HS 10.7.2014: "Helmin vanhemmat eivät osaa lukea kunnolla"

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 13:30"]

No kertokaa nyt mitä kirvesmies tekee??? ;)

[/quote]

Hyvinkin vaativia remonttihommia, mm. tilaustöinä tehtyjä kaapistoja, ramppeja, seinien rakenteita yms. Ei siis mikään helppo homma. Kai näilläkin voi olla jotain assareita, jotka voisivat ohjattuina tehdä ns. avustavia töitä. Mutta luulen, että ilman lukutaitoa ja tuon hesarin miehen älyllä ei pärjäisi edes missään avustavissa alansa töissä.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 11:10"]

minulla on adhd, kypsytämätön persoonallisuus & vaikeuksia esim. ajan tajun hahmottamisessa. ilman "normaalia", järkevää miestäni olisin ollut todella kauhuissani kun raskaustestiin pärähti plussa! olin ajatellut, että en voi tehdä lapsia kun en pärjäisi.. no, ei se vauvan hoito nyt mitään rakettitiedettä ole :D

kelan paperit, raha-asiat jne. hoitaa mies. kodinhoitaja meillä kävi siihen saakka kunnes lapsi täytti vuoden, sen jälkeen ollaan oltu omillamme ja hyvin pärjätty :)

[/quote]

Itse olen 35-vuotias akateemisesti koulutettu, suht hyvännäköinen, ihan kiva luonne, ei pahempia mielenterveysongelmia, mutten en ole löytänyt "normaalia" miestä.

Ihmettelen vaan, mistä tuollainen mielenterveys"kuntoutuja" on yleensä ensinnäkin löytänyt täysjärkisen miehen (vai onko se vaan suhun verrattuna täysjärkinen ja sitten normaalille olisi jotain muuta?) Muuta anyway. Sitten tehdään lapsi (tai niitä vaan TULEE?). "Normaali" mies hoitaa sitten äidin ja lapsen asiat. Ei ole kovin hyvissä kantamissa teidänkään perheen elämä, jos kaikki hoitovastuu on yhdellä ihmisellä ja hän joutuu hoitamaan sairasta aikuista naista ja lasta. Mitäs jos se sun miehes väsähtää, se on sitten pahempi juttu. Aika reunalla elätte. (Ja tiedoksi vaan, se vauva kasvaa..siitä tulee uhmaikäinen taaperoa ja lopulta mahdollisesti angstinen teini.) Siinä on miehellä työsarkaa. Toivotaan, että jaksaa.

[/quote]

Sinun ja adhd-äidin teksteistä voisi jo päätellä, miten on mahdollista, että toinen on löytänyt (fiksun) miehen ja toinen ei.

Jutustahan selviää hyvin selkeästi, että tyttö on vahinko, mutta toistattosin suunnitellaan. Suurimmalta osalta meni ohi, ettei raskaus ole suunniteltu?

Eläkkeellä ovat varmaankin kehitysvamman takia, koska kehitysvamma tuo mukanaan hitautta ja ymmärtämisen vaikeutta. Siksi sitä kutsutaan kehitysvammaksi. Emme tiedä, minkä tason kehitysvamma on. Tuo, että Rami oin voinut opiskella, hän on voinut tehdä sen erityismmattioppilaitoksessa, mikä lieneekin todennäköisintä. Ei lievästi vammaisia laiteta eläkkeelle ilman työkyvyn arviointia, joten eiköhän se ole tehty. Vaikeasti vammaiset taas saavat eläkettä suoraan kun 18 tulee täyteen, kunhna joku paperit täyttää.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 00:10"]

Minä mietin, että miten tytär mahtaa aikanaan suhtautua vanhempiinsa, miten auktoriteetti rakennetaan, jos vanhempi on jo varhaisteinin mielestä tyhmä kuin saapas....

Sinänsä en epäile noiden vanhempien pärjäämistä. Turvaverkko toimii ja motiivi on kymmenkertainen keskiverto-av-mammojen perheisiin verrattuna. Tuskin tuossa perheessä on päihteiden väärinkäyttöä tai pettämistä.

Jutun aihe on hyvä, ja juttu on toteutettu hyvin, kantaa liikoja ottamatta (sanon tämän ammattitoimittajana, 22 uravuoden kokemuksella). Kysymys on loistava: millä lihaksilla ulkopuolelta sanellaan ns. heikkolahjaisempien lisääntymistä? Kun miettii Suomenkin melko synkkää historiaa pakkosterilointien ja rodunjalostuksen suhteen, tulee aika väistämättä johtopäätökseen, että byrokraatteja ei saa päästää määräämään, missä menee raja sille, ketkä saavat saada lapsia ja ketkä eivät. Sen rajan vetäminen johonkin äo-lukuun tai vaikkapa varallisuuteen tai työtilanteeseen (yhtä hyvin voi kysyä, että jos heikkolahjaisten perheapu maksaa yhteiskunnalle, miksi tilanne muka olisi olennaisesti toinen vähävaraisten saaman tuen suhteen?) on aina hyvin kiistanalainen juttu, ja jokainen voi miettiä, mitä ajattelisi, jos oma lapsi jäisi niukin naukin sen rajan väärälle puolen, eikä lapsenlapsia ikinä kuuluisi, vaikka vävy/miniä olisikin ihan skarppi tapaus...

Ajattelen, että sivistysvaltion mittari on se, miten se kohtelee vähäisempiään.

[/quote]

22 uravuotta *naurua*

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 00:25"]

119, mihin laittaisit sen rajan, ketkä saavat lisääntyä? Vanhempien yhteenlaskettu äo vai molempien oma? Entä varallisuus ja työtilanne, saisivatko pitkäaikaistyöttömät lisääntyä - itsehän koet, että luuserius painoi sinua niskassa lapsena, olisiko ollut parempi, että viranomaiset olisivat tehneet äidillesi pakkoabortin, ja sinä olisit jäänyt syntymättä, niinkö?

On niin todella helppo huudella ns. puskista kieltoja, kun ei mieti, mitä tuollaiset jyrkät rajat merkitsisivät käytännössä.

AINA voi perheissä oll tekijöitä, jotka eivät ole ihan ideaaleja lapsen kannalta. Vanhempien akateeminen koulutus ennustaa pitkälle sen, kouluttautuvatko myös lapset pitkälle, pitäisikö siis kieltää lisääntyminen muilta kuin akateemisilta? Mietihän nyt, millaista tuo rajanveto olisi, JOS sille tielle lähdettäisiin!

118

[/quote]

Rajanveto on helppo: ainakin toisen vanhemmista tai toisen kotona asuvista huoltajista tulee olla älyllisesti nohevampi kuin "lievästi kehitysvammainen". Oisko paha vaatimus?

Minä olen jutellut vammaisen siskoni kanssa ja kertonut, että hänestä ei olisi lapsesta huolehtimaan. Se tuntui ihan kauhean pahalta sanoa, mutta kuitenkin oikealta. Ja on hänitsekin sanonut minun olevan oikeassa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 01:01"]

Nyt on kyllä pakko kompata 119:aa tuossa abortti-asiassa. Itsekin olisin mieluummin jättänyt syntymättä, elämä on koetellut sen verran kovalla kädellä. Normaalissa perheessä kasvaneet ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, miten vaikeaa on yrittää luoda omasta elämästään parempaa kuin mitä vanhemmilla on ollut. Itse olen korkeakouluopiskelija eivätkä vanhempani arvosta saavutuksiani lainkaan, koska he eivät vain ymmärrä, mitä opiskeleminen käytännössä tarkoittaa. Joku tenttiin lukeminen on heille aivan utopiaa. Se, ettei alkoholi kuulu normaalin päivärytmiin, on myös heille outo asia.

Tässä vain pari esimerkkiä siitä, miten eri maailmassa minä ja vanhempani elämme. Tämä sama efekti on melko varmasti nähtävissä myöhemmin myös tämän Helmi-tytön kohdalla. Minua tämä asia ainakin on vaivannut aina ja tulee varmasti vaivaamaan vastakin. Vanhemmistani ei ole edes henkiseksi tueksi, ei ole ollut enää pitkään aikaan. Aikuistuin jo ala-asteikäisenä ja opettelin huolehtimaan itsestäni. Toivon, ettei minun todellisuuteni olisi enää yhdenkään syntyvän lapsen todellisuus, mutta taitaa olla turha toivo...

T. 115

[/quote]

Itku meinasi tulla kun luin tekstiäsi. Osasit pukea niin hyvin sanoiksi sen, mitä minunkin elämäni on ollut. Omat vanhempani kävivät sentään töissä, isä läträsi viinalla. Mutta olen niin eri maailmoissa äitini kanssa (isä teki useita vuosia sitten itsemurhan), että lopulta katkaisin välit kun yhdessä oleminen aiheutti vain ahdistusta. Se, ettei vanhemmista saa henkistä tukea lainkaan, on hyvin rankkaa. Minäkin olen itsenäistynyt hyvin nuorena: kuukautissiteeni kävin 11-vuotiaana itse ostamassa, pillerit hankin 15-vuotiaana enkä sanaakaan ole seurustelusta, ehkäisystä tai seksistä vanhempieni kanssa ikinä jutellut. Tai jatko-opintovalinnoista tai että olisin vanhempieni kanssa käynyt etsimässä ensimmäistä omaa asuntoa ja käynyt hankkimassa sinne heidän kanssaan tavaroita. Minulla ei vain ole enää mitään sanottavaa äidilleni, koska koen että minut on jätetty henkisesti täysin heitteille. Ja sen vuoksi on hyvin vaikea luottaa kehenkään muuhunkaan ja jakaa asioita ystävien kanssa. En haluaisi tätä kenellekään.

[/quote]

Ylläoleva kuvaus koskettaa tuhansia ihmisiä, mutta miten se liittyy siihen, että vanhempi on kehitysvammainen? Ei tainnut liittyä mitenkään.

Voi toista. Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoivaa! Kuka vastaa lapsen kysymyksiin kun se ihmettelee, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, mikä on ilmastonmuutos tai miksi hänellä on ruskeat hiukset. Kouluikäisilläkin liikkuu päässä paljon seksuaalisuuteen, ympäristöön, politiikkaan ja tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Vanhemmat eivät osaa vastata. Sanotaanko lapselle, että kysy tuota joskus mummilta tai sossutädiltä. Lapsi haluaisi vastauksen heti, eikä hän vastauksia saa.

Itse olin utelias lapsi, kuten monet muutkin. Nykyäänkin keskustelen mielelläni politiikasta, filosofiasta jne vanhempieni kanssa. Olisi ollut aivan kamalaa jos he eivät olisi osanneet vastata näihin minua askarruttaneisiin kysymyksiin :(! Olisi tullut todella turvaton olo.

Niin. Kumpi valitaan jos molempia ei voi saada: lapsen oikeudet vai aikuisen oikeudet.

Verrataan väkivaltaiseen perheeseen, jossa lapsi joutuu koko ajan pelkäämään ja jää ilman hellyyttä. Itse olisin mieluummin kasvanut tossa artikkelin perheessä.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 20:27"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 01:01"]

Nyt on kyllä pakko kompata 119:aa tuossa abortti-asiassa. Itsekin olisin mieluummin jättänyt syntymättä, elämä on koetellut sen verran kovalla kädellä. Normaalissa perheessä kasvaneet ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, miten vaikeaa on yrittää luoda omasta elämästään parempaa kuin mitä vanhemmilla on ollut. Itse olen korkeakouluopiskelija eivätkä vanhempani arvosta saavutuksiani lainkaan, koska he eivät vain ymmärrä, mitä opiskeleminen käytännössä tarkoittaa. Joku tenttiin lukeminen on heille aivan utopiaa. Se, ettei alkoholi kuulu normaalin päivärytmiin, on myös heille outo asia.

Tässä vain pari esimerkkiä siitä, miten eri maailmassa minä ja vanhempani elämme. Tämä sama efekti on melko varmasti nähtävissä myöhemmin myös tämän Helmi-tytön kohdalla. Minua tämä asia ainakin on vaivannut aina ja tulee varmasti vaivaamaan vastakin. Vanhemmistani ei ole edes henkiseksi tueksi, ei ole ollut enää pitkään aikaan. Aikuistuin jo ala-asteikäisenä ja opettelin huolehtimaan itsestäni. Toivon, ettei minun todellisuuteni olisi enää yhdenkään syntyvän lapsen todellisuus, mutta taitaa olla turha toivo...

T. 115

[/quote]

Itku meinasi tulla kun luin tekstiäsi. Osasit pukea niin hyvin sanoiksi sen, mitä minunkin elämäni on ollut. Omat vanhempani kävivät sentään töissä, isä läträsi viinalla. Mutta olen niin eri maailmoissa äitini kanssa (isä teki useita vuosia sitten itsemurhan), että lopulta katkaisin välit kun yhdessä oleminen aiheutti vain ahdistusta. Se, ettei vanhemmista saa henkistä tukea lainkaan, on hyvin rankkaa. Minäkin olen itsenäistynyt hyvin nuorena: kuukautissiteeni kävin 11-vuotiaana itse ostamassa, pillerit hankin 15-vuotiaana enkä sanaakaan ole seurustelusta, ehkäisystä tai seksistä vanhempieni kanssa ikinä jutellut. Tai jatko-opintovalinnoista tai että olisin vanhempieni kanssa käynyt etsimässä ensimmäistä omaa asuntoa ja käynyt hankkimassa sinne heidän kanssaan tavaroita. Minulla ei vain ole enää mitään sanottavaa äidilleni, koska koen että minut on jätetty henkisesti täysin heitteille. Ja sen vuoksi on hyvin vaikea luottaa kehenkään muuhunkaan ja jakaa asioita ystävien kanssa. En haluaisi tätä kenellekään.

[/quote]

Ylläoleva kuvaus koskettaa tuhansia ihmisiä, mutta miten se liittyy siihen, että vanhempi on kehitysvammainen? Ei tainnut liittyä mitenkään.

[/quote]

Samanlaisia syrjäytymisen piirteitä kehitysvammaisuudessa ja vähäosaisuudessa on. Ei päästä kiinni yhteiskunnan toimintoihin aivan täysin, ei ole mahdollisuutta tarjota jälkikasvulle mahdollisuuksia tähdätä pitkälle. Tällä tarkoitan siis esimerkiksi rahallista tilannetta, vanhempien koulutustaustaa ja sosiaalisten suhteiden verkostoa. On tutkittu tosiasia, että koulutettujen vanhempien lapset usein kouluttautuvat itsekin korkealle ja rahahan nyt mahdollistaa tässä yhteiskunnassa monenlaisia mahdollisuuksia. Hyväosaisilla vanhemmilla usein on myös vaikutusvaltaisia ihmisiä lähipiirissä ja näistä heidän lapsensa pääsevät sitten hyötymään - useat työpaikat saadaan suhteilla. Toin omassa esimerkissäni esille syrjäytymisen näkökulman, joka on myös tämän lehtijutun perheen lasten todennäköinen kehityssuunta - vaikkakaan ei toivottava sellainen. 

T. 115

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 20:27"]

Ylläoleva kuvaus koskettaa tuhansia ihmisiä, mutta miten se liittyy siihen, että vanhempi on kehitysvammainen? Ei tainnut liittyä mitenkään.

[/quote]

Siten, että lapsen fyysisten tarpeiden mekaaninen hoitaminen ei lähestulkoonkaan riitä hyvään vanhemmuuteen. Ja henkistä tukea lapselle, nuorelle tai nuorelle aikuiselle kehitysvammaiset vanhemmat eivät pysty antamaan. Vanhemmat ovat pikemminkin taakka lapselleen hyvin varhaisessa vaiheessa, kun lapsen älykkyys ylittää vanhempiensa älykkyyden.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 21:20"]

Verrataan väkivaltaiseen perheeseen, jossa lapsi joutuu koko ajan pelkäämään ja jää ilman hellyyttä. Itse olisin mieluummin kasvanut tossa artikkelin perheessä.

[/quote]

Eli kaikki ok, koska jossain perheessä asiat on vielä huonommin? Ei tuolla logiikalla pitkälle pötkitä.

Tiedän erään terveen naisen, joja on sybtynyt syvästi kehitysvammaiselle naiselle. Nainen ei edes tiennyt, että on synnyttänyt lapsen. Käy se näinkin

Vanhemmuuteen sisältyy velvollisuus kasvattaa lasta täysikäisyyteen asti, valmistaa lasta aikuisuuteen, auttaa opinnoissa, ohjata ensimmäisten kesätöiden hakemisessa, vastata kysymyksiin, neuvoa nuorta mm. ehkäisyssä ja seksuaalisuuteen liityvissä jutuissa, varata tytölle ensimmäinen gynekäynti, selittää mitä maailmalla ja Suomessa tapahtuu. Ei riitä, että handlaa vaippaikäisen käytännön hoidon jos lapsi joutuu n. 10-vuotiaasta asti kasvamaan kuin tyhjiössä.

lapsen edun mukaista ei ole kasvaa kehitysvammaisten vanhempien kanssa.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 21:44"]

Vanhemmuuteen sisältyy velvollisuus kasvattaa lasta täysikäisyyteen asti, valmistaa lasta aikuisuuteen, auttaa opinnoissa, ohjata ensimmäisten kesätöiden hakemisessa, vastata kysymyksiin, neuvoa nuorta mm. ehkäisyssä ja seksuaalisuuteen liityvissä jutuissa, varata tytölle ensimmäinen gynekäynti, selittää mitä maailmalla ja Suomessa tapahtuu. Ei riitä, että handlaa vaippaikäisen käytännön hoidon jos lapsi joutuu n. 10-vuotiaasta asti kasvamaan kuin tyhjiössä.

[/quote]

Minulla tavallinen, raitis äiti. Yhdessäkään noista asioista en ole saanut apua tai neuvoa, lukuunottamatta sitä, että kasvatettiin aikuiseksi. Käytännössä niin, että otin vastuun monista asioista jo aika nuorena, kuten siitä, että kotityöt olivat 90 % harteillani. 

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:14"]

Pia Mölsää vähän arvostelen. Minusta ei kannata rohkaista kehitysvammaisia hankkimaan lapsia. Autetaan ja tuetaan, jos lapsia tulee, mutta ei suorastaan kannusteta.. Ymmärrän kyllä että ammatin näkökulmasta tekee mieli saada lisää työtä, niin se usein menee.

[/quote]Näinhän se on. Oman ammatin näkökulmasta on tärkeää että tuollaisiin perheisiin tulee lapsia. Lompakko ohittaa moraalin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 13:27"][quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 10:06"]

Näitä lapsia syntyy siis 700 VUODESSA. Aikamoinen avustajayhteiskunta tarvitaan! Eipä ihme, ettei enää vanhuksille riitä apua.

[/quote]

Herranjumala. Mistä olet tuollaisen luvun saanut?

[/quote]

Artikkelista? Kehitysvammaisten tukiliiton nettisivulta?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 00:10"]

Ajattelen, että sivistysvaltion mittari on se, miten se kohtelee vähäisempiään.

[/quote]

Totta. Lapset ja nuoret ovat myös sivistysvaltion vähäisimpiä. Tässä tapauksessahan ongelman ydin ei ole se, saako kehitysvammaisilta vanhemmilta evätä vanhemmuudeen, VAAN onko lapsella oikeus kasvaa ympäristössä, joka voi tarjota älyllisesti normaalit puitteet. Moniin muihin vanhempia koskeviin puutteisiin tai rajoitteisiin verrattuna tämä on vakava asia, joka ei parane eikä muutu aikojen saatossa. On eri asia, jos vanhempi on holhokki kuin että hänellä on vaikkapa sellainen lapsenkin elämään vaikuttava ongelma, joka voi kuitenkin ajan kuluessa parantua, jos sitä hoidetaan asianmukaisesti. Vähä-älyisyydestä ei voi parantua.