Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei viihdy päiväkodissa?
12.06.2012 |
3-vuotias on ollut osa-aikaisesti päiväkodissa kuukauden, ja sanoo, ettei halua mennä. Aamuisin itkee ja huutaa, kun pitäisi jättää sinne. Onko tällainen normaalia sopeutumisvaihetta, vai voiko hän oikeasti siellä huonosti? Kun yritän kysellä jotain päiväkodista tai päivän kulusta, ei halua koskaan puhua tai kertoa mitään, ei edes mitään neutraalia. Yleensä sanoo vaan, että oli tylsä päivä.
Hän on siellä osa-aikaista päivää eikä edes viikon jokaisena arkipäivänä. Eli aika vähän kuitenkin. Ja kyseessä on pieni päiväkoti.
Kommentit (29)
En tajua kuka viihtyisi. Tietenkin kaikkeen tottuu, mutta onko pakko tottua jo pienestä asti liian isoon lapsilaumaan, liian vähiin hoitajiin, liian kovaan meteliin, liian kovaan härdelliin, vaihtuviin aikuisiin, vaihtuviin lapsiin, sairastelukierteisiin, pakkolepoon, pakkoulkoiluun, pakkoaskarteluihin, pakkosyömisiin tiettyinä kellonaikoina?
Ei meilläkään kotona eletä kuin elopellossa, ei todellakaan, mutta rauhassa, omalla porukalla, lasten puuhatessa niitä asioita joita haluavat kerhojen ja harrastusten lisäksi.
Joten siis fiksu lapsi sinulla. Iloitse siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtoi päiväkotia muuton yhteydessä viime vuonna. Olin yllättynyt, kuinka kauan ryhmäytymiseen oikeasti menee aikaa jo vähänkään isommilla lapsilla. Muutettiin maaliskuussa ja kohta alkoivatkin päivähoidon kesäjärjestelyt ja kestikin syksyyn saakka, ennen kuin lapsi integroitui päiväkotiryhmäänsä. Eli voi siis kestää kauankin.
Meillä erotuksena se, että lapsi meni kuitenkin ihan mielellään päiväkotiin eikä ulkopuolisuus tuntunut varsinaisesti haittaavan koska syrjintää ym. ei kuitenkaan tapahtunut.
Oletko itse töissä, opiskeletko vai vauvan kanssa kotona? Jos olet vauvan kanssa kotona, voi se olla syy lapsen käytökseen. Itse olen törmännyt muutamaan tällaiseen töissä, lapsi on saattunut (vasta pitkän ajan päästä) sanoa/itkeä, että haluaa myös kotiin äidin kanssa.
Myös tuo ryhmään pääseminen, josta moni onkin maininnut. Jos lapsi tarvitsee vain muutamia tunteja ja muutamana päivänä viikossa hoitoa, olisiko kerho mahdollinen? (Riippuu siis siitä, missä itse olet hoidon aikana, jos esim. sopii työ/opiskeluaikatuluihin) Silloin muutkin lapset olisivat sen saman pari tuntia muutamana päivänä viikossa, jolloin lapsi pääsisi paremmin mukaan ja tuntuisi kuuluvan ryhmään. Jossain kunnissa on myös ihan osapäiväryhmiä päiväkodeissa, sellaistakin voisi tiedustella.
Opiskelen, siksi tarve on vain puolipäiväiselle hoidolle. Luentoja ei ole joka päivä, ja tentteihin luen iltaisin. Opinnot ovat nyt sellaisessa vaiheessa, että on aika joustavaa. Jotkut luennot ovat neljän jälkeen, mutta silloin lapsen isä on jo tullut kotiin ja voivat viettää aikaa kahdestaan.
Kerho ei onnistu sen vuoksi, että kunnalliseen kerhoon pääsee vain 1-2 kertaa viikossa, eivätkä ne ajat oikein sovi opiskeluni kanssa yksiin. Ja toisaalta yksi kerta viikossa on mielestäni senkin vuoksi liian vähän, että muita mahdollisuuksia tavata muita lapsia ei juurikaan ole.
En tajua kuka viihtyisi. Tietenkin kaikkeen tottuu, mutta onko pakko tottua jo pienestä asti liian isoon lapsilaumaan, liian vähiin hoitajiin, liian kovaan meteliin, liian kovaan härdelliin, vaihtuviin aikuisiin, vaihtuviin lapsiin, sairastelukierteisiin, pakkolepoon, pakkoulkoiluun, pakkoaskarteluihin, pakkosyömisiin tiettyinä kellonaikoina?
Ei meilläkään kotona eletä kuin elopellossa, ei todellakaan, mutta rauhassa, omalla porukalla, lasten puuhatessa niitä asioita joita haluavat kerhojen ja harrastusten lisäksi.
Joten siis fiksu lapsi sinulla. Iloitse siitä.
Tämä on pieni päiväkoti, jossa koko päiväkotiryhmä ei ole esimerkiksi kerhon ryhmää suurempi (kyseessä on ryhmäperhepäiväkoti). Lapsi menee sinne aamulla ja haetaan pois ennen päiväunia. Itse en näe eroa sillä, tapahtuuko pakkoulkoilu päiväkodin rutiinien vai esimerkiksi äidin päätöksen vuoksi - nimittäin kyllä me kotonakin ulkoilemme päivittäin, vaikka lapsi haluaisikin olla pelkästään sisällä. Ja ihan samalla lailla jossain kerhossakin olisi ohjattua toimintaa, samoin harrastuksissa. Joten mikä se ratkaisevin ero on näiden ja päiväkodin kesken?
kyselee ap
Ei tule päivärytmiin tarpeeksi selkeyttä,ryhmäytyminen hankalaa jne... Meillä oåi nimenomaan dopeutumispulmia. Lisäksi lapsi kertoi kuinka kova ikävä on aina pk:ssa. Kun sopeutui,sain juosta lapsen perässä pitkin pk:n pihaa. Hetken kuluttua ja kiukutteli kun leikit jäi kesken. Loppujen lopuksi aamuisin lähtö alkoi sujua hyvin,käveli reippaasti ja iltapäivällä juoksi tyytyväinen poika äitin luo,vaikka leikki jäisi kesken. Aikaa meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko mukana tututustumassa ennen aloitusta? Jos, niin miten pitkään? Jos ei kunnollista tutustumista ole ollut niin veikkaan kyllä että lapsi tuo esille ahdistusta uudesta tilanteesta.Ei kuukaudessa lapset vielä ala tuntemaan itseään turvalliseksi.Puhuisin enemmän jonkun tietyn hoitajan kanssa joka voisi yksityiskohtaisemmin kertoa miten lapsesi päivä mennyt silloin pystyt paremmin myös kotona päivästä lapsen kanssa keskustella.Jos et ole siellä päiväkodissa yhdessä lapsesi kanssa aikaa viettänyt niin tekisin myös sen. Tästä ollut kummasti apua.
Aika erikoista, että kaikkien mielestä normaali tilanne.
Voihan siellä pk:ssa olla huonostikkin asiat. Ehkä lasta ei kohdella hyvin hoitajien tai muiden lasten toimesta.
Meillä oli koko päivää päiväkodissa lapsi ja ei tykännyt. Aamulla oli lähtö aina kamalaa pakkopullaa. Sitten ilmenikin, että hoitajat olivat käyttäytyneet todella törkeästi. Valitus vireillä nyt.
Miten olisi perhepäivähoito?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia on ett' lapsi ei alussa tykk''.Normaalia on ett' lapsi tarvitsee aikaa ja aikuisten apua ennen kuin tottuu. Jostain kummasta syyst' vanhemmat olettavat ett' pieni avuton lapsi menisi siit' vaan vieraaseen paikkaan ja olisi tosi sosiaalinen. Ei se hyv'lt' tunnu meist' vanhemmista ett' lapselle pk:n aloitus aina vaikea mutta emme me mitenk''n lapselle tee tilannetta paremmaksi yritt'm'll' loyt'' syit' muualta!
on alussa vaikeuksia ylipäätään mennä päiväkotiin - vaikka siellä olisikin sitten kivaa. Monet lapset aloittavat mielellään, mutta sitten kun huomaavatkin sen olevan jokapäiväistä huttua (tarkoitan nyt kokopäivälapsia), niin tulee ekan loman tai viikonlopun jälkeen jarru päälle.
Onhan se vaivalloista ja rasittavaa aloittaa uutta. 3v jo tietää hyvin, miten päivät kotona menee ja osaa verrata. Tosin hän on vielä niin pieni, että vanha unohtuu nopsaan.
Ensi syksy on ap varmasti jo paljon helpompi. Luulen, ettei ne hoitajat ihan vähästä säikähdä... Muistan kun oman esikoiseni aikaan aloitti lapsi, joka oikeasti itki koko ensimmäisen vuoden... jos sinun lapsella on vain tylsää (ehkä välillä hauskaakin?), niin se voi näyttäytyä heille aika tavallisena.