Ilmiö: Perheeseen syntyy vauva - lemmikistä halutaan eroon ;-(

No onneksi suurin osa tietää koiraa ottaessaan mitä elämässä tulee tapahtumaan seuraavan 10-15 vuoden aikana.



Mä en voi ymmärtää miten joku voi luopua koirasta vaan sen takia, että perheeseen tulee vauva. Tietty jos koira ei sopeudu ollenkaan tms niin tilanne on eri. -mutta varmuuden vuoksi? Huhhuh.



http://a3.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash3/575827_10150838392736008…

...

Haloo sinulle!!! Eläin on eläin on eläin. Ai niin, ihminen on eläin. Meneekö delfiini AINA sian edelle tärkeysjärjestyksessä? Ei yksikään eläin, lajiin katsomatta (vielä rautalangasta: ihminen mukaan lukien), siitä kärsi jos se lopetetaan. Kyllä se olet sinä joka olet vieraantunut todellisuudesta. Ei, en tosiaan ymmärrä lasten nostoa johonkin jalustalle, elämää suurempina pyhimyksinä. Teikäläiset asettavat ipanansa johonkin jumalan asemaan.

se oma poikanen on tärkein. Eli ihmiselle on täysin luonnollista asettaa oma poikanen jalustalle ja ne muut sinne sivummalle. Aika luonnotonta on jos oma jälkeläinen on jossain sivuosassa ja eläimet jalustalla.

Mulla on lemmikki, mutta ei se koskaan mene lasten edelle, ei koskaan. Lasteni puolesta vaikka kuolisin, mutta en lemmikkini. Valintatilanteessa lapsi menee aina lemmikin edelle, aina. Ja tämä on täysin luonnollista, näin sen kuuluukin mennä.

ihmeen takia käännät sanomiseni ympäri? Ei tossa missään lue että lemmikitkään olis jossain erityisasemassa perheen sisällä. Perhe on perhe, mulla siihen kuuluu äiti, sisarukset, mies, lapset ja kaksi kissaa. En mä miestänikään olis valmis "uhraamaan" lapsen takia.

niin pelastaisitko ensin kissat vai lapset?

Minulla on aiemmin ollut mm. kääpiösnautsereita, en sanonut nykyisen koiran olevan käppänä. Enkä väsytä koiraa 6 tuntia päivässä, tarjoan sille vain sen verran liikuntaa ja tekemistä kuin se kaipaa, yleensä ei ole tuonkaan (useammissa pätkissä siis tosin tapahtuu kaikki liikunta ja aktivointi) jälkeen vielä väsynyt, vain rauhallinen ja leppoisa.

Ja toiselle kirjoittajalle joka sanoi ettei koiraa tarvitse saada väsymään. En ole minäkään niin väittänyt, totesin vain etten saanut kyseistä koiraa liikunnalla väsymään. Jos koira painaa 5 tunnin metsässä rämminnän jälkeen innolla ja vauhdilla menemään, niin ei sille oikein tunnin verran kevyttä kävelyä päivässä riitä.

Jos koirilta kysyttäisiin, niin suurin osa haluaisi enemmän kuin sen tunnin. Edelleenkin se, että ne eivät kotona häiriköi, ei tarkoita sitä etteivätkö ne kaipaisi enemmän liikuntaa ja voisivat olla onnellisempia. Koirat on luotu liikkumaan ja puuhaamaan, useimmat seurakoiratkin. Siksi mielestäni se 2 tuntia päivässä on minimi, ja siihen päälle vielä aivojen aktivointi joka liian monelta unohtuu.

Suurimmalla osalla tähän vastanneista ei ole hajuakaan koirista, eikä kyllä vauvoistakaan. URAtykin ei kannata ottaa lemmikkiä (eikä näillä kriteereillä lastakan), mutta se ei tarkoita, etteikö joku muu osaisi näitä yhdistää! Joku sanoi, ettei voinut pitää koiraa, koska se ei kiinnostanut mietä, ikä olisi yksin jaksanut hoitaa lapsia+koiraa. Mutta eikö se mies hoida niitä lapsiakaan? Ja sitten on tää yksi tapaus, joka aktivoi ja väsyttää käppänää 6t päivässä.... haloo! Kissoista en niin tiedä, mutta tuskin nyt niistäkään kannata varmuuden vuoksi luopua. Koira on minusta eritäin jäkevä ottaa ennen lapsia, jotta sen koulutuksen pystyy panostamaan. Yhdistelmä pentu + taapero on kieltämättä haastava ja onnistuu hyvin vain kokeneelta ja motivoituneelta koiraihmiseltä. Meillä kaksi koiraa ja kaksi lasta ja mies vauva-aikana paljon reissussa. Ja hyvin pärjättiin, vaikka kerrostalossa asutaan. Vauva kantoliinan, myöhemmin oli phil&tedsit vain koirien ulkoilutuksia varten. Tottakai lapset ovat täkeintä maailmassa, mutta minkä takia pitäisi sitten koirista luopua? Molemmat tykkäävät perhe-elämästä ja tarvitsevat paljon rakkautta, huolenpitoa, ulkoilua ja touhuilua. Ja tarvitsevat niitä rajojakin. Miksi näitä ei voisi jakaa molemmille? Mitä te teette niiden vauvojenne kanssa, kun kaikki on niin vaarallsta ja rasittava? Meidän koirat ainakin tykkää siitä, kun kotona on elämää vs. 9t ykinoloa kotona.

Oikeastaan ei kukaan ole onnellinen, eläinparat eivätkä ihmiset. Ja kasveilla vasta kurjaa on, jalkoihin tallotaan jos ei syödä. Räjäyttäisi nyt joku vihdoin sen atomipommin, niin ison, ettei mitään jäisi.

Yritämme lasta ja perheessämme on 2 isoa koiraa. Rakastan koiriani yli kaiken enkä halua edes ajatella sellaista että joutuisin niistä luopumaan. Pelottaakin että mitäs jos vauva on allerginen koirille? Kummankaan suvussa ei ole koira-allergiaa vaan koiraharrastajia enemmänkin. Netissä on yllättävän usein myynti-ilmoituksia koirista ja syynä on "vauvan allergia". Mitenhän yleistä tuo allergia on ja onko se siinä tapauksessa väistämättä luovuttava koirista vai onko siihen mitään muita keinoja?

lainausmerkeissä eli ei vaan enää huvita koiraa pitää ja allergia on kaikille hyväksyttävä syy jolla pääsee koirasta luopumaan ilman paheksuntaa. Siis kyllä toki oikeaa allergiaakin voi tulla mutta ei se kovin yleistä ole, ja harvinaisempaa eläinperheissä kuin eläimettömissä muutenkin. Jotkut tietysti on myös niin säikkyjä että heti kun lapsi saa ensimmäisen flunssan niin tulkitaan eläinallergiaksi ja laitetaan koira pois.

Se on helpompi sen varjolla päästä lemmikistään eroon kuin vaan rehellisesti myöntää, että elämäntilanne muuttui. Kauhein tilanne on se kun lemmikit joutuvat kiertoon.

kohtuullisen allergista & astmaista lasta. Sitten tiedät mistä on kyse. Niskakarvat nousee ihan muista syistä.

kun kuulin ystäväni laittaa lapsen nukkumaan, viereen itkuhälytin ja lähtee koiraa ulkoiluttaa. Itkuhälyyttimen kantavuus on muutama sata metriä ja olen nähnyt heidät paljon kauempana.

Mies on erittäin usein työmatkoilla, siis en tiedä onko mies ollut silloin kotona, kun on koiran kanssa vastaan tullut.

Mulla ei tulis mieleenikään jättää lasta yksin nukkumaan, kun lähtisin ulkoiluttamaan koiraa.

Kyllä lapsi voittaa aina lemmikkieläimen.

Mitäs pahaa sille lapselle sit lainkaan tapahtuiskaan, jos sattuisi heräämään? Vaikka vähän aikaa itkisikin, niin mitäs sitten? Niin kauan kuin lapsi pysyy pinnasängyssä, vaaraa ei ole. Eri asia sitten, kun lapsi pääsee pois sängystä ja touhuaa omiaan.

Vierailija kirjoitti:

mutta se saa kyllä lähteä vauvan tieltä sitten. vauva on se tärkein kuitenkin

No ei kyllä koira on tärkein. Vauva se saa lähteä 1. Ne on vammasia 2. Ne on rumia 3. Ne kuolaa ja rääkyy 4. Niitä pitää syöttää jne

Meidän ei pitänyt saada lapsia, vahva lääketieteellinen syy. Hankin rescuekissoja, miehellä koira. Yhtäkkiä olinkin raskaana, vuosien tuloksettomien hoitojen jälkeen luomuna. Raskaus oli vaikea, olin vuodepotilas, enkä kyennyt itse hoitamaan kissojani. Vauva syntyi, ja on hyvin vaativa, ei viihdy kuin sylissä eikä nuku päiväunia muualla. Olen jatkuvasti kiinni vauvassa, eikä minulla ole yhtään aikaa kissoilleni. Vauva vie myös paljon rahaa ja tuloni pienenivät, 3/4 eläimistämme on kroonisesti sairaita ja niiden hoitoon menee tolkuttomasti rahaa (mm. jo yhden lääkeruokaan 70e/kk).

Tällä hetkellä toivon etten olisi hankkinut eläimiä. Ne tuntuvat vain velvollisuuksilta nyt. Mutta oletan että kunhan hormonit tasoittuvat ja vauva kasvaa niin osaan taas iloita eläimistäkin. Onneksi niillä on seuraa toisistaan ja mm. ulkotarha virikkeenä.