Perusopetuksen maksuttomuuden tarkoitusta ei ymmärretä: leirikoulut ja luokkaretket

Perusopetus on Suomessa perustuslain ja perusopetuslain mukaan maksutonta. Oikeus maksuttomaan perusopetukseen on subjektiivinen oikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen suomalainen (käytännössä lapsi), vanhemmistaan tai mistään muustakaan riippumatta on oikeutettu saamaan perusopetusta maksutta. Subjektiivinen oikeus maksuttomaan perusopetukseen luo kunnille velvoitteen TARJOTA opetusta maksutta. Tämä tarkoittaa, että kunta (eli koulut tässä tapauksessa) ei SAA periä maksuja MISTÄÄN perusopetuksen puitteissa harjoitettavasta: kirjoista, ruuasta, oppitunneista, retkistä, leirikouluista...Maksuja ei saa maksattaa edes silloin vaikka joku haluaisi maksaa.



Maksuton perusopetus syntyi maassamme tarpeesta ja sitkeän poliittisen väännön seurauksena. Kaikille yhtäläinen ja yhtenäinen peruskoulu sai taakseen laajan kannatuksen vasemmalta oikealle ja sen olennaisena kulmakivenä alusta pitäen on ollut tasa-arvon ja tasavertaisuuden edistäminen yhteiskunnassame tarjoamalla kaikille lapsille yhtäläiset koulutukselliset lähtökohdat vanhempien varallisuudesta riippumatta. Maksuttomuus on välttämätöntä, jotta koulutukellinen tasa-arvo voidaan taata.



Suomessa on kasvava joukko köyhiä lapsiperheitä. Näiden perheiden lapset kohtaavat elämän kovuuden ja kurjuuden joka päivä voimatta vaikuttaa itse siihen lainkaan. Vähävaraisten perheiden lapset jäävät osattomaksi harrastuksista, merkkivaatteista, kivoista lomista ja niin edelleen. Monet heistä joutuvat koulussa kiusatuiksi vähäosaisuutensa takia..



..ja sitten nämä lapset vielä kohtaavat yhä kasvavan joukon aikuisia ihmisiä, jotka vaativat että vähävaraisten lapset täytyy sulkea luokkaretkien ja leirikoulujen ulkopuolelle, jos heidän vanhempansa eivät voi/halua maksaa retkistä.

Tyrannisoivat, ilkeät, laista piittaamattomat aikuiset perustelevat typeriä vaateitaan sillä, että retkiä ei muka voida järjestää, jos lakia noudatetaan. Tämä on täyttä kukkua ja vailla totuuspohjaa!



Perusopetuksen puitteissa järjestettäviä luokkaretkiä ja leirikouluja saa rahoittaa koulun ulkopuolisin rahoin. Rahankeruun on kuitenkin oltava täysin vapaaehtoista ja kaikkien on päästävä retkelle osallistui rahankeruuseen tai ei.



Yllättävä piirre näyttää olevan, etteivät ihmiset hahmota rahankeräyksen ja maksujen maksattamisen eroa.



Kun rahaa kerätään luokan retkeen, raha kerätään LUOKALLE, ei yksittäisille oppilaille. Rahankeräyslaki ei salli kerätä rahaa muuhun kuin yleishyödylliseen tarkoitukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuka hyvänsä saa lahjoittaa rahaa jonkun luokan retkeen, mutta lahjoitus on vastikkeeton eli siitä ei saa vastineeksi mitään. (= sillä ei lunasta edes omalle lapselleen retkeä) Rahan kerääjä on velvollinen käyttämään rahan ilmoittamaansa tarkoitukseen eli luokan on käytettävä raha luokkaretkeen, jos raha on siihen kerätty.



Käytännössä juttu menee laillisesti niin, että retkirahoja voidaan kerätä erilaisella myyntitoiminnalla, arpajaisilla ym. Lisäksi rahaa voidaan kerätä rahankeräyslain tarkoittamalla rahankeräyksellä. Tällöin on muistettava, että rahankeräysvaade on kohdistettava yleisöön, eikä rajattuun tai ennalta määrättyyn joukkoon ihmisiä. Tämä onnistunee esim. niin, että julkaisee jossakin (vaikkapa kauppojen ilmoitustaululla, lehdessä tm.) ilmoituksen, jossa on keräystilin tilinumero ja pyytää lahjoituksia. Ketään ei luonnollisestikaan voi velvoittaa lahjoittamaan. Lisäksi kertaalleen annettu raha lakkaa olemasta omaa eli sitä ei voi saada takaisin missään tapauksessa.



SUMMA SUMMARUM: keneltäkään EI SAA PERIÄ MAKSUJA, KAIKKIEN PITÄÄ PÄÄSTÄ RETKILLE, mutta rahaa voi vapaaehtoisesti kerätä