Miksi Raja-kirjaa pidetään loistavana vaikka se on reginatasoinen tarina?

Itse luen myös paljon, tosin en niitä reginoita, joten en tiedä minkälaisia ne ovat :) Minä luin Rajaa juuri siksi niin intensiivisesti, koska läheiselläni on muistisairaus ja mielestäni tuo kirja kuvasi hyvin niitä tunteitä, joita muistisairaus läheisessä herättää. Totta taas ei minusta ollut lähimainkaan niin hyvä. Ei luokattoman huono, muttei loistavakaan.

ja vaikka Rajan tarina ei ole kovin kummoinen, se on ihan hyvin kirjoitettu. Kyllä Kallion romaanit ovat vielä kevyempiä, en pidä heitä samanveroisina.



Ihmettelen tätä ulkonäkökeskustelua: yliopisto on täynnä kauniita tyttöjä, joten siinä porukassa Riikka on lähinnä keskitasoa. MUTTA: hän on rohkea ja esiintyy mielellään julkisuudessa. Omasta mielestään ilmeisesti myös fiksu, koska muistaa joka käänteessä mainita opiskelleensa filosofiaa. Luulen, että tuo Riikan näkyvyys tulee juuri valmiudesta esiintyä ja siitä, ettei ole susiruma. Miehellä se rumuus ei merkkaa mitään.

Itse luen myös paljon, tosin en niitä reginoita, joten en tiedä minkälaisia ne ovat :) Minä luin Rajaa juuri siksi niin intensiivisesti, koska läheiselläni on muistisairaus ja mielestäni tuo kirja kuvasi hyvin niitä tunteitä, joita muistisairaus läheisessä herättää. Totta taas ei minusta ollut lähimainkaan niin hyvä. Ei luokattoman huono, muttei loistavakaan.

siinä taisi olla hyvää, en kovin hyvin muista kys. kirjaa, luin sen heti ilmestymisen jälkeen. Mutta se muu ei oikein puhutellut.

- sua edellinen

tottaan en ole vielä tutustunut.

ole profiloitunut kepeän chicklitin kirjoittajaksi vai olenko ihan väärässä? JOka tapauksessa se on lajityyppi, jota halveksitaan, ei mitään väliä onko se hyvin vai huonosti kirjoitettu.

Sen sijaan tollaisella perhekuvauksilla, joissa on vielä vähän ylemmän porvaris-/akateemisen perheen tilanteen kuvausta, on pitkä perinne. Pulkkinen sujahtaa aiheillaan arvostetumpaan lajiin. Chiklitin kirjoittajaa ei auta edes ulkonäkö. voi se huomioo saada muttei arvostusta.

ihan omasta halustaan. Mietin vaan, että kun oikeasti kummassakin tapauksessa kirjailija on kaunis, koulutettu ja kirjallisesti sivistynyt, kirjojen aihepiiri on sama, henkilöhahmot ovat moniuloitteisia ja kirjoissa käsitellään muutakin kuin kenkien ostamista, mikä on se ero näiden kahden välillä? Kalliohan kirjoittaa myös perhekuvauksia, ja aika porvaris-akateemisia nekin henkilöhahmot ovat (kapellimestari, valokuvaaja, kääntäjä jne. tulee nyt ensimmäisenä mieleen).

Miksi toisen kirjat ovat viihdettä ja toisen taidetta, on se kysymykseni? Jos nyt ei ajatella, että Kallio nimenomaan HALUAISI olla viihdekirjailija, vaan jos kirjoista otetaan tekijän nimet pois, niin mikä on se sisällöllinen ero?

on just toi, että toinen chiclitiä ja toinen onnistui profiloitumaan kaunokirjallisuudeksi.

Mikä ero on Guessin muovilaukulla ja Seppälän muovilaukulla? Tää on ihan sama juttu. Kallion "virhe"; jos näin voi sanoa, oli että käsittääkseni sen tarinoissa on huumoria, erityisesti sellaista, josta nuoret naiset tykkää. Tuomio: chiclit. Sen sijaan Pulkkinen ährää stroorinsa tekohenkevään huokailuun ja vaikka se olisi täyttä nooutta, niin se kuitenkin soveltuu kaunokirjallisuudeksi. Mutta mitään JÄRKEVÄÄ eroa ei ole. Kirjallisuudessa arvostus menee sen mukaan, mitä lähempänä tuote on miesten tekemää kaunokirjallisuutta. Mitä kauemmaksi siitä mennään (historialliset naistenromaanit, chiclit), sen huonompi arvostus. Viihdepuolella on silmiinpistävää, että nainen saa arvostusta, kun ei teekään sitä chiclit-stooria vaan DEKKARIN. Se on laji joka on myös miehinen, joten arvostusta tulee.

Kieli erottaa yleensä viihdekirjailijan laatukirjailijasta ja vaikka Rajan tarina ei ole kovin kummoinen, se on ihan hyvin kirjoitettu. Kyllä Kallion romaanit ovat vielä kevyempiä, en pidä heitä samanveroisina.

Mutta Kallion kieli ei ole huonompaa. Tai ei ainakaan tämän ammattikirjoittajan mielestä ;) Pulkkisen kieli ei ole erityisen taidokasta. Osa Kallion romaaneista on kevyempiä, mutta eivät kaikki. Myös hänen kolumnejaan lukeneet tietävät, ettei hän ihan pinnallisin kirjailija ole :) Kallio on myös työskenellyt kääntäjänä ja opiskellut useita kieliä, joten hänellä on hyvä kielentaju. Valitsinkin tämän esimerkkiparin juuri siksi, että heidän välillään ero ei ole selvä.

Olis kiva, jos joku Pulkkisen kirjoista tykännyt kommentoisi!

Itse en ole lukenut Tottaa, mutta Rajan luin, eikä se musta ollut kummoinen.

Mitä mun pitäisi kommentoida? Mun mielestä kirjat olivat hyvin kirjoitettuja ja tarina oli mielenkiintoinen. Rajan lukemisesta on tosin jo pidempi aika.

Totta-kirjassa ärsytti ainoastaan se, että 50-luvulla opiskelija tuskin lensi Suomesta Pariisiin poikaystäväänsä katsomaan "aina, kun siihen oli varaa". Tuskin (juuri) kukaan suomalainen tutkija myöskään reissasi konferensseissa 60-luvulla siihen tahtiin kuin kirjassa.

mutta Raja oli kyllä keskenkasvuinen. Jotenkin sellainen, josta kuulsi liikaa läpi kirjoittajan nuori ikä. En ole vanha itsekään, mutta jotenkin tuntui, että kirjailija on liian kokematon kirjoittamaan niistä aiheista.

Se on melko hyvää viihdekirjallisuutta.

Kielellisesti viihdegenreä myös, muistuttaa lähinnä käännöskirjallisuuden lauseita.

mitään tutkintoa hänellä ei ole, vain yo-paperit

mutta Raja oli kyllä keskenkasvuinen. Jotenkin sellainen, josta kuulsi liikaa läpi kirjoittajan nuori ikä. En ole vanha itsekään, mutta jotenkin tuntui, että kirjailija on liian kokematon kirjoittamaan niistä aiheista.

Totta oli minusta hyvä, siis tarinana mielenkiintoinen ja koskettava. Mutta se oli myös suhteellisen pateettinen ja kielikuvat olivat liian suuria ja niitä oli liikaa. Etsisin esimerkkejä, mutta kirja on lainassa. Erityisesti alussa tuntui, että koko teksti on vinoon kirjoitettua. Semmoista korulausetta toisen perään, jossa mitään ei sanota suoraan kuten se on, vaan aina liki runomitassa.

Jokainen lause oli kaunis, olisi voinut vaikka koruksi laittaa kaulaan, mutta siitä tuli ikäänkuin ähky.

Ylipäätään pidin siitä silti.

Pulkkista Oikeana Taiteilijana ja Suurena Kirjailijana. Miksi?

Ehkä hän itse pitää.

vaikeaa sairautta potevaa ihmistä. Veikkaan ettei Pulkkinen ole syöpäsairasta tavannutkaan. Siinä ei pateettisest ja "herkästi" (heh) jäätelöpalleroita sairaalasängynlaidalla nuoleskella.

Pulkkista Oikeana Taiteilijana ja Suurena Kirjailijana. Miksi?

Ehkä hän itse pitää.

kyllä nämä ihan puheavaruudessa leijuskelee kuule. Paljon käännetty on myös. No niin on toisaalta Paasilinnakin.

-ohis

samnalaista shittiä kun Anja Kauranen ja Anna-Leena Härkönen aikoinaan. Ei kolahtanut silloin heidän tuotantonsa, eikä nyt.

Viihdepuolella on silmiinpistävää, että nainen saa arvostusta, kun ei teekään sitä chiclit-stooria vaan DEKKARIN. Se on laji joka on myös miehinen, joten arvostusta tulee.

kiva, että täällä palstailee ajattelevia ihmisiä. juuri noin se menee. markkinoinnin osuus on myös huomattava. pulkkisen tapauksessa hän kuitenkin hoitaa ison osan markkinoinnista itse tarjoamalla itseään kritiikittä joka naistenlehtijuttuun. tavallaan tietty surullinen ristiriita onkin siinä, että hän haluaa olla vakavasti otettava, merkittävä kirjoittaja, mutta kirjoittaa käytännössä viihdettä JA tyrkyttää itseään pintajulkisuuteen.

Paljon käännetty on myös.

-ohis

kirjakustantamoiden toimintaa paljonkaan. Juuri helposti myytävää, ei liian monimutkaista kirjallisuuttahan käännetään eniten. Syykin on varmasti jokaiselle selvä.

onko pulkkinen akateeminen? mitään tutkintoa hänellä ei ole, vain yo-paperit

Kirjailijuuteenhan se ei kuitenkaan vaikuta. Eihän kukaan kysele Sofi Oksasenkaan keskenjääneitä opintoja. Tai Mikko Rimmisen (ei tainnut olla montaa opintoviikkoa miehellä) tai Pirjo Hassisen yms.

on myyty paljon. ja se on ihan kauheaa roskaa.

markkinoinnilla on iso merkitys. vain tietty pienehkö osa erittäin paljon lukevista ihmisistä pystyy sellaiseen itsenäisyyteen, ettei mene mukaan johonkin ajan ilmiöön.



muutama vuosi tai vuosikymmen ja kaikki ihmettelevät, miksi jostain kohistiin aikanaan.

da vinci koodi. puolustaa paikkaansa hyvin.