HS 10.7.2014: "Helmin vanhemmat eivät osaa lukea kunnolla"

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 18:53"]

Tuleeko teillä mieleen,että asianomaiset voivat lukea tätä palstaa ja teidän vittumaista ylemmyydentuntoista vouhotustanne.

[/quote]

Minä kun olen kirjoittanut tähän ketjuun ainakin kolme kommenttia, niin en panisi lainkaan pahakseni, jos Helmin vanhemmatkin ne saisivat lukea. Tai että joku muu lukisi ne heille. Ja selittäisi, jos osaisi. Eihän kehitysvammaisuus nyt voi olla sellainen tabu, ettei siitä voi puhua asioiden oikeilla nimillä. Pitäisikö puhua vain lievästä toimintarajoitteesta ja rakkauslapsista, ettei kenenkään mieli pahoitu?

Olen melko varma, että Helmin vanhemmat tiedostavat omat ongelmansa paljon paremmin, mitä lehtijuttu antaa ymmärtää. Monet lievästi kehitysvammaiset oikeasti kärsivät siitä, että eivät ole täysivaltaisia kansalaisia älyllisten puutteidensa vuoksi, mutta ovat kuitenkin tarpeeksi fiksuja ymmärtääkseen tämän puutteen. Moni haluaisi tehdä enemmän ja vaativampia tehtäviä, mitä heille annetaan, mutta kun eivät pysty. Toisaalta jutusta sai sellaisen vaikutelman, että laajan tukiverkon vuoksi Helmin vanhemmat  ehkä ajattelevatkin kyvyistään liian optimisesti, kun kerran toista lastakin jo suunnittelevat. Tai sitten harhoissa elävät yhtä lailla Helmin perhe kuin sosiaalitäditkin. Ei hyvä homma ollenkaan.

Jonkun kehitysvammaisten vanhempien yhdistyksen nimi on: "Äiti ei pysy perässä". Eikö se jo itsessään kuulosta väärältä? Kun eikö äiti ole juuri se jonka pitäisi pysyä perässä.
Joku oli sanonut tähän juttuun viitaten että: "Rakkaus kuuluu kaikille." Niinhän se kuuluukin, mutta myös sille lapselle.
Nykyään on jo niin paljon rikkinäisiä ihmisiä jotka joutuvat syömään mielialalääkkeitä traumaattisen lapsuuden vuoksi, niin miksi niitä pitää tehdä vielä lisää?
Jos kaikki vain saisivat onnellisen lapsuuden... Miettikää olisiko rikoksia/ itsemurhayrityksiä/ psyykkisiä ongelmia/ alkoholi ja huumeongelmia yms vähemmän.  

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 18:53"]

Tuleeko teillä mieleen,että asianomaiset voivat lukea tätä palstaa ja teidän vittumaista ylemmyydentuntoista vouhotustanne.

[/quote]

No keskustelua tuon artikkelin kai olikin tarkoitus herättää? Tämä on vaikea aihe. Ei aina voi vain hyssytellä.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 13:02"]

Miksi edes tulin lukemaan tätä ketjua. Oksettavia kommentteja. Kaikkien ei todellakaan tulisi lisääntyä ja nyt en tarkoita Helmin vanhempia.

Juurikin näin! Pelkkä rakkaus lasta kohtaan ei riitä, kuten moni asian ilmaisee!? Entä jos se rakkauskin puuttuu? Mites ne tuhannet lapset jotka syntyvät "normaaliin" perheeseen jossa vanhemmat ovat alkoholisteja, narkkareita, pedofiilejä tai muuten vaan tunnevammaisia? Onko heillä oikeus lapseen? Onko sinulla oikeus lapseen? Tulee hetkiä jolloin epäilen omaakin valmiutta kasvattaa terveitä, terveen itsetunnon omaavia lapsia. Varmasti tulee haasteita viimeistään teininä, mutta eikö jokaisella? On hyvin mahdollista, että kyseisessä perheessä "normaalia" vähemmän, kuin keskiverto perheessä. Samoilla argumenteilla on perusteltu miksi kaksi samaa sukupuolta olevaa ei saisi kasvattaa lasta. Lasta kiusataan! Prkl! Miksi kasvatatte kiusaajia? 

Tunnen liian monta "tervettä" kirvesmiestä jotka ovat eläkkeellä, mutta tekevät pimeitä hommia edelleen. Se on hyväksyttyä, koska se on maan tapa. Niitä ei kukaan täällä moralisoi. 

Harvoin mikään verenpainettani kohottaa, mutta tämä viestiketju sen sai aikaan. Harvoin myöskään mikään lehtijuttu on saanut minut hymyilemään kuten Helmin juttu. Kuinka moni täällä elämän viisauksia lateleva on terapian tarpeessa lapsuuden traumojen takia? Kuinka moni aiheuttaa omille lapsilleen traumoja joita he myöhemmin yrittävät (toivottavasti) selvittää? Villi arvaus: jokainen. Pitäkää huoli omista asioistanne ja lapsistanne ja tulkaa sitten kertomaan kuka saa lisääntyä ja kuka ei. Jos asuisimme Helmin perheen kanssa samassa kaupungissa, niin tarjoaisin tukeani heille. 

Joku kirjoittajista tiesi ongelman olevan kokoomuslaisissa. Omien lasteni koulukavereista ne kiusaajat ja myymälävarkaat ovat pääsääntöisesti muiden puolueiden piiristä. Meidän ei tarvitse, tyhmemmät tekevät sen meidän puolesta. 

Suomessa huostaanotetaan yli 10.000 lasta joka vuosi. Kuinka monta jää kotiin jossa ei pitäisi olla ainuttakaan lasta? Koko maassa on yhden pienen kaupungin verran sosiaalityöntekijöitä miettimässä kuinka saadaan lapsi pidettyä biologisilla vanhemmillaan. Paljonko se maksaa? Toteutuuko lapsen etu?

Tuo artikkeli herätti ristiriitaisia ajatuksia, sillä tämähän on eettistä pohdintaa. Onhan ihmisillä oikeus haaveisiinsa, mutta eri ikävaiheet voivat tuottaa heikkolahjaiselle tai kehitysvammaiselle ihmiselle vaikeuksia. Lapsihan voi kuitenkin oppia, että maailmassa on erilaisia ihmisiä, eikä kaikki voi olla samanlaisia. Näen punaista kuitenkin tässä asiassa, koska moni kehitysvammaisista ei osaa pitää huolta edes itsestään, niin miten he sitten lapsesta huolehtivat.

Tukeahan tarvitsee moni muukin ihminen. Onko se sitten noloa? Saako cp-vammainen tai kuulovammainen olla vanhempi? Tietääkseni cp ei ole periytyvä, mutta se vaikeuttaa synnyttämistä. Itse kyllä näkisin cp-vammaisen tai kuulovammaisen parempana vaihtoehtona kuin kehitysvammaiset vanhemmat. En kuitenkaan aseta vanhemmuudelle tiettyjä kriteereitä lukuun ottamatta henkistä toimintakykyä, mikä on kehitysvammaisella alentunut. Jokainenhan kuitenkin löytää vanhemmista niitä "virheitä". Jotkut on sitä mieltä, ettei köyhä saa tehdä lapsia, koska lapsihan voi joutua kiusatuksi, kun hänellä ei ole iPhonea.

Samaan aikaan kiistellään, onko homoparilla oikeus adoptio-oikeuteen. Itse näkisin homoparin tai yksinelävän parempana vaihtoehtona kuin kehitysvammaiset.

Up

Voitaisiinko koko perhettä sijoittaa toisen "normaali" perheen sisään? Aika rankkaa isäntäperheelle mutta uskon että sellainenkin perhe voisi löytyä.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 23:31"]

Voitaisiinko koko perhettä sijoittaa toisen "normaali" perheen sisään? Aika rankkaa isäntäperheelle mutta uskon että sellainenkin perhe voisi löytyä.

[/quote]

No haloo, ei kovin pienellä rahalla ainakaan löydy.

Tuli ihan hirveän paha mieli, kun mietin tuon lapsen tulevaisuutta. Omat vanhempani ovat älyltään normaaleja, mutta vähäosaisia enkä saanut parhaita mahdollisia eväitä elämään. Puhumattakaan siitä, että todennäköisesti melko vähällä toimeentulevat vanhemmat olisivat henkisesti lapsen tasolla. Paljon vaikeuksia tulee olemaan heidän tyttärellään, vaikka tytär ei olisikaan kehitysvammainen. Jos huonosti käy, voi liian aikaisesta aikuistumisesta seurata koko elämän kestävä trauma. Kaikkien ei vain pitäisi saada lapsia, ei, vaikka kuinka rakastaisivat. On surullista, ettei tässä ajateltu ollenkaan lapsen etua, vain vanhempien halua ja oikeutta saada lapsi. 

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 23:31"]

Voitaisiinko koko perhettä sijoittaa toisen "normaali" perheen sisään? Aika rankkaa isäntäperheelle mutta uskon että sellainenkin perhe voisi löytyä.

[/quote]

No niin ja muita hyviä ideoita..?

Todella surullista, aivan käsittämättömän surullista :( Kyllä tuollaisilta ihmisiltä pitäisi jollain tavalla lisääntyminen kieltää, vaikka se tuntuisi kuinka ihmisoikeuksia rikkovalta tahansa, ja sopimattomalta tänne Suomen lintukotoon.

Minä mietin, että miten tytär mahtaa aikanaan suhtautua vanhempiinsa, miten auktoriteetti rakennetaan, jos vanhempi on jo varhaisteinin mielestä tyhmä kuin saapas....

Sinänsä en epäile noiden vanhempien pärjäämistä. Turvaverkko toimii ja motiivi on kymmenkertainen keskiverto-av-mammojen perheisiin verrattuna. Tuskin tuossa perheessä on päihteiden väärinkäyttöä tai pettämistä.

Jutun aihe on hyvä, ja juttu on toteutettu hyvin, kantaa liikoja ottamatta (sanon tämän ammattitoimittajana, 22 uravuoden kokemuksella). Kysymys on loistava: millä lihaksilla ulkopuolelta sanellaan ns. heikkolahjaisempien lisääntymistä? Kun miettii Suomenkin melko synkkää historiaa pakkosterilointien ja rodunjalostuksen suhteen, tulee aika väistämättä johtopäätökseen, että byrokraatteja ei saa päästää määräämään, missä menee raja sille, ketkä saavat saada lapsia ja ketkä eivät. Sen rajan vetäminen johonkin äo-lukuun tai vaikkapa varallisuuteen tai työtilanteeseen (yhtä hyvin voi kysyä, että jos heikkolahjaisten perheapu maksaa yhteiskunnalle, miksi tilanne muka olisi olennaisesti toinen vähävaraisten saaman tuen suhteen?) on aina hyvin kiistanalainen juttu, ja jokainen voi miettiä, mitä ajattelisi, jos oma lapsi jäisi niukin naukin sen rajan väärälle puolen, eikä lapsenlapsia ikinä kuuluisi, vaikka vävy/miniä olisikin ihan skarppi tapaus...

Ajattelen, että sivistysvaltion mittari on se, miten se kohtelee vähäisempiään.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 23:53"]

Tuli ihan hirveän paha mieli, kun mietin tuon lapsen tulevaisuutta. Omat vanhempani ovat älyltään normaaleja, mutta vähäosaisia enkä saanut parhaita mahdollisia eväitä elämään. Puhumattakaan siitä, että todennäköisesti melko vähällä toimeentulevat vanhemmat olisivat henkisesti lapsen tasolla. Paljon vaikeuksia tulee olemaan heidän tyttärellään, vaikka tytär ei olisikaan kehitysvammainen. Jos huonosti käy, voi liian aikaisesta aikuistumisesta seurata koko elämän kestävä trauma. Kaikkien ei vain pitäisi saada lapsia, ei, vaikka kuinka rakastaisivat. On surullista, ettei tässä ajateltu ollenkaan lapsen etua, vain vanhempien halua ja oikeutta saada lapsi. 

[/quote]

Täysin samaa mieltä, tekstisi on kuin minun kirjoittamani.

Omatkin vanhempani ovat älyllisesti normaaleja, mutta huonot eväät saaneet elämään, ja jääneet aika lailla yhteiskunnan ulkopuolelle. Kun saa lapsuudesta huonon, oikeastaan täysin pilaantuneen esimerkin malliksi kun lähtee omaa elämäänsä rakentamaan, on siitä todella vaikea lähteä myöhemmin omiakaan lapsiaan kasvattamaan. Isäni ei ole käynyt kuin peruskoulun, työelämää ei ole takana kuin hätinä 10 vuotta, äitini kävi jonkin ammattikoulun, muttei sitäkään loppuun. Vanhempiensa esimerkin mukaan molemmat alkoholisoituneita.

Siitä sitten piti yrittää taas seuraavan polven, eli minun, lähteä jonnekkin ponnistamaan. Vaikeaa on ollut, kun ei tiedä mitään muuta kuin sen syrjäytymisen, alkoholismin, lappujen täyttelemisen. On pitänyt yrittää irrottautua siitä ja lähteä rakentamaan ihan uusi, oma elämä.

Joten olen ehdottomasti sitä mieltä, pitäkää minua kuinka kusipäänä tahdotte, että tämän Helmin kaltaisten vanhempien ei pitäisi antaa lisääntyä. Tähän maailmaan ei soisi tulla enää yhtäkään rikkinäistä, liian nuorena vastuuta ottanutta, hukassa olevaa ihmistä. Sellainen tästä pienestä Helmistäkin vanhempiensa takia tulee.

119, mihin laittaisit sen rajan, ketkä saavat lisääntyä? Vanhempien yhteenlaskettu äo vai molempien oma? Entä varallisuus ja työtilanne, saisivatko pitkäaikaistyöttömät lisääntyä - itsehän koet, että luuserius painoi sinua niskassa lapsena, olisiko ollut parempi, että viranomaiset olisivat tehneet äidillesi pakkoabortin, ja sinä olisit jäänyt syntymättä, niinkö?

On niin todella helppo huudella ns. puskista kieltoja, kun ei mieti, mitä tuollaiset jyrkät rajat merkitsisivät käytännössä.

AINA voi perheissä oll tekijöitä, jotka eivät ole ihan ideaaleja lapsen kannalta. Vanhempien akateeminen koulutus ennustaa pitkälle sen, kouluttautuvatko myös lapset pitkälle, pitäisikö siis kieltää lisääntyminen muilta kuin akateemisilta? Mietihän nyt, millaista tuo rajanveto olisi, JOS sille tielle lähdettäisiin!

118

Joo-o, kyllä varmasti voi oppia hoitamaan lasta, siis tekemään ruokaa, ostamaan vaatteita, kylvettämään jne. Mutta vanhemmuuteen kuuluu muutakin kuin se, että osaa suoriutua arjesta. Jopa enemmän kuin auktoriteettina toimiminen. Esim. lapsilla on pelkoja, lapset pohtivat elämää ja olemassaoloa, haluavat tietää asioita maailmasta... miten niihin voi vastata, jos on itse lapsen tasolla? Miten esimerkiksi älyllisesti heikkolahjaisempi vanhempi, jonka kapasiteetti ei riitä niin monimutkaisiin pohdintoihin, voi auttaa esimerkiksi 12-vuotiasta, jota kiusataan koulussa tai joka pelkää joutuvansa kaveripiirissä syrjityksi vaikka nyt väärän värisen paidan takia? Itselläni on 5-vuotias ja jo hänen kanssaan täytyy olla tosi paljon psykologista silmää ja filosofistakin pohdintaa. Tai siis kasvaahan se lapsi toki aikuiseksi ilmankin, mutta jos oikeasti pitäisi tukea lapsen persoonan kehitystä, niin ei sitä ihan vaan pelkällä "leppoisalla ja symppiksellä olemuksella" ja "valtavalla rakkaudella" tehdä.

Lapsen teini-ikää en uskalla ajatellakaan... Luulisi, että lapsella olisi jo aika varhain turvaton olo, koska kai hän kuitenkin jossain vaiheessa tajuaa, etteivät vanhemmat ole ihan aikuisen tasolla. Ja kun jo normaaleja vanhempia teini-ikäiset vedättävät mennen tullen, niin mitenköhän silloin, jos vanhemmat ovat kehitysvammaisia?

Ei minunkaan etiikkani ja moraalini mitään pakkosterilointeja tue, ja siksi tämä on tosi vaikea kysymys. Melkein pitäisi tosiaan olla joku kummiperhe tai pariskunta auttamassa ja asumassa heidän kanssaan, mutta se olisi varmaan käytännössä aivan mahdotonta.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 00:25"]

119, mihin laittaisit sen rajan, ketkä saavat lisääntyä? Vanhempien yhteenlaskettu äo vai molempien oma? Entä varallisuus ja työtilanne, saisivatko pitkäaikaistyöttömät lisääntyä - itsehän koet, että luuserius painoi sinua niskassa lapsena, olisiko ollut parempi, että viranomaiset olisivat tehneet äidillesi pakkoabortin, ja sinä olisit jäänyt syntymättä, niinkö?

On niin todella helppo huudella ns. puskista kieltoja, kun ei mieti, mitä tuollaiset jyrkät rajat merkitsisivät käytännössä.

AINA voi perheissä oll tekijöitä, jotka eivät ole ihan ideaaleja lapsen kannalta. Vanhempien akateeminen koulutus ennustaa pitkälle sen, kouluttautuvatko myös lapset pitkälle, pitäisikö siis kieltää lisääntyminen muilta kuin akateemisilta? Mietihän nyt, millaista tuo rajanveto olisi, JOS sille tielle lähdettäisiin!

118

[/quote

Kyllä, jos itse saisin nyt valita, olisin laittanut äitini tekemään abortin. En todellakaan tuossa viestissä kertonut kaikkea lapsuudestani, mutta vanhempani olivat täysin kykenemättömiä kasvattamaan lasta, eikä siihen aikaan edes ulkopuoliset puuttuneet asioihin niin kuin nykyään. Nykypäivänä minusta ja vanhempieni elämästä joku tekisi lastensuojeluilmoituksen saman tien.

Ja vaikka omien vanhempieni tilanne ei ole ollut täysin samanlainen kuin tämän Helmin vanhemmilla, voin vain kuvitella millainen lapsuus ja nuoruus hänellä tulee olemaan, kun vanhemmat ovat lähes täysin toisten avun varassa. Ja vielä toista lasta haaveleivat. Ei vain vaikuta hyvältä.

Jos pitäisi miettiä mittatikkuja lisääntymisen sallimiselle, niin miten olisi kokonaisuus? Siis terveys, henkinen taso, kognitiiviset taidot jne. Ja jos yhdessä osa-alueessa ei pärjäisi hirveän hyvin, niin sitä voisi kompensoida jollain toisella saralla. Ja mahdollisuus uudelleenarviointiin tulisi olla, sillä ihmisellä on kyky parantaa itseään tietyssä määrin.

Nyt on kyllä pakko kompata 119:aa tuossa abortti-asiassa. Itsekin olisin mieluummin jättänyt syntymättä, elämä on koetellut sen verran kovalla kädellä. Normaalissa perheessä kasvaneet ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, miten vaikeaa on yrittää luoda omasta elämästään parempaa kuin mitä vanhemmilla on ollut. Itse olen korkeakouluopiskelija eivätkä vanhempani arvosta saavutuksiani lainkaan, koska he eivät vain ymmärrä, mitä opiskeleminen käytännössä tarkoittaa. Joku tenttiin lukeminen on heille aivan utopiaa. Se, ettei alkoholi kuulu normaalin päivärytmiin, on myös heille outo asia.

Tässä vain pari esimerkkiä siitä, miten eri maailmassa minä ja vanhempani elämme. Tämä sama efekti on melko varmasti nähtävissä myöhemmin myös tämän Helmi-tytön kohdalla. Minua tämä asia ainakin on vaivannut aina ja tulee varmasti vaivaamaan vastakin. Vanhemmistani ei ole edes henkiseksi tueksi, ei ole ollut enää pitkään aikaan. Aikuistuin jo ala-asteikäisenä ja opettelin huolehtimaan itsestäni. Toivon, ettei minun todellisuuteni olisi enää yhdenkään syntyvän lapsen todellisuus, mutta taitaa olla turha toivo...

T. 115

On tässä sekin puoli, että Suomessa on aika paljon aivovamman saaneita aikuisia ihmisiä, joilla on normaali toimintakyky, mutta henkisellä tasolla eivät ole kehittyneet. Heidän kanssaan saattaa keskustella aika pitkäänkin, ennen kuin ymmärtää että kanssakeskustelijalla ei ole kaikki ihan "fine". Aivovamman voi kuka vain saada myös aikuisena, jo vanhempana. Pitäisikö tällaiselta yksinhuoltajalta ottaa esim. lapset pois? Ja toisaalta, jos itse synnyttäisit lievästi kehitysvammaisen lapsen, joka pystyisi elämään itsenäisesti ja tulisi raskaaksi- toivoisitko, että lapsi huostaanotettaisiin vai olisiko reilua, että annettaisiin tukitoimia ja mahdollisuus? En kannusta kaikkia hankkimaan lapsia, mutta tässäkin tilanteessa nykyinen vaihtoehto saattaa olla ihan ok. Lapsen menettäminen olisi vanhemmille suuri inhimillinen tragedia, eikä se lapsenkaan etu varmasti olisi loppujen lopuksi. Ihmiset Suomessa eivät ehkä ymmärrä, että on meidän kaikkien etu ja turva, että sosiaaliturva ja yhteiskunnan tukiorganisaatiot auttavat näin paljon. Kuka tahansa meistä voi jäädä huomenna auton alle ja saada vakavan aivovamman tai vammautua. Enemmän huolissani olen niistä, jotka tahallaan jättäytyvät työelämän ulkopuolelle, täysin työkykyisinä. Tämä ei ollut sellainen tapaus.