Lue keskustelun säännöt.
Vanhat ja viisaat ärsyttävät kun luulevat tietävänsä "elämästä" enemmän
25.06.2012 |
Ihmettelen monasti vanhempien ihmisten, erityisesti anoppien, halveksuntaa nuorempia kohtaan. Ivallisesti sanotaan että ei ole elämänkokemusta ja sitten kun sinäkin olet 40v tai maailma opetta yms. roskaa.
Olen kuitenkin huomannut että juuri nämä eniten "elämästä" tietävät itse eivät ota opiksi omista virheistään vaan toistelevat elämässään jatkuvasti samoja virheitä. Johtuuko tämä kateudesta?
Minusta suurin virhe, jos ei ota omista virheistään oppia.
Kommentit (52)
minä ainakin tiedän tämän ap:n kuvaileman ihmistyypin. Yleensä ovat sellaisia kova äänisiä kailottajia ja käkättäjiä, jotka sitten laukovat kaiken näköisiä totuuksia tuosta noin vain, ihan sama onko sitä tietoa vai ei. keski-ikäisenä muistavat tietysti aina painottaa sitä, kuinka he ovat jo niiiin vanhoja ja viisaita, elämää nähneitä, älä sä kakara siinä mulle mitään ala, ni! kyykyttävät nuoria vain siksi että ovat nuoria ja heitä on helppo kyykyttää.
Kusipää on aina kusipää, ellei se elämä sitten tosiaan opeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppinen tietää mikä on elämän tarkoitus.
Kolmekymppinen rupeaa miettimään mikä se voisi olla.
Nelikymppinen tietää ettei sellaista olekaan.
nelikymppiset keskimäärin tietävät enemmän elämästä kuin parikymppiset, mutta viisas nelikymppinen ei tuputa viisauttaan vaan antaa nuoren ikäpolven ymmärtää asian itse. Toki asioista voi kertoa oman mielipiteensä, mutta sitä pitää tarjota vain yhtenä näkökulmana asiaan, ei minään absoluuttisena totuutena. Kyllä nuoret osaa itse tehdä päätöksensä, ja jos se nyt sattuu jälkikäteen osoittautumaan virheeksi, niin mitäpä siitä, jokaisella on oikeus tehdä virheitä, kyllä niistä aina selviää. Sitä paitsi virheistään usein oppii, kuten ap:kin sanoi, ja joskus ne todella kasvattavat ihmistä paljon.
Ja ymmärrän, että nuoria ärsyttää kuulla "ymmärrät kyllä sitten, kun olet minun ikäinen, ja olet sitten varmasti samaa mieltä", koska tuota lausetta toistetaan nuorille viimeistään teini-iästä alkaen (itsekin olen siihen syyllistynyt, oma teini saanut kärsiä siitä).
En usko, että kyse on kateudesta, pikemminkin aika inhimillisestä toiveesta, ettei nuoret tekisi samoja virheitä kuin itse on tehnyt. Mutta jonkinlaisesta kunnioituksen puutteesta tuollainen kertoo, tai ehkä jotkut vaan näkevät jokaisessa nuoressa sen oman, naiivin nuoren itsensä, jota vanhempana vähän säälien ajattelee. Eli tavallaan ihmiset ei halveksi sitä nuorta, vaan sitä omaa itsenään nuorena. Tiedä häntä....
Minä ainakin olen surullinen että jokaisen uuden sukupolven on keksittävä pyörä uudestaan ihan vain siksi että vanhempia ei voi kuunnella eikä edellisten sukupolvien virheistä voi ottaa oppia.
joissa niiden nuorten olisi hyvä oppia ihan itse, ilman jonkun vanhemman "neuvoja". Koomisintahan tässä on se, että usein ne vanhemmat tulevat neuvomaan sellaisissa asioissa, joissa niitä neuvoja ei tarvita.
Itseäni henk. koht. ärsyttää isäni 67-vuotias avokki, joka tunkee nenänsä sellaisiin asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Esim. menin 23-vuotiaana naimisiin ja vuoden päästä olin raskaana, suunnitellusti. Tämä nainen otti asiakseen "neuvoa" että parasta olisi että teen abortin, koska olin hänen mielestään liian nuori äidiksi ja koska "en tiedä kuinka rankkaa lasten kanssa on". Naimisiin menosta tuo naikkonen sanoi että olen liian nuori siihenkin enkä kuulemma ymmärrä että mitä kaikkea vastuuta naimissa olo tuo.
Kun olin teini, sain kuulla useinkin kuinka virheellisesti elän tuon naisen suusta.
Jotkin asiat ovat ihan oikeasti sellaisia että niistä ei kannata avata sanaista arkkuaan, ellei toisin pyydetä. Joo, jotkut meidän nuorempien unelmista kuulostavat naurettavilta ja typeriltä, mutta miksi ne unelmat pitää murskata ylemmyyden tunnoissaan ja sillä "vanhemman kokemuksella"? Isäni avokin takia, en yhdessä välissä halunnut kertoa mitään suunnitelmiani isälleni, koska se naikkonen oli koko hemmetin ajan haukkumassa suunnitelmiani typeriksi ja lapsellisiksi. Lopulta päädyin valehtelemaan hänen kuullen asiani ja nauroin partaani kun hän ärsyyntyi kaikesta. Isälleni kerroin totuuden.
Jokainen meistä on rakennellut ja toivottavasti rakentaa edelleen niitä pilvilinnoja taivaalleen. Jotkut niistä romahtavat ja jotkut niistä toteutuvat. Unelmat ja sen itselleen kaikkein ihanteellisimman elämän suunnittelut kuuluvat elämään.
Antakaa meidän ihan oikeasti keksiä sitä pyörää uudelleen, ehkä joskus joku meistä keksii sen pyörän paremmaksi ja toivivammaksi. Ja mitä hallaa siitä teille aiheutuu jos se miniä hössöttää liikaa ruoan itsekasvattamisesta tai ekologista luomusoseista? Entä sitten jos hän on teidän mielestänne ylisuojeleva lastaan kohtaan kun hän laittaa lapselleen konttauskypärän päähän tai jos hän soittaa jokaisesta niiskauksesta päivystykseen?
Ettekö te oikeasti muista kuinka hienoa on oivaltaa ITSE jotkin asiat elämästä?
No, itse olen mieluumin taivaanrannanmaalari kuin kyyninen "sitten kun olet minun ikäinen" lausetta hokeva hapannaama.
tällä palstalla sen iän tuoma viisaus oikein hohkaa..
ikä ei todellakaan takaa mitään viisautta, luulis sen nyt typerämpikin huomaavan. paljon täälläkin on aloituksia anopeista, äideistä, sedistä ja tädeistä jotka kohtelevat lähimmäisiään niin huonosti etteivät ansaitse mitään kunnioitusta, oli sitä ikää kuinka paljon hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällä palstalla sen iän tuoma viisaus oikein hohkaa..
ikä ei todellakaan takaa mitään viisautta, luulis sen nyt typerämpikin huomaavan. paljon täälläkin on aloituksia anopeista, äideistä, sedistä ja tädeistä jotka kohtelevat lähimmäisiään niin huonosti etteivät ansaitse mitään kunnioitusta, oli sitä ikää kuinka paljon hyvänsä.
Itse olen ja kokenut nämä "neuvojat" usein typerimmiksi. Oikeasti vanhat ja viisaat eivät ole jakamassa itsestäänselviä neuvoja nuoremmilleen vaan antavat heidän elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Neuvoja heiltä saa silloin kun niitä pyytää. Ei ne eletyt vuodet vaan ne kokemukset. :)
hyvä viini vain paranee vanhetessaan, mutta huono happanee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällä palstalla sen iän tuoma viisaus oikein hohkaa..
ikä ei todellakaan takaa mitään viisautta, luulis sen nyt typerämpikin huomaavan. paljon täälläkin on aloituksia anopeista, äideistä, sedistä ja tädeistä jotka kohtelevat lähimmäisiään niin huonosti etteivät ansaitse mitään kunnioitusta, oli sitä ikää kuinka paljon hyvänsä.Itse olen ja kokenut nämä "neuvojat" usein typerimmiksi. Oikeasti vanhat ja viisaat eivät ole jakamassa itsestäänselviä neuvoja nuoremmilleen vaan antavat heidän elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Neuvoja heiltä saa silloin kun niitä pyytää. Ei ne eletyt vuodet vaan ne kokemukset. :)
Näin juuri! Kyllähän jokaisella on kokemusta OMASTA elämästään, mutta vain hupsu luulee, että ne oman elämänpolun kokemukset ovat kaikille yleispäteviä.
Eikä kukaan nuori takuulla halua elää elämäänsä vain joidenkin vanhempien henkilökohtaisten kokemusten ohjaamana, jokainen haluaa toki elää sen oman ainutkertaisen elämänsä!
Neuvokaa jos pyydetään tai jos hätä on oikea, älkää besserwisseröikö!
Siitähän tuossa on kyse: typerä miniä tekee asioita, jotka jo yleistiedon perusteella eivät voi onnistua. Jos siitä humauttaa, saa kuulla halveksivansa.
Miksi muuten niin monet noin 20v arviostelevat 8-10 v lasten tekemisiä, vaatteita, meluamista jne. Jokainenhan voi oppia vain omasta elämästään ja vain itselleen, ihan turha ruveta jotain 8v ikäistä ohjaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkkaatte siihen ne omat viisaat kirjoituksenne, laitatte kuoreen ja sitten nelikymppisinä avaatte ja luette. Jospa se sitten kirkastuisi :)
en ole enää kovin nuori, pian 30v. Ja kuitenkin usein hyvien neuvojen tarpeessa. Jo teini-iästä asti mulla on ollut sellainen tapa, että tykkään itse valita ihmiset, joilta kysyn neuvoa. Neuvoja saadakseen on siis nähtävä se vaiva, että menee itse aktiivisesti kysymään. Joskus on jopa odotettava pitkäänkin, sillä monet neuvon antajani ovat halunneet pohtia vastaustaan. Aika usein he haluavat myös kuulla, miten itse olen ajatellut ratkaista asian ja vasta sitten kertovat oman näkemyksensä.
Yhteistä kaikille näille neuvon antajilleni on se, että heillä ei ole tarvetta neuvoa, mutta kysyttäessä sen suostuvat tekemään. Näin on sekä työelämässä, että henkilökohtaisessa elämässä.
Mutta on kyllä todella kannattanut. Ilman hyviä neuvoja en olisi tässä missä nyt.
Ja kateudesta: iän myötä ei pääse siitä eroon. Mutta viisaimmat oppivat käyttämään sitä voimavarana. Viime kuussa pomoni totesi "jos olisin osannut tällaista sinun iässäsi, olisin säästynyt paljolta ja päässyt urani aikana todella pitkälle" Se tuntui hyvältä kuulla menestyneen ihmisen suusta rehellisenä mielipiteenä; silläkin kerralla olin kysymässä neuvoa.
t. 29v
Ennen oli kaikki paremmin!
Minä olin sinun iässäsi paaaaljon sinua fiksumpi!
Nykynuorista ei ole mihinkään!
Ennen nuoret olivat osaavia, älykkäitä ja kaikinpuolin parempia!
Asia X tehdään jatkossakin näin, koska minunkin nuoruudessani tehtiin aina näin! Tämä on siis aukoton todiste siitä, että tämä on paras ja optimaalisin tapa tehdä ko. asia!
Kyllä se vanha kansa vaan tietää!