Lue keskustelun säännöt.
Mitä fobioita tai rajoitteita sinulla on, jotka haittaa joskus arjessa, kylässä tms
Kommentit (104)
vai oletteko yrittäneet hommata apua?
mutta terapiasta ei ainakaan ole ollut fobioihin apua. Itsetunto on kyllä sen myötä kohonnut. Fobiat ovat silti sitkeässä. Mutta tämä on vapauttavaa huomata, miten paljon meitä fobioista kärsiviä on. Onko niin, että me fobioista kärsivät olemme ns omalla alueellamme täällä netissä, ja siksi meitä on näin paljon vai onko keskivertoväestössäkin paljon fobioista kärsiviä. Mene ja tiedä.
Kunpa ihmiset puhuisivat näistä jutuista irl elämässä enemmän ja vapautuneemmin. Ei tarvitsisi itse jännittää niin paljon, kun tietäisi, että kaveri tai työkaveri tms pelkää myös jotain asiaa. Olisi mukava tietää, etten ole ainoa outolintu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Änkyttäminen ja sanojen sotkeminen. Jännittessä siis alan änkyttämään ja sekoitan sanoja keskenään ja unohtelen sanoja. Se on sieltä ja syvältä, koska annan itsestäni to-del-la idiootin kuvan jos jään miettimään jotain arkipäiväistä sanaa. Asiaa ei helpota se, että ihmiset alkavat vaihtamaan sellaisia silmienpyörittely katseita kun alan änkyttämään, sekoitan sanat/sotken sanojen tavut tai unohdan jonkun sanan.
itse kärsin samasta
pelkään punkkeja niin, että tekee tiukkaa päästää lapset pihalle telmimään. Surettaa, kun itse vietti lapsena kaikki kesät ulkona ja se oli parasta ajanvietettä. Etenkin siis borrelioosi kammottaa, kun oma sukukaispoika 20-vuotiaana sairastui kyseiseen tautiin, eikä enää selviä arjesta ilman apua. :(
- Sosiaalisia tilanteita inhoan ja parhaimmillani jännitän esim. virastokäyntiä tai lääkäriaikaa niin paljon että tärisen ja voin pahoin. Inhoan vieraita ihmisiä, enkä ole oikein sosiaalinen muutoinkaan kuin netissä ja vanhoille, turvallisille kavereilleni. Kai tuo on jonkinlaista ahdistuneisuushäiriötäkin. Olen vain naamioinut sen jonkinasteiseksi misantropiaksi.
- Änkyttäminen ja sanojen sotkeminen. Jännittessä siis alan änkyttämään ja sekoitan sanoja keskenään ja unohtelen sanoja. Se on sieltä ja syvältä, koska annan itsestäni to-del-la idiootin kuvan jos jään miettimään jotain arkipäiväistä sanaa. Asiaa ei helpota se, että ihmiset alkavat vaihtamaan sellaisia silmienpyörittely katseita kun alan änkyttämään, sekoitan sanat/sotken sanojen tavut tai unohdan jonkun sanan.
- En voi käyttää muiden ihmisten käyttämiä pyyhkeitä. Yleensä siis jossain kyläpaikassa sanotaan että "hei tuletteko saunaan" ja vastaan että ei ole pyyhettä, niin siihenhän tarjotaan pyyhettä lainaan. No, mitenkä sitten selität sen että en ihan tosissani PYSTY käyttämään toisten ihmisten käyttämiä pyyhkeitä ilman että loukkaat niitä isäntiä/emäntiä? Niin, et mitenkään.. Toki voisin sanoa että en kiitos tarvitse käydä saunassa, mutta sittenhän sitä saadaan taas yksi loukkaus aikaiseksi..
- Itkuherkkyys. Tämä häiritsee todella paljon. En edes itke mistään empatiasta tms. vaan itken vaikkapa vitutuksesta. Esim. Olen jossain vieraammassa paikassa, alan änkyttämään hermostuneisuuttani ja unohdan muutamia sanoja. Tässä vaiheessa jotkut antavat sen "ei hyvä luoja mikä idiootti" katseen toisilleen ja minä huomaan sen. Minua alkaa suututtamaan ja vituttamaan niin paljon että kyynelet kirpoavat silmiini.
Ei varmaan tule yllätyksenä että viihdyn suurimmaksi osaksi yksin.
En ole työelämässä tällä hetkellä. Ja olen hakenut apua mutta mikään terapia tms. ei auta tuohon änkyttämiseen ja sanojen sotkemiseen. Tuo on omasta mielestäni suurin ongelma minulla.
*lähettää halin!*
mua ei todellakaan haittaisi sun änkytykset tai itkuherkkyydet jos olisin sun ystävä!
Hei, voisitteko kertoa mitä ajattelette, jos työkaveri kahvipöydässä menee ujoksi, punastelee, välttelee katsetta jne. Onko se teidän mielestä noloa? Kun itsestä tuntuu, että hävettää kovasti omat oireet...
ajattelisin hänestä, että hän on ihana ihminen! oikeasti! Se, että hän kokee tuollaista, osoittaa, että hän välittää muiden tunteista, on herkkä ja vaistoaa helposti muiden tunnetilat. En tiedä, osaanko tuollaisessa tilanteessa käyttäytyä niinkuin työkaveri haluaisi, mutta yritän käyttäytyä niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan ja olla mahdollisimman rento ja ystävällinen. Missään nimessä en mainitse punastumisesta tms mitään. Luulen silti, että vaikka työkaveri itse luulee, että hänen punastumisensa tai jännityksensä näkyy, se todennäköisesti ei kuitenkaan näy. Mutta jos näkyy, se on vain positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkään punkkeja niin, että tekee tiukkaa päästää lapset pihalle telmimään. Surettaa, kun itse vietti lapsena kaikki kesät ulkona ja se oli parasta ajanvietettä. Etenkin siis borrelioosi kammottaa, kun oma sukukaispoika 20-vuotiaana sairastui kyseiseen tautiin, eikä enää selviä arjesta ilman apua. :(
En pystynyt saunomaan varmaan pariin vuoteen Heinolan saunatragedian jälkeen. Olen ammatiltani kokki ja aina höyryuunin avatessa tuli Timo mieleen. Tulee vieläkin aina joskus, mutta harvemmin jo. Ja saunassakin voin käydä jo ihan normaalisti. En edes ollut Heinolassa katsomassa saunomista.
Toinen jo aika hyvin ohitettu pelko on korkeanpaikan pelko. Jätin yhden koulunkin aikanaan kesken, koska se oli joen toisella puolella ja sillan ylittäminen oli kammottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi santsata ruokaa samalle lautaselle mistä olen jo syönyt, haluan aina puhtaan.
Yritän siin kyläpaikassa ladata lautasen täyteen ruokaa jo eka kierroksella, alkupalat ja pääruuat sekaisian.
Varmaan usein ajattelevat että onpa nälkäinen. :)
Toinen jo aika hyvin ohitettu pelko on korkeanpaikan pelko. Jätin yhden koulunkin aikanaan kesken, koska se oli joen toisella puolella ja sillan ylittäminen oli kammottavaa.
minäkin haluaisin päästä eroon tuosta elämää rajoittavasta pelosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kavereilla/sukulaisilla yökylässä jos ikkunoissa ei ole verhoa eessä (ikkunan takana voi tuijottaa joku). pelkään ihmisiä eritoteen teini-ikäisiä poikia (niiden katseet tappaa). pelkään järvikasveja(jos kavereiden kaa uimassa kauheeta huutaa ku joku luikerokasvi koskee). pimeää pelkään helvetisti (esim illalla pimeä alakerta ja juoksen rappusia ylös joista näkee vielä olohuoneeseen, joku saattaa tarttua jalkaan välistä). on vielä joitakin mutta en jaksa kirjottaa
Joudun lähes suunniltani, jos lapseni lainaa esim. kaverinsa päähinettä tai uimahousuja...(Luotan hyvin harvoin toisten perheiden hygieniaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hotelleissa yöpymiseen. En saa nukuttua millään, jos ajattelen, mitä kaikkia loisten munia saattaa muhia tyynyissä ja patjoissa (varsinkin lämpimissä maissa). YÖÖÖK!
Joudun lähes suunniltani, jos lapseni lainaa esim. kaverinsa päähinettä tai uimahousuja...(Luotan hyvin harvoin toisten perheiden hygieniaan).
diskokammonihan on aikoinaan täällä jo käsiteltykin. Ei auttanut selitykset, että olen muun muassa suorittanut kaksi maisterintutkintoa, käynyt omin päin yli sadassa maassa ja tavannut valtionpäämiehiäkin. Av-mammat olivat sitä mieltä, että ihminen joka ei ole käynyt diskoissa, on elänyt käytännössä tynnyrissä eikä tiedä elämästä oikeastaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en vaan pysty luottamaan siihen että muut pesevät astiat kunnolla/ jos tiskikoneen jälkeen on jäänyt jotain tahroja niin ovat kuitenkin vaan pyyhkäisseet ne paperilla pois. Ahdistaa aina kun pitäsi syödä tai kahvitella vieraassa paikassa. Ravintolassa tätä ei jostain syystä ole, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi olla.
että tulee paskat housuun enkä ehdi vessaan. Mulla on todellinen stressivatsa ja aina ihan sekasin, kun jotain erikoisempaa on. Koko ajan täytyy kytätä mistä löytyy vessa. Aamusin on ihan hirveetä, kun muutenkin vatsa toimii monta kertaa ja sitten pitää istua työkaverin autossa 30min työmatka. Kiva jos tulis kauhee hätä kesken matkan :-/
Toinen jo aika hyvin ohitettu pelko on korkeanpaikan pelko. Jätin yhden koulunkin aikanaan kesken, koska se oli joen toisella puolella ja sillan ylittäminen oli kammottavaa.
minäkin haluaisin päästä eroon tuosta elämää rajoittavasta pelosta!
Itsellänikin olisi saattanut kouluun meno jäädä sillan takia ellei ystäväni olisi ottanut minua kädestä kiinni ja alkanut talutella siltojen yli, aluksi erittäin kapean joen sillan yli ja pikku hiljaa siirryimme pidemille ja korkeammille silloille. Vieläkään en pysty menemään kuin korkeintaan kolmannessa kerroksessa olevalle parvekkeelle mutta se on jo iso edistys siihen että menetin järkeni jos piti olla toisen kerroksen partsilla =p Kohta 10 vuotta kun tämä ystäväni alkoi siedättää minua ja yhäkin joka kerta kun ylitän siltaa kiitän häntä mielessäni
Mutta pelkään saavani jonkun halvaannuttavan fobian ja teen aina niitä asioita, jotka pelottaa. Matkustan yksin, yövyn mökillä yksin, käyn kiipeilemässä ja menen juuri sellaisiin paikkoihin, jotka ovat mukavuusalueen jokapuolella. En kestä neurootikkoja ja halveksin muutamaa pelokasta ystävääni samalla peläten, että saan jonkun kammon. Hissit erityisesti inhottaa!!!
hämähäkkikammo. Ja se tulee tietenkin esiin vain jos hämppy näköpiirissä. Pahinta tässä on se, että ihmiset pitävät sitä ihan nauerttavana. Minusta on naurettavaa taas vähätellä toisen jotakin pelkoa, kaikilla kuitenkin on omansa.
Hemoglobiinipiikinkammo. Se sattuu. Vedän käteni alta pois aina, kun se juuri ollaan napsauttamassa. Ja lopuksi yleensä itken. Tästäkin minulle suoraan sanoi läheiseni "Naurettavaa." Muita piikkejä en pelkää niin paljoa.
on kans tullut nyt punkkikammo. Ampiaisia oon pelännyt jo tosi kauan... enkä todellakaan uskalla tappaa ampiaista. Jos olkkariin pörrää amppari juoksen olkkarista pois ja laitan oven kiinni ja ovi on niin kauan kiinni kun mies tulee... miehellä vuorotyö.
Punkit pelottaa tänä vuonna, mutta ilmeisesti jotain apua pitäs olla hyönteiskarkottimista.
Samassa veneessä ollaan. Itsellä on joitakin tosi ärsyttäviä ja sitkeitä fobioita. Sellainen, joka ei peloista kärsi, ei voi tietää millaista elämä on, kun pelkää. Monet vähättelevät pelkoja.