuttuu. Ihan eka vaikka kaupan vartija, etteivät pääse ulos. Ei helvetti eihän tuttusi antanut känniläisen lähteä lapsen kanssa??? Itku tulee :(
En vaan tajua, miten "yllättäviä" tilanteita voi olla tällaiset. Itse toimin vaistomaisesti ja olenkin kyllä ollut usein se ainoa ihminen, joka reagoi, kun lapsijoukko potkii maassa makaavaa, mummo on kaatunut jne. Äkkiseltään muistan ainakin 5 tapausta, joka on vaatinut "yllättävää" reagoimista, kun joku kanssaihminen on ollut hädässä. En tajua, mikä estää ihmistä reagoimasta. Häpeä? Pelko? En minäkään menisi tökkimään aineissa olevaa että hei tules tänne, mutta osaan näpytellä kännykkääni tai juosta hakemaan vartijan.
Vanha tapaus mutta olisko ollut katkera yh-äiti joka purki lapsen isän kanssa olleesta suhteesta jääneen mielipahan lapseensa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2012 klo 20:07"]
Jos kohtelee lasta näin ihmisten ilmoilla, niin miten kotona :D.
Itse olen kotona tiukka ja ihmisten ilmoilla tarvittaess myös. Ei ole mitään salattavaa silti ikinä!
Tuon vastauksen antaja salaa itse jotain!
[/quote]
Minäkin olen kahden "erityislapsen" kanssa ja aina olen tiukka ja ankara. niin kotona kuin julkisilla paikoilla. jos yhtään löysään niin räjähtää käsiin. kunnon kuri se olla pitää.
Tänne uskallat ap kirjoittaa muttet uskaltanut sanoa äidille hänen omasta huonosta käytöksestään!