Ilmiö: Perheeseen syntyy vauva - lemmikistä halutaan eroon ;-(

koirat tarvitsisivat enemmän liikuntaa ja aktiviteetteja kuin mitä ne nykyään saavat ollakseen onnellisia. Moni koira on vaan hieman masentunut ja tyytyy tilaansa, omistaja kuvittelee koiran olevan onnellinen kun se ei häiriköi ja nukkuu vaan enimmän ajan tai loikoilee jossain.

Suurin osa koiraroduista on sellaisia, ettei niitä voi liikaa liikuttaa ja aivojen aktivoiminen tekee aina koiralle hyvää.

Meillä on kivaksi perhekoiraksi mainostettua rotua oleva koira, jonka ei pitäisi tarvita erityisen paljon mitään. No useimmiten se tarkoittaa 4 tuntia liikuntaa päivässä (kävelyä, juoksua, uimista jne.) ja vähintään 2 tuntia leikkiä, treenausta, aivojumppaa, yhdessä tekemistä jne.

Kyllä tosiasia on, ettei se koira enää sua kaipaa, kun väsyneenä yrität silloin tällöin jotain huomiota sillekin antaa. Kyllä jos koiralta kysytään, niin se haluaisi perheeseen, missä sille on aikaa.

Jos koiralta kysytään se kyllä haluaa pysyä laumassaan. Lapset ovat pieniä vain hetken ja siksi aikaa voi vaikka etsiä lähistöltä jonkun nuoren joka haluaisi koiran ja tämä voi leikittää koiraa ja viedä pidemmille lenkeille yms.

Ei koirat kaipaa mitään ihmeellistä laatuaikaa, vaan ne haluavat vain elää oman laumansa jäseninä. Useimmat rodut eivät myöskään vaadi hyvin voidakseen valtavia määriä liikuntaa tai harrastamista, vaan ne ovat oikein tyytyväisiä tavallisina kotikoirina.

Olen samaa mieltä kuin aiempi vastaaja, että usein se on vain "allergiaa".



Ja jos hieman nenää kutittaa tms. sen jälkeen kun koira on tullut, ei kannata säikähtää. Keholta voi viedä vähän aikaa tottua uuden perheenjäsenen hilseeseen ja karvoihin, eikä kyse ole heti välttämättä allergiasta. Minulla kävi melko pian pennun tulon jälkeen nenä kutiamaan ja aivastelin muutaman viikon (ei ollut siitepölyaika) mutta se oli hyvin lievää ja kaikki oireet katosivat tuon alkuvaiheen jälkeen.



Allergisenakin voi pitää lemmikkejä, riippuen oireista ja omasta jaksamisesta. Pienen lapsen allergioilla ei kannata leikkiä, mutta jos oireet ovat siedettäviä ja lemmikin tuoma ilo voittaa haitat niin ei lemmikistä tarvitse luopua. Lähisukulaisilla on useampia kissoja ja koiria, vaikka perheenisä on pahasti allerginen. Ajan kuluessa on tosin siedättynyt melko hyvin omiin lemmikkeihin, vain vieraista eläimistä saa oireita.

Että miten on mahollista että nykyajan äidit ei pysty huolehtimaan kuin siitä mukulasta sen synnyttyä.. Kaikki saa väistyä sen tultua maailmaan, ja meilläki minä oon kuudentena syntynyt lapsi, oli karja pihassa ja koiria, kissoja, yhteen väliin lampaitaki jotka koiria lukuunottamatta vaihtuivat hevosiin kersojen kasvaessa..



Joo, eka tulossa itelläki, mutta koira ja kissa pysyy kyllä ehdottomasti talossa, ilman niitä tulisin hulluksi.. Ja onhan se tuo isäntäki talossa, kyllä seki saa vastuunsa kantaa että minä saan vaihteeksi touhuta koiran ja kissan kanssa. Ei niitä mihinkään dumpata, rakkaita elukoita. Ja koiria voidaan aina kouluttaa, jos ei itsellä rahkeet siihen riitä, niin koiran kouluttaja antamaan parit opit miten isokin koira kulkee vaunujen kanssa rauhassa.



Kovin heppoisesti ihmiset tuntuu rakkaista elukoistaan luopuvan, ja pentua hyysätään sitten pienenki äänen takia.

Että miten on mahollista että nykyajan äidit ei pysty huolehtimaan kuin siitä mukulasta sen synnyttyä.. Kaikki saa väistyä sen tultua maailmaan, ja meilläki minä oon kuudentena syntynyt lapsi, oli karja pihassa ja koiria, kissoja, yhteen väliin lampaitaki jotka koiria lukuunottamatta vaihtuivat hevosiin kersojen kasvaessa..

Joo, eka tulossa itelläki, mutta koira ja kissa pysyy kyllä ehdottomasti talossa, ilman niitä tulisin hulluksi.. Ja onhan se tuo isäntäki talossa, kyllä seki saa vastuunsa kantaa että minä saan vaihteeksi touhuta koiran ja kissan kanssa. Ei niitä mihinkään dumpata, rakkaita elukoita. Ja koiria voidaan aina kouluttaa, jos ei itsellä rahkeet siihen riitä, niin koiran kouluttaja antamaan parit opit miten isokin koira kulkee vaunujen kanssa rauhassa.

Kovin heppoisesti ihmiset tuntuu rakkaista elukoistaan luopuvan, ja pentua hyysätään sitten pienenki äänen takia.

kovasti etukäteen. Et voi tietää, joudutko itsekin luopumaan lemmikeistä.

on lapsia suunnitteilla??? Pari kaveri puhui vauvasta parin vuoden sisällä ja ottivat koiran, vaikka yritin nätisti puhua, että vauva vie niin paljon, että koira voi tutua kovin raskaalta sitten. Ja erityisesti äitiysloman jälkeen, kun palataan väsyneenä kotiin ja lapsi on nälkäinen, kello puoli viisi ja siinä hötäkässä pitäisi ensimmäisenä viedä koiraa ulos. Kumpikin otti sen koiran. Toinen oli melkein onnellinen, kun lapsi tuli allergiseksi ja sai kasvonsa menettämättä antaa koiran sukulaisille. Toinen taas myöntää suoraan, että antaisi koiran mielellään pois, jos joku ottaisi. Ei vaan riitä aika lenkkeillä ja toimia ison koiran kanssa kahden uravanhemman perheessä. Kumpikaan näistä ystävistä ei ollut mitään teinejä vaan kolmekymppisiä, fiksuja ja koulutettuja ihmisiä. silti ne lankesivat siihen.



Älkää ottako niitä elukoita ennen lasten tekoa. Kun lapset kasvaa ohi taaperoiästä, niin sitten voi harkita!

Pahoitit mieleni, mikä varmaan olikin Sinun tärkein pointtisi! Toivottavasti jaksat tällä nyt monta viikkoa! Toivon, että putoat korkealta ja kovaa kaikessa ylimielisyydessäsi!

Mitä ihmeellistä tossa on? Vai olisiko pitänyt antaa vauva adoptioon, että Murre tai Miuku voisivat jatkaa laatuaikaa isukin ja äitylin kanssa?

kun lemmikin ottaa se otetaan eläimen koko loppuelämän ajaksi. Vauva on tosi huono selitys eläimesta luopumiselle!

Synnäriltä kun tulin kotiin vauvan kanssa,koira mulkas tyylin JUST;TOMMOSEN SIT HANKIT;VIÄ TAKAS..oli mustasukkanen,ei tullut mun lähelle,mulkoili.Annoin koiralle aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen eikä mennyt kauaakaan kun koira ja vauva oli tyyliin parhaat kaverit :) Mulla riittää ihan yhtä paljon aikaa koiralle kun ennen lastakin.En voi siis käsittää niitä ihmisiä ketkä ottaa koiran olematta varma pystyykö antamaan sille kodin loppuelämäksi.eriaisa on tietenkin jos perheeseen puhkee allergia,eihän sit voi pitääkkään...

Nyyh, joku luopuu lemmiksistä, mitä määä nyt teen? Sattuu kauheesti ja oikeen vihaksi pistää, mokomat paskaluuserit!!! Vittu kun määäää oon hyvä ihminen!!!

Nyyh, joku luopuu lemmiksistä, mitä määä nyt teen? Sattuu kauheesti ja oikeen vihaksi pistää, mokomat paskaluuserit!!! Vittu kun määäää oon hyvä ihminen!!!

kun kuulin ystäväni laittaa lapsen nukkumaan, viereen itkuhälytin ja lähtee koiraa ulkoiluttaa. Itkuhälyyttimen kantavuus on muutama sata metriä ja olen nähnyt heidät paljon kauempana.

Mies on erittäin usein työmatkoilla, siis en tiedä onko mies ollut silloin kotona, kun on koiran kanssa vastaan tullut.



Mulla ei tulis mieleenikään jättää lasta yksin nukkumaan, kun lähtisin ulkoiluttamaan koiraa.



Kyllä lapsi voittaa aina lemmikkieläimen.

aloittaja että lemmikistä halutaan varmuuden vuoksi eroon kun vauva syntyy,vai että kun vauva on syntynyt ja huomataankin ettei muffe pidäkään vauvasta niin sitten aletaan katselemaan uutta kotia?

Aloittaja haluaa kertoa, että minkäänlaisia muutoksia, jotka aiheuttavat eläimestä luopumisen, ei sovi enää elämään, jos erehtyy lemmikin ottamaan. Tässä tapauksessa nostaa esille lapsen, mutta tarkoittaa varmasti myös kaikkia niitä elämäntilanteita, joissa eläimestä joutuu luopumaan. Nämä "asiantuntijat" luulevat tietävänsä joka ikisen lemmikin tunteet, koska "mullakin on eläimiä" ja ne on kaikki samanlaisia.

Täti asui vanhempieni kanssa ja oli tuolloin vaihto-oppilaana. Kissa oli suuri, vaatelias uros, joka oli löytynyt useamman kerran vaunuistani. Äitini oli pelännyt kissan tukehduttavan minut. Joku sukulaismies sitten oli pestattu hoitamaan kissalta henki pois ilmakiväärillä..



Vieläkin arveluttaa, kun tuon tarinan kuulen, ovatko sukulaiseni ihan täysjärkisiä. No, ehkä silloin aika oli erilainen. :/

Täti asui vanhempieni kanssa ja oli tuolloin vaihto-oppilaana. Kissa oli suuri, vaatelias uros, joka oli löytynyt useamman kerran vaunuistani. Äitini oli pelännyt kissan tukehduttavan minut. Joku sukulaismies sitten oli pestattu hoitamaan kissalta henki pois ilmakiväärillä..

Vieläkin arveluttaa, kun tuon tarinan kuulen, ovatko sukulaiseni ihan täysjärkisiä. No, ehkä silloin aika oli erilainen. :/

Kissat muuten tykkää hirveesti makoilla vaunuissa (ja pahvilaatikoissa ja koreissa ja vaikka missä reunallisissa pienehköissä tiloissa), tuskin on suunnitellu sun tappamista. Vahinkojahan voi ainakin teoriassa käydä, mut ei esim. jonkun verkon asentamisen vaunuihin luulis olevan niin ylitsepääsemättömän vaikeeta.

Lemmikki on otettu, mutta se heivataan ulos varmuuden vuoksi jo ennen vauvan syntymää?? Miksi ihmeessä tällaiset ihmiset niitä lemmikkejä ottavat?? Fiksumpia ovat nekin, jotka täällä vouhkaavat lemmikkien olevan ällöttäviä eivätkä koskaan tahdo sellaista ristikseen blaa blaa. Parempi onkin jos sen tietää ettei tahdo. Mutta lemmikin ottaminen harjoituslapseksi ja lemppaaminen ennen lapsen syntymää... *raivo*



Näin juuri hiljattain ilmoituksen, jossa kissaa annettiin pois, koska "emme tahdo ottaa mitään riskejä tulevan vauvan kanssa". Riskejä, mitä?? Ellei haluttu ottaa kissaa sen koko iäksi, miksi otitte? Eivät kissat vauvoja syö. Mutta toki jos kissa on jo otettu liian pienenä, eikä ole hoidettu ja kasvatettu, niin onhan siitä tietysti voitu saada ongelmainen eläin jonka kanssa on hankala elää sekä aikuisten että lasten.

Lemmikki on otettu, mutta se heivataan ulos varmuuden vuoksi jo ennen vauvan syntymää?? Miksi ihmeessä tällaiset ihmiset niitä lemmikkejä ottavat?? Fiksumpia ovat nekin, jotka täällä vouhkaavat lemmikkien olevan ällöttäviä eivätkä koskaan tahdo sellaista ristikseen blaa blaa. Parempi onkin jos sen tietää ettei tahdo. Mutta lemmikin ottaminen harjoituslapseksi ja lemppaaminen ennen lapsen syntymää... *raivo*

Näin juuri hiljattain ilmoituksen, jossa kissaa annettiin pois, koska "emme tahdo ottaa mitään riskejä tulevan vauvan kanssa". Riskejä, mitä?? Ellei haluttu ottaa kissaa sen koko iäksi, miksi otitte? Eivät kissat vauvoja syö. Mutta toki jos kissa on jo otettu liian pienenä, eikä ole hoidettu ja kasvatettu, niin onhan siitä tietysti voitu saada ongelmainen eläin jonka kanssa on hankala elää sekä aikuisten että lasten.

varmaan toksoplasmoosiin, jota kissat levittävät.

kun se pelko toksoplasmoosia kohtaan on melko lailla turha. Ensinnäkin jos henkilöllä on jossain vaiheessa elämäänsä ollut ulkokissoja, hänellä todennäköisesti on jo toksoplasmoosi. Toisekseen, kädet voi aina pestä kun on kissan jätöksiä käsitellyt. Lisäksi sen toksoplasmoosin voi saada ilman kissaakin, jos koskaan kukaan perheenjäsen ulkona käy.

Lemmikki on otettu, mutta se heivataan ulos varmuuden vuoksi jo ennen vauvan syntymää?? Miksi ihmeessä tällaiset ihmiset niitä lemmikkejä ottavat?? Fiksumpia ovat nekin, jotka täällä vouhkaavat lemmikkien olevan ällöttäviä eivätkä koskaan tahdo sellaista ristikseen blaa blaa. Parempi onkin jos sen tietää ettei tahdo. Mutta lemmikin ottaminen harjoituslapseksi ja lemppaaminen ennen lapsen syntymää... *raivo*

Näin juuri hiljattain ilmoituksen, jossa kissaa annettiin pois, koska "emme tahdo ottaa mitään riskejä tulevan vauvan kanssa". Riskejä, mitä?? Ellei haluttu ottaa kissaa sen koko iäksi, miksi otitte? Eivät kissat vauvoja syö. Mutta toki jos kissa on jo otettu liian pienenä, eikä ole hoidettu ja kasvatettu, niin onhan siitä tietysti voitu saada ongelmainen eläin jonka kanssa on hankala elää sekä aikuisten että lasten.

varmaan toksoplasmoosiin, jota kissat levittävät.

Yritämme lasta ja perheessämme on 2 isoa koiraa. Rakastan koiriani yli kaiken enkä halua edes ajatella sellaista että joutuisin niistä luopumaan. Pelottaakin että mitäs jos vauva on allerginen koirille? Kummankaan suvussa ei ole koira-allergiaa vaan koiraharrastajia enemmänkin. Netissä on yllättävän usein myynti-ilmoituksia koirista ja syynä on "vauvan allergia". Mitenhän yleistä tuo allergia on ja onko se siinä tapauksessa väistämättä luovuttava koirista vai onko siihen mitään muita keinoja?

lainausmerkeissä eli ei vaan enää huvita koiraa pitää ja allergia on kaikille hyväksyttävä syy jolla pääsee koirasta luopumaan ilman paheksuntaa. Siis kyllä toki oikeaa allergiaakin voi tulla mutta ei se kovin yleistä ole, ja harvinaisempaa eläinperheissä kuin eläimettömissä muutenkin. Jotkut tietysti on myös niin säikkyjä että heti kun lapsi saa ensimmäisen flunssan niin tulkitaan eläinallergiaksi ja laitetaan koira pois.

Se on helpompi sen varjolla päästä lemmikistään eroon kuin vaan rehellisesti myöntää, että elämäntilanne muuttui. Kauhein tilanne on se kun lemmikit joutuvat kiertoon.

ärsyttää se, että useimmat eivät viitsi ilmoituksessa tai edes tarkemmin kysellessä kertoa koiran huonoja puolia. On niin kiire päästä eroon lemmikistä, että se kehutaan mitä kilteimmäksi koiraksi joka tottelee ja osaa käskyt, ei tuhoa ja on kaikkien kaveri. Oikeasti sitten koiralla onkin vaikka eroahdistusta tai rähjää remmissä.



Tällaiset ihmiset eivät vaivaudu juuri koskaan etsimään hyvää kotia koiralle, vaan antavat sen ihan kenelle vaan joka sen suostuu ottamaan tai sattuu ensimmäisenä kysymään. Ja pian koira joutuu uudelleen kiertoon, kun se ei ollutkaan niin kiltti ja ihana.



Itse olisin valmis ottamaan ongelmaisenkin koiran, kunhan niistä ongelmista rehellisesti kerrottaisiin. Kaikki ongelmat eivät meidän elämään sopisi, mutta esim. hihnassa vetäminen tai käskyjen osaamattomuus ei haittaisi, joten toivoisin että tällaisista kerrottaisiin rehellisesti.