Vanhat ja viisaat ärsyttävät kun luulevat tietävänsä "elämästä" enemmän

En ainakaan minä keksi yhtään ainoaa asiaa?

Minä ainakin olen surullinen että jokaisen uuden sukupolven on keksittävä pyörä uudestaan ihan vain siksi että vanhempia ei voi kuunnella eikä edellisten sukupolvien virheistä voi ottaa oppia.

jotka eivät - vanhana ja viisaana - ole tehneet elämässään ainoatakaan virhettä! :-)

Taitaa hänellä olla juuri se pointti, että ovat ehtineet jo tehdä virheitä, mutta nuoremmat eivät halua ottaa edellisistä oppia vaan tekevät uudestaan samat virheet. Ehkä oletkin vielä niin nuori, että tuo lukemisen ymmärtäminen on jäänyt oppimatta.

kauemmin eläneet tietävät enemmän esimerkiksi ihmissuhdeasioista. Kun ensimmäisessä seurustelusuhteessa alkaa tulla ongelmia, ei tiedä, mitä pitäisi tehdä tai pitäisikö sietää sitä tai tätä, olisiko parempi laittaa puoliso pihalle vai mennä pariterapiaan tms. Pari epäonnistunutta suhdetta takana ja uusi hyvä suhde meneillään tietää jo, miten toimia ja mikä on hyvää suhdetta. Vanhempi ja viisaampi voi siis nähdä nuoren suhteessa ns. vaaran merkkejä, vaikka nuori haluaa tempoilla eikä ota vastaan vinkkejä, ja sitten lopuksi kaikki menee persiilleen.

itsellänikin on muutama murkku kotona.

Mutta joskus töissä ärsyttää nämä nuoret ja vastavalmistuneet. Tullaan asenteella, että päälle 30v on jo hautaan valmis ja kalkkis ja sillä ei oo elämää ja se ei ole muuntautumiskykyinen ja ei se mitään osaa.



Jatkuva haukkuminen, miten "ne vanhat ei ymmärrä ja osaa ja ei halua"



Eivät huomaa ajatella, että mekin olemme joskus olleet nuoria ja uusia ja 30 työvuoden aikana on joutunut muuntumaan aika monta kertaa. Se tämänhetkinen tilanne ei ole ollut aina vaan se on muuttunut todella paljon 30 vuoden aikana.



Ei siinä muuta, mutta se kalvaa työilmapiiriä ja ei tunnu kivalta kuulla aina olevansa ääliö ja kalkkis, joka ei ymmärrä mitään ja joka ei varmaan koskaan ole edes elänyt jne..



Aika hyvin muistan vielä, millainen olin parikymppisenä:)



Nainen, ikää 51v

Mä sanon, että jos mua jokin nuorissa ärsyttää niin niiden uskomaton käsitys siitä, että he tietävät kaiken eikä kukaan voi mitään heille opettaa.





Onneksi maailma todellakin opettaa.

Kokemus kasvattaa ja uusia toimintamalleja opitaan. Mutta jos elämä menee tasaseen, niin nää 20v 'ärsyyntyjät' ärsyyntyy nelikymppisinäkin,eri asioille tietysti, mutta ne on niitä ikivalittajia ja nenänvartta mulkoilevia kuitenkin. Sitten on niitä nyhveröitä ja nynnyjä myötäilijöitä, jotka on nelikymppisinä ahdasmielisiä nolottajia edelleen tai mukavia, toisia kunnioittavia nuoria ja sellaisina pysyvätkin.

Tämä sama pätee nuoriin tai vanhoihin vanhempiin. Ei voida sanoa, että nuoret vanhemmat leikkii ja hoitaa lapsia paremmin kun jaksavatkin paremmin. Oikeasti moni nuori äiti ei viitsi leikkiä ja leperrellä, saatika laittaa lasta aina etusijalle sen enempää kun moni vanhempikaan äiti, KOSKA ovat sellaisia ihmisinä.

Hän on niin monesti antanut viisaita neuvoja meille. Samoin omat vaanhempani. Usein suren sitä, että kaikki isovanhempamme ovat jo kuolleet, mutta onneksi hekin ehtivät meille paljon elämänohjeita antaa. Minulla on ollut onni, että elämääni on aina kuulunut paljon itseäni vanhempia ihmisiä, eri-ikäisiä ihan vanhuksiakin. En oletakaan, että jos muille kertoo kokemuksistaan tai muitan opettaa, pitäisi itse olla täydellinen. Elämä on rikasta, kun pysähtyy kuuntelemaan muiden ajatuksia. Mutta se vaatii nöyryyttä ja muiden ihmisten arvostamista.

tiedät sen ap itse, kun olet yli 40. Ja ryhdyt antamaan neuvoja nuoremmille.



Virheitä tekee jokainen ja monasti useita samanlaisia. Kuuluu ihmisluonteeseen.



t. 45-vuotias

En ainakaan minä keksi yhtään ainoaa asiaa? Minä ainakin olen surullinen että jokaisen uuden sukupolven on keksittävä pyörä uudestaan ihan vain siksi että vanhempia ei voi kuunnella eikä edellisten sukupolvien virheistä voi ottaa oppia.

Esimerkiksi on polvi äidistä parantunut, parempi koulutus ja työ, vauraus ja hyvinvointi.

Vanhoilla ihmisilla on se etu etta ovat ennattaneet nahda mita loppujen lopuksi tapahtuu. Jos kaikki rahat menevat tuhannen euron merkkilaukkuihin ei rikastuta. Jos lapsia ei kasvateta vaan annetaan elaa kuin pellossa ei niista tule hyvia kansalaisia.

On syyt ja seuraukset. Sen myoskin olen oppinut etta ei kannata avata suutaan ellei erikseen kysyta neuvoa, ehka nelikymppisilla on tama viela oppimatta.

t.70+

Elämä opettaa ja kokemukset ja sitä nuorilla ei ole tarpeeksi, ei edes niillä 40v.

Minäkin suosittelen sitä kirjekuorta ja avaa se sitten kun olet 50v.

T. 46v. äiti.

Siis olet sitä mieltä, että sellaista asiaa kuin kokemus ja kokemuksen kautta oppinen ei ole olemassakaan? Ihminen on syntyessään yhtä hölmö kuin 10, 20 ja 40 vuotiaana? Kuules nyt, tuskin edes itse uskot tuota. Katso peiliin. Olet nuori, koppava ja itseriittoinen. Ilmeisesti et ole saanut elämässä vielä riittävästi nenilleen. Kyllä se kuule maailma vielä kukonpojan kotiin ajaa vähintään häntä menee koipien väliin. :)

Kuuntelen mielellään itseäni vanhempia eli sellaisia yli 70v.

ei elämä ole opettanut eikä vaikeudet jalosteet paremmaksi ihmiseksi.



Keskimäärin enemmän eläneet tietävät elämästä enemmän, mutta vain tämä on vaan tilasto. Eihän sille mitään voi jos se oma anoppi on elänyt kotiäitinä kokoelämän ja ainoat kontaktit kodin ulkopuolella ovat kaupan täti ja postimies. Siinä on paha käydä väittämään, että nykyään on suositus imettää 6 kk.

vaikka olisi vanhempi ja viisaampi.

Olen itse 46-vuotias ja töitteni ja harastusteni vuoksi tekemisissä itseäni reilusti nuorempien kanssa. Nuorilta noin 20-vuotiailta olen oppinut todella paljon ja monesti voin vain ihmetellä, miten hienoja ja henkisesti kypsiä ihmisiä heissä löytyy. Varsinkin lahjakkaat nuoret erottuvat jo varhain. Olen tukenut tarvittaessa ja neuvoja kysyttäessä sanon, että näin voi tehdä, mutta voi olla muitakin tapoja (niinkuin lähes aina onkin). Ei minulla ole mitään ylimaallista parempaa tietoa asioista niinkuin ei kellään muullakaan. Kaikki me olemme täällä oppimassa, onneksi.

Kokemus kasvattaa ja uusia toimintamalleja opitaan. Mutta jos elämä menee tasaseen, niin nää 20v 'ärsyyntyjät' ärsyyntyy nelikymppisinäkin,eri asioille tietysti, mutta ne on niitä ikivalittajia ja nenänvartta mulkoilevia kuitenkin. Sitten on niitä nyhveröitä ja nynnyjä myötäilijöitä, jotka on nelikymppisinä ahdasmielisiä nolottajia edelleen tai mukavia, toisia kunnioittavia nuoria ja sellaisina pysyvätkin.

Tämä sama pätee nuoriin tai vanhoihin vanhempiin. Ei voida sanoa, että nuoret vanhemmat leikkii ja hoitaa lapsia paremmin kun jaksavatkin paremmin. Oikeasti moni nuori äiti ei viitsi leikkiä ja leperrellä, saatika laittaa lasta aina etusijalle sen enempää kun moni vanhempikaan äiti, KOSKA ovat sellaisia ihmisinä.

kokemusta on ja sitä riittää, silti kyselette täällä pitäisikö juoppoukko jättää. Jo nuori parikymppinen tietää että ei sitä voi mistään kysyä, pitää tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu eikä antaa huutokuoron päättää

Niin on parasta tehdäkin, koska on monia erilaisia tapoja oppia ja vanhemman oppimiskyky heikkenee aikaa myöten, joten unohtaa ottaa opikseen virheistään, ainakin mieheni muistisairautensa tähden.

Ihmettelen monasti vanhempien ihmisten, erityisesti anoppien, halveksuntaa nuorempia kohtaan. Ivallisesti sanotaan että ei ole elämänkokemusta ja sitten kun sinäkin olet 40v tai maailma opetta yms. roskaa. Olen kuitenkin huomannut että juuri nämä eniten "elämästä" tietävät itse eivät ota opiksi omista virheistään vaan toistelevat elämässään jatkuvasti samoja virheitä. Johtuuko tämä kateudesta? Minusta suurin virhe, jos ei ota omista virheistään oppia.

vaikka olen jo 40 v.

Ei se varmaan koskaan lopu >:(

Elämä opettaa ja kokemukset ja sitä nuorilla ei ole tarpeeksi, ei edes niillä 40v.

Minäkin suosittelen sitä kirjekuorta ja avaa se sitten kun olet 50v.

T. 46v. äiti.

Pelkät numerotko?

Että nuorella polvella parempi koulutus, työ ja vauraus... Juuri äskenhän meitä vanhoja haukuttiin free ridereiksi jotka ovat saaneet kaiken, koulutuksen, työn ja vaurauden ilmaiseksi. Päättäkää jo!