Ilmiö: Perheeseen syntyy vauva - lemmikistä halutaan eroon ;-(

koira on oikein koulutettu ja koirana kohdeltu ei vauvan tullessa tule ongelmia käytöksen suhteen, monestihan ihmiset eivät tiedä kuinka koiraa koulutetaan, kuinka koiraa kohdellaan koirana Ei ihmisenä, tällöin tulee ongelmia vauvan tullessa ja ongelmat on selkeästi nähtävissä kyllä jo ennen vauvaakin, mutta riippuu tietysti ymmärtääkö niitä ongelmiksi. koirat jotka lehdissä uutisoitu vauvan tappajiksi ovat aina omistajien mielestä olleet niitä kilttejä koiria, mutta ihminen joka osaa lukea koiraa näkisi ne kaikki merkit jotka ennakoivat tällaista ikävää tapahtumaa. meillä ollut aina koiria vauvojen tullessa taloon, saksanpaimenkoiria, rotikkaa, rhodesiankoira. jokaikinen näistä on hyväksynyt vauvan heti laumaansa ja kohdellut vauvaa varoen ja hellästi, en hetkeäkään epäilisi että koirani vahingoittaisivat lapsiamme. meillä käydään lenkillä vaunujen ja koirien kanssa. metsässä on kivaa olla niin lasten kuin koirien kanssa eikä meille ole mikään ongelma kävellä puistoon leikkimään ja koirat odottavat puiston laidalla nätisti. ja kyllä lenkkeily koiran kanssa tekee hyvää niille raskauskiloillekin:-)

jos ei koiraa voi kävelyttää vaunujen kanssa niin kyllä silloin on pahasti menty pieleen koiran koulutuksessa ja tapakasvatuksessa, mutta siihenkin saa apua kuten kaikkiin muihinkin ongelmiin.

SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI VARAUTUMAAN VAUVANTULOON JO AJOISSA RASKAUSAIKANA ESIM KOIRAKOULU NIIN KIVAA tarjoaa vauva tulee taloon kurssia/luentoa(?) joka takaa neuvoillaan varmasti sen ettei koirasta ainakaan tarvitse luopua ongelmien takia, ja apua varmasti saa muiltakin alan ammattilaisilta kun kyselee.



ja lämpimästi suosittelen KOIRAKUISKAAJAN KIRJOJA, mies puhuu asiaa ja itse samaa ajatusmaailmaa vuosia käyttäneenä voin todeta ettei meillä yhdelläkään koiralla rodusta tai temperamentista riippuen ole ikinä ollut mitään ongelmia missään iässä.

mutta nyt kävi pelottamaan lastesi puolesta. Koirakuiskaaja ei valitettavasti tiedä koirista muuta kuin kuinka niitä pahoinpidellään ja alistetaan väkisin. Hän ei osaa lukea koirien elekieltä, tai muuten ei jättäisi huomioimatta niitä lukemattomia viestejä mitä koirat yrittävät hänelle antaa.

Suosittelen enemmin kotimaisista Tuire Kaimion kirjoja ja ulkomaisista kannattaa tarkistaa Jean Donaldson, Suzanne Clothier, Kathy Sdao, Patricia McConnell. Joillakin heistä on myös blogit joissa paljon ajantasaista tietoa koirista, ja muutenkin mukavaa luettavaa ja pohdittavaa.

Koirakuiskaajan opit ovat vanhentuneita, ja vaaralliseksi todettuja (tarkkailkaa vaikka kuinka usein joutuu koiran puremaksi tai melkein puremaksi ohjelmassaan, huonon kouluttajan merkki).

koira on oikein koulutettu ja koirana kohdeltu ei vauvan tullessa tule ongelmia käytöksen suhteen, monestihan ihmiset eivät tiedä kuinka koiraa koulutetaan, kuinka koiraa kohdellaan koirana Ei ihmisenä, tällöin tulee ongelmia vauvan tullessa ja ongelmat on selkeästi nähtävissä kyllä jo ennen vauvaakin, mutta riippuu tietysti ymmärtääkö niitä ongelmiksi. koirat jotka lehdissä uutisoitu vauvan tappajiksi ovat aina omistajien mielestä olleet niitä kilttejä koiria, mutta ihminen joka osaa lukea koiraa näkisi ne kaikki merkit jotka ennakoivat tällaista ikävää tapahtumaa. meillä ollut aina koiria vauvojen tullessa taloon, saksanpaimenkoiria, rotikkaa, rhodesiankoira. jokaikinen näistä on hyväksynyt vauvan heti laumaansa ja kohdellut vauvaa varoen ja hellästi, en hetkeäkään epäilisi että koirani vahingoittaisivat lapsiamme. meillä käydään lenkillä vaunujen ja koirien kanssa. metsässä on kivaa olla niin lasten kuin koirien kanssa eikä meille ole mikään ongelma kävellä puistoon leikkimään ja koirat odottavat puiston laidalla nätisti. ja kyllä lenkkeily koiran kanssa tekee hyvää niille raskauskiloillekin:-)

jos ei koiraa voi kävelyttää vaunujen kanssa niin kyllä silloin on pahasti menty pieleen koiran koulutuksessa ja tapakasvatuksessa, mutta siihenkin saa apua kuten kaikkiin muihinkin ongelmiin.

SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI VARAUTUMAAN VAUVANTULOON JO AJOISSA RASKAUSAIKANA ESIM KOIRAKOULU NIIN KIVAA tarjoaa vauva tulee taloon kurssia/luentoa(?) joka takaa neuvoillaan varmasti sen ettei koirasta ainakaan tarvitse luopua ongelmien takia, ja apua varmasti saa muiltakin alan ammattilaisilta kun kyselee.

ja lämpimästi suosittelen KOIRAKUISKAAJAN KIRJOJA, mies puhuu asiaa ja itse samaa ajatusmaailmaa vuosia käyttäneenä voin todeta ettei meillä yhdelläkään koiralla rodusta tai temperamentista riippuen ole ikinä ollut mitään ongelmia missään iässä.

Ei tullut mieleenkään luopua kisuista ja hyvin on mennyt!:) Kisut ihmetelleet alussa, mutta ovat olleet ihan rentona asian suhteen. Nyt tyttö 5v ja kisut edelleen meillä:)

...

Haloo sinulle!!! Eläin on eläin on eläin. Ai niin, ihminen on eläin. Meneekö delfiini AINA sian edelle tärkeysjärjestyksessä? Ei yksikään eläin, lajiin katsomatta (vielä rautalangasta: ihminen mukaan lukien), siitä kärsi jos se lopetetaan. Kyllä se olet sinä joka olet vieraantunut todellisuudesta. Ei, en tosiaan ymmärrä lasten nostoa johonkin jalustalle, elämää suurempina pyhimyksinä. Teikäläiset asettavat ipanansa johonkin jumalan asemaan.

se oma poikanen on tärkein. Eli ihmiselle on täysin luonnollista asettaa oma poikanen jalustalle ja ne muut sinne sivummalle. Aika luonnotonta on jos oma jälkeläinen on jossain sivuosassa ja eläimet jalustalla.

Mulla on lemmikki, mutta ei se koskaan mene lasten edelle, ei koskaan. Lasteni puolesta vaikka kuolisin, mutta en lemmikkini. Valintatilanteessa lapsi menee aina lemmikin edelle, aina. Ja tämä on täysin luonnollista, näin sen kuuluukin mennä.

minä en olisi jaksanut yksin hoitaa koiraa ja kolmea lasta. Oisko mun pitänyt jättää lapset tekemättä vai hankkia ne vasta yli 45-vuotiaana koiran kuoleman jälkeen? Miehellä ei koira voinut vähempää kiinnostaa (olin hankkinut koiran ennen miehen tapaamista).



Omat voimavarat pitää tunnistaa. Lapsen halu oli kuitenkin suurempi kuin koiran rakkaus. Varsinkin, kun koira on ystävän luona hoidossa siihen saakka, että taas pysyn elävien kirjoissa ja hereillä tässä vauvaperhe-väsymys-kaaos-ruuhkavuosi-rumbassa.

Itku tuli

Jos näiden kahden välillä on valittava, niin ei liene epäselvää kumpi lähtee. Onhan se kurja juttu lemmikin kannalta, mutta tarviiko tällaista edes itkeskellä kun asialle ei mitään voi.

meillä on koira ja taapero, ja ymmärrän kyllä ettei joku jaksa lemmikkejä lapsiperheessä. Itse en antaisi koiraa pois, ei olisi siihen sydäntä, mutta toista koiraa ei meille enää tule. Alkaa tämäkin koira lähennellä kymmentä ikävuotta. kaikenlaista vaivaa on koiralla ja valvottaa välillä öitä. Pitäisi jaksaa hoitaa työt ja perhe. Välillä vtuttaa tuo koira..

Olen toiselta aikuisen koiran saanut, ihan tuo on tyytyväinen elämäänsä. Nuori terve koira, rakastaa uutta perhettään ja me sitä. kannattaisikohan säästää kyyneleet johonkin oiekeaa draamaan, eikä sääliä mututuntumalla kaikkea mahdollista.



Ps. Linnuilla on usein loisia, pitäisikö siis kaikki linnut tappaa sukupuuttoon etteivät kärsisi?

...

Haloo sinulle!!! Eläin on eläin on eläin. Ai niin, ihminen on eläin. Meneekö delfiini AINA sian edelle tärkeysjärjestyksessä? Ei yksikään eläin, lajiin katsomatta (vielä rautalangasta: ihminen mukaan lukien), siitä kärsi jos se lopetetaan. Kyllä se olet sinä joka olet vieraantunut todellisuudesta. Ei, en tosiaan ymmärrä lasten nostoa johonkin jalustalle, elämää suurempina pyhimyksinä. Teikäläiset asettavat ipanansa johonkin jumalan asemaan.

se oma poikanen on tärkein. Eli ihmiselle on täysin luonnollista asettaa oma poikanen jalustalle ja ne muut sinne sivummalle. Aika luonnotonta on jos oma jälkeläinen on jossain sivuosassa ja eläimet jalustalla.

Mulla on lemmikki, mutta ei se koskaan mene lasten edelle, ei koskaan. Lasteni puolesta vaikka kuolisin, mutta en lemmikkini. Valintatilanteessa lapsi menee aina lemmikin edelle, aina. Ja tämä on täysin luonnollista, näin sen kuuluukin mennä.

ihmeen takia käännät sanomiseni ympäri? Ei tossa missään lue että lemmikitkään olis jossain erityisasemassa perheen sisällä. Perhe on perhe, mulla siihen kuuluu äiti, sisarukset, mies, lapset ja kaksi kissaa. En mä miestänikään olis valmis "uhraamaan" lapsen takia.

minä en olisi jaksanut yksin hoitaa koiraa ja kolmea lasta. Oisko mun pitänyt jättää lapset tekemättä vai hankkia ne vasta yli 45-vuotiaana koiran kuoleman jälkeen? Miehellä ei koira voinut vähempää kiinnostaa (olin hankkinut koiran ennen miehen tapaamista).

Omat voimavarat pitää tunnistaa. Lapsen halu oli kuitenkin suurempi kuin koiran rakkaus. Varsinkin, kun koira on ystävän luona hoidossa siihen saakka, että taas pysyn elävien kirjoissa ja hereillä tässä vauvaperhe-väsymys-kaaos-ruuhkavuosi-rumbassa.

sä oot kolmekymppisenä ottanut koiranpennun tietämättä että sä haluat joskus lapsia?

ei ole oikein vauvalle, että joutuu heti allergiariskiin



lisäksi lemmikki voi olla vaarallinen vauvalle, kuka ottaa sellaisen riskin?

Tunnen ihmisiä, jotka ovat onnistuneet pitämään koiria hyvin ja niin, että ovat voineet toteuttaa myös itseään. Mutta aina tai useinmiten näin ei ole. Koirat ovat kotona yksin työpäivät, lenkillä käydään miten sattuu jne. Lemmikkien pitäminen häkeissäkin on arvelluttavaa. Antaisitte eläinten olla ja elää siellä minne ne kuuluu. Suomi ei ole mikään liskojen ja kilpikonnien luvattu maa ja mitä saa hiiri, joka elää häkissä. Ja itselläkin on ollut jyrsijä, jota pidin vapaana myös ja häkki oli aina puhdas ja sopivaa ruokaa tarjolla sopivasti ja raikasta vettä ja suoloja ja vitamiineja. Vaikka eläintä hoitaisi miten hyvin se on kuitenkin ihmisen armoilla, eikä puhu ihmisen kanssa samaa kieltä.

lemmikin pitäminen ei vain ole yksinkertaisesti mahdollista, kuten itselläni. Jäin yksinhuoltajaksi ja lapsi syntyi keskellä kylmintä talvea (pakkasta siis lähes -30c) joten en olisi päässyt käyttämään koiraani ulkona. Minulla ei ollut rahaa palkata ketään avuksi, kukaan ei vapaaehtoisesti suostunut. Olisiko siis pitänyt tehdä abortti ihan vain siksi että on koira? Miettikääpä kaksi kertaa. Mielummin etsin koiralle uuden rakastavan kodin jossa se elää vielä nytkin parin vuoden jälkeen erittäin onnellisena ja saa kaiken huomion mitä voi koskaan haluta. Se muutti pienestä kerrostalosta maalle asumaan jossa voi kirmata vapaana, uskon että se on nyt onnellisempi kuin olisi koskaan ollut minun ja lapsen kanssa. Koirat eivät ole niin monimutkaisia kuin ihmiset luulevat, enemmän ne arvostavat vapaata ulkona kirmailua, muiden kanssa seurustelua ja kukkien nuuhkimista kuin "lauman kanssa olemista" = stressaantuneen äidin ja rääkyvän vastasyntyneen kanssa kerrostalossa koska ulos ei pääse.

lemmikit suojaavat allergioilta, lemmikkiperheissä on vähemmän allergioita kuin eläimettömessä kodissa.

ei ole oikein vauvalle, että joutuu heti allergiariskiin lisäksi lemmikki voi olla vaarallinen vauvalle, kuka ottaa sellaisen riskin?

lemmikit suojaavat allergioilta, lemmikkiperheissä on vähemmän allergioita kuin eläimettömessä kodissa.

ei ole oikein vauvalle, että joutuu heti allergiariskiin lisäksi lemmikki voi olla vaarallinen vauvalle, kuka ottaa sellaisen riskin?

Se ei välttämättä sitten johdu lemmikistä, vaan siitä loskasta, jonka ne kantaa tassuissaan sisään ulkonta.

Meillä on aiemmin ollut mm. kääpiösnautsereita, ja vaikka nekään eivät oireilleet kahden tunnin lenkityksillä, niin paljon onnellisempia olivat silloin kun saivat enemmän liikuntaa ja enemmän muuta tekemistä. Yhtä käppänää ei saanut liikunnalla koskaan väsytettyä, aina vaan olisi jatkanut.

Ja liian paljon löytyy niitä kotikoiria, jotka eivät saa edes sitä kahta tuntia päivässä liikuntaa.

Ei niitä koiria mitään väsymään tarvitse saadakaan. Se riittää että saadaan niin että sitten sisällä kotona rauhallisesti ovat eikä hermostuneena piippaa, vaadi koko ajan toimintaa tms. Useimmille koirille tähän riittää ihan hyvin aivoaktivaatioksi normaalissa perheen arjessa mukana olo ja liikunnaksi semmoinen 1-1,5 tuntia kävelylenkkeilyä päivässä. Useimmille kääpiösnautsereille ainakin.

Mulla tuosta onnellisuudesta päinvastainen kokemus, olin ennen aktiivi-koiralajikisaaja, mm. toko, agility, ja koirien kanssa liikuttiin ja treenattiin paljon. Yksinhuoltajuuden myötä jouduin jättämään koiraharrastukset ja runsaan kunnonkohotuslenkkeilyn pois, ja koirat vaikuttavat nyt paljon rauhallisemmilta ja tasapainoisemmilta.

Et selvästikään ole synnintuntoinen, haepas nyt tuhkaa päähäsi ja revi vaatteesi. Kun ymmärrät mitä olet tehnyt, ja kadut syvästi, niin ehkä saat anteeksi. ja tietenkään et enää koskaan saa edes koiraa silittää sinä alhainen rääkkääjä!

mistä johtuu, lemmikkikodeissa kuitenkin on vähemmän allergioita. Vai aiotko levitellä sitten itse loskaa samaan malliin lattioille kuin lemmikit tekisivät jotta lapsesi saisivat hyvän immuunipuolustuksen?

Lemmikeistä on muitakin etuja, joten varotoimeksi niistä ei kannata luopua. Vain jos on oikeasti ongelmia.

lemmikit suojaavat allergioilta, lemmikkiperheissä on vähemmän allergioita kuin eläimettömessä kodissa.

ei ole oikein vauvalle, että joutuu heti allergiariskiin lisäksi lemmikki voi olla vaarallinen vauvalle, kuka ottaa sellaisen riskin?

Se ei välttämättä sitten johdu lemmikistä, vaan siitä loskasta, jonka ne kantaa tassuissaan sisään ulkonta.

Suurimmalla osalla tähän vastanneista ei ole hajuakaan koirista, eikä kyllä vauvoistakaan. URAtykin ei kannata ottaa lemmikkiä (eikä näillä kriteereillä lastakan), mutta se ei tarkoita, etteikö joku muu osaisi näitä yhdistää! Joku sanoi, ettei voinut pitää koiraa, koska se ei kiinnostanut mietä, ikä olisi yksin jaksanut hoitaa lapsia+koiraa. Mutta eikö se mies hoida niitä lapsiakaan? Ja sitten on tää yksi tapaus, joka aktivoi ja väsyttää käppänää 6t päivässä.... haloo!



Kissoista en niin tiedä, mutta tuskin nyt niistäkään kannata varmuuden vuoksi luopua. Koira on minusta eritäin jäkevä ottaa ennen lapsia, jotta sen koulutuksen pystyy panostamaan. Yhdistelmä pentu + taapero on kieltämättä haastava ja onnistuu hyvin vain kokeneelta ja motivoituneelta koiraihmiseltä. Meillä kaksi koiraa ja kaksi lasta ja mies vauva-aikana paljon reissussa. Ja hyvin pärjättiin, vaikka kerrostalossa asutaan. Vauva kantoliinan, myöhemmin oli phil&tedsit vain koirien ulkoilutuksia varten. Tottakai lapset ovat täkeintä maailmassa, mutta minkä takia pitäisi sitten koirista luopua? Molemmat tykkäävät perhe-elämästä ja tarvitsevat paljon rakkautta, huolenpitoa, ulkoilua ja touhuilua. Ja tarvitsevat niitä rajojakin. Miksi näitä ei voisi jakaa molemmille? Mitä te teette niiden vauvojenne kanssa, kun kaikki on niin vaarallsta ja rasittava? Meidän koirat ainakin tykkää siitä, kun kotona on elämää vs. 9t ykinoloa kotona.

Mitä ihmeellistä tossa on? Vai olisiko pitänyt antaa vauva adoptioon, että Murre tai Miuku voisivat jatkaa laatuaikaa isukin ja äitylin kanssa?

Annat varmaan vanhemman lapsenkin pois kun on tulossa uusi? Ei niitä eläimiä ole pakko ottaa. Jos otat huolehdit siitä siinä missä lapsestakin, loppuun asti.

Mistä näitä idiootteja sikiää, joiden mielestä oikeasti lemmikkieläin on samalla viivalla kuin lapsi?