Miksi Raja-kirjaa pidetään loistavana vaikka se on reginatasoinen tarina?

Äsken tuli tv:stä tuo Rajan toinen osa. Kirjaa en ole lukenut, mutta tv:ssä tuo tarina ei ainakaan toimi. Henkilöhahmot ovat todella onttoja.

Marin "erityisyys", johon äidinkielenopettaja ihastuu, ei ainakaan tv-sarjassa tule esiin mitenkään. Ovatko lukiolaistytöt todellakin noin lapsellisia? Ja olisiko lukio-opettaja todellakin niin tyhmä, että harrastaisi oppilaan kanssa seksiä luokkahuoneessa tunnin jälkeen? Seksikohtaus oli kamala ja teennäinen, ja iski se kuuluisa myötähäpeä.

Olen pakottanut itseäni katsomaan (osittain) nämä kaksi jaksoa, todella kankeaa draamaa, epäuskottavia tilanteita, jäykkiä hahmoja ja niin edelleen. Vertailun vuoksi samaan aikaan tuli FST:ltä Sebbe-niminen elokuva, joka on voittanut Guldbaggenin. Kaikessa ahdistavuudessaan uskottavampi kuin tämä Raja. 

Sarja on minustakin huono. Kirja oli ihan luettava ja siinä tuo seksikohtaus tapahtui hiukan uskottavammin.

Nostan.

Ehkä tuo lolita-aihe on Suomessa vieläkin jotain rohkeaa? Mun mielestä se on vähän väsynyttä.

Totta-romaanissa kauniiksi tarkoitettu rakkaustarina oli lähinnä rujoa petollisuutta (ei mitään romanttista vaan totahan tapahtuu firmojen pikkujouluissa joka vuosi ihan oikeessa elämässä) ja kuolevan kuvaukset on Pulkkisella tosiaan menneet metsään kaikissa yhteyksissä ja kaikin mahdollisin tavoin. Tietysti ihminen kohtaa kuoleman omalla yksilöllisellä tavallaan, mutta Pulkkinen romantisoi nuo hommat siinä määrin ettei tuota edes kukin tavallaan-fraasi selitä. 

Kertokaahan samalla mikä on teistä sitten hyvä kirja ja lahjakas kirjailija. Lähes kaikki järjestään lyttäävät Pulkkisen kirjailijana mutta ainoa mihin osaatte verrata häntä ovat Regina ja Katja Kallion teokset. kertokaapa samalla mikä on teistä sitä parempaa kirjallisuutta.

Itse pidin erityisesti Totta -romaanista, Rajaa lukiessa odotukset olivat korkealla mutta jäi minun mielestäni kyllä kakkoseksi.

Nyt sain tilaisuuden peräti tutustua Imagen kautta Pulkkiseen. :) Eipä se paljon ole, mutta onpa edes vähän yleissivistystä. 

Ei erityisesti ärsyttänyt, ei erityisesti ihastuttanut. Ehkäpä minun makuuni oli liikaakin keskitytty taiteelliseen filosofointiin, vaikuttamatta kuitenkaan tunnetasolla oikein mitenkään. Sanoisinko: peruskauraa, kyllä sitä nyt kahvikupin verran luki mutta ei se mukaansa temmannut. Tiedä sitten mitä nuo ihan kirjateokset... katsotaan, jos viitsisi vielä sen verran itseään joskus sivistää. :)

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 17:16"]

Kertokaahan samalla mikä on teistä sitten hyvä kirja ja lahjakas kirjailija. Lähes kaikki järjestään lyttäävät Pulkkisen kirjailijana mutta ainoa mihin osaatte verrata häntä ovat Regina ja Katja Kallion teokset. kertokaapa samalla mikä on teistä sitä parempaa kirjallisuutta.

Itse pidin erityisesti Totta -romaanista, Rajaa lukiessa odotukset olivat korkealla mutta jäi minun mielestäni kyllä kakkoseksi.

[/quote]

Sofi Oksanen on mielestäni oikeasti lahjakas. Puhdistus on erinomainen teos, vaikkakin jännitysromaanin kaavalla kirjoitettu ja paikoin epäuskottava. Kuitenkin Oksasen henkilöhahmot ovat paljon uskottavampia ja moniulotteisempia kuin Pulkkisen. Mielestäni Kun kyyhkyset katosivat on Sofi Oksasen kirjoista paras.

Jos naiskirjailijoista puhutaan niin vaikka Siri Hustvedt, jonka koko tuotanto on ihan loistavaa.

Markkinoinnilla lienee osuutta asiaan.

en ymmärrä. En ymmärrä myöskään Totta-kirjan kehumista. Kumpikin oli mulle iso pettymys. Luen tosi paljon ja kaikenlaista, joten vertailukohtaa on.

Muistan, että jossain arvostelussa sanottiin Totta:sta, että se on laadukas, koska "henkilöhahmot kasvavat dostojevskilaisiin mittoihin", ts. eivät ole yksiselitteisesti hyviä eivätkä pahoja. Huoh. Aika harvoissa kirjoissa on pelkkiä hyviksiä ja pahiksia..

ei mikään tajuttoman kaunis mutta juuri sellaisen freesin akateemisen nuoren naisen perikuva. Tällä habituksella pääsee naistenlehtiin ja se on iso markkinointietu.

Kieltämättä molemmat kirjat kauheaa sovinnaista ja tekohenkevää kuraa. Nolotti kuulua kirjoittajan kanssa samaan sukupuoleen kun niitä luki. Miksi naiset sortuvat niin helposti nimenomaan sellaiseen henkäilevään tekotaiteellisuuteen kirjoittaessaan?

Luin Rajan kyllä loppuun, mutta myötähäpeää tunsin lukiessani.

oikeasti johtua vain kirjailijan ulkonäöstä? Käännetäänhän Tottaa vaikka mille kielille, varmaan myös Rajaa?



Sinänsä kirjan kirjoittaminen on aina kunnioitettava teko, siinä on ihan hirveä homma. Mutta eri asia sitten on, että mikä on oikeasti hyvää kirjallisuutta ja mikä ei... Itse luen kaikkea, joten hömpälläkin on mielestäni paikkansa, mutta en ymmärrä näiden kirjojen asemaa.



Jos vertaa vaikka hyvin ja viihdyttävästi kirjoittavaan Katja Kallioon (joka on kaunis hänkin), niin missä on ero? Kallion ihmiset ovat moniuloitteisia ja kirjoista huomaa, että ne on tehnyt kirjallisesti sivistynyt ihminen. Eivätkä ne ole pelkkää pinnallista hömppää. Silti häntä pidetään puhtaasti viihdekirjailijana ja Pulkkista Oikeana Taiteilijana ja Suurena Kirjailijana. Miksi?

ole profiloitunut kepeän chicklitin kirjoittajaksi vai olenko ihan väärässä? JOka tapauksessa se on lajityyppi, jota halveksitaan, ei mitään väliä onko se hyvin vai huonosti kirjoitettu.

Sen sijaan tollaisella perhekuvauksilla, joissa on vielä vähän ylemmän porvaris-/akateemisen perheen tilanteen kuvausta, on pitkä perinne. Pulkkinen sujahtaa aiheillaan arvostetumpaan lajiin. Chiklitin kirjoittajaa ei auta edes ulkonäkö. voi se huomioo saada muttei arvostusta.

Kiva etten ole yksin! Minustakin Raja oli todella teinimäistä tekstiä vailla kunnon sisältöä. En edes pysty enää muistamaan juonta kunnolla, sen verran tyhjänpäiväistä se teksti oli. En ymmärtänyt koskaan kirjan hehkutusta. Nyt mulla on Serla-keräilystä saatu Totta kesken:). On se edellistä parempi, mutta silti se on ollut mulla kesken viikkokaupalla. Hyvät kirjat luen yleensä kolmessa illassa...

Totta-kirja kosketti enemmän. Minäkin olen ihmetellyt Raja:n hehkutusta. Olen lukenut niin paljon parempiakin kirjoja, joita ei kuitenkaan ylistetä julkisuudessa.

ole profiloitunut kepeän chicklitin kirjoittajaksi vai olenko ihan väärässä? JOka tapauksessa se on lajityyppi, jota halveksitaan, ei mitään väliä onko se hyvin vai huonosti kirjoitettu.

Sen sijaan tollaisella perhekuvauksilla, joissa on vielä vähän ylemmän porvaris-/akateemisen perheen tilanteen kuvausta, on pitkä perinne. Pulkkinen sujahtaa aiheillaan arvostetumpaan lajiin. Chiklitin kirjoittajaa ei auta edes ulkonäkö. voi se huomioo saada muttei arvostusta.

ihan omasta halustaan. Mietin vaan, että kun oikeasti kummassakin tapauksessa kirjailija on kaunis, koulutettu ja kirjallisesti sivistynyt, kirjojen aihepiiri on sama, henkilöhahmot ovat moniuloitteisia ja kirjoissa käsitellään muutakin kuin kenkien ostamista, mikä on se ero näiden kahden välillä? Kalliohan kirjoittaa myös perhekuvauksia, ja aika porvaris-akateemisia nekin henkilöhahmot ovat (kapellimestari, valokuvaaja, kääntäjä jne. tulee nyt ensimmäisenä mieleen).

Miksi toisen kirjat ovat viihdettä ja toisen taidetta, on se kysymykseni? Jos nyt ei ajatella, että Kallio nimenomaan HALUAISI olla viihdekirjailija, vaan jos kirjoista otetaan tekijän nimet pois, niin mikä on se sisällöllinen ero?

Minä ainakin luen näitä lehtiä mielelläni ja kirjoittaisinkin niihin, jos vain osaisin. Voin vain ihailla niitä ihmisiä, joilla riittää ideoita näihin kertomuksiin. Hurja homma sekllaistenkin tekstien kirjoittamisessa on. Kunnioitettavaa työtä.

kiva, jos joku Pulkkisen kirjoista tykännyt kommentoisi!



Itse en ole lukenut Tottaa, mutta Rajan luin, eikä se musta ollut kummoinen.