Asia joka tuli sinulle synnytyksen yhteydessä yllätyksenä?

supistukset eivät olleet kivuliaita, vain pieniä vatsanväänteitä kuin mahataudissa.

eikä tuntunut kauhean mukavalta.

MÄ luulin, et joku sanoisi, et onnea, teille on syntynyt terve tyttö/poika, mut ei kukaan todennu mitään sellaista koko sairaalassa olon aikana.

Eli just tuo veden kipua lievittävä vaikutus, se on ihan maagisen hyvä juttu.



Sitten se, että ei se olekaan niin kamalaa, synnytyksen jälkeen ei olekaan ihan reporanka, ja siitä synnytyspöydältä voi nousta ihan omin jaloin ja tuntea olevansa elämänsä kunnossa. Tämä silloin, kun ei ole ollut puudutteita käytössä.

Peräaukon haavauma! En tiennyt että saisin siitä koko elämäni mittaisen riesan! :(

MÄ luulin, et joku sanoisi, et onnea, teille on syntynyt terve tyttö/poika, mut ei kukaan todennu mitään sellaista koko sairaalassa olon aikana.

joka käänteessä. Terveyden erikseen korostaminen olisi varmaan ollut tyhmää, henkilökunta tietää, että lapset ovat kaikki rakkaita vanhemmilleen, eikä täydellisen tervettä ihmistä ole.

Synnytin ilman kivunlievitystä mutta tikkienompeluun sain puudutetta mutta se ompeleminen sattui silti ihan perk*leesti

maidon nousun hitaus (ei todellakaan jo synnytyssalissa herunut, vaan vasta 3 vrk synnytyksen jälkeen, onneksi saatiin lisämaitoa vauvalle, eikä osunut jotain imetysfanaatikkoa kätilöä kohdalle) - ja se hemmetinmoinen HIKOILU. Sain molemmat lapset talvella, ja hikoilin ekat pari, kolme viikkoa yöppärit ja lakanat märiksi 2-3 kertaa yössä. Luulin olevani sairas (siis ekalla kerralla, tokalla se toki oli tiedossa).



Noista ei oikein puhuttu synnytysvalmennuksessa.

Mä tosiaan luulin, et jossain vaiheessa kerrottaisiin / onnisteltaisiin terveestä vauvasta. Toisen syntymän kohdalla vauva oli hiljaa ja kysyin jo pariin kertaan, et onko kaikki hyvin, ei kukaan onnitellu tai kertonu, et tyttö tuli tms.



Kyl mä sit arvelin, et kaikki on suht ok, kun kukaan ei sano mitään erikoista (esim. teillä on down-lapsi tms) mut aluksi odotin, et lääkäri olis todennu, et lapsi on terve tms. Mistä lie olin sellaisen saanu päähäni ;)

epiduraalin jälkeen ei sattunut melkein lainkaan ja oli jopa hauskaa. Se, että synnytys oli niin helppoa.

ja ne teki imettämisestä erittäin epämieluisaa

Se kipu yllätti, että kuinka helv*tillistä se oli. Tämä avautumisessa. Sit taas se, kuinka siistiä, alkuvoimaista ja kropan ohjaamaa ponnistaminen oli, melkoista menoa mut jotenki helppoa. Tokassa synnytyksessä sit kaikki päinvastoin:) Että avautuminen meni aika sujuvasti ja iisisti, ponnistus karmeeta.

Ilokaasun ja veden voimalla nämä.

Mä tosiaan luulin, et jossain vaiheessa kerrottaisiin / onnisteltaisiin terveestä vauvasta. Toisen syntymän kohdalla vauva oli hiljaa ja kysyin jo pariin kertaan, et onko kaikki hyvin, ei kukaan onnitellu tai kertonu, et tyttö tuli tms.

Kyl mä sit arvelin, et kaikki on suht ok, kun kukaan ei sano mitään erikoista (esim. teillä on down-lapsi tms) mut aluksi odotin, et lääkäri olis todennu, et lapsi on terve tms. Mistä lie olin sellaisen saanu päähäni ;)

Sen nyt näkee tietysti, että kaikki raajat on ja suurin piirtein näyttää normaalilta, mutta esim. joku sydänvika tms. voi olla tuossa vaiheessa vielä täysin hämärän peitossa... Minusta olisi outoa, jos kätilö vauvan ulos saatuaan heti julistaisi vauvan terveeksi.

Meitä on toki kummallakin kerralla onniteltu vauvan syntymän jälkeen, ihan vain sanomalla, että "Onnea" (eikä siis terveydestä sanaakaan). Sukupuolen on kätilö kummallakin kerralla jättänyt miehen katsottavaksi ja kerrottavaksi.

iskettiin joku piikki persuksiin täysin yllättäen ja kysymättä. Eikä vastattu kun kysyin että minkä piikin laittoivat. En vieläkään tiedä mitä se oli. Synnytyksestä kohta 8 vuotta aikaa.

Se, että supistukset eivät ole pelkkää fyysistä kovaa kipua, jota olet varautunut kestämään, vaan niihin kuuluu myös oksentamista ja pyörtyilyä. Se, että supistusten välillä ei olekaan taukoja, vaan supistuksia tulee perä perään.

Se, että epiduraali vie kaiken, aivan kaiken kivun ja siitä huolimatta tunnet supistukset ja pysyt toimintakuntoisena pystyen mm. kävelemään ja ponnistamaan hallitusti.

synnytyksen jälkeen ei olekaan ihan reporanka, ja siitä synnytyspöydältä voi nousta ihan omin jaloin ja tuntea olevansa elämänsä kunnossa. Tämä silloin, kun ei ole ollut puudutteita käytössä.

tämä minullakin, paitsi että puudutteet olivat käytössä.

Esikoisen kanssa yllätyin siitä, että synnytys alkoi ennenaikaisesti ja hän syntyi nopeasti ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Yllätyin myös imetyksen vaikeudesta ja siitä että maito nousi niin hitaasti, eikä vauva imenyt vaan häntä piti herätellä kun hän vaan nukahteli tissille ja pullolle koko ajan. Yllätyksenä tuli myös se, ettei maito tullut yhdestä reiästä, vaan nännissä onnkin monta reikää! :D

Kuopuksen kanssa yllätyin miten voimakas ponnistuksen tarve oli, minulla ei ollut siihen mitään sanomista kun kroppa työnsi vauvan maailmaan. Yllätyin myös ettei tämä vauva ollutkaan uninen, vaan pirteä ja terhakka imemään, joten imetyskin onnistui helpommin.

Ohi mennyt kokonaan ohi, jos siitä oli jossain mainittu, mutta olin ihan pihalla, kun kätilö sanoi, että se istukkakin pitäisi saada sieltä ulos !

repeämien ompelu oli kivuliainta koko luomusynnytyksessä. Itse synnytykset (2 kpl) ovat olleet aika helppoja ja kuulemiini kauhukertomuksiin verrattuna uskoisin että olen päässyt aika pienellä kivulla. Toki on sattunut hitosti varsinkin ponnistusvaiheessa mutta se on ollut ihan täysin kestettävissä ilman lääkkeitä ja jotenkin kierolla tavalla "mukavaakin" kun tietää että sillä kivulla on tarkoitus, että se johtuu siitä kun se odotettu lapsi sieltä tulee ulos.



Mutta tosiaan luulin että siinä se kipu on ohi kun lapsi on ulkona mutta ei, ekassa synnytyksessä repesin hieman ja auta armias se ompelu sattui :-o Silmissä ihan pimeni ja oksennus tuli silkasta kivusta pistojen aikana. Kätilö vaan totesi että äläs nyt liioittele kun kyllähän se synnyttäminen varmasti paljon enemmän sattui, mutta kun ei sattunut. Se ei ollut oikein mitään siihen ompeluun verrattuna.

Se ettei synnytyksen aikana saanut syödä mitään kunnollista ruokaa. Mulla synnytys kesti pitkään (1,5 vuorokautta) ja sain syödä vain Lämmin kuppi-keittoja, jugurttia ja juoda tietysti. Ymmärrän kyllä pointin, että miksi mitään tukevampaa ruokaa ei anneta, mutta ensimmäisestä synnytyksestä on jäänyt mieleen nälkä. Seuravien lasten kohdalla tankkasin ennen sairaalaanmenoa vatsan täyteen, ettei vaan nälkä yllätä ;) . Mä olen vaan niin kiukkuinen heti, jos mulle tulee näläntunne...