G: Sopiva rahalahja ylioppilaalle?

Ajattelin että laitamme mieheni serkulle 20€ ,koska näemme häntä ainoastaan kerran vuodessa jos sitäkään-eikä muutoinkaan olla tekemisissä. Ja senkin tilille jättäessämme juhlat väliin.

50 e on minusta minimi

Jos on varaa siihen, että äiti on kotona ja lapset hoidossa, ei luulisi olevan rahasta pulaa.

Juuri ja juuri on varaa jäädä kotiin lapsen kanssa. Ei siinä enää noin suuriin rahalahjoihin ole varaa, minun tapauksessani ainakaan.

1000e on minimi minkä me laitamme.

Nykyään ei enää tuota kahtakymppiäkään pidetä enää minään, mutta iso raha ainakin minun mielestäni

Viemme naapurin lapselle, ylioppilaalle, (jossa kyläilemme pari krt/vuosi) toisen naapurin kanssa yhteisesti lahjakortin kultasepän liikkeeseen, arvo 50 e.



Toiselle vastaavanlaiselle tapaukselle, valmistuneelle, saman arvoinen lahjakortti samalta porukalta paikalliseen yritykseen.

Ei ole väärää summaa.



Oikein läheiselle, vaikkapa kummilapselle antaisin varmaan 50. Kaukaisemmalle, ei niin läheiselle, vaikkapa kaverin lapselle tuon 20. Toisaalta, jos jonkun ei läheisen juhlissa piipahtaa, minusta pelkät kukat riittää hyvin.

Ajattelin, että mulla on sen verran antaa, ja kun kyse on huonotuloisen yksinhuoltajan pojasta, jolla on paljon sisaruksia, sekin vaikutti.

siitä, kuinka läheisiä olette sankarin kanssa. Meillä läheisille (kummilapset, "varalapset") on annettu 100€ ja sitten tuttavien ei niin läheisille lapsille 30-50€. Itse ajattelen, että rahalahjan tulisi olla suurempi arvoltaan kuin tavaralahjan. Tämä on siis fiksaatio omassa päässäni.

Ajattelin, että mulla on sen verran antaa, ja kun kyse on huonotuloisen yksinhuoltajan pojasta, jolla on paljon sisaruksia, sekin vaikutti.

Itse antaisin läheiselle ylioppilaalle pari sataa, kaukaisemmalle 20-50 euroa. Esimerkiksi työkaverin lapselle tms.

Vastasin kysymykseen perustellen, miksi päädyin tuohon summaan. Sukulaisuus ei automaattisesti tarkoita, että ihminen olisi läheinen.

Toivottavasti tarkoituksesi ei ollut olla häijy, vaan kysyit silkasta mielenkiinnosta.

t. 6

Ajattelin, että mulla on sen verran antaa, ja kun kyse on huonotuloisen yksinhuoltajan pojasta, jolla on paljon sisaruksia, sekin vaikutti.

Itse antaisin läheiselle ylioppilaalle pari sataa, kaukaisemmalle 20-50 euroa. Esimerkiksi työkaverin lapselle tms.

yhteisesti lahjakortin kultasepän liikkeeseen, arvo 50 e.

ja sitten on pakko ostaa sieltä ei-toivottu koru. en ymmärrä. Miksi ei voi antaa ihan rahaa.

tarkoitus antaa 20-30 e tuttuudesta rippuuen. Tuntuu minusta pieneltä summalta, mutta ollaan aika köyhiä.

Sisarusteni lapsille ja kummilapsille antaisin pari-kolme sataa. Kaverin lapselle 50-100, riippuu tässäkin miten läheinen. Naspurin lapselle 50,-. En tosin usko, että saisimme kutsua yhdenkään naapurin yo-juhlaan...

En ole itse mikään suurituloinen, mutta aion kyllä antaa kummitytölle 150 euroa. Minusta satanen on ihan minimi vähänkään tutummalle.

Ehkä sitten 75 egee kaverin lapselle? me ei olla mitenkäään erityisen rikkaita, mutta sain itsekin aikanaan juhlissani reilut rahalahjat.

Meillä on tänä vuonna "lahjottavana" yksi kummityttö, kaksi sukulaislasta ja kaksi hyvien tuttavien lasta. Eli sinun laskuopillasi vähintään 550€? Meillä ei kyllä toteudu tämä periaate.

Kamalan pieniä summia ihmiset antavat. En ole itse mikään suurituloinen, mutta aion kyllä antaa kummitytölle 150 euroa. Minusta satanen on ihan minimi vähänkään tutummalle.

niin omalle sukulaistytölle ja samalla kummilapselle 50 euroa on tosi iso raha ja poissa omilta lapsilta, mutta sen annan. Ei ole enää nuorempia kummilapsia, joten sit voin muille antaakin vähemmän, ellei ole isompia tuloja. Jos nyt olisi joku muu, antaisin 20-30 e.



Tulojen mukaan lahja, sukulaisuuden ja kummiuden lisäksi.

ei mitenkään läheiselle sukulaislapselle, jonne joudun puolipakolla äitini kuskiksi.

ei mitenkään läheiselle sukulaislapselle, jonne joudun puolipakolla äitini kuskiksi.

Jos on varaa siihen, että äiti on kotona ja lapset hoidossa, ei luulisi olevan rahasta pulaa.

serkulle, josta tulee ylioppilas sekä toiselle serkulle, joka valmistuu ammattiin. Ja siis kyse minun ja mieheni serkuista, mutta kun asumme jo omaa perhe-elämää (on lapsia) ja olemme jo useamman vuoden olleet vakituisesti töissä, niin ei viitsi enää äidin ja isin kortteihin nimiä lykätä.