Lue keskustelun säännöt.
vastasyntynyt - onko mulla oikeus määrätä tässä asiassa?
23.07.2014 |
Saimme pari viikkoa sitten esikoisemme ja kaikkihan nyt tietävät mitä on olla vastasyntyneen kanssa, univelkaa, imetystä, tissit koko ajan esillä ja kipee olo... Molemmat isovanhemmat on tosi innoissaan, mikä on ihanaa, mutta... Molemmat mummot ja miehen isä tykkää käydä auttamassa ja ihailemassa vauvaa, mutta mä en oikeestaan haluis tänne nyt kuin oman äitini. En tunne oloani mukavaks tissit koko ajan esillä anopin ja apen kanssa, sit kastuu paita, kipuja ja kaikkee :( äitini kanssa kaikki tämä on ok, olemme läheiset. Sanoin tästä miehelleni, joka loukkaantui siitä ettei vanhempansa saa viettää täällä yhtä paljon aikaa kuin minun äitini. Toisaalta ymmärrän mut toisaalta...
Kommentit (358)
Virkistävä vaihtoehto olisi se, jos kukaan ei loukkaantuisi mistään vaan ihmiset olisivat luontaisesti ja hienotunteisesti läsnä toistensa elämässä, ja erityisesti silloin kun avun tiedetään olevan tervetullutta. tämä on nyt taas tätä, että äiti sitä ja äiti tätä ja äidillä on oikeus ja äiti tekee kuten äiti haluaa. Vaikka sen voi hormonien piikkiin osin laittaakin niin osa on kyllä ihan silkkaa itsekkyyttä ja halua näpäyttää anoppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:07"]
Mitkä ihmeen mielihalut?
Kun poika perustaa perheen, alkaa palstalla huuto, että "napanuora täytyy katkaista" eli vaimo menee aina äidin edelle, kaikessa. Mutta sama pitäisi olla toisinkinpäin eli naisen tulee ymmärtää, että parisuhteessa heillä on kaksi "tasavahvaa anoppia", joista ei toista enää aseteta etusijalle biologisen sukulaisuuden kanssa.
Jos ei äidille kelpaa avuksi kuin oma äiti, kannattaa miehen nostaa kytkintä viimeistään tässä vaiheessa, koska tuollainen vaimo ei ole irtautunut äitinsä talutusnuorasta vaan kulkee siinä ikuisesti. Liitossa on aina kolme eli mies, nainen ja naisen äiti.
[/quote]
Voi jestas! Voisitko kertoa että miten tuo pitäisi sitten hoitaa? Nimittäin jos äiti tarvitsee kotona apua ja isä ei pääse. Pitäisikö apu ostaa sitten kokonaan ulkopuoliselta tai pyytää vaikka naapurin Jorma jeesaamaan vauvan kanssa ettei vaan kumpaakaan mummoa suosittaisi toisen yli? Tai pitäisikö molemmat mummot pyytää sinne hääräämään? Ja sitten laskea pilkulleen että saavat siellä samanarvoisia hommia ja kumpikin näkee vauvaa yhtä paljon. Ettei vaan toinen tunne itseään sitten syrjäytetyksi kun kelpaa vaan esim. pyykkäämään verisiä housuja kun toinen saa sentään keittää ruokaa äidille.
[/quote]
No eikö tässä voi käyttää normaalijärkeä? Jotain löytynee vaihtoehtojen "Vain äidin oma mutsi saa tulla, muille porttikielto" ja "Kaikki isovanhemmat paikalla koko ajan" välillä. Olennaista ettei jaella mitään porttikieltoja ja päästetään hyvänenaika se anoppikin välillä jeesaamaan. Ei hän sinne tunge besserwisseröimään ihan vaan silkkaa ilkeyttään vaan varmasti haluaa nähdä suvun uutta tulokasta ja olla avuksi. Minua on anoppi ollut auttamassa monia kertoja ja apu on ollut kullanarvoista, äiti ei kertaakaan, mitäs sanotte siitä? Äitini on aina pelännyt "jos jotain sattuu", anoppi taas on ammatiltaan neuvolantäti.
[/quote]
Ihan sinun oma valintasi kuka siellä kotonasi käy sinua auttamassa vai käykö kukaan. Samoin kaikkien muiden äitien kohdala, että heidän ehdoilla mennään. Että se, jos nyt joku äiti ei ihan välittömästi välitä nähdä koko sukua mutta tarvitsee ensimmäisten viikkojen aikana apua ja oma äiti on luontevaa pyytää, niin se tälle uudelle äidille suotakoon. Ei tarvitse anoppien tai muidenkaan vetää hernettä nekkuun siitä ettei pääse jokapäivä ravaamaan siellä vauvan luona.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:47"]
Sinun mielestäsi on siis ihan o.k. ja normaalia että isovanhemmat suuttuvat eliniäkseen siitä että ettei heitä päästetä vierailemaan vauvan ensimmäisina elinviikkoina mielensä mukaan? Eipä siinä sitten mitään. Minusta taas on kohtuutonta kiristää tuollaisella.
Äidille ja lapselle on parasta että he voivat levätä ja äiti päättää itse missä vaiheessa on valmis ottamaan vastaan muitakin vieraita kuin ne ihan kaikkein tutuimmat ja läheisimmät. Itse soisin tuoreelle äidille palautumisaikaa ja muutenkin aikaa olla rauhassa vauvan kanssa. Heidän tarpeensa menevät omien halujeni edelle.
[/quote]
Ja myöhemmin kannattaa muistaa, että muut ottavat saman asenteen tuoreeseen perheeseen eli koska heillä on ollut oikeus omien mielihalujensa tyydyttämiseen, niin muut voivat tehdä samoin. Kiitos ei, en halua ottaa vauvaa yökylään, vaikka olette väsyneitä, Minä katsokaas asetan omat yöuneni teidän unienne edelle.
[/quote]
Miksi ne muut ottaisivat tuollaisen asenteen tuoreeseen perheeseen? :) Jos mulla olisi valtavasti univelkaa, olisin kipeänä tms, niin en ottaisi vauvaa yöksi vaikka olisin saanut olla henk. koht. paikalla kun lapsi syntyy. Jos taas jaksamista riittäisi ja voisin olla nuorelle perheelle avuksi, en näe syytä miksi en auttaisi vaikken olisi lasta hänen ekoina viikkoinaan nähnytkään.
Ei se, ettei lasta pääse katsomaan sillä sekunnilla kun haluaa, ole mikään syrjäänsysääminen tai loukkaus jonka vuoksi pitäisi katkaista välit kokonaan.
[/quote]
Ei välejä kokonaan katkaista, mutta ei ryhdytä hyppimään nuoren perheen vaatimusten mukaan. Jos ei apu kelpaa silloin, kun sille on tarvetta ja sitä tarjotaan, niin ei pidä kuvitella, että apua tarjotaan uudestaan. Enkä minä ainakaan veisi vauvaa pois univelkaisen äitinsä luota: kyllä se hormonimyrsky pitää huolen, että äiti jaksaa, vaikka toisin luulee.
[/quote]
Eli ihan vaan periaatteen vuoksi et auttaisi vaikka apua tarvittaisiin ja pyydettäisiin joskus myöhemmin? Selvä.
Tuota vauvan viemistä pois en ihan ymmärtänyt. Kuka tässä on ollut viemässä vauvaa pois äitinsä luota?
Vaikka ihminen pystyy pakon edessä uskomattomiin suorituksiin, miksei toista ihmistä voisi auttaa jos hän sitä tarvitsee ja pyytää? Vastasyntyneen / pienen lapsen äitiäkin. Vai pitääkö katsoa vierestä silloinkin kun toinen taistelee jaksamisen äärirajoilla? Että kyllä se siitä selviää kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:20"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:51"]Ketjun perusteella appivanhempien tärkein tehtävä on hyppiä polkkaa miniän tahdon mukaan. Vauvaa ei pääse kotiin katsomaan väärän bakteerikannan takia, mutta kun paikalle kutsutaan, on syytä mennä juosten, koska muuten loukkaannutaan.
Luojalle kiitos minulla oli hyvät välit anoppiin. Hän sai tulla alusta alkaen lasta hoitamaan vaikka samaan aikaan äitini kanssa. Minä sain rauhassa nukkua päiväunia kun tiesin, että kaksi aikanaan lapsensa ihan täyspäisiksi kasvattanutta piti huolta meidän pienestä.
Minusta on turha huutaa jonkun "koko kylä kasvattaa" tai yhteisöllisyyden perään, jos itse ei lapsensa kanssa alusta asti siihen kykene. Jos ei halua kotiin kuin äitinsä, on se OK, mutta ei pidä kuvitella, että siten luo appivanhempiin parhaat mahdolliset välit.
[/quote]
Voi hyvänen aika! Nyt puhutaan ensimmäisistä viikoista vaikean synnytyksen jälkeen!!! Aivan käsittämättömiä asenteita ihmisillä, naisilla vielä. Meillä ainakin jopa neuvolassa korostettiin sitä, että ensimmäiset viikot äiti on niin herkillä, että todellakin mennään hänen ja vauvan tarpeiden mukaan. Minulla mielialan heittelyä oli vain muutama päivä ja kipujakaan ei ollut paljoa, mutta voin silti uskoa, että toisilla on paljon vaikeampaa.
[/quote]
Niin? Äidillä on oikeus loukkantua, kun isovanhemmat haluavat tulla katsomaan lapsenlasta ja äidillä on oikeus loukkaantua, kun isovanhemmat ei halua myöhemmin tulla katsomaan lapsenlasta. Miksi tässä kuviossa koko ajan mennään yhden ainoan ihmisen eli äidin mielihalujen mukaan tajuamatta lainkaan, että niillä isovanhemmillakin on tunteet ja niitä loukkaa se, että toinen isoäiti saa olla vauvan kanssa, toinen ei.
Minusta isovanhemmille voi sanoa, että ei jaksa nyt vieraita, mutta silloin pitää hyväksyä se, että isovanhemmilla on myöhemmin oikeus sanoa, että ei jaksa yökyläilyjä. Turha parkua, että isovanhemmat ei välitä, jos alusta alkaen tekee selväksi, että vain äidin äiti kelpaa.
[/quote]
No onkohan sen äidin ja vauvan tarpeet nyt ehkä pikkuisen olennaisemmat kuin isovanhempien??? Siis kun todellakin puhutaan noista ihan enaimmäisistä viikoista jolloin äiti ja vauva toipuvat synnytyksestä!
[/quote]
Kyllä ne vauvan tarpeet menee isovanhempien edelle vielä pitkään. Ei 3 kk ikäinen vauva kuuku yökylää, joten kun sitä ehdotetaan, kannattaa isovanhempien ottaa esille ne tärketä vauvan tarpeet kuten rintaruokinta ja läheisyys äidin kanssa, vaikka tämä olisi kutsuttu kaverin häihin. Vai eikö vauvan tarpeet enää silloin menekään kaiken muun edelle?
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:47"]
Sinun mielestäsi on siis ihan o.k. ja normaalia että isovanhemmat suuttuvat eliniäkseen siitä että ettei heitä päästetä vierailemaan vauvan ensimmäisina elinviikkoina mielensä mukaan? Eipä siinä sitten mitään. Minusta taas on kohtuutonta kiristää tuollaisella.
Äidille ja lapselle on parasta että he voivat levätä ja äiti päättää itse missä vaiheessa on valmis ottamaan vastaan muitakin vieraita kuin ne ihan kaikkein tutuimmat ja läheisimmät. Itse soisin tuoreelle äidille palautumisaikaa ja muutenkin aikaa olla rauhassa vauvan kanssa. Heidän tarpeensa menevät omien halujeni edelle.
[/quote]
Ja myöhemmin kannattaa muistaa, että muut ottavat saman asenteen tuoreeseen perheeseen eli koska heillä on ollut oikeus omien mielihalujensa tyydyttämiseen, niin muut voivat tehdä samoin. Kiitos ei, en halua ottaa vauvaa yökylään, vaikka olette väsyneitä, Minä katsokaas asetan omat yöuneni teidän unienne edelle.
[/quote]
Miksi ne muut ottaisivat tuollaisen asenteen tuoreeseen perheeseen? :) Jos mulla olisi valtavasti univelkaa, olisin kipeänä tms, niin en ottaisi vauvaa yöksi vaikka olisin saanut olla henk. koht. paikalla kun lapsi syntyy. Jos taas jaksamista riittäisi ja voisin olla nuorelle perheelle avuksi, en näe syytä miksi en auttaisi vaikken olisi lasta hänen ekoina viikkoinaan nähnytkään.
Ei se, ettei lasta pääse katsomaan sillä sekunnilla kun haluaa, ole mikään syrjäänsysääminen tai loukkaus jonka vuoksi pitäisi katkaista välit kokonaan.
[/quote]
Ei välejä kokonaan katkaista, mutta ei ryhdytä hyppimään nuoren perheen vaatimusten mukaan. Jos ei apu kelpaa silloin, kun sille on tarvetta ja sitä tarjotaan, niin ei pidä kuvitella, että apua tarjotaan uudestaan. Enkä minä ainakaan veisi vauvaa pois univelkaisen äitinsä luota: kyllä se hormonimyrsky pitää huolen, että äiti jaksaa, vaikka toisin luulee.
[/quote]
Eli ihan vaan periaatteen vuoksi et auttaisi vaikka apua tarvittaisiin ja pyydettäisiin joskus myöhemmin? Selvä.
Tuota vauvan viemistä pois en ihan ymmärtänyt. Kuka tässä on ollut viemässä vauvaa pois äitinsä luota?
Vaikka ihminen pystyy pakon edessä uskomattomiin suorituksiin, miksei toista ihmistä voisi auttaa jos hän sitä tarvitsee ja pyytää? Vastasyntyneen / pienen lapsen äitiäkin. Vai pitääkö katsoa vierestä silloinkin kun toinen taistelee jaksamisen äärirajoilla? Että kyllä se siitä selviää kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni.
[/quote]
Totta kai se selviää, sillähän on oma äitinsä siellä! Ja kun vauva on 6 vko tai 3 kk ikäinen ja se halutaan yökylään, niin ilman muuta appivanhemmat muistavat, että vauvan paikka on äidin luona ja vauvan tarpeet menevät parisuhteen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:07"]
Mitkä ihmeen mielihalut?
Kun poika perustaa perheen, alkaa palstalla huuto, että "napanuora täytyy katkaista" eli vaimo menee aina äidin edelle, kaikessa. Mutta sama pitäisi olla toisinkinpäin eli naisen tulee ymmärtää, että parisuhteessa heillä on kaksi "tasavahvaa anoppia", joista ei toista enää aseteta etusijalle biologisen sukulaisuuden kanssa.
Jos ei äidille kelpaa avuksi kuin oma äiti, kannattaa miehen nostaa kytkintä viimeistään tässä vaiheessa, koska tuollainen vaimo ei ole irtautunut äitinsä talutusnuorasta vaan kulkee siinä ikuisesti. Liitossa on aina kolme eli mies, nainen ja naisen äiti.
[/quote]
Voi jestas! Voisitko kertoa että miten tuo pitäisi sitten hoitaa? Nimittäin jos äiti tarvitsee kotona apua ja isä ei pääse. Pitäisikö apu ostaa sitten kokonaan ulkopuoliselta tai pyytää vaikka naapurin Jorma jeesaamaan vauvan kanssa ettei vaan kumpaakaan mummoa suosittaisi toisen yli? Tai pitäisikö molemmat mummot pyytää sinne hääräämään? Ja sitten laskea pilkulleen että saavat siellä samanarvoisia hommia ja kumpikin näkee vauvaa yhtä paljon. Ettei vaan toinen tunne itseään sitten syrjäytetyksi kun kelpaa vaan esim. pyykkäämään verisiä housuja kun toinen saa sentään keittää ruokaa äidille.
[/quote]
No eikö tässä voi käyttää normaalijärkeä? Jotain löytynee vaihtoehtojen "Vain äidin oma mutsi saa tulla, muille porttikielto" ja "Kaikki isovanhemmat paikalla koko ajan" välillä. Olennaista ettei jaella mitään porttikieltoja ja päästetään hyvänenaika se anoppikin välillä jeesaamaan. Ei hän sinne tunge besserwisseröimään ihan vaan silkkaa ilkeyttään vaan varmasti haluaa nähdä suvun uutta tulokasta ja olla avuksi. Minua on anoppi ollut auttamassa monia kertoja ja apu on ollut kullanarvoista, äiti ei kertaakaan, mitäs sanotte siitä? Äitini on aina pelännyt "jos jotain sattuu", anoppi taas on ammatiltaan neuvolantäti.
[/quote]
Ihan sinun oma valintasi kuka siellä kotonasi käy sinua auttamassa vai käykö kukaan. Samoin kaikkien muiden äitien kohdala, että heidän ehdoilla mennään. Että se, jos nyt joku äiti ei ihan välittömästi välitä nähdä koko sukua mutta tarvitsee ensimmäisten viikkojen aikana apua ja oma äiti on luontevaa pyytää, niin se tälle uudelle äidille suotakoon. Ei tarvitse anoppien tai muidenkaan vetää hernettä nekkuun siitä ettei pääse jokapäivä ravaamaan siellä vauvan luona.
[/quote]
Eikä äidin kannata vetää hernettä nekkuun, jos kukaan ei halua vauvaa yökylään! Kun jälkitarkastus on ohi ja mieli tekee taas olla nainen eikä äiti, niin lähipiirin tehtävänä on muistuttaa, että vauvan tarpeet menevät äidin tarpeiden edelle.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:20"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:51"]Ketjun perusteella appivanhempien tärkein tehtävä on hyppiä polkkaa miniän tahdon mukaan. Vauvaa ei pääse kotiin katsomaan väärän bakteerikannan takia, mutta kun paikalle kutsutaan, on syytä mennä juosten, koska muuten loukkaannutaan.
Luojalle kiitos minulla oli hyvät välit anoppiin. Hän sai tulla alusta alkaen lasta hoitamaan vaikka samaan aikaan äitini kanssa. Minä sain rauhassa nukkua päiväunia kun tiesin, että kaksi aikanaan lapsensa ihan täyspäisiksi kasvattanutta piti huolta meidän pienestä.
Minusta on turha huutaa jonkun "koko kylä kasvattaa" tai yhteisöllisyyden perään, jos itse ei lapsensa kanssa alusta asti siihen kykene. Jos ei halua kotiin kuin äitinsä, on se OK, mutta ei pidä kuvitella, että siten luo appivanhempiin parhaat mahdolliset välit.
[/quote]
Voi hyvänen aika! Nyt puhutaan ensimmäisistä viikoista vaikean synnytyksen jälkeen!!! Aivan käsittämättömiä asenteita ihmisillä, naisilla vielä. Meillä ainakin jopa neuvolassa korostettiin sitä, että ensimmäiset viikot äiti on niin herkillä, että todellakin mennään hänen ja vauvan tarpeiden mukaan. Minulla mielialan heittelyä oli vain muutama päivä ja kipujakaan ei ollut paljoa, mutta voin silti uskoa, että toisilla on paljon vaikeampaa.
[/quote]
Niin? Äidillä on oikeus loukkantua, kun isovanhemmat haluavat tulla katsomaan lapsenlasta ja äidillä on oikeus loukkaantua, kun isovanhemmat ei halua myöhemmin tulla katsomaan lapsenlasta. Miksi tässä kuviossa koko ajan mennään yhden ainoan ihmisen eli äidin mielihalujen mukaan tajuamatta lainkaan, että niillä isovanhemmillakin on tunteet ja niitä loukkaa se, että toinen isoäiti saa olla vauvan kanssa, toinen ei.
Minusta isovanhemmille voi sanoa, että ei jaksa nyt vieraita, mutta silloin pitää hyväksyä se, että isovanhemmilla on myöhemmin oikeus sanoa, että ei jaksa yökyläilyjä. Turha parkua, että isovanhemmat ei välitä, jos alusta alkaen tekee selväksi, että vain äidin äiti kelpaa.
[/quote]
No onkohan sen äidin ja vauvan tarpeet nyt ehkä pikkuisen olennaisemmat kuin isovanhempien??? Siis kun todellakin puhutaan noista ihan enaimmäisistä viikoista jolloin äiti ja vauva toipuvat synnytyksestä!
[/quote]
Kyllä ne vauvan tarpeet menee isovanhempien edelle vielä pitkään. Ei 3 kk ikäinen vauva kuuku yökylää, joten kun sitä ehdotetaan, kannattaa isovanhempien ottaa esille ne tärketä vauvan tarpeet kuten rintaruokinta ja läheisyys äidin kanssa, vaikka tämä olisi kutsuttu kaverin häihin. Vai eikö vauvan tarpeet enää silloin menekään kaiken muun edelle?
[/quote]
Vain joku erittäin pikkusieluinen marttyyri voi ajatella noin. Jo 3 kk vauva on ihan eri tavalla riippuvainen äidistä kuin esim. 3 päivää vanha vauva. Heh, sinulla taitaa olla napanuora vieläkin omissa (aikuisissa?) lapsissasi kiinni jos et todellakaan ymmärrä sitä että lapsen kasvaessa myös tämän elinpiiri kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:47"]
Sinun mielestäsi on siis ihan o.k. ja normaalia että isovanhemmat suuttuvat eliniäkseen siitä että ettei heitä päästetä vierailemaan vauvan ensimmäisina elinviikkoina mielensä mukaan? Eipä siinä sitten mitään. Minusta taas on kohtuutonta kiristää tuollaisella.
Äidille ja lapselle on parasta että he voivat levätä ja äiti päättää itse missä vaiheessa on valmis ottamaan vastaan muitakin vieraita kuin ne ihan kaikkein tutuimmat ja läheisimmät. Itse soisin tuoreelle äidille palautumisaikaa ja muutenkin aikaa olla rauhassa vauvan kanssa. Heidän tarpeensa menevät omien halujeni edelle.
[/quote]
Ja myöhemmin kannattaa muistaa, että muut ottavat saman asenteen tuoreeseen perheeseen eli koska heillä on ollut oikeus omien mielihalujensa tyydyttämiseen, niin muut voivat tehdä samoin. Kiitos ei, en halua ottaa vauvaa yökylään, vaikka olette väsyneitä, Minä katsokaas asetan omat yöuneni teidän unienne edelle.
[/quote]
Miksi ne muut ottaisivat tuollaisen asenteen tuoreeseen perheeseen? :) Jos mulla olisi valtavasti univelkaa, olisin kipeänä tms, niin en ottaisi vauvaa yöksi vaikka olisin saanut olla henk. koht. paikalla kun lapsi syntyy. Jos taas jaksamista riittäisi ja voisin olla nuorelle perheelle avuksi, en näe syytä miksi en auttaisi vaikken olisi lasta hänen ekoina viikkoinaan nähnytkään.
Ei se, ettei lasta pääse katsomaan sillä sekunnilla kun haluaa, ole mikään syrjäänsysääminen tai loukkaus jonka vuoksi pitäisi katkaista välit kokonaan.
[/quote]
Ei välejä kokonaan katkaista, mutta ei ryhdytä hyppimään nuoren perheen vaatimusten mukaan. Jos ei apu kelpaa silloin, kun sille on tarvetta ja sitä tarjotaan, niin ei pidä kuvitella, että apua tarjotaan uudestaan. Enkä minä ainakaan veisi vauvaa pois univelkaisen äitinsä luota: kyllä se hormonimyrsky pitää huolen, että äiti jaksaa, vaikka toisin luulee.
[/quote]
Eli ihan vaan periaatteen vuoksi et auttaisi vaikka apua tarvittaisiin ja pyydettäisiin joskus myöhemmin? Selvä.
Tuota vauvan viemistä pois en ihan ymmärtänyt. Kuka tässä on ollut viemässä vauvaa pois äitinsä luota?
Vaikka ihminen pystyy pakon edessä uskomattomiin suorituksiin, miksei toista ihmistä voisi auttaa jos hän sitä tarvitsee ja pyytää? Vastasyntyneen / pienen lapsen äitiäkin. Vai pitääkö katsoa vierestä silloinkin kun toinen taistelee jaksamisen äärirajoilla? Että kyllä se siitä selviää kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni.
[/quote]
Totta kai se selviää, sillähän on oma äitinsä siellä! Ja kun vauva on 6 vko tai 3 kk ikäinen ja se halutaan yökylään, niin ilman muuta appivanhemmat muistavat, että vauvan paikka on äidin luona ja vauvan tarpeet menevät parisuhteen edelle.
[/quote]
Mulla taitaa nyt hyppiä rivit silmissä mutta kuka, missä ja miksi haluaa viedä vastasyntyneen vauvan pois äitinsä luota?
Sulla on nyt ilmeisesti mielessä jotain sellaista että anoppi ei ota lasta yökylään jos ei saa kyläillä tahtonsa mukaan lapsivuodeaikana?
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:37"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:07"]
Mitkä ihmeen mielihalut?
Kun poika perustaa perheen, alkaa palstalla huuto, että "napanuora täytyy katkaista" eli vaimo menee aina äidin edelle, kaikessa. Mutta sama pitäisi olla toisinkinpäin eli naisen tulee ymmärtää, että parisuhteessa heillä on kaksi "tasavahvaa anoppia", joista ei toista enää aseteta etusijalle biologisen sukulaisuuden kanssa.
Jos ei äidille kelpaa avuksi kuin oma äiti, kannattaa miehen nostaa kytkintä viimeistään tässä vaiheessa, koska tuollainen vaimo ei ole irtautunut äitinsä talutusnuorasta vaan kulkee siinä ikuisesti. Liitossa on aina kolme eli mies, nainen ja naisen äiti.
[/quote]
Voi jestas! Voisitko kertoa että miten tuo pitäisi sitten hoitaa? Nimittäin jos äiti tarvitsee kotona apua ja isä ei pääse. Pitäisikö apu ostaa sitten kokonaan ulkopuoliselta tai pyytää vaikka naapurin Jorma jeesaamaan vauvan kanssa ettei vaan kumpaakaan mummoa suosittaisi toisen yli? Tai pitäisikö molemmat mummot pyytää sinne hääräämään? Ja sitten laskea pilkulleen että saavat siellä samanarvoisia hommia ja kumpikin näkee vauvaa yhtä paljon. Ettei vaan toinen tunne itseään sitten syrjäytetyksi kun kelpaa vaan esim. pyykkäämään verisiä housuja kun toinen saa sentään keittää ruokaa äidille.
[/quote]
No eikö tässä voi käyttää normaalijärkeä? Jotain löytynee vaihtoehtojen "Vain äidin oma mutsi saa tulla, muille porttikielto" ja "Kaikki isovanhemmat paikalla koko ajan" välillä. Olennaista ettei jaella mitään porttikieltoja ja päästetään hyvänenaika se anoppikin välillä jeesaamaan. Ei hän sinne tunge besserwisseröimään ihan vaan silkkaa ilkeyttään vaan varmasti haluaa nähdä suvun uutta tulokasta ja olla avuksi. Minua on anoppi ollut auttamassa monia kertoja ja apu on ollut kullanarvoista, äiti ei kertaakaan, mitäs sanotte siitä? Äitini on aina pelännyt "jos jotain sattuu", anoppi taas on ammatiltaan neuvolantäti.
[/quote]
Ihan sinun oma valintasi kuka siellä kotonasi käy sinua auttamassa vai käykö kukaan. Samoin kaikkien muiden äitien kohdala, että heidän ehdoilla mennään. Että se, jos nyt joku äiti ei ihan välittömästi välitä nähdä koko sukua mutta tarvitsee ensimmäisten viikkojen aikana apua ja oma äiti on luontevaa pyytää, niin se tälle uudelle äidille suotakoon. Ei tarvitse anoppien tai muidenkaan vetää hernettä nekkuun siitä ettei pääse jokapäivä ravaamaan siellä vauvan luona.
[/quote]
Eikä äidin kannata vetää hernettä nekkuun, jos kukaan ei halua vauvaa yökylään! Kun jälkitarkastus on ohi ja mieli tekee taas olla nainen eikä äiti, niin lähipiirin tehtävänä on muistuttaa, että vauvan tarpeet menevät äidin tarpeiden edelle.
[/quote]
Se on ihan ok, jos isovanhemmille ei yökyläily käy. Mutta tuollaista kostoasennetta isovanhemmilta "kun ei kerran ensimmäisistä päivistä aati saatu olla läsnä niin eipä välitetä jatkossakaan" en ymmärrä. Siitähän täällä on vouhotettu, että jos äiti päästää oman äitinsä auttamaan mutta ei anoppia niin ihan turha kuvitella saavansa jatkossakaan apua tai perintöä pojan lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi tyttö ja hänen kotiinsa on helppo mennä auttamaan. Miniän koti on aina miniän koti ja vauva miniän vauva. Ei tulisi mieleenkään mennä sinne auttamaan. Kyllä miniän kodissa käydään kohteliaasti kylässä ja juodaan kahvit ja lähdetään pois. Poika käy sitten kotona rupattelemassa omia kuulumisiaan.
Joten ei olisi mitään hinkua tunkea ap.n tapauksessa katsomaan miniän lasta.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:37"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:07"]
Mitkä ihmeen mielihalut?
Kun poika perustaa perheen, alkaa palstalla huuto, että "napanuora täytyy katkaista" eli vaimo menee aina äidin edelle, kaikessa. Mutta sama pitäisi olla toisinkinpäin eli naisen tulee ymmärtää, että parisuhteessa heillä on kaksi "tasavahvaa anoppia", joista ei toista enää aseteta etusijalle biologisen sukulaisuuden kanssa.
Jos ei äidille kelpaa avuksi kuin oma äiti, kannattaa miehen nostaa kytkintä viimeistään tässä vaiheessa, koska tuollainen vaimo ei ole irtautunut äitinsä talutusnuorasta vaan kulkee siinä ikuisesti. Liitossa on aina kolme eli mies, nainen ja naisen äiti.
[/quote]
Voi jestas! Voisitko kertoa että miten tuo pitäisi sitten hoitaa? Nimittäin jos äiti tarvitsee kotona apua ja isä ei pääse. Pitäisikö apu ostaa sitten kokonaan ulkopuoliselta tai pyytää vaikka naapurin Jorma jeesaamaan vauvan kanssa ettei vaan kumpaakaan mummoa suosittaisi toisen yli? Tai pitäisikö molemmat mummot pyytää sinne hääräämään? Ja sitten laskea pilkulleen että saavat siellä samanarvoisia hommia ja kumpikin näkee vauvaa yhtä paljon. Ettei vaan toinen tunne itseään sitten syrjäytetyksi kun kelpaa vaan esim. pyykkäämään verisiä housuja kun toinen saa sentään keittää ruokaa äidille.
[/quote]
No eikö tässä voi käyttää normaalijärkeä? Jotain löytynee vaihtoehtojen "Vain äidin oma mutsi saa tulla, muille porttikielto" ja "Kaikki isovanhemmat paikalla koko ajan" välillä. Olennaista ettei jaella mitään porttikieltoja ja päästetään hyvänenaika se anoppikin välillä jeesaamaan. Ei hän sinne tunge besserwisseröimään ihan vaan silkkaa ilkeyttään vaan varmasti haluaa nähdä suvun uutta tulokasta ja olla avuksi. Minua on anoppi ollut auttamassa monia kertoja ja apu on ollut kullanarvoista, äiti ei kertaakaan, mitäs sanotte siitä? Äitini on aina pelännyt "jos jotain sattuu", anoppi taas on ammatiltaan neuvolantäti.
[/quote]
Ihan sinun oma valintasi kuka siellä kotonasi käy sinua auttamassa vai käykö kukaan. Samoin kaikkien muiden äitien kohdala, että heidän ehdoilla mennään. Että se, jos nyt joku äiti ei ihan välittömästi välitä nähdä koko sukua mutta tarvitsee ensimmäisten viikkojen aikana apua ja oma äiti on luontevaa pyytää, niin se tälle uudelle äidille suotakoon. Ei tarvitse anoppien tai muidenkaan vetää hernettä nekkuun siitä ettei pääse jokapäivä ravaamaan siellä vauvan luona.
[/quote]
Eikä äidin kannata vetää hernettä nekkuun, jos kukaan ei halua vauvaa yökylään! Kun jälkitarkastus on ohi ja mieli tekee taas olla nainen eikä äiti, niin lähipiirin tehtävänä on muistuttaa, että vauvan tarpeet menevät äidin tarpeiden edelle.
[/quote]
Se on ihan ok, jos isovanhemmille ei yökyläily käy. Mutta tuollaista kostoasennetta isovanhemmilta "kun ei kerran ensimmäisistä päivistä aati saatu olla läsnä niin eipä välitetä jatkossakaan" en ymmärrä. Siitähän täällä on vouhotettu, että jos äiti päästää oman äitinsä auttamaan mutta ei anoppia niin ihan turha kuvitella saavansa jatkossakaan apua tai perintöä pojan lapselle.
[/quote]
Minusta se on ihann luonnollista! Onhan täällä mammoja, jotka ilmoittaa, että jos ei sovi ottaa vauvaa yökylään kun hän sanoo, niin anoppi ei näe lasta koskaan. Kuka siinä kostaa ja kenelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:37"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:07"]
Mitkä ihmeen mielihalut?
Kun poika perustaa perheen, alkaa palstalla huuto, että "napanuora täytyy katkaista" eli vaimo menee aina äidin edelle, kaikessa. Mutta sama pitäisi olla toisinkinpäin eli naisen tulee ymmärtää, että parisuhteessa heillä on kaksi "tasavahvaa anoppia", joista ei toista enää aseteta etusijalle biologisen sukulaisuuden kanssa.
Jos ei äidille kelpaa avuksi kuin oma äiti, kannattaa miehen nostaa kytkintä viimeistään tässä vaiheessa, koska tuollainen vaimo ei ole irtautunut äitinsä talutusnuorasta vaan kulkee siinä ikuisesti. Liitossa on aina kolme eli mies, nainen ja naisen äiti.
[/quote]
Voi jestas! Voisitko kertoa että miten tuo pitäisi sitten hoitaa? Nimittäin jos äiti tarvitsee kotona apua ja isä ei pääse. Pitäisikö apu ostaa sitten kokonaan ulkopuoliselta tai pyytää vaikka naapurin Jorma jeesaamaan vauvan kanssa ettei vaan kumpaakaan mummoa suosittaisi toisen yli? Tai pitäisikö molemmat mummot pyytää sinne hääräämään? Ja sitten laskea pilkulleen että saavat siellä samanarvoisia hommia ja kumpikin näkee vauvaa yhtä paljon. Ettei vaan toinen tunne itseään sitten syrjäytetyksi kun kelpaa vaan esim. pyykkäämään verisiä housuja kun toinen saa sentään keittää ruokaa äidille.
[/quote]
No eikö tässä voi käyttää normaalijärkeä? Jotain löytynee vaihtoehtojen "Vain äidin oma mutsi saa tulla, muille porttikielto" ja "Kaikki isovanhemmat paikalla koko ajan" välillä. Olennaista ettei jaella mitään porttikieltoja ja päästetään hyvänenaika se anoppikin välillä jeesaamaan. Ei hän sinne tunge besserwisseröimään ihan vaan silkkaa ilkeyttään vaan varmasti haluaa nähdä suvun uutta tulokasta ja olla avuksi. Minua on anoppi ollut auttamassa monia kertoja ja apu on ollut kullanarvoista, äiti ei kertaakaan, mitäs sanotte siitä? Äitini on aina pelännyt "jos jotain sattuu", anoppi taas on ammatiltaan neuvolantäti.
[/quote]
Ihan sinun oma valintasi kuka siellä kotonasi käy sinua auttamassa vai käykö kukaan. Samoin kaikkien muiden äitien kohdala, että heidän ehdoilla mennään. Että se, jos nyt joku äiti ei ihan välittömästi välitä nähdä koko sukua mutta tarvitsee ensimmäisten viikkojen aikana apua ja oma äiti on luontevaa pyytää, niin se tälle uudelle äidille suotakoon. Ei tarvitse anoppien tai muidenkaan vetää hernettä nekkuun siitä ettei pääse jokapäivä ravaamaan siellä vauvan luona.
[/quote]
Eikä äidin kannata vetää hernettä nekkuun, jos kukaan ei halua vauvaa yökylään! Kun jälkitarkastus on ohi ja mieli tekee taas olla nainen eikä äiti, niin lähipiirin tehtävänä on muistuttaa, että vauvan tarpeet menevät äidin tarpeiden edelle.
[/quote]
Se on ihan ok, jos isovanhemmille ei yökyläily käy. Mutta tuollaista kostoasennetta isovanhemmilta "kun ei kerran ensimmäisistä päivistä aati saatu olla läsnä niin eipä välitetä jatkossakaan" en ymmärrä. Siitähän täällä on vouhotettu, että jos äiti päästää oman äitinsä auttamaan mutta ei anoppia niin ihan turha kuvitella saavansa jatkossakaan apua tai perintöä pojan lapselle.
[/quote]
No kuka oikeasti haluaa olla B-luokan mummo? Siis se, joka kutsutaan apuun vasta silloin, jos A-luokan mummolle ei sovi? Jos mun apuni ei kelpaa silloin, kun lapsi on pieni, niin ei tarvitse kelvata myöhemminkään. Hoitakoon A-luokan mummo hommansa.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:20"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:51"]Ketjun perusteella appivanhempien tärkein tehtävä on hyppiä polkkaa miniän tahdon mukaan. Vauvaa ei pääse kotiin katsomaan väärän bakteerikannan takia, mutta kun paikalle kutsutaan, on syytä mennä juosten, koska muuten loukkaannutaan.
Luojalle kiitos minulla oli hyvät välit anoppiin. Hän sai tulla alusta alkaen lasta hoitamaan vaikka samaan aikaan äitini kanssa. Minä sain rauhassa nukkua päiväunia kun tiesin, että kaksi aikanaan lapsensa ihan täyspäisiksi kasvattanutta piti huolta meidän pienestä.
Minusta on turha huutaa jonkun "koko kylä kasvattaa" tai yhteisöllisyyden perään, jos itse ei lapsensa kanssa alusta asti siihen kykene. Jos ei halua kotiin kuin äitinsä, on se OK, mutta ei pidä kuvitella, että siten luo appivanhempiin parhaat mahdolliset välit.
[/quote]
Voi hyvänen aika! Nyt puhutaan ensimmäisistä viikoista vaikean synnytyksen jälkeen!!! Aivan käsittämättömiä asenteita ihmisillä, naisilla vielä. Meillä ainakin jopa neuvolassa korostettiin sitä, että ensimmäiset viikot äiti on niin herkillä, että todellakin mennään hänen ja vauvan tarpeiden mukaan. Minulla mielialan heittelyä oli vain muutama päivä ja kipujakaan ei ollut paljoa, mutta voin silti uskoa, että toisilla on paljon vaikeampaa.
[/quote]
Niin? Äidillä on oikeus loukkantua, kun isovanhemmat haluavat tulla katsomaan lapsenlasta ja äidillä on oikeus loukkaantua, kun isovanhemmat ei halua myöhemmin tulla katsomaan lapsenlasta. Miksi tässä kuviossa koko ajan mennään yhden ainoan ihmisen eli äidin mielihalujen mukaan tajuamatta lainkaan, että niillä isovanhemmillakin on tunteet ja niitä loukkaa se, että toinen isoäiti saa olla vauvan kanssa, toinen ei.
Minusta isovanhemmille voi sanoa, että ei jaksa nyt vieraita, mutta silloin pitää hyväksyä se, että isovanhemmilla on myöhemmin oikeus sanoa, että ei jaksa yökyläilyjä. Turha parkua, että isovanhemmat ei välitä, jos alusta alkaen tekee selväksi, että vain äidin äiti kelpaa.
[/quote]
No onkohan sen äidin ja vauvan tarpeet nyt ehkä pikkuisen olennaisemmat kuin isovanhempien??? Siis kun todellakin puhutaan noista ihan enaimmäisistä viikoista jolloin äiti ja vauva toipuvat synnytyksestä!
[/quote]
Kyllä ne vauvan tarpeet menee isovanhempien edelle vielä pitkään. Ei 3 kk ikäinen vauva kuuku yökylää, joten kun sitä ehdotetaan, kannattaa isovanhempien ottaa esille ne tärketä vauvan tarpeet kuten rintaruokinta ja läheisyys äidin kanssa, vaikka tämä olisi kutsuttu kaverin häihin. Vai eikö vauvan tarpeet enää silloin menekään kaiken muun edelle?
[/quote]
Vain joku erittäin pikkusieluinen marttyyri voi ajatella noin. Jo 3 kk vauva on ihan eri tavalla riippuvainen äidistä kuin esim. 3 päivää vanha vauva. Heh, sinulla taitaa olla napanuora vieläkin omissa (aikuisissa?) lapsissasi kiinni jos et todellakaan ymmärrä sitä että lapsen kasvaessa myös tämän elinpiiri kasvaa.
[/quote]
Totta, 3 kk ikäinen on paljon riippuvaisempi äidistään kuin muista hoitajista, joten vauvaa ei pidä tuossa iässä erottaa äidistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:17"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:52"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:14"]
Meillä miniä teki juuri noin kuin ap nyt kaavailee. Vauvaa ei saanut tulla katsomaan kuukauteen, pojan (vauvan isän) lähettämistä kuvista katsottiin, että tuommoinen se nyt on.
Kyllä se loukkasi enkä ole viiteen vuoteen tuohon lapseen oikein mitään suhdetta luonut. Alusta asti se oli jotenkin tehty miniän sukua varten, koska sieltä on lapselle pyydetty hoitajat ja siellä kyläillään. Minä kelpaan vain silloin, jos toinen isoäiti ei ehdi. Joka kerta olen kieltäytynyt, koska soitto on voinut tulla aamulla, että heillä lähtö puoliltapäivin häihin eikä lapsella hoitopaikkaa. En minä rupea elämääni muuttamaan sen takia, että käskytetään hoitajaksi.
Tyttären lasten kanssa olen läheinen, vaikka siellä onkin alusta asti mummous jaettu toisen isoäidin kanssa. Sovussa on joskus kumpikin mummo ollut samaan aikaan kahta lasta hoitamassa ja tehtiinpä me "mummoparina" näitten lasten kanssa yhteinen sisävesireissukin. Enemmän annan lahjojakin näille tyttären lapsille, koska heidät tunnen ja tiedän.
[/quote]
Mitä ihmettä? Katkaisit välit lapsenlapseesi kokonaan kun et päässyt kyläilemaan ensimmäisten viikkojen aikana?!!! Aivan uskomattoman itsekkäältä kuulostaa. Surettaa lastenlastesi puolesta. :( Toivottavasti toinen mummo on sitten sitäkin rakkaampi ja ihanampi.
Kuulostaa siltä että mummot kiristävät poikiensa perhettä: päästätte katsomaan tai katkaistaan välit lapsenlapseen. Aika kovilla ammutaan, sanoisin. Kannattaako ihan oikeasti tuollaisen takia sulkea lapsenlapsi elämästä!? Ja tuo lahjojen antaminen. Hykerteletkö tyytyväisenä kun annat lahjoja tyttäresi lapsille, että tässäpä nyt samalla rankaisen poikani lapsia?
Voit olla varma ettei lapsenlapsia ole tehty miniän sukua varten. Ihan omaa perhettä varten ne on tehty. Mukavat sukulaiset ovat sitten kiva lisä "laajennettuna perheenä".
Pystyisitkö vielä jotenkin parantamaan välejä poikasi perheeseen? Ehkä ei ole liian myöhäistä.
[/quote]
Miksi niitä pitää parantaa? Eihän ne poika ja miniäkään mitään välejä halua vaan ilmaisen hoitopaikan. Enkä minä tyttären lapsille lahjoja ostaessani mieti, että tätäkään ei se pojan lapsi saa. Ei sitä lasta oikeastaan ole olemassakaan samalla tavalla rakkaasti kuin tytön lapsia, joita on alusta asti saanut liekutella isoäitinä.
Onhan sillä pojan lapsella se toinen isoäiti, joka joskus kaupassa tavatessa valittaa, miten raskasta on, kun joka viikonloppu täytyy jotain lapsenlasta hoitaa ja lomat pitää sen mukaan, koska nuorilla on lomansa. Nytkin on koko heinäkuun ollut hoitamassa lapsenlapsia, kun päiväkodit suljettuna. Minä olen onnekkaana saanut reissata ja nauttia Suomen suvesta. Soittihan se poika, että ensi viikonksi tarvitaan hoitajaa, kun toinen isoäiti palaa töihin, mutta kun minä jo lupasin lähteä tyttären perheen kanssa Tukholmaan, niin en nyt jouda.
[/quote]
Sinustahan se on kiinni, ei tarvitse parantaa välejä jos ei siltä tunnu. Taidat tosiaan nauttia tilanteesta ihan tällaisenaan.
[/quote] Voin kuvitella, että nauttii. Kuka haluaa pilata kesäloman ilmaisena lapsenvahtina. Tuttavani vietti juuri 3 viikkoa kaitsemassa lapsenlapsia ja viikko jäi vain omaa aikaa. Aika poikki on, kun palaa töihin. Ei todellakaan tuntunut nauttivan roolistaan. Mutta minkäs tekee, kun tyttö oli siirtänyt hoitopaikkaa, että säästävät vielä kuukauden hoitomaksuissa ja saavat kotihoidontuen.
Miehen äiti on tyytyväisenä maannut laiturin nokassa ja ottanut aurinkoa ja levännyt.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:51"]Ketjun perusteella appivanhempien tärkein tehtävä on hyppiä polkkaa miniän tahdon mukaan. Vauvaa ei pääse kotiin katsomaan väärän bakteerikannan takia, mutta kun paikalle kutsutaan, on syytä mennä juosten, koska muuten loukkaannutaan.
Luojalle kiitos minulla oli hyvät välit anoppiin. Hän sai tulla alusta alkaen lasta hoitamaan vaikka samaan aikaan äitini kanssa. Minä sain rauhassa nukkua päiväunia kun tiesin, että kaksi aikanaan lapsensa ihan täyspäisiksi kasvattanutta piti huolta meidän pienestä.
Minusta on turha huutaa jonkun "koko kylä kasvattaa" tai yhteisöllisyyden perään, jos itse ei lapsensa kanssa alusta asti siihen kykene. Jos ei halua kotiin kuin äitinsä, on se OK, mutta ei pidä kuvitella, että siten luo appivanhempiin parhaat mahdolliset välit.
[/quote]
Voi hyvänen aika! Nyt puhutaan ensimmäisistä viikoista vaikean synnytyksen jälkeen!!! Aivan käsittämättömiä asenteita ihmisillä, naisilla vielä. Meillä ainakin jopa neuvolassa korostettiin sitä, että ensimmäiset viikot äiti on niin herkillä, että todellakin mennään hänen ja vauvan tarpeiden mukaan. Minulla mielialan heittelyä oli vain muutama päivä ja kipujakaan ei ollut paljoa, mutta voin silti uskoa, että toisilla on paljon vaikeampaa.
[/quote]
Niin? Äidillä on oikeus loukkantua, kun isovanhemmat haluavat tulla katsomaan lapsenlasta ja äidillä on oikeus loukkaantua, kun isovanhemmat ei halua myöhemmin tulla katsomaan lapsenlasta. Miksi tässä kuviossa koko ajan mennään yhden ainoan ihmisen eli äidin mielihalujen mukaan tajuamatta lainkaan, että niillä isovanhemmillakin on tunteet ja niitä loukkaa se, että toinen isoäiti saa olla vauvan kanssa, toinen ei.
Minusta isovanhemmille voi sanoa, että ei jaksa nyt vieraita, mutta silloin pitää hyväksyä se, että isovanhemmilla on myöhemmin oikeus sanoa, että ei jaksa yökyläilyjä. Turha parkua, että isovanhemmat ei välitä, jos alusta alkaen tekee selväksi, että vain äidin äiti kelpaa.
[/quote]
Tässä nyt varmasti on pointtina se, että ensimmäisinä viikkoina se äidin tarvitsema apu on jotain ihan muuta kuin vauvan kanssa oloa. Omalle äidille voi sanoa, että tiskaa, anopille sen sanominen on vaikeampaa. Omalla äidille voi sanoa rumasti kun hormonit heittelee, anopille ei jne. Näin ainakin usein, ei tietenkään aina. Siksi meille ei tullut anoppi tai appi, ei edes minun isäni. Äiti tuli auttamaan minua ja muut luojan kiitos ymmärsivät. Anoppi oli oikeastaan se, joka sai miehet ymmärtämään tilanteen.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:51"]
Minulla on yksi tyttö ja hänen kotiinsa on helppo mennä auttamaan. Miniän koti on aina miniän koti ja vauva miniän vauva. Ei tulisi mieleenkään mennä sinne auttamaan. Kyllä miniän kodissa käydään kohteliaasti kylässä ja juodaan kahvit ja lähdetään pois. Poika käy sitten kotona rupattelemassa omia kuulumisiaan.
Joten ei olisi mitään hinkua tunkea ap.n tapauksessa katsomaan miniän lasta.
[/quote]
Ajattelen täsmälleen samoin kuin sinäkin.
Minulla oli äiti kaukana ja anoppi vielä kauempana. En halunnut ketään muutamaan kuukauteen kotiini, tietysti mies.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:37"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:07"]
Mitkä ihmeen mielihalut?
Kun poika perustaa perheen, alkaa palstalla huuto, että "napanuora täytyy katkaista" eli vaimo menee aina äidin edelle, kaikessa. Mutta sama pitäisi olla toisinkinpäin eli naisen tulee ymmärtää, että parisuhteessa heillä on kaksi "tasavahvaa anoppia", joista ei toista enää aseteta etusijalle biologisen sukulaisuuden kanssa.
Jos ei äidille kelpaa avuksi kuin oma äiti, kannattaa miehen nostaa kytkintä viimeistään tässä vaiheessa, koska tuollainen vaimo ei ole irtautunut äitinsä talutusnuorasta vaan kulkee siinä ikuisesti. Liitossa on aina kolme eli mies, nainen ja naisen äiti.
[/quote]
Voi jestas! Voisitko kertoa että miten tuo pitäisi sitten hoitaa? Nimittäin jos äiti tarvitsee kotona apua ja isä ei pääse. Pitäisikö apu ostaa sitten kokonaan ulkopuoliselta tai pyytää vaikka naapurin Jorma jeesaamaan vauvan kanssa ettei vaan kumpaakaan mummoa suosittaisi toisen yli? Tai pitäisikö molemmat mummot pyytää sinne hääräämään? Ja sitten laskea pilkulleen että saavat siellä samanarvoisia hommia ja kumpikin näkee vauvaa yhtä paljon. Ettei vaan toinen tunne itseään sitten syrjäytetyksi kun kelpaa vaan esim. pyykkäämään verisiä housuja kun toinen saa sentään keittää ruokaa äidille.
[/quote]
No eikö tässä voi käyttää normaalijärkeä? Jotain löytynee vaihtoehtojen "Vain äidin oma mutsi saa tulla, muille porttikielto" ja "Kaikki isovanhemmat paikalla koko ajan" välillä. Olennaista ettei jaella mitään porttikieltoja ja päästetään hyvänenaika se anoppikin välillä jeesaamaan. Ei hän sinne tunge besserwisseröimään ihan vaan silkkaa ilkeyttään vaan varmasti haluaa nähdä suvun uutta tulokasta ja olla avuksi. Minua on anoppi ollut auttamassa monia kertoja ja apu on ollut kullanarvoista, äiti ei kertaakaan, mitäs sanotte siitä? Äitini on aina pelännyt "jos jotain sattuu", anoppi taas on ammatiltaan neuvolantäti.
[/quote]
Ihan sinun oma valintasi kuka siellä kotonasi käy sinua auttamassa vai käykö kukaan. Samoin kaikkien muiden äitien kohdala, että heidän ehdoilla mennään. Että se, jos nyt joku äiti ei ihan välittömästi välitä nähdä koko sukua mutta tarvitsee ensimmäisten viikkojen aikana apua ja oma äiti on luontevaa pyytää, niin se tälle uudelle äidille suotakoon. Ei tarvitse anoppien tai muidenkaan vetää hernettä nekkuun siitä ettei pääse jokapäivä ravaamaan siellä vauvan luona.
[/quote]
Eikä äidin kannata vetää hernettä nekkuun, jos kukaan ei halua vauvaa yökylään! Kun jälkitarkastus on ohi ja mieli tekee taas olla nainen eikä äiti, niin lähipiirin tehtävänä on muistuttaa, että vauvan tarpeet menevät äidin tarpeiden edelle.
[/quote]
Se on ihan ok, jos isovanhemmille ei yökyläily käy. Mutta tuollaista kostoasennetta isovanhemmilta "kun ei kerran ensimmäisistä päivistä aati saatu olla läsnä niin eipä välitetä jatkossakaan" en ymmärrä. Siitähän täällä on vouhotettu, että jos äiti päästää oman äitinsä auttamaan mutta ei anoppia niin ihan turha kuvitella saavansa jatkossakaan apua tai perintöä pojan lapselle.
[/quote]
No kuka oikeasti haluaa olla B-luokan mummo? Siis se, joka kutsutaan apuun vasta silloin, jos A-luokan mummolle ei sovi? Jos mun apuni ei kelpaa silloin, kun lapsi on pieni, niin ei tarvitse kelvata myöhemminkään. Hoitakoon A-luokan mummo hommansa.
[/quote]
Joo, ja sitten vielä ihmetellään että miksi ei miniät halua olla anoppien kanssa tekemissä kun tällaisia mielensäpahoittajia sieltä löytyy. Sinäkö et todellakaan ymmärrä sitä että se juuri äidiksi tullut nuori ja rikki revitty ihminen haluaa muutaman viikon olla ihan rauhassa vauvan kanssa ja nähdä korkeintaan sitä ihmistä, joka on ollut läsnä kaikissa muissakin elämää mullistavissa jutuissa eli omaa äitiään. Teillä on varmaan joku doodlen varaustaulukko lastenhoitovuoroille ja sitten excelissä lasketaan kaikkien tarkka hoitoaika. Ettei vaan kukaan ole B-luokan mummo vaan kaikki hoitaa pilkulleen saman verran.
Sinä synnytit vauvan, joten sinulla on oikeus parantua ennen kuin kotiinne alkaa rampata miehesi sukulaisia.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:10"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 19:38"]
kerro nyt ihmeessä, miten sen äidin äidin bakteerikanta on OK, mutta isän äidin ei. Tätähän täällä on moneen kertaan ihmetelty, että jos pitää välttää pöpöjä, niin miksi toisen isoäidin pöpöt ei ole vaarallisia.
[/quote]
En ole tuo ylempi, mutta eiköhän kyse ole siitä että siellä kotona ei ensimmäisten viikkojen aikana ravaa jos jonkinmoista kulkijaa bakteereineen vaan mahd. vähän ihmisiä jotta vauva ja äii saa rauhassa toipua. Samasta syystä vastasyntynyttä ei saisi paljoa viedä kodin ulkopuolellekaan esim. kauppakeskuksiin tai muuhun ihmisvilinään, koska bakteerikanta ja vastustuskyky ovat vielä kehittymässä.
[/quote]
Sinustako miehen vanhemmat on "jos jonkinmoisia kulkijoita"? Ja naisen vanhemmat ei?
Eipä ihme, että anopit ja apet ei miniöiden kanssa tule toimeen, jos he eivät ole lastenlapsille muuta kuin "jonkinmoisia kulkijoita".
[/quote]
Ihan hyvin se varmaan voi isänkin äiti olla (tai tosiaan joku ihan ulkopuolinen ostoapu tai se naapurin Jorma) joka siellä kotona käy tarvittaessa auttamassa. Nyt oli äitin äiti tämä auttaja. Pointti vaan se, että ensimmäiset viikot menee kotona mahd. pienellä porukalla.