Miten kirkkoon kuulumaton lapsesi suhtautuu siiten ettei pääse ripiltä?
Jos kaveripiirissä kaikki muut käy rippikoulun/leirin? Harvaa 15-vuotiasta itse uskonto niin kovasti kiinnostaa, mutta rippileiri on sosiaalinen tapahtuma ja yleennsä saa vielä lahjaksi mukavasti rahaa =)
Kommentit (54)
ettei myy itseään mammonille.
Omasta nuoruudestani muistan saman tunteen. Silloin ripari oli velä paljon enemmän normi kuin nykyään.
Puoliksi jouduin pakottamaan, koska mun mielestä se nyt vaan kuuluu käydä. Emme todellakaan ole mitään uskonnollisia, mutta kuulumme kuitenkin kirkkoon. Meillä ei nuori saanut tätä itse päättää. Mun mielestä elämässä on ihan hyvä välillä joutua tekemään asioita, mitkä ei huvittaisi ja mikä ei aina ole mieleen ja huippukivaa.
Puoliksi jouduin pakottamaan, koska mun mielestä se nyt vaan kuuluu käydä. Emme todellakaan ole mitään uskonnollisia, mutta kuulumme kuitenkin kirkkoon. Meillä ei nuori saanut tätä itse päättää. Mun mielestä elämässä on ihan hyvä välillä joutua tekemään asioita, mitkä ei huvittaisi ja mikä ei aina ole mieleen ja huippukivaa.
Mä en silti lähtisi _uskontoa_ tuputtamaan vastoin nuoren tahtoa...
Puoliksi jouduin pakottamaan, koska mun mielestä se nyt vaan kuuluu käydä. Emme todellakaan ole mitään uskonnollisia, mutta kuulumme kuitenkin kirkkoon. Meillä ei nuori saanut tätä itse päättää. Mun mielestä elämässä on ihan hyvä välillä joutua tekemään asioita, mitkä ei huvittaisi ja mikä ei aina ole mieleen ja huippukivaa.
niin "kuuluu käydä".
Johonkin satuolentoon uskominen alkaa olla keskiaikaista touhua.
Itse olen skipannut kirkon täysin elämästäni, hihhuloikoot muut.
Hän ei halua poiketa massasta ja onhan se vaikeaa, kun ne sukulaiset sitten kyselevät.
Protujuhlilla ei ole samanlaista arvostusta ja
Vierailija - 31.05.12 03:16 (ID 14954645)
perinnettä kuin rippijuhlilla
voivat osallistua kaikki ja tietysti juhlat päälle.
Itse en ole käynyt rippikoulua, enkä toivoisi, että lapsenikaan kävisivät. Saavat kyllä mennä Protuleirille, mutta ei ole pakko. Samaan aikaan, kun muut ikäiseni olivat rippileirillä, minä olin vanhempieni kanssa lomamatkalla Afrikassa. Arvatkaa harmittiko?
Voimme ilman rippikouluakin pitää lapsellemme juhlat tai lähteä vaikka Pariisiin sen kunniaksi, että lapsi on kasvanut "isoksi".
En arvosta vähääkään ripille pääsyä. Ja perheemme siis kuuluu kirkkoon.
ja Jeesuksen tuputusta. Minulla oli siellä oikein mukavaa ja neitsyyskin meni, mutta sain nähdä paljon vaivaa, että ajatukseni kehittyvät, mutta ei kristillisempään suuntaan vaan ajattelevammaksi.
Todella painostava fiilis oli ainakin meidän leirillä ja helvetin tulilla uhkailtiin kevyesti.
Oma lapseni ei pääse vaikka haluaisi. Protuleirille pääsee kyllä.
olisin aika huolestunut meidän kotikasvatuksen tasosta jos ainut syy mennä rippileirille on mummoilta saatavat rahat. Mulla on hyvät kokemukset rippileiristä, kivaa oli eikä yhtään painostavaa. Musta joku leiri on ton ikäisille kiva juttu erityisesti siksi, että siellä mietitään yleensä ihmisenä olemista. On musta kannatettavaa toimintaa. Mun lapsien on siis pakko mennä leirille aikanaan. Itse saavat kyllä päättää onko se rippi- vai protuleiri. Itse suosisin enemmän sitä protua, mutta lapset päättäkööt.
että siellä mietitään yleensä ihmisenä olemista. On musta kannatettavaa toimintaa. Mun lapsien on siis pakko mennä leirille aikanaan.
siellä muka tuollaista miettii?
Luokan edessä joku puhuu mitä puhuu, nuoret koittavat pysyä hereillä ja miettivät jotain ihan muuta.
Itse olin rippileirillä ja siellä vitutti enemmän kuin myöhemmin armeijassa.
Puoliksi jouduin pakottamaan, koska mun mielestä se nyt vaan kuuluu käydä. Emme todellakaan ole mitään uskonnollisia, mutta kuulumme kuitenkin kirkkoon. Meillä ei nuori saanut tätä itse päättää. Mun mielestä elämässä on ihan hyvä välillä joutua tekemään asioita, mitkä ei huvittaisi ja mikä ei aina ole mieleen ja huippukivaa.
niin "kuuluu käydä".
Johonkin satuolentoon uskominen alkaa olla keskiaikaista touhua.
Itse olen skipannut kirkon täysin elämästäni, hihhuloikoot muut.
Itselläni oli aikanaan todella hauska ripari, enkä pitänyt sitä alkuunkaa painostavana. Leiri oli ihan tavallista leirillä nuorten kesken olemista, höystettynä kristillisellä "opetuksella". En ole itse ollenkaan siis uskova, mutta kyllä mun mielestä on ihan hyvä osata uskontunnustukset ja isä meidän -rukous, kun kirkkoon kuuluu. En näe niistä mitään haittaakaan olevan. Kuten myöskin on ihan hyvä tietää oman uskonnon perusasiat. Eikä pari käyntiä jumalanpalveluksessakaan ole ollenkaan haitaksi. Sitä voi mielestäni pitää ihan yleissivistävänäkin.
Tässä syitä, miksi ripari mielestäni kuuluu käydä.
Puoliksi jouduin pakottamaan, koska mun mielestä se nyt vaan kuuluu käydä. Emme todellakaan ole mitään uskonnollisia, mutta kuulumme kuitenkin kirkkoon. Meillä ei nuori saanut tätä itse päättää. Mun mielestä elämässä on ihan hyvä välillä joutua tekemään asioita, mitkä ei huvittaisi ja mikä ei aina ole mieleen ja huippukivaa.
niin "kuuluu käydä".
Johonkin satuolentoon uskominen alkaa olla keskiaikaista touhua.
Itse olen skipannut kirkon täysin elämästäni, hihhuloikoot muut.Itselläni oli aikanaan todella hauska ripari, enkä pitänyt sitä alkuunkaa painostavana. Leiri oli ihan tavallista leirillä nuorten kesken olemista, höystettynä kristillisellä "opetuksella". En ole itse ollenkaan siis uskova, mutta kyllä mun mielestä on ihan hyvä osata uskontunnustukset ja isä meidän -rukous, kun kirkkoon kuuluu. En näe niistä mitään haittaakaan olevan. Kuten myöskin on ihan hyvä tietää oman uskonnon perusasiat. Eikä pari käyntiä jumalanpalveluksessakaan ole ollenkaan haitaksi. Sitä voi mielestäni pitää ihan yleissivistävänäkin.
Tässä syitä, miksi ripari mielestäni kuuluu käydä.
perusasiat kuuluu kyllä osata ja hyvin vieläpä.
Muuten satujen kertominen totena on vaan haitallista.
Jumalanpalvelusta tylsempää puuhaa saa hakea, voi siellä kerran käydä että osaa suhteuttaa asiat toisiinsa -ei vituta vaikka jonkun lennon viivästyminen niin paljoa.
en olisi edes halunnut riparille. Kävin toisen "sosiaalisen tapahtuman" eli protuleirin ja sain houkuteltua leirille (eri kuin omani) myös pari riparin käynyttä kun innostuivat asiasta (tykkäsivät muuten paljon enemmän protusta kuin riparista).
Päätösjuhlan ja lahjojenkin suhteen tuntuivat vieraat suhtautuvan ripariin ja protuun ihan samankaltaisina - tosin en kyllä kokenut lahjoja/rahaa mitenkään tärkeäksi tuolloin.
Mulle on ollut aina selviö, etten tule riparia käymään kun en ole koskaan kuulunut kirkkoonkaan. Ekaa luokkaa aloittaessa sain itse päättää menenkö uskonnon vai et-tunneille ja valitsin et:n. Ei kaduta näin aikuisenakaan ;)
Oma lapsi vielä alle kouluikäinen, mutta saa myös tehdä itse omat päätöksensä. Saattaisin jopa taipua kirkkoon liittymiseen (vastoin omaa vakaumusta) jos se olisi riparin esteenä ja lapsi haluaisi sinne mennä.. tosin mies kuuluu jo valmiiksi kirkkoon, joten tuskin tulee tarvetta.
Meillä rahaa on muutenkin lapsilla tarpeeksi eikä sosiaalinen elämä pyöri vain koululuokassa. Kuvittelisin että tuo tilanne on enemmän jonkun tuppukyläläisen ongelma, isommissa kaupungeissa on jo totuttu siihen etteivät kaikki ole tapaluterilaisia. :-)
joten en toivo lapseni menevän sinne. Protuleirillä tuntuu olevan muutenkin viksumpaa väkeä viksummista perheistä.
Minua ei ole lapsena kastettu. Kävin riparin kun kaverit sinne meni. Otin kasteen ennen konfirmaatiota.
Kasteen voi ottaa minkäikäsenä tahansa.
Meidän rippileirillä kävi muutamasta eri kirkosta tyttöjä, oli yksi mormooni ja kaksi helluntailaista, yksi helluntailainen vaihtoi sitten kristityksi.
Googlaa vaikka prometheus-leiri
itse olen käynyt rippileirin 5 vuotta ennenkuin mitään protuleirejä oli olemassakaan, enkä tiedä yhtäkään joka olis tuollaisen leirin käynyt.
tosiaan. Ja rahaa taas ajatellaan :(
Lapsilla on usein vanhempiaan korkeampi moraali.