Ilmiö: Perheeseen syntyy vauva - lemmikistä halutaan eroon ;-(

on näitä järjenjättiläisiä jotka luopuvat kissasta tai koirasta! koska naapurit valittavat kun lemmikki kulkee vapaana. Ei me muuten mutta kun naapurit. Joo, se on naapurin vika jos olet niin tyhmä että annat kissojesi kulkea jopa kerrostalossa vapaasti ulkona (tällaisiakin ilmoituksia on ollut) ja "parhaimpia" näkemiäni ovat olleet ne missä halutaan koira maalle kun on "tottunut kulkemaan vapaana mutta tässä lähellä on vilkas tie niin ei uskalla pitää" tai "koira on niin vapaa sielu että sen pitää päästä kulkemaan vapaana"



Eläintenpitokielto tuollaisille.

kun otimme koiran, tietäen että meillä lapsen hankinta on suunnitelmissa muutaman vuoden sisällä: "ei ei, ette voi ottaa koiraa jos haluatte lapsia, annatte sen sitten kuitenkin pois kun vauva tulee". Olin aika pöyristynyt, en ikinä toimisi noin, ellei olisi jotain aivan pakottavia syitä (koira alkaisi olla todella aggressiivinen lasta kohtaan ja koulutus ei auttaisi tm.). Me itseasiassa otimme koiran nimenomaan silloin kun otimme, että koira ehtisi olla lapsi ja oppia tavoille ennen ihmislasten tuloa. Koira- ja ihmisvauva kun on aika haastava yhdistelmä, nuori koira tarvitsee tosi paljon panostusa eikä nuorelta koiralta voi vaatia samaa kuin aikuiselta.



Valitettavasti ap:n kuvailemia tapauksia on paljon. Todella ikävää, että eläimiä kohdellaan kuin jotain kertakäyttökapistuksia. Meillä nyt koira 4v ja eka lapsi tulossa. Toivon todella että kaikki menee hyvin. Jos ei mene, yritämme kyllä kaikkemme että asiat saadaan sille tolalle että voimme kaikki elää yhdessä.

että vituttaa kun vieraat tuo eläimiänsä mukaan kylään vaikka on varta vasten sanonut että olen allerginen.

Meillä tuli koira taloon 3kk ennen vauvan syntymää ja oppi hienosti tuossa ajassa sisäsiistiksi. Mukula tykkää siitä kun hullu puurosta, allergioita ei ole ja on pienen elämänsä aikana oppinut kunnioittamaan eläimiä mikä on mielestäni iso ja positiivinen asia! Puhumattakaan vastuuntunnosta, kun saa toisesta pikkasen huolehtia. Molemmille riittää aikaa.



Eläin on tietyllä tavalla rinnastettavissa lapseen: sitä on itse haluttu, se ei ole pyytänyt tulla juuri teidän perheeseen. Kun se on itse hommattu on siitä itse huolehdittava ja piste. Vai ottaako täällä palstalla joku urpo vielä kesäkissoja?!?!!?

mutta se saa kyllä lähteä vauvan tieltä sitten. vauva on se tärkein kuitenkin

Meillä on kivaksi perhekoiraksi mainostettua rotua oleva koira, jonka ei pitäisi tarvita erityisen paljon mitään. No useimmiten se tarkoittaa 4 tuntia liikuntaa päivässä (kävelyä, juoksua, uimista jne.) ja vähintään 2 tuntia leikkiä, treenausta, aivojumppaa, yhdessä tekemistä jne.

Aika erikoinen tapaus on tuo teidän koira, jos kuitenkin on ns. kotikoirarotua. Taitaa olla stressaanutnut? Aika harva työrotuinenkaan koira tarvitsee kuutta tuntia päivässä aktiviteettia, ellei sitä sitten pidetä koko loppuaikaa häkissä tm.

Meillä on työrotuinen koira (sakemanni-rottis) ja kyllä sille riittää parin tunnin lenkitys + normaali elämä. Vähemmällä alkaa oireilla, mutta tuo riittää hyvin. Koira ei edes ole mitenkään erityisen helppo luonteeltaan vaan aika vaativa tapaus. Toki koira on sitten kaikessa mahdollisessa arjen pyörinässä mukana. Mitään erityistä aktivointia en harrasta, mutta otan koiran mukaan juttuihin, olen esim. opettanut viemään käytetyn vaipan roskikseen, tuomaan/hakemaan tiettyjä tavaroita jne. Tämä muuten vinkiksi muillekin, koiran on varmasti helpompi sopeutua vauvaan kun se saa olla mukana huolehtimassa, osallistua ja tuntea itsensä tärkeäksi :)

edes ottaa lemmikki ennen lapsia, jos ei ole valmis pitämään sitä lasten saamisen jälkeenkin?

Yksinkertaista, älä ota lemmikkiä jos et ole varma että voit huolehtia siitä koko sen eliniän. Eli jos tiedät että aiot seuraavien 10-20 vuoden aikana lisääntyä, ja että aikasi ei kenties lasten jälkeen riitä lemmikille, älä ota lemmikkiä.

Älä myöskään ota lemmikkiä harjoitusvauvaksi, järkyttävää että jotkut ihan tietoisesti tekevät näin.

Lemmikistä ei myöskään tarvitse varmuuden vuoksi luopua, vihastuttaa ilmoitukset joissa kissoista ja koirista luovutaan koska "vauva tulossa/vauva syntyy muutaman kuukauden päästä". Ei ole edes kokeiltu ja katsottu miten eläminen vauvan ja lemmikin kanssa lähtee sujumaan.

Onneksi täällä päin on paljon perheitä joilla näyttää onnistuvan sekä lemmikin että lapsen hoito. Vauva vaunuissa, taapero kävelee vierellä ja koira vaunujen sivulla siinä mukana. Kaikki saavat ulkoilua ja yhteistä aikaa.

Koska se ulkoillessa tarvitsi kaksi kättä pitelemiseen, ei olisi kulkenut vaunujen rinnalla ongelmitta. Vauvaakaan ei voinut jättää yksin ulkoilujen ajaksi. Minulla on suunnaton ikävä koiraani, mutta varmistin että uusi koti on hyvä ja onneksi tuttukin, niin saan käydä katsomassa. En ole katunut, sillä koira saa nyt ansaitsemansa kunnon lenkityksen 3 kertaa päivässä, eikä mitään hätäistä nurkan takana pissatusta vauvan nukkuessa. Lisäksi koira saa muutenkin enemmän huomiota, eikä kukaan kisko turkista ja korvista.

Meilläkin ihana kissa, joka ollut koko ikänsä meidän "vauva"...kunnes tuli se oikea vauva. Kissa alkoi osoittamaan mieltään, pissasi sisälle, meni vauvan sänkyyn/vaunuihin heti kun silmä vältti, yöllä ravasi edestakaisin ulos ja sisälle ym. ja lastakin pelkäsi. Ei siinä ollut enää mitään järkeä pitää kissaa, koska sekin selvästi kärsi tilanteesta.

Mielestäni on ihan ok luopua lemmikistä, jos tilanne sitä vaatii. Ihan turha verrata ihmislasta ja jotain kissaa/koiraa. Kyllä ihmiset menee AINA eläinten edelle tärkeysjärjestyksessä! Jos eivät mene, on jotain pahasti vialla!

Ei se eläin siitä mitenkään kärsi, jos se lopetetaan. Ei tajua tilanteesta yhtään mitään. Parempi lopetus on lemmikille kuin se, että sille etsitään uusi koti ja erotetaan tutuista ihmisistä.

Jotenkin tuntuu, kun näitä juttuja lukee, että nykyihmiset on hivenen vieraantuneita todellisuudesta ja elämästä. Viitaten juuri näihin "annatko vanhemman lapsesikin pois, kun syntyy uusi vauva?" Tai "oletko valmis luopumaan lapsestasikin, jos se on hiukan haastava?"

Haloo ihmiset!!!

on näitä järjenjättiläisiä jotka luopuvat kissasta tai koirasta! koska naapurit valittavat kun lemmikki kulkee vapaana. Ei me muuten mutta kun naapurit. Joo, se on naapurin vika jos olet niin tyhmä että annat kissojesi kulkea jopa kerrostalossa vapaasti ulkona (tällaisiakin ilmoituksia on ollut) ja "parhaimpia" näkemiäni ovat olleet ne missä halutaan koira maalle kun on "tottunut kulkemaan vapaana mutta tässä lähellä on vilkas tie niin ei uskalla pitää" tai "koira on niin vapaa sielu että sen pitää päästä kulkemaan vapaana"

Eläintenpitokielto tuollaisille.

luovuimme koko ikänsä vapaana kulkeneesta kissasta siitä syystä että se vietiin aina eläinsuojaan.Ihan kiva mutta,katti tuli niin kalliiksi että annettiin olla.Muutettiin maalta taajamaan siis.

Lemmikki on otettu, mutta se heivataan ulos varmuuden vuoksi jo ennen vauvan syntymää?? Miksi ihmeessä tällaiset ihmiset niitä lemmikkejä ottavat?? Fiksumpia ovat nekin, jotka täällä vouhkaavat lemmikkien olevan ällöttäviä eivätkä koskaan tahdo sellaista ristikseen blaa blaa. Parempi onkin jos sen tietää ettei tahdo. Mutta lemmikin ottaminen harjoituslapseksi ja lemppaaminen ennen lapsen syntymää... *raivo*

Näin juuri hiljattain ilmoituksen, jossa kissaa annettiin pois, koska "emme tahdo ottaa mitään riskejä tulevan vauvan kanssa". Riskejä, mitä?? Ellei haluttu ottaa kissaa sen koko iäksi, miksi otitte? Eivät kissat vauvoja syö. Mutta toki jos kissa on jo otettu liian pienenä, eikä ole hoidettu ja kasvatettu, niin onhan siitä tietysti voitu saada ongelmainen eläin jonka kanssa on hankala elää sekä aikuisten että lasten.

varmaan toksoplasmoosiin, jota kissat levittävät.

Muutamalla kympillä voi kissan testata toksoplasman (joka ei edes Suomessa ole yleinen) varalta.

sijottaa kissa äitini luo vauvan synnyttyä. Kissa rupesi pissaamaan vauvan turvakaukaloon/sitteriin/puuhamatolle/sänkyyn ihan mihin vain mikä tuoksui vauvalle. Kokeilimme vaikka mitä, että se olisi loppunut. Mikään ei auttanut. Ennen vauvaa ja äidilleni muuton jälkeen kissa ei koskaan pissannut muualle kuin hiekkalaatikkoonsa.

Voi kyynel jos joku antaa elukkansa pois kun tulee vauva perheeseen. Tottakait ne vauvat/lapset on paljon tärkeempiä!!! joo, meilläkin on kissa eikä sitä ole annettu pois kun tuli vauva, mutta ei mua hetkauttais pätkäkään jos siitä pitäis luopua.

Varsin onnelliselta vaikuttaa, vaan ei ole onnellinen jos vähennämme aktiviteetteja, tavallista lenkkeilyä tosin en aktiviteetiksi laske. Kävely ei koiraa väsytä ellei sitä koko päivää tee.

Hieman epäilen että koirasi ei ole käyttölinjaisista peräisin, ei nimittäin riittäisi normaalille käyttölinjaiselle mainitsemasi puuhat pitämään koira tyytyväisenä.

Meillä on aiemmin ollut mm. kääpiösnautsereita, ja vaikka nekään eivät oireilleet kahden tunnin lenkityksillä, niin paljon onnellisempia olivat silloin kun saivat enemmän liikuntaa ja enemmän muuta tekemistä. Yhtä käppänää ei saanut liikunnalla koskaan väsytettyä, aina vaan olisi jatkanut.

Ja liian paljon löytyy niitä kotikoiria, jotka eivät saa edes sitä kahta tuntia päivässä liikuntaa.

Meillä on kivaksi perhekoiraksi mainostettua rotua oleva koira, jonka ei pitäisi tarvita erityisen paljon mitään. No useimmiten se tarkoittaa 4 tuntia liikuntaa päivässä (kävelyä, juoksua, uimista jne.) ja vähintään 2 tuntia leikkiä, treenausta, aivojumppaa, yhdessä tekemistä jne.

Aika erikoinen tapaus on tuo teidän koira, jos kuitenkin on ns. kotikoirarotua. Taitaa olla stressaanutnut? Aika harva työrotuinenkaan koira tarvitsee kuutta tuntia päivässä aktiviteettia, ellei sitä sitten pidetä koko loppuaikaa häkissä tm.

Meillä on työrotuinen koira (sakemanni-rottis) ja kyllä sille riittää parin tunnin lenkitys + normaali elämä. Vähemmällä alkaa oireilla, mutta tuo riittää hyvin. Koira ei edes ole mitenkään erityisen helppo luonteeltaan vaan aika vaativa tapaus. Toki koira on sitten kaikessa mahdollisessa arjen pyörinässä mukana. Mitään erityistä aktivointia en harrasta, mutta otan koiran mukaan juttuihin, olen esim. opettanut viemään käytetyn vaipan roskikseen, tuomaan/hakemaan tiettyjä tavaroita jne. Tämä muuten vinkiksi muillekin, koiran on varmasti helpompi sopeutua vauvaan kun se saa olla mukana huolehtimassa, osallistua ja tuntea itsensä tärkeäksi :)

edes ottaa lemmikki ennen lapsia, jos ei ole valmis pitämään sitä lasten saamisen jälkeenkin?

Yksinkertaista, älä ota lemmikkiä jos et ole varma että voit huolehtia siitä koko sen eliniän. Eli jos tiedät että aiot seuraavien 10-20 vuoden aikana lisääntyä, ja että aikasi ei kenties lasten jälkeen riitä lemmikille, älä ota lemmikkiä.

Älä myöskään ota lemmikkiä harjoitusvauvaksi, järkyttävää että jotkut ihan tietoisesti tekevät näin.

Lemmikistä ei myöskään tarvitse varmuuden vuoksi luopua, vihastuttaa ilmoitukset joissa kissoista ja koirista luovutaan koska "vauva tulossa/vauva syntyy muutaman kuukauden päästä". Ei ole edes kokeiltu ja katsottu miten eläminen vauvan ja lemmikin kanssa lähtee sujumaan.

Onneksi täällä päin on paljon perheitä joilla näyttää onnistuvan sekä lemmikin että lapsen hoito. Vauva vaunuissa, taapero kävelee vierellä ja koira vaunujen sivulla siinä mukana. Kaikki saavat ulkoilua ja yhteistä aikaa.

Koska se ulkoillessa tarvitsi kaksi kättä pitelemiseen, ei olisi kulkenut vaunujen rinnalla ongelmitta. Vauvaakaan ei voinut jättää yksin ulkoilujen ajaksi. Minulla on suunnaton ikävä koiraani, mutta varmistin että uusi koti on hyvä ja onneksi tuttukin, niin saan käydä katsomassa. En ole katunut, sillä koira saa nyt ansaitsemansa kunnon lenkityksen 3 kertaa päivässä, eikä mitään hätäistä nurkan takana pissatusta vauvan nukkuessa. Lisäksi koira saa muutenkin enemmän huomiota, eikä kukaan kisko turkista ja korvista.

Meilläkin ihana kissa, joka ollut koko ikänsä meidän "vauva"...kunnes tuli se oikea vauva. Kissa alkoi osoittamaan mieltään, pissasi sisälle, meni vauvan sänkyyn/vaunuihin heti kun silmä vältti, yöllä ravasi edestakaisin ulos ja sisälle ym. ja lastakin pelkäsi. Ei siinä ollut enää mitään järkeä pitää kissaa, koska sekin selvästi kärsi tilanteesta.

Mielestäni on ihan ok luopua lemmikistä, jos tilanne sitä vaatii. Ihan turha verrata ihmislasta ja jotain kissaa/koiraa. Kyllä ihmiset menee AINA eläinten edelle tärkeysjärjestyksessä! Jos eivät mene, on jotain pahasti vialla!

Ei se eläin siitä mitenkään kärsi, jos se lopetetaan. Ei tajua tilanteesta yhtään mitään. Parempi lopetus on lemmikille kuin se, että sille etsitään uusi koti ja erotetaan tutuista ihmisistä.

Jotenkin tuntuu, kun näitä juttuja lukee, että nykyihmiset on hivenen vieraantuneita todellisuudesta ja elämästä. Viitaten juuri näihin "annatko vanhemman lapsesikin pois, kun syntyy uusi vauva?" Tai "oletko valmis luopumaan lapsestasikin, jos se on hiukan haastava?"

Haloo ihmiset!!!

Haloo sinulle!!! Eläin on eläin on eläin. Ai niin, ihminen on eläin. Meneekö delfiini AINA sian edelle tärkeysjärjestyksessä? Ei yksikään eläin, lajiin katsomatta (vielä rautalangasta: ihminen mukaan lukien), siitä kärsi jos se lopetetaan. Kyllä se olet sinä joka olet vieraantunut todellisuudesta. Ei, en tosiaan ymmärrä lasten nostoa johonkin jalustalle, elämää suurempina pyhimyksinä. Teikäläiset asettavat ipanansa johonkin jumalan asemaan.

kiinassa syödään koiraa ja kissaa. ittekin maistaisin jos kaupassa myytäisiin. eläin se on eikä perheenjäsen ja piste.



PS. eläimen tehtävä on maistua hyvältä

olisi aikaa esim. koiralle? Meillä 3 lasta ja iso koira, aiemmin koiria oli 3. Kuolivat vanhuuttaan. Kotona lapsien kanssa ollessahan juuri on aikaa koiralle. Koira ei joudu olemaan yksin, ulkoilla pitää lasten kanssa ja koiran voi hyvin ottaa mukaan. Lisäksi järjestelykysymys on lenkit tai muu harrastaminen ilman lapsia. Mies hoitaa lapset ja minä treenaan koiran kanssa ja saan virkistystä perhe-elämän vastapainoksi.



Asenna ja vastuukysymyksiä kaikki. Ei ongelma jos siitä ei tee sellaista. Ja koiran ja vauvan kanssa ei tule ongelmia, jos koira on alunperin hyvin kasvatettu ja saa tarvitsemaansa aktiviteettia ym. eli on tyytyväinen.

tuo maku pointti! Jotkut nimittäin syö ihmisiäkin. :) makunsa kullakin.

Se on vain eläin! kiinassa syödään koiraa ja kissaa. ittekin maistaisin jos kaupassa myytäisiin. eläin se on eikä perheenjäsen ja piste.

PS. eläimen tehtävä on maistua hyvältä

me ollaan vain eläimiä. Turhaan kuvittelet itsestäs liikoja.

kun vauva tuli taloon, ekoina kuukausina kieltämättä kävi mielessä että mihin hittoon oon pääni pistänyt. Mutta ajattelin koko ajan että kyllä tää tästä vielä asettuu, ja niin se puolen vuoden jälkeen asettuikin. Nyt meillä on 5 kissaa, 2 koiraa ja vauva ja hyvin menee. vaikka koirat eivät ole mitään yhdellä sormella ulkoilutettavia, pari kissoista oli mustasukkaisia ja merkkaili paikkoja ekat kuukaudet jne. Nyt olen iloinen että sisulla puskettiin nuo ekat kuukaudet läpi ja kenestäkään ei tarvinnut luopua, muksukin on ihan onnessaan kun on karvakamuja joka paikassa.

olitte idiootteja kun annoitte kissan kulkea taajamassa vapaana, ei taida järki päätä pakottaa. Hyvä että jotkut fiksummat osasivat kissan viedä turvaan.

on näitä järjenjättiläisiä jotka luopuvat kissasta tai koirasta! koska naapurit valittavat kun lemmikki kulkee vapaana. Ei me muuten mutta kun naapurit. Joo, se on naapurin vika jos olet niin tyhmä että annat kissojesi kulkea jopa kerrostalossa vapaasti ulkona (tällaisiakin ilmoituksia on ollut) ja "parhaimpia" näkemiäni ovat olleet ne missä halutaan koira maalle kun on "tottunut kulkemaan vapaana mutta tässä lähellä on vilkas tie niin ei uskalla pitää" tai "koira on niin vapaa sielu että sen pitää päästä kulkemaan vapaana"

Eläintenpitokielto tuollaisille.

luovuimme koko ikänsä vapaana kulkeneesta kissasta siitä syystä että se vietiin aina eläinsuojaan.Ihan kiva mutta,katti tuli niin kalliiksi että annettiin olla.Muutettiin maalta taajamaan siis.

Voi kyynel jos joku antaa elukkansa pois kun tulee vauva perheeseen. Tottakait ne vauvat/lapset on paljon tärkeempiä!!! joo, meilläkin on kissa eikä sitä ole annettu pois kun tuli vauva, mutta ei mua hetkauttais pätkäkään jos siitä pitäis luopua.

Minkä ihmeen takia teillä on kissa, jos se ei yhtään kiinnosta?