Seitsemän lapsen äitinä kuolisin tylsyyteen, jos lapsia olisi vain yksi.
En oikein edes muista elämääni yhden lapsen äitinä. Esikoinen oli helppo ja tyytyväinen vauva. Nukkui yöt, söi hyvin. Toinen lapsi syntyi, kun esikoinen oli 1,5v. Aika pian ne alkoivat leikkiä keskenään, eikä esikoista tarvinnut enää "viihdyttää".
Sen jälkeen lapsia on syntynyt niin, että tällä hetkellä lapset ovat 10v, 8v, 6v, 4v, 2v ja yksivuotiaat kaksoset.
Kaksi isointa ovat aina yhdessä, 6v on joko isompien kanssa tai 4v:n kanssa. Usein myös tykkää leikittää kaksosia, koska on niille "iso". 4v ja 2v leikkivät paljon keskenään, samoin kaksoset. Kaksoset nyt eivät vielä varsinaisesti leiki, mutta viihtyvät toistensa seurassa.
Aamusta iltaan leikit sujuvat, kaikilla on tekemistä. Jos minulla olisi yksi lapsi, se ei viihtyisi yksinään ja pitäisi olla koko ajan tekemässä jotain.
Ymmärrän erittäin hyvin, että yhden lapsen äidit ovat ihan puhki, oli lapsen ikä mikä tahansa. Ison lapsilauman kanssa on paljon helpompaa.
Kommentit (64)
Mä kuolisin varmaan johonkin muuhun jos mulla olis yhtään lasta...
kyllä kuolisin tylsyyteen. Mulla on yksi lapsi, mutta käyn mielenkiintoisessa ja haastavassa työssä - lapsella on kavereita ja harrastuksia, lisäksi harrastetaan yhdessä kaikenlaista, joten kyllä meidän elämässä on sisältöä.
tulisin hulluksi, jos mulla olisi seitsemän lasta!! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄK!
Mulla on kaks ja joskus pinna palaa niidenkin kanssa. Vaadin paljon omaa hengitystilaa ja omaa aikaa. Se ei todellakaan onnistuisi seitsemän lapsen kanssa!
keksii elämäänsä muutakin sisältöä kuin lapset...
ei kai olla vuosikausia kotona?
ja äitiyslomien ohella olen ollut hoitovapaalla yhteensä alle 2 vuotta. Kukaan lapsista ei kuitenkaan ole joutunut päivähoitoon alle kolmevuotiaana. perheessämme on isäkin ja hänellä on oikeus hoitovapaaseen myös, esikoisen syntymän jälkeen palkkasin hoitajan kotiin. Ja kyllä, viisi lasta antaa elämälle aivan eri tason ja tärkeysjärjestys ja arvot ovat aivan erilaiset kuin muutaman lapsen kanssa puuhaillessa.
Enkä todellakaan kykenisi aivotyöhön, mitä työni on.
Enkä todellakaan kykenisi aivotyöhön, mitä työni on.
Itse tunnen lääkärin, joka niin ikään on seitsemän lapsen äiti. On ollut paljon työelämässä ja nytkin työssä. Toki saanut paljon apua mieheltään, tai sitten lääkärintyö ei vaadi aivoja.
Taas pääsi suurperheen superäiti paukuttelemaan henkseleitään :D No onneksi kaikki ihmiset eivät halua lisääntyä tuolla tavalla. Katsos kun ihmisiä on muutenkin jo ihan liikaa tällä pallolla. Mutta toisaalta onhan se kivaa, että Suomeenkin tulee lämpimämmät ilmat ;)
Elämässäsi olis ehkä paljon muuta sisältöä ja se olisi kaikkea muuta kuin tylsää.
Yksikin lapsi voi viihtyä yksinään ja toisaalta miksi se tekeminen lapsen kanssa olisi niin tappavan tylsää? Ja miksi lapsia pitää viihdyttää muutenkaan??
En oikein ymmärrä kirjoituksesi pointtia.
Itselläni on neljä lasta. Välillä elämä on tylsää, välillä ei. En koe, että lapsiluku siihen vaikuttaisi.
kyllä työssäkäyvillä vanhemmilla on haasteita, kun kuljetamme illat kaikkia lapsia harrastuksiinsa, ja huolehdimme, että ruokaa on valmiina, jottei tarvitse nälkäisenä lähteä. Aikamoista organisointia koko homma, ei siinä paljon itselle aikaa jää, kun yrittää antaa aikaansa kaikille lapsilleen.
Katos me päästään sen yhden kanssa liikkumaan kaikenlaisissa kivoissa paikoissa ja tapahtumissa mistä seitsemän lapsen kanssa voi vaan haaveilla.
Välillä voidaan ottaa yksi niistä teidänkin tenavista mukaan niin oman lapsen sosiaalistuminen on hanskassa ja teidänkin tenava pääsee välillä muualle sieltä lapsitarhasta.
kuin iso lapsimäärä.
Viestistäsi käy ilmi että lapset ovat keskenään ja olet siitä onnellinen.
Lapset voi olla heitteillä suurperheessä niin kuin teilläkin näyttäisi olevan.
Hän kertoi, miten hänellä elämä on ja miten hän kokee asian.
Täällä moni yhden lapsen äiti kirjoittaa, että ei jaksaisi useampaa.
Kahden lapsen äitejä kirjoittaa, että on onnellinen lapsimääräänsä.
Meillä on 4 ja olen onnellinen kun heidät saimme. Tämä sopii meille.
Miksi joku kokee henkseleiden paukuttamisena, jos joku on tyytyväinen ratkaisuunsa? Minä en jaksaisi seitsemää, mutta neljä on hyvä määrä meille. Eikö siitä saisi olla onnellinen, ettei joku heti vetäisi hernettä nenäänsä.
Onko tosiaan suomalainen mentaliteetti se, että ei saa näyttää onnellisuuttaan vaan aina pitää olla vaatimaton ja vähätellä itseään ja elämäänsä.
Taas pääsi suurperheen superäiti paukuttelemaan henkseleitään :D No onneksi kaikki ihmiset eivät halua lisääntyä tuolla tavalla. Katsos kun ihmisiä on muutenkin jo ihan liikaa tällä pallolla. Mutta toisaalta onhan se kivaa, että Suomeenkin tulee lämpimämmät ilmat ;)
ei kai olla vuosikausia kotona?
ja äitiyslomien ohella olen ollut hoitovapaalla yhteensä alle 2 vuotta. Kukaan lapsista ei kuitenkaan ole joutunut päivähoitoon alle kolmevuotiaana. perheessämme on isäkin ja hänellä on oikeus hoitovapaaseen myös, esikoisen syntymän jälkeen palkkasin hoitajan kotiin. Ja kyllä, viisi lasta antaa elämälle aivan eri tason ja tärkeysjärjestys ja arvot ovat aivan erilaiset kuin muutaman lapsen kanssa puuhaillessa.
Miksi arvot ovat erilaiset viisilapsisen perheen äidillä? Itselläni on kaksi lasta eikä mun arvot ole mihinkään muuttuneet sitten sinkkuaikojen.
Hän kertoi, miten hänellä elämä on ja miten hän kokee asian.
Täällä moni yhden lapsen äiti kirjoittaa, että ei jaksaisi useampaa.
Kahden lapsen äitejä kirjoittaa, että on onnellinen lapsimääräänsä.Meillä on 4 ja olen onnellinen kun heidät saimme. Tämä sopii meille.
Miksi joku kokee henkseleiden paukuttamisena, jos joku on tyytyväinen ratkaisuunsa? Minä en jaksaisi seitsemää, mutta neljä on hyvä määrä meille. Eikö siitä saisi olla onnellinen, ettei joku heti vetäisi hernettä nenäänsä.
Onko tosiaan suomalainen mentaliteetti se, että ei saa näyttää onnellisuuttaan vaan aina pitää olla vaatimaton ja vähätellä itseään ja elämäänsä.
Taas pääsi suurperheen superäiti paukuttelemaan henkseleitään :D No onneksi kaikki ihmiset eivät halua lisääntyä tuolla tavalla. Katsos kun ihmisiä on muutenkin jo ihan liikaa tällä pallolla. Mutta toisaalta onhan se kivaa, että Suomeenkin tulee lämpimämmät ilmat ;)
onnellinen ja ylpeäkin saa olla, mutta pitääkö sitä vähätellä niitä äitejä joilla on vähemmän lapsia
Itse olen yhden lapsen äiti ja kotitöitä on ollut paljon vähemmän kuin olisi isossa perheessä. Niinollen aikaa on jäänyt lapsen kanssa leikkimiseen ja se on ollut ihanaa. Uskon kyllä, että sekä yksi-, että monilapsisessa perheessä elämä on omalla tavallaan rikasta ja upeaa.
ja kaikki mieleisiä ja rakkaita.
Rahaa menee vuodessa 4500e+ pelkkiin jäsen- ja lukukausimaksuihin.
Eipä olisi kiva jos joutuisimme niistä karsimaan.
Seitsemän kertaa tuo summa ei olisi meille mahdollista.
Ja eipä niitä kuskauksiakaan kukaan voisi seitsemälle ehtiä.
lapsiltasi sitten kun he ovat aikuisia, että saivatko he mielestään riittävästi yksilöllistä huomiota ja ihailua vanhemmiltaan.
Enkä todellakaan kykenisi aivotyöhön, mitä työni on.
Itse tunnen lääkärin, joka niin ikään on seitsemän lapsen äiti. On ollut paljon työelämässä ja nytkin työssä. Toki saanut paljon apua mieheltään, tai sitten lääkärintyö ei vaadi aivoja.
Ei lääkärin työ ole välttämättä niin tietointensiivistä kuin vaikka tutkijan työ (ellei sitten ole tutkimuspuolella). Pitää koko ajan hankkia uutta tietoa, muistaa asioita, analysoida tietoa, olla luova, kirjoittaa vaativaa tutkimustekstiä englanniksi, olla äärimmäisen tarkka, looginen, analyyttinen jne.
Lisäksi, toiset vain ovat superihmisiä. Minä ole vain tavallinen ihminen, jonka aivo- ja ajattelukapasiteetti kärsii huomattavasti yöherätyksistä, joita lasten kanssa ainakin meillä on ollut. Mutta tämän lääkärin lapset ovat tietenkin olleet täydellisiä nukkujia pikkuvauvasta lähtien ja tuksuttaneet kymmenen tuntia yössä yhteenmenoon. Meillä on ollut vain tavallisia vauvoja, jotka ovat heräilleet öisin aika pitkän ajan. Lisäksi tämä lääkäri tulee toimeen todennäköisesti jollain kuuden tunnin yöunilla ja on sitten supertehokas ja virkeä koko päivän. Oikea supersuorittaja. Minulla taas unentarve on vähintään 9h yössä, muuten en käy ihan täysillä.
Me ihmiset ollaan tosiaan erilaisia. Siksi kirjoitinkin, että MINULLE tuollainen lapsilauma tarkoittaisi lobotomiaa enkä selviytyisi työstäni (jota myös rakastan, lasten lisäksi).
ei kai olla vuosikausia kotona?