Lue keskustelun säännöt.
Mitä fobioita tai rajoitteita sinulla on, jotka haittaa joskus arjessa, kylässä tms
Kommentit (104)
En ihan purematta suostu tuota nuoruuskorttia nielaisemaan, sillä täytän muutaman vuoden kuluttua 40. Ja rauhasta, hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä nautin kyllä, tälläkin hetkellä kotona on hiiren hiljaista, kun lapsi vielä nukkuu päikkäreitä. Inhosin mökkeilyä jo lapsena, onneksi ei pakotettu enää teininä lähtemään, vaan sain jäädä kaupungin "rauhaan". Kammo liittyy nimenomaan mökkeilyyn, ei luontoon tms. Rakastan esim. meren rannalla istuskelua, ihan kaikessa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hämähäkkejä, ampiaisia ja sarvijaakkoja. Kyllähän se hävettää jos vieraassa saan hepulit jonkun ötökän takia. Ja monet katsoo kieroon, miten aikuinen ihminen voi pelätä jotain hämähäkkiä yms... En vain voi sille mitään.
ja "työskennellyt" paljon itseni kanssa viime vuosien aikana. Useat pelot ja ahdistukset on jääneet jo taa, nämä vielä jäljellä. Uskon että handalaan nekin vielä. :) Itselläni on paljon laukaisevia tekijöitä ollut, jotka aiheuttaneet paniikkia yms. Tällähetkellä en syö lääkkeitä (koska olen raskaana) ja toivon mukaan en niitä koskaan enää tarvitsekaan. Minulla on ihana terapeutti jonka luona käyn aina silloin tällöin keskustelemassa ja se tuntuu riittävän nykyään oikein hyvin. Nyt vaan nautitaan kesästä, sillä terapeuttikin on lomalla ja syksymmällä taas kaivellaan näitä mielen syövereitä.
Onneks on mies joka hoitaa kaupassa maksamispuolen ja kahvia en oikein muutenkaan enää juo, joten ei tarvii sitäkään jännitellä sitten, kun vaan kieltäytyy kahvitarjoilusta. :) Syömistilanteetkin sujuu yleensä kyllä ihan hyvin, kukaan tuskin mitään huomaa. Omassa päässä vaan se "jännitys" vielä. Suhtaudun tulevaisuuteen kuitenkin aika myönteisesti ja olen semmonen peruspositiivinen ja sosiaalinen ihminen ollut kuitenkin aina. On vaan elämässä sattunut pahoja asioita, jotka aiheuttaneet tämmösiä pelkoja käsittämättömissä tilanteissa. Aika tosiaan parantaa haavat aika hyvin..
Mutta tuleen ei kannata jäädä makaamaan, apua tosiaan saa jos on sinnikäs ja valmis tekemään paljon töitä itsensä kanssa. Toipuminen on myös todella hidasta ja siinä tosiaan muuttuu koko ihminen ja ajattelutapa. Mikä on vaan loistava juttu.
-3
Minun on vaikea soittaa minnekään. Se taas ei haittaa, jos joku soittaa minulle päin.
En ole aina ollut tällainen. Luulen, että tämä kammo syntyi joskus parikymppisenä kun kesätöitä etsiessäni sain todella tylyä kohtelua puhelimessa ja samoihin aikoihin myös lääkäriasioissa oli ikäviä puhelinkokemuksia.
Olen kärsinyt eri asteisena sos. tilanteiden pelosta noin kymmenen vuotta. Käyn terapiassa. Pelko ilmenee joskus kahvipöydässä nolosteluna, punasteluna jos minuun kohdistuu huomiota, kauhea paniikin tunne tulee ja menen totiseksi,en saa naurettua muiden jutuille. Joskus tärisee kädet syödessä jos muut katsoo. Mulla on myös tuo kakkaamisen ujous. Käyn kyllä wc:ssä työpaikalla yms mutta vain jos saan varmistettua ettei kukaan ole kuulolla. Pissaamisen kanssa ei samaa ongelmaa. Mutta just esim. yhteisreissuissa hankalaa, jos joutuisi jakamaan jonkun kanssa hotellihuoneen. Maha muutenkin stressistä kuralla, niin yritä siinä sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai oletteko yrittäneet hommata apua?
En tiedä. On kynnys hakea apua, pelkään kait leimautumista. Ehkä myös häpeän asiaa.
Minulla on suurinpiirteinen käry, mikä on laukaissut sosiaalisten tilanteiden pelon sekä paniikkihäiriön ja tiedän, että se vaatisi terapiaa.
Joten kärsin hiljaa ja lääkitsen itseäni alkoholilla. Ei ahdista niin paljoa kun on pienessä sievässä.
-13-
mitä ajattelette, jos työkaveri kahvipöydässä menee ujoksi, punastelee, välttelee katsetta jne. Onko se teidän mielestä noloa? Kun itsestä tuntuu, että hävettää kovasti omat oireet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat kahvipöydässä äänekkäämpiä, toiset hiljaisempia, en yleensä juurikaan mieti miksi kukakin on sellainen kuin on. Kaikenlaisia sopii joukkoon!
mitä ajattelette, jos työkaveri kahvipöydässä menee ujoksi, punastelee, välttelee katsetta jne. Onko se teidän mielestä noloa? Kun itsestä tuntuu, että hävettää kovasti omat oireet...
En kestä soittaa muille kuin aviomiehelle, enkä kestä jos joku muu minulle soittaa.
En myöskään osaa uida, mikä on kesäisin ja etenkin mökkireissuilla jokseenkin vaivaannuttavaa. Varsinkin kun tiedän että monien ihmisten mielestä uimataidoton aikuinen on täysin vammainen. "Kuka nyt ei uida osaa?" No minä en. Uimakouluissa en oppinut ja vapaa-ajalla ei vanhemmat vieneet. Saatan minä ollakin jotenkin viallinen tämän asian suhteen, en tiedä. Oli miten oli niin se hävettää joka kesä. Joskus vielä aion uimataidon kyllä hankkia, mutta se ei kuitenkaan ole tällä hetkellä to-do-listan kärkipäässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä ajattelette, jos työkaveri kahvipöydässä menee ujoksi, punastelee, välttelee katsetta jne. Onko se teidän mielestä noloa? Kun itsestä tuntuu, että hävettää kovasti omat oireet...
ajattelen, että tuo ihminen on ujo, joka piirre on tänä päivänä ihmisessä viehättävä. Yleensä kaikki hölöttävät yhteen ääneen tyhjänpäiväisiä jorinoitaan. Minusta on kiva, että joku on hiljainen eikä pakottaudu mukaan höpötykseen.
Yleensä jututan tuollaista hiljaisempaa ihmistä juuri esim. kahvipöydässä, kun tiedän, että hänellä voi olla kiusaantunut olo, kun muut juttelevat keskenään. Ja joka kerta olen saanut tutustua mukavaan ihmiseen. Meillä siis työpaikan kahvipöydässä vaihtuvat usein henkilöt.
Itsekin olen ollut nuorempana ujo, mutta olen nykyisin itsevarmempi ja sitä kautta otan osaa keskusteluihin.
ei ole mitään mökkeilyä vastaan, mutta inhoan sitä ainaista saunapakkoa!!
Kylään mennessäni en ole koskaan niin likainen, että ensiksi olisi saunottava. En pidä siitä, että meikki ja hiukset menvät pilalle, haluan näyttää kylässä kivalta. Häpeän vartaloani, enkä halua sitä esitellä kaikille alasti.
Mutta suurin syy on se, että minulla on matala verenpaine, joka saunassa laskee entisestään, ja olen lähellä pyörtymistä. Eli mitään nautintoa en saunomisesta saa.
Suomessa ei saa käydä kylässä, ainakaan mökillä, ellei ensin sauno. Haloo!
Kai mulla sitten on saunafobia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan taskunpohjia, joissa on aina nöyhtää. Vihaan pyykinpesua, koska taskuja pitää kopeloida ennen sitä. Hyi helvetti. En tiedä, mikä siinä kammottaa, mutta se on lapsuudesta asti ollut ongelma.
Vintit ym. paikat, joissa on kuolleita hyönteisiä jne. inhottavat.
ei ole mitään mökkeilyä vastaan, mutta inhoan sitä ainaista saunapakkoa!!
Kylään mennessäni en ole koskaan niin likainen, että ensiksi olisi saunottava. En pidä siitä, että meikki ja hiukset menvät pilalle, haluan näyttää kylässä kivalta. Häpeän vartaloani, enkä halua sitä esitellä kaikille alasti.
Mutta suurin syy on se, että minulla on matala verenpaine, joka saunassa laskee entisestään, ja olen lähellä pyörtymistä. Eli mitään nautintoa en saunomisesta saa.
Suomessa ei saa käydä kylässä, ainakaan mökillä, ellei ensin sauno. Haloo!
Kai mulla sitten on saunafobia.
on kyllä todellakin ehkä vielä enemmän totta Suomessa kuin viinakyräily. Jos se nyt vielä jotenkuten menee läpi että joku ei ota alkoholia, niin siinä vaiheessa lyödään hullun leima otsaan välittömästi kun havaitaan, että joku ei välitä saunomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja on joitain ruokia jotka minusta vaan ovat ihan hirveän pahoja mutta todella yleisiä, esim. hernekeitto ja kaaliruuat. Kaikesta huolimatta käytän puhelinta ja syön välillä "pakon edessä" niitä inhokkiruokiakin, mutta nämä tilanteet ahdistavat.
ammattina biologi
myös mökkikammoinen. Noloja tilanteita kun ihmiset pyytelevät mökeilleen. En ikinä lähde mihinkään metsään tai mikä pahinta, saareen. Tarkoitan siis paikkoja jossa ei ole kirjastoa, kahviloita ja kauppoja. Pienissä kaupungeissa voi lomailla.
- Sosiaalisia tilanteita inhoan ja parhaimmillani jännitän esim. virastokäyntiä tai lääkäriaikaa niin paljon että tärisen ja voin pahoin. Inhoan vieraita ihmisiä, enkä ole oikein sosiaalinen muutoinkaan kuin netissä ja vanhoille, turvallisille kavereilleni. Kai tuo on jonkinlaista ahdistuneisuushäiriötäkin. Olen vain naamioinut sen jonkinasteiseksi misantropiaksi.
- Änkyttäminen ja sanojen sotkeminen. Jännittessä siis alan änkyttämään ja sekoitan sanoja keskenään ja unohtelen sanoja. Se on sieltä ja syvältä, koska annan itsestäni to-del-la idiootin kuvan jos jään miettimään jotain arkipäiväistä sanaa. Asiaa ei helpota se, että ihmiset alkavat vaihtamaan sellaisia silmienpyörittely katseita kun alan änkyttämään, sekoitan sanat/sotken sanojen tavut tai unohdan jonkun sanan.
- En voi käyttää muiden ihmisten käyttämiä pyyhkeitä. Yleensä siis jossain kyläpaikassa sanotaan että "hei tuletteko saunaan" ja vastaan että ei ole pyyhettä, niin siihenhän tarjotaan pyyhettä lainaan. No, mitenkä sitten selität sen että en ihan tosissani PYSTY käyttämään toisten ihmisten käyttämiä pyyhkeitä ilman että loukkaat niitä isäntiä/emäntiä? Niin, et mitenkään.. Toki voisin sanoa että en kiitos tarvitse käydä saunassa, mutta sittenhän sitä saadaan taas yksi loukkaus aikaiseksi..
- Itkuherkkyys. Tämä häiritsee todella paljon. En edes itke mistään empatiasta tms. vaan itken vaikkapa vitutuksesta. Esim. Olen jossain vieraammassa paikassa, alan änkyttämään hermostuneisuuttani ja unohdan muutamia sanoja. Tässä vaiheessa jotkut antavat sen "ei hyvä luoja mikä idiootti" katseen toisilleen ja minä huomaan sen. Minua alkaa suututtamaan ja vituttamaan niin paljon että kyynelet kirpoavat silmiini.
Ei varmaan tule yllätyksenä että viihdyn suurimmaksi osaksi yksin.
En ole työelämässä tällä hetkellä. Ja olen hakenut apua mutta mikään terapia tms. ei auta tuohon änkyttämiseen ja sanojen sotkemiseen. Tuo on omasta mielestäni suurin ongelma minulla.
mutta pääsen siitä eroon lätkäisemällä sen kuoliaaksi ja pitämällä ikkunat aina kiinni!
Mutta auto on pakko ensi tilassa pysäyttää em. toimenpiteiden suorittamiseksi, aina jos jostain luikahtaa amppari autoon ajaessani !
ja autolla ajamisen pelko. Käyn töissä, olen akateemisesti koulutettu, sosiaalisella ja esiintymistä vaativalla alalla, ja se sujuu minulta hyvin.
mutta en uskalla ajaa autoa. En tiedä mistä ajokammo on tullut, en ole koskaan joutunut onnettomuuteen.
Vatsataudit ovat aina olleet minulle rajuja, ensin vuorokausi oksentelua ja ripulointia sekä toinen vuosokausi korkeaa kuumetta. Stressiä aiheuttaa myös se, että meidän nelihenkisellä perheellä on vain yksi vessa. Luojan kiitos tähän asti taudit ovat menneet silleen, että yhtä aikaa ei vessaan ole tullut kiirus.
Jostain kumman syystä töissä on aina porukkaa, jotka yöllä oksenneltuaan tulevat aamulla töihin ja kertovat asiasta sitten iltapäivän puolella. Meinaan hyppiä seinille siinä vaiheessa.
Muut taudit eivät minua haittaa, tämä on ainut.