Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos tyttärenne ei olekaan nätti?
07.06.2012 |
Kuka myöntää miettivänsä ulkonäköasioita näin? Tiedän, että on vakavampiakin asioita kuin ulkonäkö, mutta jos lapsi on terve ja ok muuten, tuletteko miettineeksi, että tyttärelle olisi hyödyksi elämässä olla nätti?
Itse olen ainakin kokenut, että mukava ulkonäkö on avannut ovia. Minulla ei ole tytärtä, mutta jos sellaista odottaisin, en varmaan voisi olla miettimättä tätä asiaa..
Kommentit (35)
Itse en oikein tykkää tuosta adjektiivista, tulee mieleen jotain liian salonkikelpoista söpöstelyä. Mutta kauneus sen sijaan on suurelta osin asia, jota ei peritä geeneissä. Se tehdään aika lailla itse - enkä tarkoita mitään muodikkaita vaatteita ja tekokynsiä. Vaan katsokaapa ihmisiä kaupungilla, ja koettakaa analysoida, mistä oikeasti kauniiden ihmisten kauneus tulee. Aika harvoin se kauneus on vaan sitä, minkä on saanut geenien kautta.
täysin samaa mieltä! Itsetunto, persoonassiluus jne vaikuttavat siihen, kuinka kaunis ihminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan lihavuudesta, finneistä, rasvaisista hiuksista, rumista vaatteista jne. Tuntuihan se kurjalta, en voi muuta väittää. Mutta olen selvinnyt voittajana. Olen oppinut pärjäämään elämässä aivan muilla avuilla kuin ulkonäöllä, esimerkiksi älyllä ja ahkeruudella. Sen vuoksi en koe yhteiskunnan naisiin kohdistamia ulkonäköpaineita tai ajatusta vanhenemisesta erityisen ahdistavina - tiedän pärjääväni ja kelpaavani minkä näköisenä hyvänsä. Sitä paitsi, minulla on kumppaninani ihana mies, joka ihailee kroppaani ja on komea myös muiden kuin minun silmään. :)
Itse en oikein tykkää tuosta adjektiivista, tulee mieleen jotain liian salonkikelpoista söpöstelyä. Mutta kauneus sen sijaan on suurelta osin asia, jota ei peritä geeneissä. Se tehdään aika lailla itse - enkä tarkoita mitään muodikkaita vaatteita ja tekokynsiä. Vaan katsokaapa ihmisiä kaupungilla, ja koettakaa analysoida, mistä oikeasti kauniiden ihmisten kauneus tulee. Aika harvoin se kauneus on vaan sitä, minkä on saanut geenien kautta.
toisaalta jos itse ajatttelen rehellisesti niitä ihmisiä joita itse pidän kauniina niin heillä kaikilla kyllä on tietyt "vähimmäispiirteet" myös fyysisesti. Ei tarvitse olla kovin erikoisen näköinen vaan voi olla persoonallinenkin, jopa omalla tavallaan ruma (esim. jollain tapaa miehekkään kulmikas ja voimakaspiirteinen nainen), mutta täytyy sanoa että enpä varmaan ole koskaan katsonut pyöreänaamaisesta, lyhytjalkaisesta, hiirenharmaasta talliaisesta että onpa kaunis ihminen, en vaikka kuinka säteilisi itsevarmuutta.
Minulla on kaunis lapsi, josta näyttäisi tulevan myös kaunis aikuinen, tyttölapsi siis tällä hetkellä. Hupaisaa asiassa on se, että me vanhemmat olemme suht tavallisia, molemmat vielä ylipainoisia. Nuorempana olin pitkä ja komea, kuin painoa oli vähemmän, mutta klassisen kaunis en ole ollut koskaan.
Vaan tyttärellämme on korkeat poskipäät, isot silmät ja ihannevartalo tulossa. Monella nk kauniilla naisella on lapsena perunanenäinen pullukka, vähän huvittaa.
Ja niin on minullakin. Ei mitään suurenluokan kaunottaria taikka komistuksia, mutta hyvännäköisiä lapsia kuitenkin. Ihan hyvä, että meillä äideillä on nämä äitilasit päällä. Onhan se kivempi, että oma lapsi näyttää miellyttävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa kuvia vaikkapa Sarndra Bernhardista, Juliette Lewisista, Courtney Lovesta tai Kirstie Alleysta. Kaikki kauniita omalla tavallaan.
Silloin kannustaisin tytärtäni hankkimaan pätemisen syyn vaikka koulutuksesta tai älystä, tosin tekisin sen myös siinä tapauksessa että tyttäreni olisi nätti.
Kauneus on katoavaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mua ei voisi vähempää kiinnostaa miltä lapseni näyttävät.
Itsekään en ole nätti, eikä se ole minua ikinä haitannut. Muita kyllä mutta eikö olekin naurettavaa ajatella että ihmisarvosi olisi siitä kiinni miltä näytät?
Jos joidenkin mielestä on ihan kamalaa että mulla on silmät eriparia ja kaikkea muuta kaunista, niin siitä vaan. Murehtikoon mun puolesta niin minä keskityn siihen olennaiseen eli elämään!
Itsekään en ole nätti, eikä se ole minua ikinä haitannut. Muita kyllä mutta eikö olekin naurettavaa ajatella että ihmisarvosi olisi siitä kiinni miltä näytät?
Jos joidenkin mielestä on ihan kamalaa että mulla on silmät eriparia ja kaikkea muuta kaunista, niin siitä vaan. Murehtikoon mun puolesta niin minä keskityn siihen olennaiseen eli elämään!
Minunkin elämäni on ollut onnellista vaikka olen ruma nainen. Mutta tämä nykymeno näyttää olevan selalista, että jo valmiiksi kauniit stressaa kaikenlaisia selluliitteja tai ihokarvoja tai muita pieniä kauneusvirheitä kuin joku sellainen olisi maailmanloppu. Harmi että sellainen turhanmurehtimienn siirtyy jälkipolvillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toivoisiin lapsestani ehdottomasti mieluummin älykästä kuin kaunista. Kauneuskin on tietty kiva mutta usein pirullinenkin piirre.
Kaikkein raivostuttavinta olisi, jos tyttö olisi älykäs ja todella kaunis. Todellisiin kaunottariin suhtaudutaan usein ennakkoluuloisesti enkä haluaisi, että tytärtäni väheksyttäisiin hänen kauneutensa vuoksi.
Onneksi ei tuollaista kirousta ole sattunut kohdalle, vaan tyttö on juuri sopivan fiksu/älykäs ja sopivan nätti/söpö. En toivoisi hänelle miestä, joka valitsee hänet pelkästään ulkonäön vuoksi. Haaveissa on sopivan nörtti vävy.
Nyt on, on ollut jo 18-vuotta ja se on nätti, onneksi!
Onhan se parempi aina kuin olla mitättömän näköinen tai jopa ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omalla tavallaan nättejä, ihan eri näköisiä. Joskus olen miettinyt tätä ulkonäkö-asiaa, joo tavallaan hyväksynnän saa helpommalla poikien kanssa yms jos sä olet ulkonäkökeskeinen- ei tarvii olla edes kovin kaunis, vaan se että jaksaa tällätä. Mut siihen se sitten jääkin. Aika suuri osa suomea toimii vielä ihan tavallisten ihmisten varassa, tv, lehdet yms antaa sellaisen kuvan että on oltava jotain ihmeellistä ja luo ulkonäköpaineita. On aika hölmöä ottaa niitä paineita kannettavakseen. Tulevaisuuden työpaikoilla ratkaisee taatusti tervejärkisyys, vastuunottokyky, luotettavuus, oma-aloitteisuus yms erittäin paljon, kun tämä uusavuton, narsistinen mediakeskeinen kulttuuri alkaa kaatua. Sen huomaa jo nyt. nainen voit tulla onnelliseksi ilman että hän tälläytyy miestä varten. Ja oikeesti tytöillä on paljon muitakin avuja kuin ulkonäkö- jos vanhemmat vaan viitsii niitä kannustaa ja esille tuoda.
Kokonaisuus ratkaisee ja lapsihan tosiaan muuttuu ja kehittyy vielä kauan, yli parikymppisenäkin. On hyvä oppia tekemään töitä asioiden eteen, kunnioittamaan ja arvostamaan itseään ja toisia; asioita jotka pitkässä juoksussa kaunistaa paljon enemmän kuin ulkonäkö tai vaatetyyli. Ja äitdit, te pystytte vaikuttamaan tähän asiaan todella paljon. jos olette ulkonäkökeskeisiä, samoilla eväillä lähtee tyttäretkin maailmalle- ja jos eivät sitten vastaa ulkoisiin odotuksiin niin kurjaahan se on. lapset vaistoaa kaiken mitä vanhemmat pitää arvossa, ja jos se on ulkonäkö eikä tyttö koe olevansa tarpeeksi kaunis, niin varmasti alisuorittaa ja on huono itsetunto. Mut jos hän saa ihan muita voimavaroja, niin pärjää ihan muillakin avuilla.
tavallisen näköinen. Jos on todella ruma, se voi vaikeuttaa elämää esim. parin muodostuksessa. Oma tyttöni on sellaisen keijukaisen näköinen; siro ja hoikka, sirot ja nätit kasvonpiirteet.
Siro ja hoikka = keijukainen, ikävä tuottaa pettymys, mutta yleensä nämä sirot laapset ovat vieraan silmissä laihoja ja heiveröisiä, eivät keijukaismaisia.. Ja samalla tavalla "lihaksikkaat ja rotevat" laoset ovat yleensä pullukoita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en oikein tykkää tuosta adjektiivista, tulee mieleen jotain liian salonkikelpoista söpöstelyä. Mutta kauneus sen sijaan on suurelta osin asia, jota ei peritä geeneissä. Se tehdään aika lailla itse - enkä tarkoita mitään muodikkaita vaatteita ja tekokynsiä. Vaan katsokaapa ihmisiä kaupungilla, ja koettakaa analysoida, mistä oikeasti kauniiden ihmisten kauneus tulee. Aika harvoin se kauneus on vaan sitä, minkä on saanut geenien kautta.
täysin samaa mieltä! Itsetunto, persoonassiluus jne vaikuttavat siihen, kuinka kaunis ihminen on.
Itse olen harvinaisen kaunis persoonallisuudeltani (enkä liian vaatimaton sanoakseni tuon ihan itse), ja minulla on hyvä itsetunto, mutta ulkokuoreni nyt vain on enemmän sieltä rumasta päästä.
Kerran kun luettelin kaikki ulkonäköni puutteet tällä palstalla, listasta tuli niin pitkä että itsekin hämmästyin, ja sain aika kauhistuneita vastauksia. Eikä listan pituus tosiaankaan johdu siitä, että minulla olisi jotenkin epärealistinen kauneuskäsitys tai näkisin itseni rumempana kuin olen. Jotkut ihmiset vain kerta kaikkiaan ovat ulkoisesti rumia.
Olen kyllä pärjännyt elämässä ihan hyvin ja minulla on mm. hyvä, hyvännäköinen mies. Mutta välillä suren esim. sitä, että minulla ei ole juurikaan valokuvia itsestäni (kuvan ottaminen minusta on erittäin epäkiitollista, koska näytän niissä vielä pahemmalta kuin luonnossa, jossa persoonallisuuteni paikkaa osan ulkonäön puutteista). Ja että en voi antaa miehelleni sitä visuaalista nautintoa, jota varmasti jo ihan tavallisenkin näköisten naisten miehet saavat katsellessaan rakastettuaan. Miehethän usein vielä nauttivat visuaalisuudesta keskimääräistä enemmän.
No, harminsa kai jokaisella tässä elämässä. Olen minäkin silti mieluummin älykäs kuin kaunis, jos näistä on valittava.
ajattelevani, että olisipa kiva, kun tytöt muistuttaisivat hiukan enemmän toisiaan...
Toinen on pitkäraajainen, hoikka, siropiirteinen ja paksuhiuksinen (kiharat!), kun taas toinen on lyhyt, pyöreäkasvoinen, ohuthiuksinen ja helposti liikakiloihin taipuva.
Kummatkin ovat omalla tavallaan persoonallisia ja kauniita, mutta pelkään ulkopuolisten (ja heidän itsensäkin) jossain vaiheessa vertailevan itseään liikaa toisiinsa.