Lue keskustelun säännöt.
Miksi Raja-kirjaa pidetään loistavana vaikka se on reginatasoinen tarina?
30.05.2012 |
Ei mitään yllättävää, ei mitään mitä et voisi lukea Reginasta tai Tosi elämästä.
Kommentit (62)
No ei ole kandi. "Gradu puuttuu" tilanne on vallinnut vuosikaudet. Normaalisti sellaista sanottaisiin kesken jääneiksi opinnoiksi.
Tai menettää opinto-oikeutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole minulle koskaan sanonut että onpas loistava kirja se Raja.
no ei se nyt roskaa ole da vinci koodi. puolustaa paikkaansa hyvin.
sillä pidän juonivetoisista tarinoista vaikka ne olisivat kielellisesti kömpelöitä.
"puhui" 7-vuotiaan tytön äänellä. Minulla on itselläni 7-vuotias tyttö ja se koko kuvio vaikutti niin teennäiseltä, hakemalla haetulta ja kaikella lailla nololta. Muista kohdista itselleni ei tullut myötähäpeää, mutta ei kirjasta muuten isompaa muistijälkeä jäänyt.
Miespuolisista kirjailijoista en ole koskaan ymmärtänyt Juha Itkosen mainetta. Anna minun rakastaa enemmän (vai mikä se nimi oli) meinasi jäädä kesken, puolipakolla luin loppuun asti.
Miikka Nousiaisen mainostuskin ärsyttää (lähinnä sen takia, että kivahan se on että vanhat toimittajakaverit puffaavat entistä toimittaa), mutta hänen osaltaan on sentään myönnettävä, että onhan esim. Vadelmavenepakolainen oikeasti ihan sikahyvä kirja.
Tai menettää opinto-oikeutensa.
Kukaan ei ole muuta väittänytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole minulle koskaan sanonut että onpas loistava kirja se Raja.
Esimerkiksi Hesarin arvostelussa Antti Majander:
"Pulkkinen kirjoittaa hämmästyttävän pakottomasti ja näyttää oivaltavan niin eri ikäkausiin kuin sukupuoliinkin kytkeytyvät pelot, toiveet ja käytännöt.
On syytä puhua poikkeuksellisen ansiokkaasta debyytistä, vaikka Raja ei olekaan mitään järin omalakista taideproosaa. Sen vahvuuksia ovat ihmisen näkeminen, ilmaisun tarkkuus ja - rohkenisiko sanoa - sydämen viisaus. Romaanin rakennekin toimii."
No, sanotaan siinä sentään, että kirja ei ole mitään järin omalakista proosaa, mutta aika ylistävin sanankääntein Majander sitä kehuu.
edistävät varmasti myyntiä. Hänestä ei myöskään tule vaikutelmaa, että menestys olisi jotenkin noussut päähän. Eikä hän yritä puhua Viisaita, Teennäisiä löpinöitä naistenlehdissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka Raja ei olekaan mitään järin omalakista taideproosaa
jos se olisi omalakista, se olisi taideproosaa eli taidetta.
viihde tarjoaa sitä mitä lukija odottaa, tietyn kokemuksen, "matkan".
taiteen tehtävä on aivan muussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raja myös, vaikka siitä on pitkä aika kun sen luin.
Totta oli pakko lukea nopeasti loppuun, silti välillä piti jotain lausetta tutkia pidempään.
Muistan sen, miten hienosti siinä oltiin käytetty sanaa ääri.
Tarinakin oli hyvä.
Katja Kallion kirjoista olen lukenut 3 ja puoli, enkä ymmärrä, miksi hänen käyttämäänsä kieltä sanotaan hyväksi. Syntikirja odottaa vielä lukemista, Elokuvamuisti kesken. Kuutamolla kokonaan lukematta.
Sain sen juuri tänään loppuun, aloitin viikonloppuna. Se tarkoittaa tällaisen kädet-täynnä-kotiäidin mittapuulla harvinaisen koukuttavaa kirjaa. :) Sen lisäksi se tarkoittaa sitä että kieli on helppoa ja sujuvaa eikä vaadi ponnisteluja eikä erityistä keskittymistä tai pohtimista. Mutta pidin kyllä, voin suositella muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen lisäksi se tarkoittaa sitä että kieli on helppoa ja sujuvaa eikä vaadi ponnisteluja eikä erityistä keskittymistä tai pohtimista.
Herranen aika, siitähän vois vaikka syntyä UUSIA AJATUKSIA päähän ja maailmankuva laajentua oman navan ulkopuolelle... Sheesh.
Sen lisäksi se tarkoittaa sitä että kieli on helppoa ja sujuvaa eikä vaadi ponnisteluja eikä erityistä keskittymistä tai pohtimista.
Herranen aika, siitähän vois vaikka syntyä UUSIA AJATUKSIA päähän ja maailmankuva laajentua oman navan ulkopuolelle... Sheesh.
Kädet-täynnä-kotiäiti nyt vain ei pysty lukemaan sellaista johon pitäisi keskittyä, koska se keskittyminen ei juuri onnistu. Siksi on hyvä että välillä löytyy kirjoja jotka pääsee loppuunkin asti, kun moni jää kesken ihan vain siksi että lukeminen on niin pätkittäistä ettei tarinaan pääse mukaan.
Ja mun ajatuksista ja maailmankuvasta sä et tiedä kyllä mitään, sori :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen lisäksi se tarkoittaa sitä että kieli on helppoa ja sujuvaa eikä vaadi ponnisteluja eikä erityistä keskittymistä tai pohtimista.
Herranen aika, siitähän vois vaikka syntyä UUSIA AJATUKSIA päähän ja maailmankuva laajentua oman navan ulkopuolelle... Sheesh.Kädet-täynnä-kotiäiti nyt vain ei pysty lukemaan sellaista johon pitäisi keskittyä, koska se keskittyminen ei juuri onnistu. Siksi on hyvä että välillä löytyy kirjoja jotka pääsee loppuunkin asti, kun moni jää kesken ihan vain siksi että lukeminen on niin pätkittäistä ettei tarinaan pääse mukaan.
Ja mun ajatuksista ja maailmankuvasta sä et tiedä kyllä mitään, sori :)
että aivojen käyttö VÄSYTTÄÄ. Päinvastoin, se on loistavaa vastapainoa arjelle. Itse luin sitten vaan sen pätkän kerrallaan lapsen kanssa kotona ollessani. Nautin silti. Mut jokainen tekee omat valintansa.
Minä en puhunut aivojen väsymisestä. Tiedän kyllä että aivoille on hyväksi rasittaa niitä. Mutta satuin nyt vain kuitenkin tykkäämään Tottasta, ja lisäksi sen kieli on niin sujuvaa ja helppolukuista että sain sen luettua muutamassa päivässä. Jos se tekee minusta omaan napaan tuijottajan ja kapeakatseisen, olkoon sitten niin. ;)
Ehkä pitää vain tottua siihen että lukeminen on pätkittäistä, mutta mulla on varmaan liian hyvässä muistissa lapsettoman ajan lukumaratonit. Ne kun sai uppoutua tuntikausiksi johonkin hyvään kirjaan minkään häiritsemättä... Väitän silti että on hyvä että on monenlaisia kirjoja, ja niille kevyemmillekin on tilausta. Kaikelle aikansa.
sujuvaa ja kirja on erittäin nopealukuinen.
Tässä kai onkin juuri se ideana että osalle nuo ominaisuudet ovat positiivisia, osalle negatiivisia.
En ole lukenut Rajaa mutta muistan kuulleeni että joku ulkomaalainen arvostelija oli teilannut kirjan ja Riikka Pulkkinen ei tietenkään ottanut sitä hyvällä. Jostain haastattelusta luin.
Kommenteista voin jo päätellä millaista tekotaidetta luvassa. Henkäilevää taidetta jne, just joo. Opiskelen kirjallisuutta ja hyviä naiskirjailijoita tottakai on myös.
Jossain Riikka Pulkkista koskevassa av-keskustelussa joku huomautti osuvasti, että kaikki Pulkkisen henkilöhahmot ovat kuin kopioita tämän omasta persoonasta. Kaikki hahmot pohtivat asioita filosofisesti, keskustelevat henkevästi ja tekevät herkkiä havaintoja ympäristöstään. Ilmeisesti tämä "lahjakas" teinityttö Mari on Pulkkisen fantasia hänen omasta erityisyydestään: poikkeuksellinen, väärinymmärretty, lahjakas ja ahdistunut nuori, jota voi ymmärtää vain väitöskirjaa tekevä äidinkielenopettaja.
on Totta-romaanissa hyvä, tarinat peilautuvat ja ovat sisäkkäisiä. Juonen puolesta Totta on hämmästyttävän lähellä Rajaa - toinen nainen ja lapsi joka saa suhteen loppumaan. Oikeastaan ihmeellistä että sama kuvio on kehdattu toistaa.
"Gradu puuttuu" tilanne on vallinnut vuosikaudet. Normaalisti sellaista sanottaisiin kesken jääneiksi opinnoiksi.