Lapsi haluaa kutsua exän uudet lapset synttäreilleen!!!

Se osa lapsen elämää kuuluu sinne isän luo eli omat juhlat sinne. Äidin luona on oma elämä. Mielestäni on ihan järkevää selittää asia lapselle. En ainakaan alkaisi veljeilemään noin exän perheen kanssa. aika outoa olisi minusta. Älä valehtele, joudut samaan tilanteeseen jatkossa.

kyse on lapsesta ja hänen sisaruksistaan! Kärjistettynä, mieti miltä sinusta tuntuisi, jos äitisi kieltäisi sinua kutsumasta sisaruksia juhliisi. Ymmärrän toki, ettet halua exää tai varsinkaan hänen nyxäänsä teille. Älä siis kutsu heitä, kutsu sisarukset. Tai jos lapset ovat kamalan pieniä, kutsu sisarukset ja eksäsi, tuskin se nyksä edes haluaa teille.



Vaikka susta tuntuisikin pahalta, kyse on lapsesi sisaruksista. Ole iloinen, että hän edes sai sisaruksia ja vielä iloisempi siitä, että hän rakastaa heitä!

Totta on, en erityisemmin pidä niistä lapsistakaan, enkä edes heitä meille haluaisi. Ja yksinkertainen syy sille on vain se, etten alunperinkään kestänyt ajatusta siitä, että mies meni tekemään lapsia vielä toisen naisen kanssa. Me kun oli sovittu, ettei lisää lapsia kumpikaan tee, eikä mies edes halunnut enempää kuin sen yhden. Kuinkas kävikään!

Ja katkera siitä olen, miksei minun kanssani halunnut lisää, mutta jonkun toisen kanssa kyllä?!?!

Ja tiedän, olen varmasti aivan paska mutsi, mutta kun en mahda ajatuksilleni mitään. Jos voisin toisin päättää, en olisi katkera, mutta koko nuoruuteni vietin saman miehen kanssa, suunnitelleen tulevaisuutta, vanhuutta yhdessä- ja sitten tuleekin ero, sitä tavallaan kokee että kaikki meni hukkaan, elämä pilalla.

Asiaa ei auta yhtään se, että hän aloitti "uuden elämän", uuden naisen kanssa, ja minä olen edelleen yksin.

Ehkä täällä joku minua ymmärtää, ehkä ei.

Ja niin, lapset tosiaan ovat niin pieniä, etteivät voi tulla yksin meille. Ja kun lapsi kuitenkin olisi kutsumassa koko perhettä, voiko sitä akkaa jättää kutsumatta, jos kerran muutkin kutsuu? Helpompi olisi, jos ei kutsuisi ketään niistä tänne..

AP

minä sanoisin niin että

-sympatiaa ap:lle, ei varmasti muutos ole ollut helppo mutta on sanottava että olet aika pitkällä, et nimittäin patoa tunteitasi sisällesi, moni tekee sen virheen ja katkeroituu elämäkseen. Etsit selvästi jo uutta suuntaa ja tulet vielä sen löytämäänkin, ihan varmasti. Kurja tunne entistä miestä kohtaan tulee helpottamaan ajan kanssa ja tulet olemaan onnellinen, itseksesi JA uskaltaisin väittää että

-kun annat lapsen kutsua sisaruksensa juhliinsa, vaikka se on vaikeaa, vedät henkeä ja ajattelet että se ei kestä kovin kauaa ja on lapselle tärkeää, tulet olemaan onnellinen siitä että lapsesi tulee toimeen näiden toisten kanssa ja että he ovat kyenneet muodostamaan ihmissuhteensa itsenäisesti, aikuisten harmeista välittämättä. Et nimittäin haluaisi siirtää kokemaasi kurjuutta lapsillesi taakaksi, etkä niin tule tekemäänkään kun keskityt omaan elämääsi ja itsesi hyvinvointiin jatkossa. Se ottaa aikaa mutta on sen arvoista!

Moni täällä ei ehkä ole kokenut tällaisia tilanteita käytännössä tai voi kuvitella miltä ne tuntuvat. Tai sitten ovat päästäneet itsensä katkeroitumaan, eivät uskalla ajatella oikeasti omaa onnellisuuttaan koska pelkäävät tulevansa uudelleen satutetuiksi.

Tulet ap varmasti pärjäämään. Uskalla ottaa riski että lapset ovat onnellisia keskenään, tulet olemaan myöhemmin ylpeä valinnastasi ja katsot taaksesi ja huomaat miten viisas olit. Tulet olemaan vielä viisas ja onnellinen valintojesi ansiosta, ja uskoisin että lapsesi myös, eritoten siksi että heidät jätettiin ulkopuolelle aikuisten erimielisyyksistä.

Totta on, en erityisemmin pidä niistä lapsistakaan, enkä edes heitä meille haluaisi. Ja yksinkertainen syy sille on vain se, etten alunperinkään kestänyt ajatusta siitä, että mies meni tekemään lapsia vielä toisen naisen kanssa. Me kun oli sovittu, ettei lisää lapsia kumpikaan tee, eikä mies edes halunnut enempää kuin sen yhden. Kuinkas kävikään!

Ja katkera siitä olen, miksei minun kanssani halunnut lisää, mutta jonkun toisen kanssa kyllä?!?!

Ja tiedän, olen varmasti aivan paska mutsi, mutta kun en mahda ajatuksilleni mitään. Jos voisin toisin päättää, en olisi katkera, mutta koko nuoruuteni vietin saman miehen kanssa, suunnitelleen tulevaisuutta, vanhuutta yhdessä- ja sitten tuleekin ero, sitä tavallaan kokee että kaikki meni hukkaan, elämä pilalla.

Asiaa ei auta yhtään se, että hän aloitti "uuden elämän", uuden naisen kanssa, ja minä olen edelleen yksin.

Ehkä täällä joku minua ymmärtää, ehkä ei.

AP

kun asiat eivät menneet niin kuin olit unelmoinut. Eikä sekään ihmetytä, että olet miettinyt miksei mies sinun kanssasi halunnut lisää lapsia, mutta sitten toisen kanssa halusi. Asioita saa ja pitääkin miettiä. Elämän käänteisiin saa olla pettynyt. Mutta ikuisesti ei pidä jäädä vatvomaan asioita ja olemaan pettynyt.

Kirjoituksestasi saa sellaisen käsityksen, että sovitte miehen kanssa eron jälkeen, ettei kumpikaan tee lisää lapsia. Siinä olet kyllä elänut jossain muualla kuin todellisuudessa, kun olet kuvitellut, että voit hallita miestäsi eron jälkeenkin. Yhdessä ollessa noin voidaan sopia, mutta ethän voi eron jälkeen kieltää vapaata miestä rakastumasta uudelleen ja perustamasta perhettä rakkaansa kanssa. Sinun toimivaltasi ei vain yksinkertaisesti ylety sinne asti.

Jos et kerran mahda ajatuksillesi mitään, ja jos olet pyörittänyt näitä ajatuksiasi jo vuosikaudet etenemättä niiden kanssa juuri mihinkään, niin kuten muutkin ovat sanoneet, niin sinun on aika hakea tuon solmun avaamiseen ammattilaiselta keskuseluapua.

On nimittäin todella sääli, että ajattelet, että kaikki meni hukkaan ja elämä on pilalla. Kuitenkin ilman noita vuosia sinulla ei olisi lastasi. Olisit muutenkin niitä kokemuksia köyhempi, jotka noina vuosina sait. Onko elämäsi tosiaan mennyt ihan hukkaan?

Ja vaikka koetkin, että olet hukannut elämästäsi hyviä vuosia tuon miehen kanssa, niin miksi sinun pitää nyt vielä pilata loppuelämäsi tuolla katkeruudella. Ei elämäsi mennyt hukkaan tuon liiton aikana, mutta nyt se menee hukkaan, kun et jatka elämääsi.

Eronneena en voisi kuvitella, että Exäni uusi akka tulisi pentuineen mun lapsen synttäreille. Sellaista en sulattaisi koskaan. Lapseni ei kyllä edes koskaan toivoisi tuollaista, koska ei tykkää siitä ämmästä eikä sen kakaroista. Exäni voi viedä mun lapset uuden akkansa pentuineen synttäreille, jos mun lapset suostuu menemään.

Vietän ensi puoli päivää synttärisankarin kanssa, teemme niitä juttuja mitä hän haluaa, sitten menee isälleen ja tekevät mitä tekevät, se ei sit mulle kuulu, ketä sinne tulee, lapsi päättäköön.

Ihanko tosissas kirjoitat "akasta pentuineen"? Eikö sua hävetä?

Ei hävetä tippaakaan. Ämmä, joka alkaa seurustella naimisissa olevan miehen kanssa, ja joka oikeastaan on jahdannut tätä vuosia, on minulle aina ämmä, akka, tai oikeastaan keksin hänelle monta paljon sopivampaakin nimitystä, mutta jätän ne nyt tässä sanomatta. Ja kakaransa on mun lasten kertomusten mukaan huonostikäyttäytyviä, hemmoteltuja kiusaajia, eli huoranpenikoita.