Lue keskustelun säännöt.
Pohditaanko: Miksi juuri pikkulapsiperheiden isät pimahtavat nykyään?
19.06.2012 |
Saa toki olla eri mieltä, mutta minusta näyttäisi siltä, että nuo perhesurmaajat ovat täysin erilaisista sosioekonomisista taustoista, asuvat täysin erilaisissa paikoissa, omaavat täysin erilaiset turvaverkot jne. Eli yhteistä noille tekijöille ovat lähinnä se, että on nuorehko pienten lasten isä.
1. Miksi nuo isät ovat noin loppu?
2. Miksi isät eivät hae apua JOS kerran ovat noin loppu?
3. Jos isät ovat niin loppu, että päätyvät itsemurhaan, niin miksi tappavat myös lapset? Onko se kosto? Kenelle?
Todella omituista. Isoisäni sukupolvi oli sodassa, näki hirveyksiä, traumatisoitui niin, että näki painajaisia joka ikinen yö, eikä silti tullut mitään buumia lahdata omia perheitään.
Kommentit (137)
minusta tuntuu, että vielä omassa lapsuudessani vaikeuksiin osattiin suhtautua huumorilla ja jos yksi homma kusi, yritettiin jotain muuta. Nykyään kaiken pitäisi mennä niinkuin Strömsössä tai pannaan koko perhe lihoiksi.
Vaikka tottahan tuo on, että media luo jotain kummaa täydellisyysmyyttiä, ja ihan tosielämässäkin sellaista näkee liikaa.
Pointti näissä kuitenkin on TAPA jolla tehdään se lopullinen ratkaisu. Ennenvanhaan isä saattoi tappaa itsensä, jos oli ongelmia. Pahimmillaan vaimonsa. Mutta nykyään nämä kultaiset herrasmiehet tappavat viattomat pienet lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin vain ei ollut nettiä, mitä kautta kaikki olisi saaneet siunailla tällaisia asioita.
minusta tuntuu, että vielä omassa lapsuudessani vaikeuksiin osattiin suhtautua huumorilla ja jos yksi homma kusi, yritettiin jotain muuta. Nykyään kaiken pitäisi mennä niinkuin Strömsössä tai pannaan koko perhe lihoiksi.
Vaikka tottahan tuo on, että media luo jotain kummaa täydellisyysmyyttiä, ja ihan tosielämässäkin sellaista näkee liikaa.
Pointti näissä kuitenkin on TAPA jolla tehdään se lopullinen ratkaisu. Ennenvanhaan isä saattoi tappaa itsensä, jos oli ongelmia. Pahimmillaan vaimonsa. Mutta nykyään nämä kultaiset herrasmiehet tappavat viattomat pienet lapsensa.
Ovat meidän ikiomia kunniamurhiamme.
Jos mies on niin väsynyt ettei kestä perhe-elämää ja vaimo senkun tehtailee vahinkolapsia, hän normaalisti ottaa hatkat. Ei tapa perhettään.
40(?), 42
Mulle ei oikeen mene jakeluun tää politiikkojen syyttely.
Kyllä se usein vastuu on kotikasvatuksen, jos ei ole oppinut sietämään vastoinkäymisiä, tai hakemaan apua ympäristöltä.
Ei muuallakaan ole jotkut "perhetuet" helposti saatavilla, huonommin vielä, mutta ei lapsia sen takia tapeta.
Kasvatus se on mennyt pieleen Suomessa.
Pitää vaan pärjätä lapsesta asti itekseen, ilman apua ja kotona ei osata tukea, auttaa :c
Täällä kysellään miksi, samoin kuin arvaillaan tänään radiossa ja TV:ssäkin.
Yksi syy miksi henkilö saattaa tippua niin alas että tekee jotain radikaalia on se ettei nykyään ole apua saatavilla.
Kaupungin/kunnan sosiaalipuolen henkilöt nostavat kädet pystyyn ja antavat vastauksia ettei voi toimia syystä tai toisesta.
Kukaan ei ole oikeasti kiinnostunut ahdistuksesta tai sen syistä.
Sitten kun "räjähdys" on jo tapahtunut ollaan mediassa jeesustelemassa, miksi miksi miksi.
Asioihin pitäisi puuttua ennakkoon !
Yksi tapa olisi pakottaa molemmat vanhemmat yhteiseen keskusteluun esim psykologin kanssa, mikäli toinen sitä pyytää.
Nykyään tilanne on se että vaikka toinen tiedostaa ongelmia ja näkee että riskit on olemassa voi toinen kieltäytyä ja jättää asiat selvittämättä = pahentaa asioita/kiusata lisää.
Pitäisi saada laki jolla vanhemmat määrätään vaikka sakon uhalla keskustelemaan valvotusti keskenään, mikäli jompi kumpi näkee keskustelun aiheelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... koska kunniamurhissa ajatuksena on, että perheen nainen on vienyt perheen kunnian käyttäytymällä "siveettömästi".
5v ja 3v tytöt tuskin ovat tehneet mitään "siveetöntä" tai yhtään mitään muutakaan sellaista joka olisi vienyt perheen kunnian.
miesten pahoinpidellä lapsia ja miksi tekevät helvetti vie niitä lapsia lisää näiden hullujen ja väkivaltaisten miesten kanssa.
Minä en voi antaa äidille anteeksi sitä, että äiti ei lähtenyt. Raha oli äidille syynä, että antoi isän juoksuttaa meitä kakaroita metsässä paljain jaloin talvipakkasella hirvikiväärin kanssa.
Kun isä oli niiiiiiiin ihana selvin päin ja osteli timanttisormuksia. Juu ja lisää meitä kakaroita piti tehdä kun vauvat on niin ihania. Juu ja me isommat sitten kannettiin näitä pienempiä kainalossa turvaan kun äiti lukkiutui saunaan piiloon ja me lapset jäätiin isän hirvikiväärin eteen.
Isän kuoleman jälkeen en ole ollut äidin kanssa missään tekemisissä.
onko jäänyt huomaamatta että suurimmassa osassa aiemmista perhesurmista mies oli mielenterveysongelmainen tai luonnehäiriöinen?
Juuri silloin on vaikea lähteä, jos pelkää miehen pimahtavan, mutta tällä sen sen verran hyvä ulkokuori, ettei äiti saisi suojattua lapsiaan. Hirvikiväärin kanssa perässä juokseva isä on "selvä tapaus" ja nykyään lapset toivottavasti saataisiin valvotuille tapaamisille. Mutta tilanteissa joissa mies on "vain" mielenterveysongelmainen tai luonnehäiriöinen, äiti voi pelätä eron tuovan mukanaan sen, että lapset ovat viikonloput yksin isänsä kanssa. Ero ei ole silloin mikään autuaaksi tekevä ja helppo ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muualla kun ei oel kaikenmaailman tukia, ihmisten on vaan tyydyttävä ihan kaikkeen työhön, muutettava paikkakuntaa työn perässä jne.
Suomi paapoo liikaa antamalla kaikenmaailman avustuksia ja ihmiset eivät opi itse selviämään omillaan.
Kun olisi rohkeasti vaihdettava alaa ja alennettava palkkaa, oppisi arvostamaan enemmän itseään, kun kerran saa jotain aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi tämänkin keskustelun sävy toinen, jos tekijä olisi ollut äiti. Miesten teoille on aina ymmärtäjiä, mutta lapsensa tappanut äiti lynkattaisiin heti. Lapsensa tappanut isä saa päänsilityksiä ja sympatiaa, mutta esim abortin tehnyt (käytännössä soluryppään elimistöstään poistanut) nainen on "säälittävä persettään jakava ämmä". Jos äiti väsyy, vastaukseksi annetaan "mitäs läksit, kaikilla muillakin yhtä vaikeaa".
NO NIIN ON ÄIDINKIN!
Siis jos ongelmia haluaa itselleen tehdä niin siitä vaan.
Esim meidän niin ihana äitimyyttimme, ylinergisestä kotitöitä tekevästä lapsien kanssa leikkivästä pullantuoksuisesta, URAA TEKEVÄSTÄ , hyvännäköisestä,urheilevasta ÄIDISTÄ!
Perheessä pitää itse jakaa säännöt, kuka tekee mitäkin, jaksamisensa mukaan. Ja sen on kelvattava!
Esim minä en urheile, en tiskaa, enkä tee kaikkia ruokia.
Sen sijaan pesen pyykkiä, hoidan lapsen, teen työni hyvin, hoidan päiväkotiin viennit ja haut, pidän ulkonäöstäni huolta ..yritän pitää kodin suht siistinä.
Mies hoitaa työnsä,tiskit ja imuroinnin ja omat ruokansa jos en tee ruokaa joku pv.. Meillä on tehtävät JAETTU.
Mies ei siis ole lapseni isä, sen takia en edes vaadi häntä osallistumaan syöttöpuuhiin yms.
Mutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi tämänkin keskustelun sävy toinen, jos tekijä olisi ollut äiti. Miesten teoille on aina ymmärtäjiä, mutta lapsensa tappanut äiti lynkattaisiin heti. Lapsensa tappanut isä saa päänsilityksiä ja sympatiaa, mutta esim abortin tehnyt (käytännössä soluryppään elimistöstään poistanut) nainen on "säälittävä persettään jakava ämmä". Jos äiti väsyy, vastaukseksi annetaan "mitäs läksit, kaikilla muillakin yhtä vaikeaa".
Voin puhua vain omasta henkilökohtaisesta positiostani, mutta äitien ja isien tekemät murhat ovat tismalleen yhtä pahoja ja aivan tismalleen yhtä paljon yksilön itsensä syytä ja abortti ei ole murha.
abortti on av:lla aina pelkästään naisen syy. Mitäs oli se osapuoli joka tuli raskaaksi, sehän nyt on tietenkin täysin selvästi merkki huonosta luonteesta ja moraalista. Miehet ovat paljon hyveellisempiä, sillä he eivät tule raskaaksi ja haluavat kaikki lapset joita siittävät.
Jos mies tappaa vaimonsa ja lapsensa niin se on av:lla vähän miehenkin syy, mutta enemmän kuitenkin naisen Myös se on naisen vika ja oikeutus miehelle tappaa, jos perheessä on enemmän kuin kaksi lasta. Miehet eivät osallistu perheenlisäysasioihin muuten kuin höynäytettävinä sivullisina, eivätkä he koskaan halua niitä lapsia joita siittävät.
Eiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillä on arvoa enää suorittajina ja naisten haaveiden toteuttajina. Kun mies tajuaa sen, ettei hänellä itsellään ole mitään arvoa tai väliä ja kaikki uhraukset ovat olleet tavallaan turhia, niin siinä voi pimahtaa.
Ja valivali. Kun mää en saa olla MIES, niin mää tapan.
Lukekaa nyt naiset tarkkaan, tässä on just tyypillinen suomalainen mies, joka syyttää omista virheistään kaikkia muita ja viime kädessä vaikka oman perheensä surmaamisen. TOOOSI MIES. Kyllä suomalaine mies on sitten ylpeyden aihe. Jaiks.
Yhdistävä tekijä on se, että kaikki miehet ovat olleet suurin piirtein samanikäisiä, vähän vajaa 40-vuotiaita eli syntyneet 70-luvun alussa. Miksi näin?
Mietin sitä, että tuolloinhan vauvat vietiin ihan yleisesti muutaman kuukauden jopa 6 viikon iässä hoitoon ja imetystä ei juuri arvostettu. Voiko taustalla olla vääristynyt kiintymyssuhde vauvana? Nämä ongelmat voivat tulle esiin vasta aikuisena, ja omien lapsien saaminen voi laukaista alitajuisia lapsuuden traumoja. Päälle vielä stressiä töistä ja parisuhdeongelmia laukaisevana tekijänä.
jos lasten ei tartte elää tollaisissa perhehelveteissä. Vai oikeastiko te kuvittelette, että tossa perheessä ei oireiltu pitkään ennen lopullista pimahtamista?
Miksi pitää näitä suurperheitä tehtailla jos ei rahkeet riitä?
Jostain todella pahasta ongelmasta meidän yhteiskunnassa. Kasvatetaan kulttuuriin, jossa tunteita ei saa näyttää. Kaikenlainen avunhakeminen tehdään koko ajan vaan vaikeammaksi. Työelämässä ja perhe-elämässä vaatimukset ja myös odotukset ovat liian kovat. Alkoholia käytetään aivan liikaa. Tietynlainen vastuunkantaminen perheestä ja sen tuomat muutokset omaan elämään koetaan ylivoimaisen hankaliksi. En tiedä. Mutta tämä on oikeasti jo niin iso asia Suomessa, että tälle on herättävä KAIKKIEN. Haetaan apua, jos sitä tarvitaan ja pidetään silmät auki. Jos joku näyttää uupuneelta, niin yritetään auttaa. Ei eletä itsekeskeistä "jokainen hoitakoon elämänsä ja ongelmansa"-tyylistä elämää.
Mutta miten hakea apua tai sitä toisille hakea? Lastensuojeluun kohdistuu niin negatiivisia, pelottavia ja vanhempia syyllistäviä sävyjä (olivat totta tai ei), että vanhemmat tuskin kokevat sitä avuksi perheelleen. Kuten jo toisessakin ketjussa mainitsin, pitäisi olla perheentuki, ei lastensuojelu. Vai kumpaa itse tarvittaessa hakisit, tukea perheellesi vai suojelua lapsillesi? Tuollaista kynnystä ei avun hakemisessa saisi olla!
aseella uhkaillusta isästään (en muista numeroa) . Omassa suvussani on ollut paljon väkivaltaa, ja sitä taustaa vasten on vaikea nähdä, että raakuus olisi jotenkin nyt yhtäkkiä lisääntynyt. Ennen ei ollut mitenkään harvinaista, että sodan käynyt ja siellä henkisesti vaurioitunut mies otti viinaa, pimahti ja _koko_perhe_ joutui pelkäämään henkensä edestä. Meillä on suvussa paljon ihmisiä, jotka vielä eläkkeelläkin heräävät painajaisiin siitä, että isä yrittää tappaa.
Minä näen tämän niin, että koska nykyään väkivalta on vähentynyt mut uutisointi lisääntynyt, niin asiat saadaan näyttämään siltä kuin näitä hirmutekoja olisi nyt vasta alkanut tulla.
perhesurmien motiiveja, niin epäilen yhteiseksi tekijäksi alkoholia. Voin toki olla väärässä, tämä on vain arvaus, mutta tosiasia on, että Suomessa juodaan aivan liikaa, monissa perheissä kärsitään vanhempien alkoholin käytöstä ja se on varmasti yksi suuri syy siihen, että erotaan. Ja liika alkoholi, perheriidat, ero tai sen uhka saa ihmiset pimahtamaan ja tekemään asioita, joita ei ikinä olisi uskonut tekevänsä.
Mutta korostan vielä, että tämä on vain yksi arvaus, kun en tarkemmin asioista tiedä.
miesten pahoinpidellä lapsia ja miksi tekevät helvetti vie niitä lapsia lisää näiden hullujen ja väkivaltaisten miesten kanssa.
Minä en voi antaa äidille anteeksi sitä, että äiti ei lähtenyt. Raha oli äidille syynä, että antoi isän juoksuttaa meitä kakaroita metsässä paljain jaloin talvipakkasella hirvikiväärin kanssa.
Kun isä oli niiiiiiiin ihana selvin päin ja osteli timanttisormuksia. Juu ja lisää meitä kakaroita piti tehdä kun vauvat on niin ihania. Juu ja me isommat sitten kannettiin näitä pienempiä kainalossa turvaan kun äiti lukkiutui saunaan piiloon ja me lapset jäätiin isän hirvikiväärin eteen.
Isän kuoleman jälkeen en ole ollut äidin kanssa missään tekemisissä.