Monet sanovat että eivät voi muuttaa maalle, koska haluavat asua palveluiden lähellä

ainakin niissä kuntakeskuksissa, joissa minä olen asunut, niin liikenne on aika maltillista ja pyöritiet vie paikasta toiseen ihan kotikadulta lähtien.

Se on taas se, mitä maalla halutaan käsittää. Itse tarkoitan sellaisia pienehköjä kuntia, joissa on kuntakeskus ja siinä asuntoja ympärillä.

helppoa on lasten harrastaa pienemmällä paikkakunnalla. Okei, harrastustarjonta on rajatumpaa, mutta useimmissa kunnissa niitä on ihan tarpeeksi silti. Kaupungissa saat kuskata lasta ties minne kilometrien päähän kentälle, kun pienemmällä paikkakunnalla lapsi hurauttaa turvallista pyöritietä kilometrin päähän urheilukentälle, hallille, koululle tai mihin nyt on tarve mennäkin ihan itse. Silti asut mukavasti omakotitalossa ja kaikki on vieressä.

Siellä joudut ajelemaan autojen seassa jopa valtatien vartta pitkin. Onnea vaan!

kuntakeskus kyllä, ja sieltä löytyy pieni pätkä pyörätietä. Mutta saman kunnan alueella on muutamia kyliä joista ei pääse 8-10km päähän kirkolle esim. kouluun tai kirjastoon kuin ajamalla nelostien laitaa. Tällaisia maaseutukuntia on myös, te maallemuuttamisen puolestapuhujat!

40 km suuntaansa kun vien lapsen harrastukseen tai jos haluan itse lähteä vaikka jumppaan.

Onneksi meillä on täällä kaupungissa (pk-seudulla) uimahalli, jäähalli, sählyhalli, urheilukenttä, taidetalo, musiikkiopisto, keilahalli, useampi liikuntakeskus, valaistu pururata (hiihtoladut talvella) jne. parin kilometrin sääteellä kotiovelta :)

Maalla asuville on oman kokemukseni mukaan erilainen suhtautuminen ajankäyttöön. Jos johonkin on tunnin ajomatka niin se on ihan ok kun taas kaupungissa asuvat eivät halua käyttää aikaa autossa istumiseen yhtään enempää mitä on pakko. Itsekin arvostan vapaa-aikaa ja perhettä sen verran, että haluan minimoida autossa istumisen ja viettää sen ajan lasten tai ystävien kanssa.

helppoa on lasten harrastaa pienemmällä paikkakunnalla. Okei, harrastustarjonta on rajatumpaa, mutta useimmissa kunnissa niitä on ihan tarpeeksi silti. Kaupungissa saat kuskata lasta ties minne kilometrien päähän kentälle, kun pienemmällä paikkakunnalla lapsi hurauttaa turvallista pyöritietä kilometrin päähän urheilukentälle, hallille, koululle tai mihin nyt on tarve mennäkin ihan itse. Silti asut mukavasti omakotitalossa ja kaikki on vieressä. Kaupungissa todellakin rasittaa eniten se, että kaikki on muka lähellä, mutta todellisuudessa ne on kaukana, koska siihen 10km:n matkaan menee sama aika kuin sieltä pieneltä paikkakunnalta hurauttaa 40km:n päähän siihen 45 000 asukkaan kaupunkiin, josta sitten jo löytyykin kaikki tarvittava. Elämä menee hukkaan autoissa tai busseissa. Työmatka on muka lyhyt, mutta siihenkin menee aamuruuhkassa se puoli tuntia. Samalla vaivalla ajaisi maaseudulla paikkakunnalta toiselle.

helppoa on lasten harrastaa pienemmällä paikkakunnalla. Okei, harrastustarjonta on rajatumpaa, mutta useimmissa kunnissa niitä on ihan tarpeeksi silti. Kaupungissa saat kuskata lasta ties minne kilometrien päähän kentälle, kun pienemmällä paikkakunnalla lapsi hurauttaa turvallista pyöritietä kilometrin päähän urheilukentälle, hallille, koululle tai mihin nyt on tarve mennäkin ihan itse. Silti asut mukavasti omakotitalossa ja kaikki on vieressä.

Riippuu vähän, missä se omakotitalosi sijaitsee. Olen itse kotoisin pikkukaupungista (en siis maalta), ja kyllä siellä omakotitaloista oli yleensä joku 1-2,5 km urheilukentille ja koululle, ellei sattunut asumaan koulun vieressä. Mutta kyllähän Helsingissäkin lähes joka kaupungisosassa on juuri tällaiset perusjutut, eli ihan sama matka sillä lapsella olisi Helsingissäkin lähimpään kouluun tai urheilukentälle.

Mutta se, miten helppo on harrastaa... Itsekin myönsit, että tarjonta on rajatumpaa. No, sehän jo tarkoittaa sitä, että harrastaminen on vain näennäisesti helpompaa. Voi siis "helposti" harrastaa niitä asioita, joita kunnassa on tarjolla, mutta se oma suosikkiharrastus ei välttämättä löydykään sieltä.

Kaupungissa todellakin rasittaa eniten se, että kaikki on muka lähellä, mutta todellisuudessa ne on kaukana, koska siihen 10km:n matkaan menee sama aika kuin sieltä pieneltä paikkakunnalta hurauttaa 40km:n päähän siihen 45 000 asukkaan kaupunkiin, josta sitten jo löytyykin kaikki tarvittava. Elämä menee hukkaan autoissa tai busseissa. Työmatka on muka lyhyt, mutta siihenkin menee aamuruuhkassa se puoli tuntia. Samalla vaivalla ajaisi maaseudulla paikkakunnalta toiselle.

Hei, kaupunkejakin on eri kokoisia! Millaisella paikkakunnalla itse asut - viestistäsi päätellen jossain maaseutukylässä. Mutta ensinnäkin on ihan eri asia asua jossain 30 000 asukkaan pienessä kaupungissa kuin vaikka Helsingissä. Pienissä kaupungeissa mitään tuollaisia 10 km matkoja ei edes tule.

Siis jos sinusta kaupungissa elämä menee hukkaan siirtyessä paikasta toiseen, niin miten se elämä olisi helpompaa, jos saman joutuu tekemään jatkuvasti siellä pikkupaikkakunnalla? Esim. Helsingissä asuessa minulla menee vajaa puoli tuntia, kun ajan keskustaan. Mutta eipä minun tarvitse joka asiaa keskustasta hakeakaan, kun omasta kaupungisosasta löytyy peruspalvelut ja lähempää keskustaakin paljon asioita, joita tarvitsen. Kyllä pikku paikkakunnillakin työmatka voi olla puolisen tuntia - kävellen ainakin. Mutta vaikkei olisikaan, niin on ihan valintakysymys, haluaako Helsingissäkin asua lähellä vai kaukana keskustaa.

Ja Helsingin lisäksi on tietysti muitakin kaupunkeja - Tampere, Turku... Eli jos puhuu siitä, millaista kaupungissa on ja ottaa esimerkiksi välimatkat, kannattaisi myös määritellä, minkä kokoisesta kaupungista puhuu.

Ja on tässä sekin ero, että todellakin isoissa kaupungeissa tuon mainitsemasi 10 km:n matkan voi ajaa vaikka paikallisbussilla, eikä aina tarvitse ajaa omalla autolla. Niin, tiedän, että joidenkin mielestä on kivaa ajaa autolla, mutta on niitäkin, jotka inhoavat yksityisautoilua ylipäänsä eivätkä haluaisi olla riippuvaisia autosta.

eikö se ole ihan riittävä syy olla purkamatta jo valmista takkaa?

Mutta silti pidät takan :)) vaikkei siitä mitään hyötyä olekaan :D

Tosin epäilen ettei Helsingissä kovin pitkään olisi lämmitys poikki ellei nyt sota syty, eikä se vaikuta niin todennäköiseltä että sen takia muuttaisin haja-asutusalueelle/maalle.

eli millä säädät jos lämmitys katkeaa?

Jos sinä tästä pidät, niin ok, mutta minua ei nappaa. Katuvaloja tarvitsen, koska miehellä on rappeuttava silmäsairaus, joka tekee hämäränäön erittäin huonoksi.

Myrskyjä varten on varauduttu jo ina rakennusvaiheessa puuhellalla ja muulla puulämmityksellä. Vaikka asunkin itse kaupungissa olen sanonut että kun ostamme oman asunnon siinä on oltava varaava takka/leivinuuni ja puuhella.

(kun nyt vertaa esim. tapaninpäivän myrskytuhoja) Lasten harrastaminen on paljon helpompaa, kun pääsevät itse harvinaisemmankin soittimen soittotunneille, tanssitunneille jne. ihan itse tai linja-autolla. Yleisesti ottaen julkinen liikenne. Sitä ei kunnolla ole maalla.

minä kirjoitin harrastusten läheisyydestä ja muutenkin elämän helppoudesta.



Itse asun nyt Tampereella. Olen aiemmin asunut 3500 ja 5000 asukkaan kunnissa, ihan kuntakeskuksessa. Mihinkään oleelliseen ei ollut matkaa yli 1,5km ja asunto oli silti edullinen tavallisella alueella.



Harrastuksista sen verran, että suurin osa ihmisistä ei tarvi erikoisia harrastuksia. Oma lapseni esimerkiksi täällä harrastaa taidekerhoa ja käy voimistelussa. Samat löytyisi maalta niistä edellisistä asuinpaikoistani, heittäminen harrastukseen kestaisi pari minuuttia (ei ruuhkaa, ei valoja jne.), kun nyt nuo harrastukset on vielä aika lähellä, mutta silti heittäminen kestää ainakin 7-8 min/suunta. Samoin pienemmällä paikkakunnalla osaisi mennä itse. Nyt en voi lähettää täällä itse 8-vuotiasta menemään.



Tietenkin työ on se syy, miksi asun täällä. Muuten olisinkin jo häippässyt takaisin sinne edullisemman ja helpomman elämänmuodon ääreen.



Sen verran vielä, että pienillä paikkakunnilla myös terveyspalvelut pelaa paremmin. Joissain ihan syrjäseuduilla kai on lääkäripula, mutta ainkin noissa omissa asuinpaikoissani pääsi (ja pääsee kuulemma edelleen) esim. hammasläääkärille parissa viikossa ihan tarkastukseen. Täällä ei toivoaakaan saada aikaa suoraan ja hammashoitajan esitarkastukseenkin saa odottaa viikkoja. Joku voisi kommentoida, että päivystystä pienellä paikkakunnalla ei ole. No, ei ole. Sieltä viimeiseltä asuinpaikalta oli päivystykseen 32 km suoraa pikatietä. Nyt lähden tästä jurruttamaan Acutaan, niin miltei sama ajoaika tulee.



No, on kaupungissa omatkin hyvät puolet. Esimerkiksi ulkona helpompi käydä syömässä. Haluan vain kirjoittaa siitä, että kaupungissa on omat ongelmansa ja aikaa menee tuhottamasti hukkaan. Maaseudun ihmiset rutisee, kuinka palvelut on kaukana jne. Niin ne on täällä kaupungissakin. Ei se, että joku erikoispalvelu on vaikka 7km:n päässä tarkoita, että sinne ajetaan 4 minuuttia ja parkkipaikka on oven vierellä kuten maalla vastaava matka mentäisiin. Yhtälailla täällä saa käyttää aikaa ja vaivaa saadakseen sen palvelun.



Tietysti nämä on ääripäät. Joku pienempi kaupunki olisi varmaan paras vaihtoehto. Tampere on kuitenkin aika iso ja kasvaa koko ajan. Se pahentaa tilannetta. Sitten jotkut ihmiset vastustaa kaikkia teiden ylläpitoa ja korjaamista ja parantamista, kun "vanhukset makaa pissavaipoissa". Kansantaloudellisesti ja inhimmillisesti ruuhkat on katastrofi. Täysin hyödytöntä aikaa, joka on pois omilta lapsilta tai vaikka palkkatyöltä.

silloin knu en kulja pyörällä. Autoa en ole omistanut koskaan, ja toivon ettei koskaan tule sellaista tilannetta että kokisin sen omistamisen tarpeelliseksi tai jopa välttämättömäksi.

Mikä onni ja autuus se julkinen liikenne on? En käytä julkista liikennettä, vaan omaa autoa. Tuotteko te muutamat myös ruokaostoksenne julkisilla. On ihanaa asua rauhassa maalla ja kuunnella luonnon ääniä, halutessani käyn kaupungissa. Terkkaria en kaipaa koska käytän yksityistä. Arvostan laatua, jota ei ole Helsingin surkean pienissä kämpissä.

Tämän ketjun perusteella maalla on toisaalta ihana oma rauha, mutta kuitenkin kaikki on siinä ihan vieressä (miten tämä yhtälö on edes mahdollinen?). Ja taas kaikissa suomalaisissa kaupungeissa on Tokion välimatkat.



Kuulostaa siltä, ettei sieltä maalta ole käyty koskaan yhdessäkään kaupungissa, saati Helsingissä. Tai sitten on käyty yhden kerran Helsingin ydinkeskustassa pyörimässä ja ihmettelemässä, kuinka vaikeaa elämä varmasti on, kun tässä ei ole mitään lähellä, Ikeakin on niin kaukana (ihan kuin se olisi maalla lähempänä!) eikä jotain traktoreita myyvää lafkaa ole lähimaillakaan.

Miksi ihmeessä, jos kaupungissa kaikki hyvin. Olisivat pysyneet poissa meidän maalaisten maksamia teitä kuluttamasta. Juu, osa suomalaisista maksaa ihan itse, verovarojen lisäksi, myös tienpidon. Silti ei ole oikeutta kieltää ajoa niiltä, jotka eivät maksa.

Mutta mitä ne erikoispalvelut sitten oikein ovat, joita tarvitsee säännöllisesti, ja joita ei ole maalla? Olen asunut sekä Helsingissä että maaseutukunnassa, molemmissa on ne "samat" Siwat, Prismat tai Citymarketit, joissa etupäässä tulee käytyä. Molemmissa oli pari suosikkikahvilaa, joissa tavata kavereita. Elokuvat ja teatterit oli kummassakin vartin ajomatkan päässä. Ehkä en vaan ole tajunnut kaivata mitään erityispalveluita jotka erottaisivat maaseutukunnan ja kaupungin?

Terveydenhuolto, erikoislääkärit keskussairaalassa (minulla on yksi pitkäaikaissairas lapsi, noita sinun palveluitasi en ajattele palveluina ollenkaan.

Kyllä meidän perhe käy lomalla jopa ulkomaillakin vaikka kotona on paras olla.

Pieni irtiotto tekee hyvää. Maalla on kiva käydä, asumaan ei jäisi.

Ja muuten, kyllä se niin taitaa olla, että me pk-seutulaiset maksamme sen teiden kunnossapidon myös siellä maalla...

Miksi ihmeessä, jos kaupungissa kaikki hyvin. Olisivat pysyneet poissa meidän maalaisten maksamia teitä kuluttamasta. Juu, osa suomalaisista maksaa ihan itse, verovarojen lisäksi, myös tienpidon. Silti ei ole oikeutta kieltää ajoa niiltä, jotka eivät maksa.

Asun siis maalaiskunnan taajamassa, ja täältä löytyy S-market, Citymarket, Alepa ja Siwa, pari ruokaravintolaa, apteekki, posti, kirjasto, terveyskeskus, pankkeja, kenkäkauppoja, vaatekauppoja, lapsille liikkeitä, sisustustavaraa, kultasepänliike jne.



Lapseni (4 kpl) harrastavat jalkapalloa, jääkiekkoa, tanssia (tanssiopisto), pianonsoittoa ja kuoroa (musiikkiopisto), kuvataidekerhoa ja partiota. Haaveilevat lisäksi kaverien vaikutuksesta mm. salibandysta, koriksesta ja taekwondosta, joihin kaikkiin siis pääsee kävelemällä mutta joihin me vanhemmat emme ole vielä antaneet lupaa, kun jokaisella lapsella on jo kaksi harrastusta. Pidän kylämme harrastusmahdollisuuksia erinomaisina.



Todella loistavana ja toimivana pidän kylässämme esim.kunnallista hammashoitoa, johon koko perheemme sai ajat tarkastukseen viikon päähän, kun viime viikolla aikoja soitin. Jos aamulla klo 8-9 soittaa terveyskeskusaikaa, sen saa samalle päivälle, myöhemmin soittavalla kyllä menee sitten kauemmaksi se aika. Päivystykseen voi mennä iltaisin, mutta päivystys on toisessa kylässä, joten sinne on matkaa n. 20 km.



Joukkoliikennekin toimii eli 40 minuutissa pääsee Helsinkiin. Autolla kestää n. 30 min. tai ruuhkassa sitten ehkä jopa tunnin, jos yrittää esim. Mannerheimintietä keskustaan niin kuin bussit menevät. Monesti hurautan 20 minuutissa Pitäjänmäkeen ja siitä junalla keskustaan.



Autoa ei siis tarvita päivittäisissä asioissa, mutta työmatkan takia meillä on kaksi autoa. Näillä pääsemme nopeasti isompiin kauppakeskuksiin.



Kylämme ehdottomasti huonoin puoli on uimahallin puuttuminen. Se on toisessa kylässä 26 km päässä. Tosin toinen uimahalli on 15 km päässä mutta eri kunnan alueella. Näihin siis tarvitaan autoa tai bussia.



Lapsille löytyy vuoden mittaan kulttuuritarjontaa mm. konsertteja ja teatteriesityksiä esim. kirjastossa, samoin kesäisin kesäteatteria, mutta elokuviin, teatteriin ja oopperaan täytyy mennä bussilla tai autolla. Emme käy näissä viikottain vaan kerran kuussa tai kahdessa, joten hyvin riittää se, että sinne tarvitaan lähtemällä lähteä.



Lentokenttä on lähempänä kuin helsinkiläisillä.



Maalaiskunnan kylässäkin on usein paljon toimintaa, jos ei olla kovin kaukana isommista kapuungeista. Todellista maalaiselämää matkustamme kokemaan kesäisin mökillemme Pohjois-Karjalaan. Mökkikunnassamme ei ole edes alkoa tai apteekkia. Tosin 25 km päässä on Joensuu loistavine palveluineen, ja Joensuun sairaaalan päivystystäkin on käytetty vuosien mittaan ahkerasti.



Veikkaan, että aika pohjoiseen täytyy mennä, jotta ei löydy minkäänlaisia kauppoja ja palveluja 30 km säteellä.



Olen asunut Espoossa, Turussa ja Helsingissä, ja vaikka elämä oli aika helppoa, kun kaikki palvelut olivat kävelymatkan päässä, niin päivittäin en huomaa eroa kylämme palvelujen ja näiden kaupunkien palvelujen välillä. Työssäkäynti sen sijaan oli rankkaa näissä kaupungeissa, kun istuin bussissa ruuhkassa tai autossa ruuhkassa usein ne ylimääräiset 20-30 minuuttia. Helsingissä kävin töissä Herttoniemessä ja asuin vastaavasti Kampin laidalla. Työmatkaani meni 35 minuuttia. Täällä maalla käyn töissä 28 km päässä, ja aikaa omalla autolla menee 25 minuuttia, bussilla noin 35 minuuttia. Toki täällä joutuu sitä bussia odottamaan eli autoa on järkevämpi käyttää, mutta Helsingissä taas siinä autossa saisi istua ruuhka-aikaan sen ylimääräisen 15 minuuttia vähintään. Kaikki eivät voi asua sen työpaikkansa vieressä, perheessä kun on yleensä kaksi työssäkäyvää aikuista, rajalliset rahamäärät ja lasten koulut ja harratuksetkin on syytä ottaa huomioon. Yhden perheenjäsenen mukaan ei voi määrätä asuinpaikkaa.

Omissa ajatuksissani maalla asuminen on sitä, että todella asutaan siellä maaseudulla peltojen ja metsien keskellä eikä suinkaan missään taajamassa missä on paljon asukkaita ja palveluita.

Itse menen maalle kun menen mökille missä lähin kyläkauppa on 7km päässä ja kirkonkylä 25km päässä. Kirkonkylällä on pankki, ravintola, kaksi ruokakauppaa, kirpputori, apteekki, terveysasema ja koulu. Jos haluaa lisää palveluita, lähin kaupunki löytyy n. 50km päästä.

Tällaisen minä miellän maalla asumiseksi.



Miten muut näkevät tämän asian?

"maalainen" reilu 10 000 asukkaan kylästä...

Kaupunkilainen, asuu yli 60 000 asukkaan kaupungissa.

Miksi ihmeessä, jos kaupungissa kaikki hyvin. Olisivat pysyneet poissa meidän maalaisten maksamia teitä kuluttamasta. Juu, osa suomalaisista maksaa ihan itse, verovarojen lisäksi, myös tienpidon. Silti ei ole oikeutta kieltää ajoa niiltä, jotka eivät maksa.

Saahan siitä vaihtelua. Moni lähtee lomillaan myös ulkomaille, usein sellaisiin kohteisiin, joissa ei itse haluaisi asua. Tätä voi tietenkin olla vaikea tajuta, jos ei ole koskaan käynyt siellä oman kotikylän ulkopuolella. On eri asia viettää viikonloppu jossain korvessa kuin asua siellä vakituisesti.

Kaupungissa asuvat tutut hehkuttavat 4h+k asunnoillaan, joissa tilaa on 92 neliötä. Meillä on yhtä monta huonetta, mutta neliöitä 192. En halua asua betonisissa rotanpesissä vaan avarasti. Tämä on palvelu, johon kaupungissa äärettömän harvoilla on varaa!

meillä on lypsykarjatila ja oletan siksi, että asun siis maalla!

Meiltä on kuntamme keskustaan 9km matkaa, jossa on koulut (myös lukio ja AO)

kauppoja on muutama, pankki, kuntosali, kioskit, pizzeria ym.

Citymarkettiin ja Prismaan ym. eli lähimpään kaupunkiin on 40 km, myös sinne synnyttämään.

Eli kauppareissuun menee sellainen 10 minsaa suuntaansa ja kaupunkiin pääsee noin 40 minuutissa.

Katuvaloja meillä ei ole, eikä myöskään asfalttia.

Aika äkkiä täältä sivistyksen pariin pääsee, jos haluaa!

Ja onhan tämä netti keksitty, se toimii täällä maallakin!

Ja puhelimet sun muut toimii.....

Kylämme ehdottomasti huonoin puoli on uimahallin puuttuminen. Se on toisessa kylässä 26 km päässä. Tosin toinen uimahalli on 15 km päässä mutta eri kunnan alueella. Näihin siis tarvitaan autoa tai bussia.

Onko tuusulalaisia kielletty käymästä naapurikunnan uimahallissa???

Omissa ajatuksissani maalla asuminen on sitä, että todella asutaan siellä maaseudulla peltojen ja metsien keskellä eikä suinkaan missään taajamassa missä on paljon asukkaita ja palveluita.

Itse menen maalle kun menen mökille missä lähin kyläkauppa on 7km päässä ja kirkonkylä 25km päässä. Kirkonkylällä on pankki, ravintola, kaksi ruokakauppaa, kirpputori, apteekki, terveysasema ja koulu. Jos haluaa lisää palveluita, lähin kaupunki löytyy n. 50km päästä.

Tällaisen minä miellän maalla asumiseksi.

Miten muut näkevät tämän asian?

Tässä ketjussa puhutaan aika huolettomasti "maalla asumisesta" ja tarkoitetaan välillä jotain haja-asutusaluetta keskellä ei-mitään, pieniä kaupunkeja ja jopa Helsingin läheisyydessä sijaitsevia pikkupaikkoja. Ja vastaavasti kaupunkina puhutaan vain Helsingistä. Mutta eihän se noin mene oikeasti!

en asuis maalla vaikka kaikki palvelut olis vieressä. asuisin ytimessä, vaikka palvelut olis maalla.

ja lähin kauppa, pankki, posti, alakoulu, päiväkoti ja lääkäri olivat 3km päässä. Lapset viihtyivät hyvin maalla isossa talossa ja pihapiirissä. Lähimmät naapurit olivat kilometrin matkassa.



Mielestäni palvelut olivat hyvin lähellä ja mitään enempää ei tarvinnut. Lähimmässä kaupungissa 50km päässä tuli käytyä kerran kk.



Elämä oli laadultaan monin verroin parempaa; omia vihanneksia, juureksia ja marjoja, lemmikkejä, oma vapaus. Pihalla lapsille leikkimökki, trampoliini, polkuautoa, "minimopoa" jne. Sisällä oma kuntosali minikoossa, biljardipöytä jne.



Elämä on muuttunut ja nyt on kerrostaloasunto. Luojan kiitos, on sentään mökki, jossa pääsee eroon hälinästä ja joskus ihmisistäkin.