Lue keskustelun säännöt.
Oisko aivan tavatonta antaa kaksosista toinen adoptioon heti
17.06.2012 |
syntymän jälkeen? Mua pelottaa tuleva aivan kauheasti, sama miten päin mietin.. Ennestään lapset 5v ja 2v (jolla alkanu nyt oireilla uhma rajuna), tämä raskaus toivottu ja suunniteltu yhdessä mutta kuinka ollakaan mies häipyi rv 14, oli löytänyt uuden jo ennnen kuin tulin raskaaksi!!Ja lopulta kuulemma tuli siihen tulokseen että tämä toinen nainen on se hänen elämänsä rakkaus ja mun kans on vaan vaikeaa (totta että raskausaikana olen ollut väsynyt ja ärtyisä, kiukkuinenkin kun hormonit heittää)
Mutta niin,asiaan. Shokki oli suuri kun selvisi että odotan kaksosia! Mies tapaa vanhempia lapsiamme niin että ovat eksällä + uudella naisellaan sen joka toinen vloppu, syntyvistä vauvoista ei kuulemma halua kuulla mitään,eikä tutustua heihin. Mä en ole ollut mikään hyvä vauvojen kans aiemminkaan (oon esim tosi huono kestämään univajetta)ja tukiverkot heikot (esim omat vanhemmat asuu kaukana,sisaruksia ei ole), mua suoraan sanottuna pelottaa aivan sairaasti. Eronkin käsittely vielä kesken. Neuvolassa kun itkin, terkka väläytti mahdollisuutta antaa adoptioon toisen vauvoista. Kuulosti alkuun ihan mahdottomalta ajatukselta,mut nyt oon alkanu jo puolitosissasi miettiä sitä. Kommentteja?
Kommentit (122)
Mutta mieti asia kunnolla läpi. Minulle tuli kirjoituksiesi jälkeen myös ahdistunut ja paha olla. Onko sinulla muutakin huonoa elämänkokemusta, kun tunnut olevan nyt niin solmussa asioiden kanssa vai pelkästään hormonitko ne ajaa ratkaisuihin?
Minusta myös exäsi on moukka, kun ei halua olla kaksosten kanssa missään tekemisissä. Isompien lasten vaan?! Ei jumalauta millainen ukko kaiken kaikkiaan. Eikä uusikaan naisystävä taida olla ruudinkeksijä kun moiseen sotkeentunut.
Selkeästi tarvitset nyt voimaantumista, sisuuntumista, uskoa itseesi!! Luulen, että vaikka saisit kummallekin vauvalle oman 24/7 hoitajan, sinulla olisi voimat vähissä juurikin surutyön takia koskien eroasi ja jätetyksi tulemistasi. Ota asia uudelleen puheeksi neuvolassa. Kysy tukiperheen mahdollisuutta neuvolasta, perheneuvolasta tai sosiaalihuollosta. Nuo instanssit jakaneet tukiperheverkosto-asiat kunnittain eri tavalla. Lisäksi listaat ne asiat, joihin todennäköisesti tarvitset apua ja hoet kuin mantraa joka paikassa, miin voimattomuuttasi purat. Myös mielenterveysyksikköön kannattaisi ehkä olla yhteydessä, jonkin sortin masennukseltahan tuo tilanteesi myös kuulostaa.
Kun olet voimaantunut, sisuuntunut, uskot itseesi, ei kaksi lasta lisää tunnu enää missään. Olet toki varmasti arkisin väsynyt ja valmis sänkyyn hetkessä, mutta tiedätkös, se lapsiaika menee oikeasti nopeaan. Ja ainakinhan ne vanhemmat lapset ovat isällään joka toinen viikonloppuko se oli?? Jospa kaksosetkin pääsevät sinne jossakin vaiheessa sittenkin mukaan, koska isähän on sama, herranisä. Voi että minulla tympii se nahjus-exäsi. Onneksi pääsit hänestä eroon. Nyt otat päivän vaan kerrallaan. Et huomaakaan, kun aika on kulunut, lapsiarki helpottaa huoltamisineen ja alat saada aikaa itsellesi ja silloin voitkin jo leveästi hymyillä: sinä teit sen! Ja sinulla on 4 ihanaa lasta siinä ympärilläsi. VOIMIA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.talkoorengas.fi/organisaatio/tukijat.html
http://tyrnava.mll.fi/toiminta/kylamummu_ja-vaari_toiminta/varamummo/
voimia sulle ap, mutta etkö toki voi muuttaa sun vanhempien lähelle? En ymmärrä mitä pahaa siinä on, että lapsesi eivät näkisi isäänsä.. eipä se ole näkemisen arvoinen.. :/ jos se ei halua auttaa niin olkoon yksin!!!!!! ja oksettavaa sanoa, että ei halua nähdä kaksosia.., surullista!!!!
Vaikeita asioista joudut miettimään. Älä kuitenkaan missään nimessä erota kaksosia.
Tarkistappas vielä tuo neuvolan ennaltaehkäisevä perhetyö.
Itse jäin yllättäen yksinhuoltajaksi, kaupan päälle sairastuin syöpään. Hoidot oli rankkoja. Meille neuvolan perhetyöstä oli korvaanmatonta apua. Siis ihan konkreettista. Tekivät niitä kotitöitä, joita en jaksanut. Tiedän, että muissa perheissä kävivät mm. auttamassa että väsynyt äiti saa levätä.
Ennalta ehkäisevä perhetyö tulee huomattavasti halvemmaksi kunnalle. Nykyään suuntaus on ennaltaehkäisevän suuntaan.
ei sitä sidettä muodostu, jos toinen annetaan jo synnärillä adoptioon.
Kaksosten välinen side on jotain aivan erityistä eikä sitä voi verrata edes sisarusten välisiin suhteisiin. .
Ei se mikään kosminen side olekaan, vaan syntyy siitä yhdessä kasvamisesta jo kohdussa. Kaksoset yleensä nukkuvatkin paremmin alkuun samassa sängyssä, koska ovat tottuneet olemaan lähekkäin jo mahassa. Vauvat kommunikoivat keskenään koskettelemalla jo ennen syntymää. Ei lapsi välttämättä kärsi jos tälle ei koskaan kerrota että toinen kaksonen on annettu pois, mutta menettää samalla jotain ainutlaatuista ja sitä ei voi kieltää.
Voisitko ap itse elää asian kanssa, jos erotat vauvat? Saati jos kertoisit että toinen lapsesi on kuollut, niin kuin joku ehdotti? (Taas ihan käsittämätön ehdotus mielestäni. Aivan eri asia antaa lapsi adoptioon kuin väittää, että lapsi kuoli! Suorastaan loukkaus kaikkia niitä kohtaan joilta on oikeasti kuollut lapsi.)
Oikeasti ap, pyydän että puhuisit jonkun monikkoäidin kanssa, äläkä erota kaksosia. Kukaan joka niin kehottaa tekemään, ei varmasti itse ole monikkoperheen jäsen, eikä siksi voi ymmärtää. Kaksosuus on suuri rikkaus ja lahja heille toisilleen. Ymmärrän enemmän kuin hyvin pelkosi ja sen kuinka tilanne tuntuu toivottomalta. Tiedän myös että pelkästään kaksosraskaus on rankempi kuin tavallinen ja vaatii voimia. Samalla kuitenkin muodostat siteen kumpaankin lapseen. Kuinka voisit päättää kummasta luovut? Jos adoptioon päädyt, niin yhdestä lapsesta luopuminen ei varmasti ole yhtään helpompaa kuin kahdesta ja lisäksi kumpikaan lapsista ei saa koskaan tilaisuutta kehittää kaksossuhdetta. Jos tuntuu ettet jaksa tilanteessasi uutta vauvaa ja haluaisit abortin jos se olisi vielä mahdollista, niin anna mieluummin molemmat adoptioon. Silloin ainakin tiedät, että lapsilla on aina toisensa.
Niin ja googlettamalla kaksosia löytyy vain nimettömiä kauhutarinoita. Käy lukemassa mieluummin vaikka tätä keskustelua: http://www.hmp.fi/uutisluku.php?id=5435&all=
Tässä vielä pari blogivinkkiä:
http://onnipotkas.wordpress.com/
http://invaasiotulee.blogspot.fi/
En yritä maalailla mitään ruusunpunaista kuvaa kaksosarjesta. Tiedän vain kokemuksesta miten ne nimettömät kauhutarinat alkavat kummitella ja ahdistaa ja silloin unohtuu ne kaikki tuplaihanuudet!
Ja sanon vielä kerran: ihmiset joilla ei ole kokemusta kaksosista, eivät ymmärrä. Kukaan joka ymmärtää ei ikimaailmassa ehdottaisi kaksosten erottamista.
Voimia tulevaan, muuta en osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t: kaksosten äiti myöskin
höpö höpö...se vasta henkistä väkivaltaa on, että kun syntyy kaksi lasta kerralla niin heistä tehdään ikäänkuin yksi paketti. Puetaan samanlaisiin vaatteisiin ja kohdellaan aina samalla tavoin (riippumatta mahdollisista luonne-eroista). Siinä jää huomioimatta TÄYSIN lapsen yksilöllisyys.
Mulla sukulaispiirissä tällaiset kaksostytöt ja ikävä kyllä vaikka ovat jo lähes kouluikäisiä, niin en edes erota heitä toisistaan...saatikka että kukaan muukaan sukulainen olisi oppinut heidät tuntemaan yksilöllisinä persoonina.
Kaksosuus on lapselle itselleen mahtava asia - sivusta sisaruksiani seuranneena (ovat siis keskenään kaksoset ja hyvin läheiset sellaiset) olen monesti miettinyt, että voi kun itsellänikin olisi! Ovat toistensa parhaat ystävät, tukevat toisiaan ja kerta samassa perheessä ovat kasvaneet, jakavat samanlaisen maailmankatsomuksen ja vieläpä kemiatkin täsmää. Tietysti kaksosiakin on monta erilaista ja on noillakin tietysti omat ristiriitansa!
Kuitenkin näillä kaksoskokemuksillani lasten erottaminen heti synnytyslaitoksella ja toisen antaminen pois särähtää pahasti korvaan - se tuntuisi aivan uskomattomalta haaskaukselta.
Jos koet, että et kerta kaikkiaan kykene tässä tilanteessa vauva-arkeen, adoptio on ainoa keino ja että esim. kunnallinen apu olisi mahdotonta, anna molemmat pois ja vaadi erityisesti, että pääsisivät samaan kotiin.
Muussa tapauksessa pidä molemmat. Kahden vauvan kanssa on rankkaa, mutta toisaalta, niin on yhdenkin. Se, mitä siitä itsellesi saat, on jotain aivan uskomatonta. Lisäksi isompana lapset viihtynevät keskenään, kun on samanikäinen leikkikaveri eivätkä välttämättä kulje niin paljoa sinun perässäsi. (Itse jouduin aikanani oikein kerjäämään kaksosilta huomiota, kun viihtyivät niin hyvin yhdessä...)
Sisaruksettomana tiedät itse, miltä tuntuu olla vailla tukiverkkoa - kaksosilla on kuitenkin aina toisensa, johon voi tukeutua. Kaksosten välillä parhaimmillaan esiintyvää läheisyyttä voi muutenkin olla vaikeaa ymmärtää, jos omia sisaruksia ei ole tai jos välit ovat etäiset.
Älä kuitenkaan missään tapauksessa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä nyt en anna neuvoa varsinaisesti suuntaan tai toiseen. Sinä itse tiedät omat voimavarasi ja mikä on sinulle oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Luota itseesi ja omiin tuntemuksiisi.
sellaisen asian vaan haluisin sinulle tässä "muistuttaa" että usein kaksosethan saattavat syntyä ennenaikaisesti ja monet kaksosodottajista mm joutuvat vuodelepoon ennenaikaista syntymää ehkäistäessä. Siis pointtini oli, että huolehdithan jollain lailla hieman etukäteen siitä, että voit joutua olemaan vuodelevossa (kykenemätön hoitamaan jo syntyneitä lapsiasi) useitakin viikkoja. Täten sun kannattaa esän kanssa sopia että lapset voivat olla tarvittaessa hänen luonaan vaikka useamman viikon, jos hän ei sitten toivo että lapset joutuvat sijaishuoltoon.
vaikea on todella tilanteesi ja valitettava tosiasia on että apua on saatavilla hyvin vaihtelevasti riippuen kunnasta ja siitäkin millainen sosiaalityöntekijä/neuvolatäti kohdalle sattuu.
vapaaehtoispuolelta tosiaan voisit myös kysellä esim seurakunnasta, että olisko sitä kautta mahdollisuutta saada jonkinlaista vauvanhoitoapua..
Ja sanon vielä kerran: ihmiset joilla ei ole kokemusta kaksosista, eivät ymmärrä. Kukaan joka ymmärtää ei ikimaailmassa ehdottaisi kaksosten erottamista.
Entä ihmiset, joilla on kokemusta raskauden aikana eron kokeneen yh-äidin uupumuksesta vauva-arjen ja vanhempien lasten tarpeiden alle? Kumpi painaa vaakakupissa enemmän: se, että kaksosarki on niin mielettömän ainutlaatuista ja spesiaalia niille vanhemmille jotka siitä selviytyvät - vai se, että tässä tilanteessa äiti ei välttämättä kerta kaikkiaan tule jaksamaan hoitaa lapsiaan? Kuinka hienoa ja mahtavaa se arki mahtaakaan olla sitten, jos ainoa huoltaja pimahtaa ja joutuu vaikkapa mielisairaalaan? Miettikää vähän, mitä ohjeita kenellekin jaatte ja kuinka kevytmielisesti näihin tilanteisiin suhtaudutte.
Onhan se kiva, että moni on selvinnyt kaksosten kanssa hienosti, mutta se ei tarkoita että juuri ap selviäisi. Ihmisen tulee osata kuunnella omaa kehoaan ja psyykettään, ja ottaa niiden viestit vakavissaan. Samoin muiden ihmisten tulisi kunnioittaa sitä, mitä henkilö kertoo omasta jaksamisestaan ja peloistaan.
Minusta, ap, sinun pitää nyt ensisijaisesti miettiä omaa jaksamistasi. Sanot, että olisit tehnyt jopa abortin, jos olisit nähnyt tulevaisuuteen. Se kertoo mielestäni jotakin varsin olennaista tuntemuksistasi. Vaikka kaksosten erottaminen merkitsee varmasti jonkin ainutlaatuisen siteen kehittymisen estämistä, niin kyseessä ei kuitenkaan ole yhtä ikävä asia kuin vaikka tuo abortti olisi ollut. Voit aivan hyvillä mielin antaa toisen adoptioon, jos siltä tuntuu. Siinä adoptoiva perhe saa mahdollisesti kauan kaivatun lapsen, ja sinä saat paremmat mahdollisuudet selviytyä tuosta tilanteesta, johon heittiömiehesi on sinut jättänyt.
Kaikki tukeni ja kannustukseni, mitä suinkin päätätkin tehdä. Muista, että nettineuvojat eivät ole sinun tilanteesi asiantuntijoita. Älä missään nimessä anna itsesi syyllistyä vain siksi, että joku tuntematon koohottaja uskoo siihen olevan aihetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saattaa löytyä jokunen "helmi" tukiverkostoksi, usko pois. Kyllä naiset osaavat toisiaan tukea ja auttaakin.
Selvittäisin kyllä kaikki mahdolliset ja mahdottomat kevyemmät tukitoimet.
En usko että pystyisin elämään päätöksen kanssa, jossa toinen kaksosista muistuttiais jokaikinen hetki siitä, että jossain on toinen puolisko.
Entä jos lapsi etsii sinut käsiisi täysi-ikäisenä? Mieti miltä hänestä tuntuu, kun joskus saa selville olevansa toinen kaksosista ja juuri se, joka annettiin pois?
Miten valitsisit että kumpi, A vai B, B vai A? Uskon että tuollainen päätös johtaisi ainakin omalal kohdallani niin kamalaan ahdostukseen, että olisin paljon toimintakyvyttömämpi sen kanssa kuin kahden vauvan kanssa. Ihmisestä löytyy uskomattomia voimia kun se on välttämätöntä. Hakisin isommille päiväkotipaikkaa ja selvittäisi tosiaan kaiken tuen jota voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saattaa löytyä jokunen "helmi" tukiverkostoksi, usko pois. Kyllä naiset osaavat toisiaan tukea ja auttaakin.
jos voisin auttaa sinua?
Hakemus pitää nimittäin laittaa sisään vähintään 4kk ennen. Saatat joutua loppuraskaudessa sairaalahoitoon moneksi viikoksi ja hyvin yllättäen. Kaksoset voivat syntyä keskosina ja silloin heidän hoitamiseensa menee vielä enemmän aikaa. Pärjäätte kaikki paljon paremmin, kun vanhemmat lapset ovat päiväkodissa arkipäivät. Sitten, kun tilanne helpottaa ehkä vajaan vuoden kuluttua, voit ottaa vanhemmat lapset taas kotihoitoon tai vähentää päiväkotipäiviä. Niin minä tein, kun odotin kaksosia ja hyvä olikin, koska jouduin sairaalaan makaamaan ja sain keskosen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksosista pois, koska ei jaksanut hoitaa kahta. Aikuisiällä sitten tuo nainen sai tietää taustansa ja on nykyään veljensä kanssa kaveri. Äitiään ei suostu tapaamaan, vaikka asia on pian ollut jo 20 vuotta tiedossa, äiti 85 ja tytärkin 61. Sanoo, että ei halua nähdä ihmistä, joka antaa lapsensa pois ja vielä hänet. Miksi hänet? Miksei veljeä?
Ap, jos yrittäisit sinnitellä. Adoptiolapsilla on aina omat ongelmansa taustassa ja mä uskon, että pystyt selviämään tilanteesta. Oletko ihan aidosti tukiverkoton? Voisitko muuttaa lähemmäksi tukiverkkoa? Haet vanhemmat lapset tietysti päivähoitoon ja kodinhoitaja tulisi taatusti teille auttamaan.
tunnen puoleltasi hyvin syvää ahdistusta joka melkein salpaa henkeni.
Ymmärrän että tilanne on aivan kauhea.
Sinun on nyt pakko muuttaa omien vanhempiesi luokse tai edes lähemmäs heitä.
Ei tässä ole mitään muuta vaihtoehtoa.
He voivat olla isompien lasten kanssa kun ja jos joudut itse olla sairaalassa, he voivat auttaa sinua jos joskus et pysty itse mennä edes kauppaan.
Suosittelen sinua unohtamaan lasten isän, hän teki oman valintansa ja hänen lähellä olemisensa aiheuttaa sinulle vaan lisää pahaa. Siitä ei ole apua eikä hyötyä vaan loputon masennus.
Tottakai teet mitä itse päätät. Minä lähtisin vanhempieni luokse. Se tunne että olet turvassa ja kaikki selviää voisi auttaa sinua nyt.
ei missään nimessä saa erottaa. Aivan järkyttävä neuvo neuvolasta? Ei voi olla totta.
Kaikki apukanavat vaan käyttöön. Perhetyöntekijät ja ensi-/turvakotiin nukkumaan univelkoja. Adoptio on hyvä vaihtoehto myös, mutta niin että molemmat lapset päätyvät samaan paikkaan.
Itse olen saanut vuosia sitten kaksoset yksinhuoltajana. Rankkaa se on, mutta mahdollista siitä on selvitä.
Minkä takia pitää tehdä lapsia silloin, kun tilanne on noin heikko alun alkujaankin? Ei rahaa, ei kykyä, ei resursseja, ei jaksa, ei pysty, ei kykene, ei turvaverkostoa, ei läheisiä ympärillä. Ja silti pitää lisääntyä??? Voi jeesus sentään. Ei tuo tilanne olisi yhtään sen parempi vaikka isä olisi vielä mukana kuvioissa.
Haloo. WT calling.
Anna kumpikin lapsi adoptoitavaksi. Ainoa mahdollinen ratkaisu. Ja yritä sen jälkeen huolehtia niistä lapsista jotka sinulla jo on. Ja itsestäsi.
Voimia.
joista on koko elämän tuntunut että jotain puuttuu kunnes ovat saaneet tietää että ovat toinen puolisko kaksosista? Kaksosten välinen suhde alkaa jo kohdussa, tästä on paljon tietoa. Miksi et ap tehnyt aborttia?
kaikki adoptoidut miettivät omaa alkuperäänsä ja omia biologisia vanhempiaan ja juuriaan.
-haet apua
-vaadit apua
-ystävyyssuhteita, sukulaisia, järjestöistä, kunnalta/kaupungilta
organisoit päivälle ohjelman ja pidät huolta nukkumisesta ja verensokerista ja ITSESTÄSI!!
selviät ihan varmasti
ei huono idea laittaa nimettomänä ilmoitusta tukiystävän tarpeesta kuten joku jo sanoikin, täältä voit hyvin saada, sähköposti vaan kehiin
pärjäät kyllä!:)
kotiapulainen tekee kotityöt, rahaa saa kun pyytää, lapset käyvät tukiperheessä viikonloppuisin etc. Ei näitä palveluja riitä kuin joillekin ja niukasti. Tukiperhejonossa on lapsia vaikka kuinka, ei ne saa sitä perhettä. Jonottaa voi kunnes täyttää 18 v. Että vähän realismia neuvokkaat mammat!