Lue keskustelun säännöt.
Pohditaanko: Miksi juuri pikkulapsiperheiden isät pimahtavat nykyään?
19.06.2012 |
Saa toki olla eri mieltä, mutta minusta näyttäisi siltä, että nuo perhesurmaajat ovat täysin erilaisista sosioekonomisista taustoista, asuvat täysin erilaisissa paikoissa, omaavat täysin erilaiset turvaverkot jne. Eli yhteistä noille tekijöille ovat lähinnä se, että on nuorehko pienten lasten isä.
1. Miksi nuo isät ovat noin loppu?
2. Miksi isät eivät hae apua JOS kerran ovat noin loppu?
3. Jos isät ovat niin loppu, että päätyvät itsemurhaan, niin miksi tappavat myös lapset? Onko se kosto? Kenelle?
Todella omituista. Isoisäni sukupolvi oli sodassa, näki hirveyksiä, traumatisoitui niin, että näki painajaisia joka ikinen yö, eikä silti tullut mitään buumia lahdata omia perheitään.
Kommentit (137)
Sama sukupolvi muuten eli lapsuuttaan ja/tai nuoruuttaan lamasuomessa. Mitäs kaikkea lama-aikaan tapahtuikaan? Ainakin moni perhe menetti talot, autot, työpaikat jne., monen perheen vanhemmat masentuivat ja/tai alkoholisoituivat, julkisista palveluista karsittiin jne.
ap
Yhteiskunnasta on viime vuosina tullut järkyttävän suoritus- sekä tuloskeskeinen, materialistinen. Voisiko tästä saada lisäpaineita sekä väsyä? Harva uskaltaa "asemansa" ja taloudellisen tilanteensa menetyksen pelossa downshiftata.
Lisäksi uskon että tämä uutisointi voisi lisätä näitä, kun niistä saa idean siemenen mieleen kytemään. Näiden uutisoinnin voisi jättää kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osallistumaan jopa kotitöihin. Ei ihme että mies ampuu pistoolilla pienet lapsensa sillä ei saa rauhassa olla sohvaperuna? Te miesasiamiehet olette todella oksettavia. Oikeasti teidän kommenttinne kertoo suomalaismiesten henkisestä tilasta kaiken riittävän: omahyväisiä narsisteja jotka haluavat alistaa sekä vaimon että lapset.
Toisessa ketjussa joku kertoi esimerkkinä kreikkalaisesta työnjaosta - naisen käyvät töissä, hoitavat kodin ja antavat pillua, miesten levätessä ja pelatessa noppaa pihalla.
Miltä se kuulostaa?
Minua niin kiinnostaa: mikä olisi miesasiamiehen ihanneparisuhde?
Nainen joka huolehti lapsista, kodista ja naiseudestaan sekä yhteydenpidosta sukuun, naapureihin ja tuttaviin nurisematta ja nalkuttamatta. Nainen joka katsoi miehen pikkusyntejä sormien lävitse. Nainen jolle oli kunnia-asia kasvattaa poikia. Nainen joka antoi miehen rentoutua kotonaan ja viettää vapaa-aikansa rauhassa perheeltään ja kyselemättä missä mies on ja kenen kanssa. Sellaisia naisia vaan on enää mahdoton löytää.
Miehillä on arvoa enää suorittajina ja naisten haaveiden toteuttajina.
Kun mies tajuaa sen, ettei hänellä itsellään ole mitään arvoa tai väliä ja kaikki uhraukset ovat olleet tavallaan turhia, niin siinä voi pimahtaa.
Miehillä on arvoa enää suorittajina ja naisten haaveiden toteuttajina.
Kun mies tajuaa sen, ettei hänellä itsellään ole mitään arvoa tai väliä ja kaikki uhraukset ovat olleet tavallaan turhia, niin siinä voi pimahtaa.
Nykyisin naisilla on ihan oikesti tosi isot vaatimukset miehilleen. Näyttävät oikein kilpailevan keskenään naisväki siitä kenen mies hoitaa enemmän lapsia ja kotia ja lisäksi vielä kaiken muun. Olen ihan varma että 90% tuntemistani miehistä olisi paljon onnellisempi jos saisi olla perheessä oikeasti Mies. Tasa-arvo vaatimukset menneet kyllä ihan liian pitkälle naisilla nykyään:(.
Pitää olla kokoa ja kestävyyttä. Täällä kysellään neuvoja, että "jätänkö sen kun sillä on niin pieni..."
Impotentti vätys, joka ei elätä perhettään, tykkäää pelata pleikkaa ja lapset on vaan välttämätön paha, jonka hoitamista, ja johon todellisen suhteen luomista vältellään viimeiseen saakka?
Ihan oikeasti????
Meinaatteko, että naisiin ei kohdistu mitään odotuksia? Naisten ei tarvitse käydä töissä, että perhe saataisiin elätettyä? Ja siihen päälle pitäisi hoitaa lapset ja koti, ja välillä pyytää nätisti, josko MIES viitsisi osallistua, ja tietysti kiitollisuudesta mutkalla ottaa heti suihin, jos mies armeliaisuuttaan viitsii jotain tehdä.
Tuosta yhdestä kohdasta tuli vain mieleen... entä jos ( normaalit ja terveet) naiset ovatkin ylpeitä rakkaista miehistään, jotka pystyvät myös hoitamaan täysipainoisesti OMIA lapsiaan??? Minä ainakin olen. Muutenkin suhde toimii loistavasti, kun ollaan ihan omia itsejämme, ja hoidetaan tätä hommaa yhdessä, ilman että tarvitsee leikkiä Miestä ja Naista.
osallistumaan jopa kotitöihin. Ei ihme että mies ampuu pistoolilla pienet lapsensa sillä ei saa rauhassa olla sohvaperuna? Te miesasiamiehet olette todella oksettavia. Oikeasti teidän kommenttinne kertoo suomalaismiesten henkisestä tilasta kaiken riittävän: omahyväisiä narsisteja jotka haluavat alistaa sekä vaimon että lapset.
Toisessa ketjussa joku kertoi esimerkkinä kreikkalaisesta työnjaosta - naisen käyvät töissä, hoitavat kodin ja antavat pillua, miesten levätessä ja pelatessa noppaa pihalla. Miltä se kuulostaa?
Minua niin kiinnostaa: mikä olisi miesasiamiehen ihanneparisuhde?
Nainen joka huolehti lapsista, kodista ja naiseudestaan sekä yhteydenpidosta sukuun, naapureihin ja tuttaviin nurisematta ja nalkuttamatta. Nainen joka katsoi miehen pikkusyntejä sormien lävitse. Nainen jolle oli kunnia-asia kasvattaa poikia. Nainen joka antoi miehen rentoutua kotonaan ja viettää vapaa-aikansa rauhassa perheeltään ja kyselemättä missä mies on ja kenen kanssa. Sellaisia naisia vaan on enää mahdoton löytää.
Eletään itse aika saman kaltaista elämää kuin Pomarkun perhe.
Meillä 3 alle kouluikäistä lasta, mies yrittäjä alalla jossa kesä on kiihkeintä sesonkia, vuoden ansiot tehdään muutamassa kuukaudessa.Appiukkoni on samassa yrityksessä osakkaana ja osaa olla aika vittumainen pojalleen (eli miehelleni)
Kun on on tarpeeksi univelkaa ja tulee vastoinkäymisiä eteen, saa ne ýleensä valtavat mittasuhteet. Tuntuu kuin kaikki kaatuisi päälle, oma mieheni yleensä murehtii sitä pahinta skenaariota vaikka lopulta olisikin kyse jostain pienestä. Kun on siinä sopivan lannistuneessa mielentilassa ja siihen tulee sitten oma isä vielä lisää kuraa niskaan kaatamaan niin voi siinä olla miehellä radikaalit toimet mielessä.
Luulen, että on käynyt jotenkin näin:
Vauva on syntynyt juuri kun on kevään peltotyöt alkaneet. Isän kontolle on jääneet isommat lapset, vauva itkee öisin ja isänkin uni katkeaa, univelkaa kertyy. Työt on tehtävä että saa perheelle leipää, päivät venyy ja venyy. Vaimo on väsynyt ja haluaa omaa aikaa, riidellään aiheesta. Oma isä vahtii naapurista ja jäkättää ettei työt tule tehtyä oikein, pitäisi tehdä enemmän, ei ymmärrä että perheenkin kanssa pitäisi viettää aikaa.
Miestä kiskotaan joka suuntaan ja vaaditaan koko ajan enemmän, pitäisi olla perheen kanssa mutta pellollekin pitäisi mennä.maanantaina sitten sattui jotakin joka katkaisi kamelin selän, ehkä penskat tappeli, värkkäsi ruuan kanssa... traktorin moottori hajosi? tilan maatyöt oli jäljessä, riitaa isän kanssa?
Väsymys, tunne ettei hänestä ole sukutilaa jatkamaan mutta ketään muutakaan ei ole siihen hommaan, on ehkä pakosta joutunut yleensäkin tilaa jatkamaan. Päättää päättää päivänsä, mutta pelkää että lapset saavat saman kohtalon, joutuvat tahtomattaan sukutilaa jatkamaan, päättää pelastaa heidät siltä kohtalolta.
Kuinka usein tytöt joutuu nykyisin sukutilaa jatkamaan? Jos tuo mies sitä pelkäsi niin itsehän se olisi voinut siihen vaikuttaa ettei tytöistä tule sukutilan jatkajia! Hänen omat vanhempansa kun eivät enää sellaiseen olisi olleet painostamassa parinkymmenen vuoden päästä. Ja on tässäkin peruste ampua omilta pieniltä lapsiltaan päät tohjoksi: "penskat tappeli, värkkäsi ruuan kanssa." Olet aivan sairas, ymmärräthän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eletään itse aika saman kaltaista elämää kuin Pomarkun perhe.
Meillä 3 alle kouluikäistä lasta, mies yrittäjä alalla jossa kesä on kiihkeintä sesonkia, vuoden ansiot tehdään muutamassa kuukaudessa.Appiukkoni on samassa yrityksessä osakkaana ja osaa olla aika vittumainen pojalleen (eli miehelleni)
Kun on on tarpeeksi univelkaa ja tulee vastoinkäymisiä eteen, saa ne ýleensä valtavat mittasuhteet. Tuntuu kuin kaikki kaatuisi päälle, oma mieheni yleensä murehtii sitä pahinta skenaariota vaikka lopulta olisikin kyse jostain pienestä. Kun on siinä sopivan lannistuneessa mielentilassa ja siihen tulee sitten oma isä vielä lisää kuraa niskaan kaatamaan niin voi siinä olla miehellä radikaalit toimet mielessä.
Luulen, että on käynyt jotenkin näin:
Vauva on syntynyt juuri kun on kevään peltotyöt alkaneet. Isän kontolle on jääneet isommat lapset, vauva itkee öisin ja isänkin uni katkeaa, univelkaa kertyy. Työt on tehtävä että saa perheelle leipää, päivät venyy ja venyy. Vaimo on väsynyt ja haluaa omaa aikaa, riidellään aiheesta. Oma isä vahtii naapurista ja jäkättää ettei työt tule tehtyä oikein, pitäisi tehdä enemmän, ei ymmärrä että perheenkin kanssa pitäisi viettää aikaa.
Miestä kiskotaan joka suuntaan ja vaaditaan koko ajan enemmän, pitäisi olla perheen kanssa mutta pellollekin pitäisi mennä.maanantaina sitten sattui jotakin joka katkaisi kamelin selän, ehkä penskat tappeli, värkkäsi ruuan kanssa... traktorin moottori hajosi? tilan maatyöt oli jäljessä, riitaa isän kanssa?
Väsymys, tunne ettei hänestä ole sukutilaa jatkamaan mutta ketään muutakaan ei ole siihen hommaan, on ehkä pakosta joutunut yleensäkin tilaa jatkamaan. Päättää päättää päivänsä, mutta pelkää että lapset saavat saman kohtalon, joutuvat tahtomattaan sukutilaa jatkamaan, päättää pelastaa heidät siltä kohtalolta.
ei tuollaista logiikkaa käytä kuin henkisesti todella sairas otus.
"lapset värkkää ruuan kanssa -> tapan lapset".
Eletään itse aika saman kaltaista elämää kuin Pomarkun perhe. Meillä 3 alle kouluikäistä lasta, mies yrittäjä alalla jossa kesä on kiihkeintä sesonkia, vuoden ansiot tehdään muutamassa kuukaudessa. Appiukkoni on samassa yrityksessä osakkaana ja osaa olla aika vittumainen pojalleen (eli miehelleni) Kun on on tarpeeksi univelkaa ja tulee vastoinkäymisiä eteen, saa ne ýleensä valtavat mittasuhteet. Tuntuu kuin kaikki kaatuisi päälle, oma mieheni yleensä murehtii sitä pahinta skenaariota vaikka lopulta olisikin kyse jostain pienestä. Kun on siinä sopivan lannistuneessa mielentilassa ja siihen tulee sitten oma isä vielä lisää kuraa niskaan kaatamaan niin voi siinä olla miehellä radikaalit toimet mielessä. Luulen, että on käynyt jotenkin näin: Vauva on syntynyt juuri kun on kevään peltotyöt alkaneet. Isän kontolle on jääneet isommat lapset, vauva itkee öisin ja isänkin uni katkeaa, univelkaa kertyy. Työt on tehtävä että saa perheelle leipää, päivät venyy ja venyy. Vaimo on väsynyt ja haluaa omaa aikaa, riidellään aiheesta. Oma isä vahtii naapurista ja jäkättää ettei työt tule tehtyä oikein, pitäisi tehdä enemmän, ei ymmärrä että perheenkin kanssa pitäisi viettää aikaa. Miestä kiskotaan joka suuntaan ja vaaditaan koko ajan enemmän, pitäisi olla perheen kanssa mutta pellollekin pitäisi mennä. maanantaina sitten sattui jotakin joka katkaisi kamelin selän, ehkä penskat tappeli, värkkäsi ruuan kanssa... traktorin moottori hajosi? tilan maatyöt oli jäljessä, riitaa isän kanssa? Väsymys, tunne ettei hänestä ole sukutilaa jatkamaan mutta ketään muutakaan ei ole siihen hommaan, on ehkä pakosta joutunut yleensäkin tilaa jatkamaan. Päättää päättää päivänsä, mutta pelkää että lapset saavat saman kohtalon, joutuvat tahtomattaan sukutilaa jatkamaan, päättää pelastaa heidät siltä kohtalolta.
Kuinka usein tytöt joutuu nykyisin sukutilaa jatkamaan? Jos tuo mies sitä pelkäsi niin itsehän se olisi voinut siihen vaikuttaa ettei tytöistä tule sukutilan jatkajia! Hänen omat vanhempansa kun eivät enää sellaiseen olisi olleet painostamassa parinkymmenen vuoden päästä. Ja on tässäkin peruste ampua omilta pieniltä lapsiltaan päät tohjoksi: "penskat tappeli, värkkäsi ruuan kanssa." Olet aivan sairas, ymmärräthän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osallistumaan jopa kotitöihin. Ei ihme että mies ampuu pistoolilla pienet lapsensa sillä ei saa rauhassa olla sohvaperuna? Te miesasiamiehet olette todella oksettavia. Oikeasti teidän kommenttinne kertoo suomalaismiesten henkisestä tilasta kaiken riittävän: omahyväisiä narsisteja jotka haluavat alistaa sekä vaimon että lapset.
Toisessa ketjussa joku kertoi esimerkkinä kreikkalaisesta työnjaosta - naisen käyvät töissä, hoitavat kodin ja antavat pillua, miesten levätessä ja pelatessa noppaa pihalla.
Miltä se kuulostaa?
Minua niin kiinnostaa: mikä olisi miesasiamiehen ihanneparisuhde?Nainen joka huolehti lapsista, kodista ja naiseudestaan sekä yhteydenpidosta sukuun, naapureihin ja tuttaviin nurisematta ja nalkuttamatta. Nainen joka katsoi miehen pikkusyntejä sormien lävitse. Nainen jolle oli kunnia-asia kasvattaa poikia. Nainen joka antoi miehen rentoutua kotonaan ja viettää vapaa-aikansa rauhassa perheeltään ja kyselemättä missä mies on ja kenen kanssa. Sellaisia naisia vaan on enää mahdoton löytää.
Ja yhteistä niillä on 50-luvun naisiin juuri se, että vaihtoehtoa ei ole. Ikävä vaan, että nuokin naiset kun oppivat, että suomessa naisen ei tarvitse olla yhdenkään ääliömiehen kotiorja, lähtevät lätkimään.
Ihan mielenkiinnosta: mistä sinä ajattelet, että nainen tuollaisessa parisuhteessa saa tyydytyksensä? Miehen palvelemisesta? Kuinka monelle modernille naiselle ajattelet sen riittävän?
Mä en edelleen ymmärrä miksi noin ajatteleva mies edes yrittää parisuhdetta? Elä villinä sinkkuna ja käy huorissa, ei tuollaisia geenejä ja roolimalleja todellakaan pidä jatkaa.
naiset passaavat miestä, nielevät syrjähypyt, alkoholismin, unohtavat täysin omat tarpeensa ja vasta kuolinvuoteella varoittavat lapsenlapsiaan sortumasta ainoassa elämässään samaan? Vain miehen hyväksi uhrautuminen on sallitua, mikää mikä on naisen omaa ei sovi ja on poissa mieheltä. Työssäkäymällä mies ostaa naisen rakkauden pysyvästi ( tai riippuvuuden 50-l. olosuhteiden takia) ja pelonilmapiiri hallitsee perhettä, mutta kun mies makaa sohvalla ja odottaa lämmitettyjä tohveleitaan, mitä muuta nainen saa kuin jokapäiväisen leipänsä ( jos sitä jää ja nainen ei ole liian lihava miehen mielestä) ja työt vaivoikseen? Jos vaihtoehtona on olla ilman moista työsarkaa ja keskittyä siihen mitä itse haluaa ja tienata ihan omat rahat, asunnot yms. Ei paljon houkuttele lähteä orjaksi mielivaltaiselle despootille leipäpalkalla. Pisteet rehellisyydestä Henkalle kuitenkin. Kuka tahansa haluasi olla keisari omalla maallaan, voinko minäkin kiristää ja odottaa ymmärrystä, jos vetan siihen, että saatan kilahtaa, jollen saa omaa orjaa/ miljoonaa tililleni ja uhkaan tappaa ihan kaikki, jollei näin käy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haastateltu tutkija Anne Kauppia, joka on tehnyt väitöskirjan perhesurmista:
"lapsen surmaamiseen johtaneissa tilanteissa olivat taustalla mielenterveyden ongelmien lisäksi vanhemman omat lapsuuden vaikeat kokemukset, avuttomuus, vaikea elämäntilanne, yksinäisyys ja se, että lapsesta huolehtiminen tuotti vanhemmalle lisää huolta.
Surmansa saaneet lapset olivat sinänsä terveitä ja heistä oli pidetty huolta, lukuun ottamatta niitä lapsia, jotka kuolivat toistuvan väkivallan seurauksena.
Lapsensa surmanneen, masentuneen vanhemman syyt tekoonsa juontavat – erikoista kyllä – usein lapsen suojelemisesta.
- Ajatus lähtee siitä, että lapset jäävät heitteille, kun hän itse kuolee. Siksi lasta ei voi jättää kärsimään vanhemman kuoleman jälkeen, Kauppi avaa logiikkaa."
Eletään itse aika saman kaltaista elämää kuin Pomarkun perhe. Meillä 3 alle kouluikäistä lasta, mies yrittäjä alalla jossa kesä on kiihkeintä sesonkia, vuoden ansiot tehdään muutamassa kuukaudessa. Appiukkoni on samassa yrityksessä osakkaana ja osaa olla aika vittumainen pojalleen (eli miehelleni) Kun on on tarpeeksi univelkaa ja tulee vastoinkäymisiä eteen, saa ne ýleensä valtavat mittasuhteet. Tuntuu kuin kaikki kaatuisi päälle, oma mieheni yleensä murehtii sitä pahinta skenaariota vaikka lopulta olisikin kyse jostain pienestä. Kun on siinä sopivan lannistuneessa mielentilassa ja siihen tulee sitten oma isä vielä lisää kuraa niskaan kaatamaan niin voi siinä olla miehellä radikaalit toimet mielessä. Luulen, että on käynyt jotenkin näin: Vauva on syntynyt juuri kun on kevään peltotyöt alkaneet. Isän kontolle on jääneet isommat lapset, vauva itkee öisin ja isänkin uni katkeaa, univelkaa kertyy. Työt on tehtävä että saa perheelle leipää, päivät venyy ja venyy. Vaimo on väsynyt ja haluaa omaa aikaa, riidellään aiheesta. Oma isä vahtii naapurista ja jäkättää ettei työt tule tehtyä oikein, pitäisi tehdä enemmän, ei ymmärrä että perheenkin kanssa pitäisi viettää aikaa. Miestä kiskotaan joka suuntaan ja vaaditaan koko ajan enemmän, pitäisi olla perheen kanssa mutta pellollekin pitäisi mennä. maanantaina sitten sattui jotakin joka katkaisi kamelin selän, ehkä penskat tappeli, värkkäsi ruuan kanssa... traktorin moottori hajosi? tilan maatyöt oli jäljessä, riitaa isän kanssa? Väsymys, tunne ettei hänestä ole sukutilaa jatkamaan mutta ketään muutakaan ei ole siihen hommaan, on ehkä pakosta joutunut yleensäkin tilaa jatkamaan. Päättää päättää päivänsä, mutta pelkää että lapset saavat saman kohtalon, joutuvat tahtomattaan sukutilaa jatkamaan, päättää pelastaa heidät siltä kohtalolta.
Kuinka usein tytöt joutuu nykyisin sukutilaa jatkamaan? Jos tuo mies sitä pelkäsi niin itsehän se olisi voinut siihen vaikuttaa ettei tytöistä tule sukutilan jatkajia! Hänen omat vanhempansa kun eivät enää sellaiseen olisi olleet painostamassa parinkymmenen vuoden päästä. Ja on tässäkin peruste ampua omilta pieniltä lapsiltaan päät tohjoksi: "penskat tappeli, värkkäsi ruuan kanssa." Olet aivan sairas, ymmärräthän?
Miehesi on varmaan työtön/opiskeli tai jos töissä niin tekee ma-pe 8-16 töitä?
Maanviljelijät ovat 24/7 kiinni tilassaan. Itse asun tilalla, joka on ollut sukuni hallussa 500v. Minä, nainen, olen ainoa joka tilaa voi jatkaa, ei ole poikia jotka jatkaisi. Ja kun kuoputtaa maata jota esi-isät ovat satoja vuosia viljelleet ei vain ole mahdollista antaa sen maan joutua vieraalle, etenkään että itse jäisi asiaa todistamaan.
Väsyneenä ihminen ei ajattele järkevästi. Ja tällä väsymisellä en tarkoitra sellaista väsymistä joka helpottaa parin tunnin päiväunilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. Bulevardin perhesurman isä oli tyypillinen uratykki, joka ei ollut kotona imuroimassa
urakeskeisyys,
perheen perusarvojen unohtaminen,
avioeron uhka,
mustasukkaisuus...
tappajan narsistinen luonnehäiriö, joka ei kestä epäonnistumisia ( vaikka ne ovat normaali osa jokaisen ihmisen elämää)...
---------
ps NOKIA vie vielä monta perhettä - ellei asiaan puututa asiantuntijoiden taholta
osallistumaan jopa kotitöihin. Ei ihme että mies ampuu pistoolilla pienet lapsensa sillä ei saa rauhassa olla sohvaperuna? Te miesasiamiehet olette todella oksettavia. Oikeasti teidän kommenttinne kertoo suomalaismiesten henkisestä tilasta kaiken riittävän: omahyväisiä narsisteja jotka haluavat alistaa sekä vaimon että lapset.
Toisessa ketjussa joku kertoi esimerkkinä kreikkalaisesta työnjaosta - naisen käyvät töissä, hoitavat kodin ja antavat pillua, miesten levätessä ja pelatessa noppaa pihalla.
Miltä se kuulostaa?
Minua niin kiinnostaa: mikä olisi miesasiamiehen ihanneparisuhde?Nainen joka huolehti lapsista, kodista ja naiseudestaan sekä yhteydenpidosta sukuun, naapureihin ja tuttaviin nurisematta ja nalkuttamatta. Nainen joka katsoi miehen pikkusyntejä sormien lävitse. Nainen jolle oli kunnia-asia kasvattaa poikia. Nainen joka antoi miehen rentoutua kotonaan ja viettää vapaa-aikansa rauhassa perheeltään ja kyselemättä missä mies on ja kenen kanssa. Sellaisia naisia vaan on enää mahdoton löytää.
Elämä joka olisi vain siivousta, pyykkäystä, itsensä ehostusta miestä varten, lasten hoitoa, poikien tarpeiden laittamista tyttölasteni tarpeiden edelle, ei ajattelua, ei lukemista, ei työtä jossa tarvitsisi käyttää aivoja... joutuisin hullujen huoneelle ellen ensin ehtisi ladata kuulaa kallooni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen joka huolehti lapsista, kodista ja naiseudestaan sekä yhteydenpidosta sukuun, naapureihin ja tuttaviin nurisematta ja nalkuttamatta. Nainen joka katsoi miehen pikkusyntejä sormien lävitse. Nainen jolle oli kunnia-asia kasvattaa poikia. Nainen joka antoi miehen rentoutua kotonaan ja viettää vapaa-aikansa rauhassa perheeltään ja kyselemättä missä mies on ja kenen kanssa. Sellaisia naisia vaan on enää mahdoton löytää.
Ja mitähän tämä nainen tästä suhteesta tuollaisessa naisenroolissa sitten saisi? Miehen, jota ei juuri kotona näy tai jolta ei voi odottaa mitään suhteessa itse saavansa, mut hei, eihän se sentään listi lapsia hengiltä, joten hyvä mies sen on oltava? Sehän jo riittääkin suhteen perustaksi, ettei tarvitse pelätä arkielämässään kotonaan että rakas päästää perheen päiviltä?
Itte pysyttelen mielummin vaikka sinkkuna, näin varmasti suurin osa muistakin naisista. Kuulostaa senverran huonolta diililtä.
Jos löytyis mies, joka tuohon rooliin suostuisi mielellään, niin semmoinen suhde mulle kyllä kelpaisi. Voisin vaikka yksin hoitaa leivän pöytään (niin teen nytkin joka tapauksessa). Ja luvata, et en ammu lapsia. Mut jostain kumman syystä tähän halukkaista ei ole vielä ilmestynyt jonoa ovelle.
että vallalla on sellainen fekko ihanne elämästä, missä miehen on tehtävä puolet kotitöistä hinnalla millä hyväänsä. Hoidettava puolet aijasta lapsia tasapuolisesti, välittämättä kummalla on aikaa enemmän.
Tuotava pääasiallinen elanto kotiin koska naisen euro on 80 senttiä.Jne jne jne...
Kyllä minäkin pimahtaisin.
kumman työ on raskaampaa? Että esim. vanhustyössä täyttä päivää tekevä nainen ei tee yhtä raskasta työtä kuin vaikka insinöörimies, koska insinööri saa enemmän rahaa????
Mä en saatana tajua näitä lässytyksiä, miksi ihmeessä miehen ei pitäisi tehdä puolta kotitöistä, jos molemmat käyvät töissä? Ja miksei molempien pitäisi tehdä kompromisseja ajankäytössään, jos on kerran pieniä lapsia talossa?
EI jeesus taas mitä ajattelua...
1. miehet ovat loppu, koska suorittamista korostetaan Suomessa ja epäonnistuminen vie mieheltä ja naiselta kasvot- ersim. konkurssitehneellä on suuri riski itsemurhaan
2. mies ei hae Suomessa apua - koska se vie kasvot ja ihminen joutuu tunnustamaan heikkouden ( mieshän ei itke- suo kuokka ja Jussi- ilmapiiri)
3. laajennetussa itsemurhassa viedään lapset mukana hautaan - ettei heidän tarvitse hävetä isäänsä taio kostena puolisolle lasten kautta
Eletään itse aika saman kaltaista elämää kuin Pomarkun perhe.
Meillä 3 alle kouluikäistä lasta, mies yrittäjä alalla jossa kesä on kiihkeintä sesonkia, vuoden ansiot tehdään muutamassa kuukaudessa.
Appiukkoni on samassa yrityksessä osakkaana ja osaa olla aika vittumainen pojalleen (eli miehelleni)
Kun on on tarpeeksi univelkaa ja tulee vastoinkäymisiä eteen, saa ne ýleensä valtavat mittasuhteet. Tuntuu kuin kaikki kaatuisi päälle, oma mieheni yleensä murehtii sitä pahinta skenaariota vaikka lopulta olisikin kyse jostain pienestä. Kun on siinä sopivan lannistuneessa mielentilassa ja siihen tulee sitten oma isä vielä lisää kuraa niskaan kaatamaan niin voi siinä olla miehellä radikaalit toimet mielessä.
Luulen, että on käynyt jotenkin näin:
Vauva on syntynyt juuri kun on kevään peltotyöt alkaneet. Isän kontolle on jääneet isommat lapset, vauva itkee öisin ja isänkin uni katkeaa, univelkaa kertyy. Työt on tehtävä että saa perheelle leipää, päivät venyy ja venyy. Vaimo on väsynyt ja haluaa omaa aikaa, riidellään aiheesta. Oma isä vahtii naapurista ja jäkättää ettei työt tule tehtyä oikein, pitäisi tehdä enemmän, ei ymmärrä että perheenkin kanssa pitäisi viettää aikaa.
Miestä kiskotaan joka suuntaan ja vaaditaan koko ajan enemmän, pitäisi olla perheen kanssa mutta pellollekin pitäisi mennä.
maanantaina sitten sattui jotakin joka katkaisi kamelin selän, ehkä penskat tappeli, värkkäsi ruuan kanssa... traktorin moottori hajosi? tilan maatyöt oli jäljessä, riitaa isän kanssa?
Väsymys, tunne ettei hänestä ole sukutilaa jatkamaan mutta ketään muutakaan ei ole siihen hommaan, on ehkä pakosta joutunut yleensäkin tilaa jatkamaan. Päättää päättää päivänsä, mutta pelkää että lapset saavat saman kohtalon, joutuvat tahtomattaan sukutilaa jatkamaan, päättää pelastaa heidät siltä kohtalolta.