Lue keskustelun säännöt.
Seitsemän lapsen äitinä kuolisin tylsyyteen, jos lapsia olisi vain yksi.
12.06.2012 |
En oikein edes muista elämääni yhden lapsen äitinä. Esikoinen oli helppo ja tyytyväinen vauva. Nukkui yöt, söi hyvin. Toinen lapsi syntyi, kun esikoinen oli 1,5v. Aika pian ne alkoivat leikkiä keskenään, eikä esikoista tarvinnut enää "viihdyttää".
Sen jälkeen lapsia on syntynyt niin, että tällä hetkellä lapset ovat 10v, 8v, 6v, 4v, 2v ja yksivuotiaat kaksoset.
Kaksi isointa ovat aina yhdessä, 6v on joko isompien kanssa tai 4v:n kanssa. Usein myös tykkää leikittää kaksosia, koska on niille "iso". 4v ja 2v leikkivät paljon keskenään, samoin kaksoset. Kaksoset nyt eivät vielä varsinaisesti leiki, mutta viihtyvät toistensa seurassa.
Aamusta iltaan leikit sujuvat, kaikilla on tekemistä. Jos minulla olisi yksi lapsi, se ei viihtyisi yksinään ja pitäisi olla koko ajan tekemässä jotain.
Ymmärrän erittäin hyvin, että yhden lapsen äidit ovat ihan puhki, oli lapsen ikä mikä tahansa. Ison lapsilauman kanssa on paljon helpompaa.
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On joka tapauksessa fakta, että mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän huomiota riittää kaikille. Ja lapset tarvitsevat aikuisen huomiota. Paljon.
klip klip klip
Eri asia sitten on palvoa sitä lasta.
Lainasin nyt vähän "puolueellisesti", eli tämän kirjoittaja sanoi myös, ettei yleistä :).
Lapset tarvitsevat huomiota, kyllä. Ja varmasti juuri aikuisen huomiota.
Meillä on 5 lasta. Olen takuuvarmasti ollut yhteensä enemmän lasteni kanssa siksi, että heitä on enemmän kuin kaksi. Tämä siksi, että olen ollut useammin äitiyslomilla (= kotona) kuin olisin parin lapsen kanssa ollut. Viimeisen lapsen syntyessä kaksi vanhinta oli jo yläasteikäisiä ja he nauttivat selkeästi siitä, että olin kotona koulusta tullessaan. Ilman äitiyslomaa + hoitovapaata näin ei olisi ollut.
Aikuisen aikaa ja huomiota saa, vaikka se ei olisi täysin pelkästään yhdelle ihmiselle kohdistettua. Me olemme aina tehneet paljon perheenä yhdessä, koko porukalla. Toki ajoittain pitää huolehtia siitä, että saa sitä ns yksilöllistäkin aikaa, mutta ihan hyvin toimii mielestäni myös vaikkapa "kolmen keskinen" aika :-).
"Eri asia on sitten palvoa sitä lasta" :-) - mulla on lempilausahduksena se, että meillä kuopus on perheen palvotuin tapaus. Äidin + isän sijaan häntä palvoi ensimmäisinä vuosina äiti + isä + 4 sisarusta. Perheen silmäteränä on selkeästi aikas kiva olla, mutta sen seurauksena hän on kieltämättä ehkäpä hitusen pois pilattu ;-)
Kuinka sä voit tylsyyteen yhden lapsen äitinä kuolla, kun tekstisi mukaan sulla olisi silloin koko ajan tekemistä toisin kuin nyt? Nythän sun pitäisi kuolla tylsyyteen, kun lapset puuhaa vain keskenään.
Mulla on ollut koko ajan vain tylsempää mitä enemmän lapsia on tullut, mutta sitähän ei saa koskaan sanoa ääneen. Usean lapsen kotiäidillä, kun kuuluu olla aina niin kiireistä ja raskasta.
Minullakin haaveissa suurperhe. Miehellä on yksi lapsi edellisestä liitosta ja suorastaan inhoan sitä kakaraa. Hemmetin huomionkipeä ja suuttuu, kun en jaksa 24/7 antaa huomiota ja kehua. Eniten ärsyttää juuri se, että häntä täytyy koko ajan kehua ja ylistää. Kavereillani on monella useampi muksu ja ovat ihan erilaisia. Tämä ainokainen käyttäytyy muutenkin kuin vauvat ja on todella ärsyttävä avuttomuuksineen. 6- vuotias ei osaa edes vessassa käydä yksin, puhumattakaan vaatteiden pukemisesta :D
Mutta niin, toivon meidän saavan omia lapsia ja mielellään useamman. Oppivat itsenäisemmiksi ja omatoimisemmiksi. Ja saavat muiden huomioonottamiseen opetusta kotoa lähtien!