Tyttöjen äidit: haluaisitteko myös pojan

että yleisesti näyttäisi siltä kaikki haluaa olla tyttöjen äitejä ja poikien äitejähän täällä on mollattu jo vuosi tolkulla melkein päivittäin. että poikien äideillä alkaa varmaan olla mitta täynnä ja siksi puollustautuvat. HArvemmin poikien äidit haukkuvat tyttöjä, toisin kuin tyttöjen ädit mollaavat jatkuvasti poikia. JA sit tää sääli homma mikä täällä on.

Itse olen tyttöjen äiti ja mua taas usein tympii kuinka pojat ovat täällä usein niiiiin reippaita ja suoria, mutta tytöt kamalia kitisijöitä ja kieroja :P Tunnen ko. tyttöjä, mutta tiedän rutisevia ja kieroja poikiakin.

Itse toivoin molemmista lapsista tyttöjä ihan vain siksi että itse lapsena kaipasin kovasti siskoa. Tiedän ettei se takaa hyviä sisarrussuhteita että samaa sukupuolta on.... Kumminkin. Pojat olisivat olleet varmasti rakkaita hekin. Kolmannesta toivoisinkin jo poikaa. Ihan vaan vaihteluksi :)

Pelkkien tyttöjen äideillä vain tuntuu olevan käsittämättömiä ennakkoluuloja poikia kohtaan. Jos heillä olisi oma poika, huomaisivat saman kuin mitä poikien äidit ovat jo huomanneet, sukupuolella ei ole väliä.

Se voi olla totta. Siis se, että huomaa, etteivät pojat olekaan mitään stereotyyppejä, vaan yksilöitä, kuten tytötkin.

TOISAALTA, kyllähän poikien äidit ovat tässä(kin) ketjussa painottaneet nimenomaan sen merkitystä, että ovat POIKIEN äitejä, ja monessa muussa ketjussa luetelleet poikien ihaniksi ominaisuuksiksi juuri kaikkea tosi stereotyyppistä: autoja, monstereita, jatkuvaa koheltamista...

Niitä ennakkoluuloja tulee, kun lukee niitä poika-hehkutus -ketjuja. Koska kyllä sellainen auto-hirviö-taistelu-riehuminen-äijäily vaan kuulostaa aika luotaantyöntävältä. Miksi ne poikien äidit eivät joskus kertoisi jotain muunlaisia juttuja, kai ne pojat joskus jotain muutakin tekevät?

onnekseni sain tyttöjä. Mieskin joskus totesi ettei minusta olisi ollut poikien kanssa painimaan ja sotaa leikkimään. Teekutsut ja kotileikit sopii rakennekynsillekin. :D

onnekseni sain tyttöjä. Mieskin joskus totesi ettei minusta olisi ollut poikien kanssa painimaan ja sotaa leikkimään. Teekutsut ja kotileikit sopii rakennekynsillekin. :D

odotan nyt poikaa, ja en todellakaan halua leikkiä sotaa, sen verran pasifisti olen. Vihaan aseita ja armeijoja ja sotia yms. No, toivottavasti oma poika ei sotaleikeistä innostu (eikä myöhemmin armeijastakaan). Ja autot on toinen, mikä ei minua kiinnosta pätkääkään, eikä perheellämme edes ole autoa.

ettei sitten enää tarttisi stressata. Sen jälkeen on ollut ihan sama kumpia tulee, eli emme erityisesti ole toivoneet poikaa, mutta saa tulla jos on tullakseen.

Ei ne pojat ole syntyjään sen villempiä kuin tytötkään.

Evoluution aikana uroksista on kehittynyt aggressiivisempia kuin naaraista. Tämä pätee kaikkiin eläimiin. Aggressiivisuus näkyy usein villinä käytöksenä pojilla.

kun ei tee mieli lisää lapsia, ei tyttöjä eikä poikia.

onnekseni sain tyttöjä. Mieskin joskus totesi ettei minusta olisi ollut poikien kanssa painimaan ja sotaa leikkimään. Teekutsut ja kotileikit sopii rakennekynsillekin. :D

odotan nyt poikaa, ja en todellakaan halua leikkiä sotaa, sen verran pasifisti olen. Vihaan aseita ja armeijoja ja sotia yms. No, toivottavasti oma poika ei sotaleikeistä innostu (eikä myöhemmin armeijastakaan). Ja autot on toinen, mikä ei minua kiinnosta pätkääkään, eikä perheellämme edes ole autoa.

Miksi ihmeessä kuvittelette, että pojat vain riehuvat aseiden kanssa, leikkivät autoilla ja painivat? Muuttakaa nyt hyvät ihmiset ennakkokäsityksiänne pojista.

Meidän pojalla ei ole koskaan ollut aseita, hirviöitä yms... Autoillaan kyllä leikkii, mutta en käsitä miten se eroaa siitä miten tyttömme leikkivät nukeillaan. Kirjoja lukevat, piirtävät, askartelevat, leipovat, leikkivät hiekkalaatikolla ja puistossa, ajavat pyörillä, keräävät kukkia ja sieniä ja tekevät tavallisia lasten juttuja. Siis poikani ja kaksi tyttöäni. Ihan samalla tavalla.

Jos saisin toisen lapsen, toivoisin sen olevan tyttö.



En tiedä mistä johtuu, tytöt tuntuu suloisemmilta ja niitä on mukava hoitaa. Poikien hoitaminen tuntuu vähän pakkopullalta. Näin se vaan on. Tosin en ole omaa poikaa hoitanut...enkä pistäisi vastaan jos pojan itselleni saisin:)

Toisesta lapsesta mulle oli aivan sama kumpi tulee. Kolmas on iltatähti enkä toivonut kuin tervettä lasta, varsinkin, kun epäilyksiä muustakin oli. Kolmas oli sitten poika ja näin jälkikäteen olen iloinen, että sain pojankin. Mutta en tosiaankaan mitenkään toivonut poikaa.



Myöskään mieheni ei kahden tytön jälkeen mitenkään toivonut poikaa, sanoi usein, että olisi kiva, jos olisi kolme tyttöä. Mutta mieskin on tietysti onnellinen myös tuosta pojasta.



Lasten villeyteen ja vaikeuteen voisin sanoa, että meidän esikoistyttö oli hyvin ehtiväinen ja reipas lapsi. Ei juurikaan tehnyt pahoja, mutta vauhti oli kova ja oli todella työläs vahtia. Samanlainen suoraviivainen ja reipas toimija on edelleen, vaikka onkin jo teini. Keskimmäinen on "tyypillinen tyttö." Rauhallinen ja vähän arkakin, mutta luonteeltaan vaikein eli joka asiasta väännetään. Ei hänkään mikään kitisijä ole, mutta työläs. Kuopuspoika on selkeästi rauhallisempi kuin esikoistyttö, mutta silti aika touhukas eikä mitenkään arka. Hän on kuitenkin aika kiltti ja hyväntahtoinen ja todella helppo lapsi. Ja äiti on aina kaunis, ihana jne. :)) Isä on silti hyvin tärkeä pojalle.



Olen kiitollinen näistä kolmesta hyvin erilaisesta lapsesta ja siitäkin, että sain myös sen pojan, mutta en poikaa mitenkään toivonut.

Et voi tietää mitä menetät kun sinulla ei ole poikaa. Ja se mitä ei tiedä niin ei sitä voi kaivatakkaan.

Tätä me poikien äidit ollaan joskus mietititty! Olen hoitanut paljon lapsia; päiväkodissa, esikoulussa ja nykyään opettajana ja täytyy sanoa, että jo ennen omia lapsia huomasin, että tyttöjen kanssa on kokoajan jotain kitinää, valitusta ja kimitystä ja draamaa.

Monella tytöllä on myös monesti koulussa vielä se prinsessan rooli, ja se, se vasta onkin kovaa koulussa oppia, että kukaan ei luokalla saa prinsessan kohtelua :/

Sääliksi käy tytärtäsi☹️

Ei mulle ole sukupuolella mitään merkitystä. Esikoiseni on tyttö ja toista odottaessa kaikki povasi, että kyllä se toinen on sitten poika. Kyllä mä salaa myhäilin ilkikurisena, kun koko suku lähes tulkoon pettyi, kun tulikin taas "vain" tyttö. Hahaa. Harmi, etteivät tajua, että ihana se toinenkin lapsi on, vaikka sen värkit ei nyt sitten kaikkia miellytäkään. Ihme sakkia, mutta mä olen kyllä ylpeä tytöistäni. Ja olisin ylpeä, vaikka olisi kummatkin poikia. En mä tajua, mitä väliä tuolla sukupuolella on. Mullakin on viisi siskoa ja kaikki on ihan erilaisia persoonaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on toivonut molemmissa raskauksissa jopa enemmän tyttöä kuin minä. No kaks isän tyttöä saatiinkin sitten! Myös tuttavapiirin miehet toivovat usein tyttöä, kun ovat helpompia.

Ne miehet "toivoo" tyttöä, etteivät leimautuisi sovinisteiksi ja jotta vaimo ei suuttuisi. Ovat huomanneet, että raskaana oleva nainen on tosi herkkä, paras vaan myötäillä. Mutta miesten kesken jutellessaan, kyllä ne poikaa toivoo. Näin kertoi mieheni, joka toivoi poikaa myös.

Ei, vaan tyttöjen kanssa ei tarvitse olla yhteisiä harrastuksia tms. Tai näin ainakin hyvä ystäväni jolla on kaksi tyttöä, sanoi. On sanonut ettei olisi halunnut poikia ed. mainitusta syystä. Itselläni ei ole lapsia, joten en voi ottaa kantaa. M39

Ei hyvää päivää! Tästä ketjusta saa sen vaikutelman, että a) poikien äidit vakuuttaa poikien erinomaisuutta kilvan ja mollaa tyttöjä b)tyttöjen äidit on tyytyväisiä tyttöihin mutta myös poikiin.

Mikähän on pielessä???? Ettei vaan joitain katkeroittaisi se, ettei saanut tyttöjä, ja sitten kilpaa hehkutetaan, kuinka ne pojat oikeastaan onkin aivan mielettömän paljon ihanampia. Hoh hoijaa!!!

Ja pakko avautua vielä toisesta jutusta:

Itse olen tehnyt aikoinaan töitä päiväkodissa 15 vuotta ja kokemusta on ihan kaikenlaisista tytöistä ja pojista. Ihanista ja kamalista ja toisinpäin!

Tympii kun lapset usein kasvatusammatilaisten toimesta lokeroidaan ”tytöt kieroja eikä osaa leikkiä porukassa mutta pojat on reiluja”. Kyllä tytöt oppivat leikkimään porukalla (kuten myös sen taidon oppivat pojat), mutta molemmat tarvitsevat opetusta, ohjausta, konkreettisia neuvoja, kuinka toimia, että kaikilla on kaveri tai että kaikki mahtuvat leikkiin mukaan. Valitettavan usein vain kauhistellaan suureen ääneen lasten kuullen, että ”tollasia noi tytöt on, ei ne osaa leikkiä isolla porukalla”. Ja niinhän siinä sitten käy, että ennuste alkaa toteuttaa itseään. Sitä vastaan olen menestyksellä taistellut päiväkodissa. Omille lapsillenikin olen pienestä pitäen opettanut asian ja ylpeydellä kuunnellut kerhotätien, päiväkotihenkilökunnan ja opettajien kommentteja lasteni sosiaalisista taidoista. Että muistakaa ensi kerralla, kun tekee mieli kommentoida johonkin vastaavaan tilanteeseen tyttöjä väheksyen, että me aikuisethan olemme vastuussa siitä, miten lapset toisiaan kohtelevat! Eli näytä ja opeta lapselle, kuinka toimia oikein. Kyllä ne lapset oppivat!

Ai niin, ja minulla itselläni on siis neljä ihanaa tytärtä. Aina toivoin tyttäriä ja olen onnellinen, kun sain neljä kappaletta. Joista jokaisesta olen niin kiitollinen ja onnellinen! Ja joita jokaista toivoin ja ärsyynnyin raskausaikoina kaikenlaisista poika tulkoon/ai poikaa yritätte -vihjailuista. Ja joista jokaisen halit, pusut ja ”äiti on ihana” -kommentit on niin parasta. En vaihtaisi pois yhteisiä kivoja juttujamme, shoppailuja, tv:n katsomisia, kampaamoleikkejä, mitään. Miestä käy tietysti välillä sääli, kun tyttöjä ei voisi vähempää kiinnostaa työkoneet tms korjailupuuhat. Eli kyllä olisin hänelle suonut sen oman autokaverin kyllä, mutta näin nyt meni. Ja toisaalta leikit sujuu hyvin mieheltä tytärten johdollakin :)

Ja jokainen lapsi on omanlaisensa persoona: suorapuheinen, räväkkä, lempeä, villi. Eli ei voi niputtaa näitäkään yhteen kategoriaan...

Esikoiseni on tyttö ja kaksi nuorempaa ovat poikia. Ihan sama minusta kumpaa kasvattaa. Meillä kaikki lapset ovat rauhallisia, ei ole eroa sukupuolella. Tyttö ei ole mikään prinsessa, ei ole koskaan ollut mitään draamaa, eivätkä pojat paini ja riehu ja hajota meidän vanhempien tärykalvoja.

Eivät lapset ole meidän kuviamme, eivätkä meidän haaveidemme toteuttajia, eivätkä myöskään omaa ominaisuuksia erityisesti sukupuolensa perusteella, joiden mukaan sopisivat jotenkin erityisesti seurustelemaan isän tai äidin kanssa. Ihan omia ihmisiään ovat.

Minulla ei ole lapsia vielä, mutta haluaisin ehdottomasti ainakin yhden tytön. Itselläni on vaan veljiä ja muutenkin kaikki lähisukulaiset on miehiä. Niin typerältä kuin tämä kuulostaakin, niin olisi kiva jos tyttären kanssa (tämän ollessa vanhempi) voisi käydä yhdessä shoppailemassa, laittaa kynsiä ja kampauksia, viettää yhteisen kylpyläloman jne. Oma äitini ei ole yhtään tämän tyylinen ihminen, kadehdin heitä joilla on äitiinsä/tyttäreensä/siskoonsa tämmöinen suhde. Ja joo tiedän kyllä että jotkut miehetkin voivat olla kiinnostuneita näistä asioista, mutta se on oman kokemukseni mukaan melko harvinaista, ja joo tiedän kyllä että vaikka saisin tyttölapsen, hänellä voi olla aivan päinvastaiset mieltymykset kuin minulla, ja toki annan hänen siinä tapauksessa olla oma itsensä. Tämä nyt on vaan tämmöistä haaveilua. :D

Minä olen kahden pojan äiti. Joskus ennen lapsia luulin, että sukupuolella olisi väliä että sekä tyttö ja poika olisivat kivoja. Noh, onneksi näitä ei voi päättää :D Ensimmäisen lapsen synnyttyä tajusin, ettei sukupuolella ole minulle mitään merkitystä. Jos meille tulisi kolmas lapsi, en osaisi toivoa kumpaakaan sukupuolta. Minä rakastan ja kasvatan heitä lapsina, ja siinä sukupuoli on merkityksetöntä. Poikani ovat rauhallisia ja vähän ujoja tapauksia, joten heitä on ollut helppo kasvattaa. Eivät mitään rasavillejä todellakaan. Pari tuttavaperheen tyttöä ovat paljon villempiä ja uhmakkaampia. Ja toisin kuin joku lukija/kommentoija edellä oli ymmärtänyt, tämä ei ole tyttöjen mollausta vaan sen esille tuomista, ettei kaikki pojat ole mitään villikoita ja tytöt rauhallisia, vaan lapset ovat yksilöitä. Ennakkoluulot nurin, kiitos.