Lue keskustelun säännöt.
vastasyntynyt - onko mulla oikeus määrätä tässä asiassa?
23.07.2014 |
Saimme pari viikkoa sitten esikoisemme ja kaikkihan nyt tietävät mitä on olla vastasyntyneen kanssa, univelkaa, imetystä, tissit koko ajan esillä ja kipee olo... Molemmat isovanhemmat on tosi innoissaan, mikä on ihanaa, mutta... Molemmat mummot ja miehen isä tykkää käydä auttamassa ja ihailemassa vauvaa, mutta mä en oikeestaan haluis tänne nyt kuin oman äitini. En tunne oloani mukavaks tissit koko ajan esillä anopin ja apen kanssa, sit kastuu paita, kipuja ja kaikkee :( äitini kanssa kaikki tämä on ok, olemme läheiset. Sanoin tästä miehelleni, joka loukkaantui siitä ettei vanhempansa saa viettää täällä yhtä paljon aikaa kuin minun äitini. Toisaalta ymmärrän mut toisaalta...
Kommentit (358)
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 09:49"][quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 23:27"]
Ei kuitenkaan voi ihan yksi yhteen rinnastaa ripulia ja vauvaa - paitsi jos se vaimon äiti juuri sitä ripulia haluaisi tulla ihastelemaan ja kovasti olisi odottanut näkevänsä. Se olisi kyllä outoa. Ja tuo "rinnat maitoa valuen" -ongelmaan sellainen pieni vinkki että liivinsuojat ja maidonkerääjät on keksitty ja niitä osasin jo ihan ensimmäisenkin vauvan jälkeen käyttää.
[/quote]
Toipilas on kuitenkin aina toipilas, oli kyse sitten ripulista tai synnyttämisestä. Ja minulla ainakin oli rinnat synnytysten jälkeen niin arat, ettei käynyt mielessäkään alkaa sovittelemaan rintaliivejä päälle.
[/quote]
Ehkä anoppisi olisi osannut kertoa sinulle, että juuri tuolloin rintasi tarvitsivat tukea kaikkein eniten? Oikeasti, mitä väliä sillä on, tiskaako, kokkaako tai nuohooko asuntoa oma äiti vai anoppi? Imettämään voi mennä omaan rauhaan.
[/quote]
Tiesin asian kyllä itsekin ja lisäksi tiesin sen, että rintaliivit eivät ole ainoa vaatekappale maailmassa joilla rintoja pystyy tukemaan. Minulle äidin ja anopin ero on aika merkitävä, koska anoppiin minulla.on enemmän sellainen hyvän päivän tuttu -suhde, kun taas äitini on minulle rakkaampi.
[/quote]
Miksi näin? Muuten kuin että olette aivan eri aaltopituuksilla ja kiinnostuneet eri asioista, tietenkin.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ensimmäiset päivät ja viikot pitäisi saada olla ihan vaan oman perheen kesken ja antaa äidin toipua rauhassa. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kaikki on uutta ja itkettää, imettäminenkään ei heti käy käden käänteessä jne. Kyllä tuo minusta on jyvin ymmärrettävää että tuohon ei tuore äiti ensimmäisenä kaipaa appivanhempia hääräämään. Tuossa tilanteessa äidin ja vauvan hyvinvointi on tärkeintä!
Harmittaa kun itse en ollut tiukempi aikanaan, vaan molemmat mummot paukkasi kylään samalla ovenavauksella kun kotiuduttiin sairaalasta. Toki hyvää tarkoittivat ja apunakin olivat, mutta monen yön valvomisen jälkeen olin ihan poikki niin henkisesti kun fyysisesti. Eikä sekään mukavalta tuntunut kun vetäidyin imettämään rauhassa makuuhuoneeseen niin mummot seurasivat perässä. Sillon kyllä sanoin että haluan edes imettää rauhassa ilman yleisöä. Alkuaikoina se imettäminen oli mulle aika intiimi juttu että en todellakaan kaivannut omaa äitiä sitä todistamaan anopista nyt puhumattakaan.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 10:58"][quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 09:06"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 08:43"]
Minusta ap:n tilanne on mennyt pieleen siinä, että lepoa ei ole saanut heti alkuun. Luitteko aloituksen, vauva pari viikkoa ja molemmat mummot ja appi tykkäävät käydä auttelemassa. Ja nyt ap haluaisi omaa rauhaa. Ei varmasti ole liikaa vaadittu jos anoppi ja appi pysyisivät muutaman päivän poissa!
Mutta tähän synnyttäneiden kuntoon. Nykyään kotiutetaan varsin heikossa kunnossa olevia äitejä. Itselläni synnytys kesti 48 tuntia ja päättyi kiireelliiseen sektioon sunnuntaina. Tiistaina pääsimme kotiin. Mutta mieheltäni varmistettiin monta kertaa, että hän ymmärtää minun olevan petipotilas vielä pari päivää.
[/quote]
Hm, eikös lähtötilanne ollut se, että ap halusi vain äitinsä olevan jeesaamassa ja muut pois? Hei, jos sinulla on ollut vaikea synnytys takana, kerrotko miten itse toivuit siitä ja millä aikataululla ja miten paljon tarvitsit apua. Eikö ole niin, että sektion jälkeen esim. vauvaa ei saa juurikaan nostella? Ap ei ole sen tarkemmin kuvannut omaa tilaansa muuten kuin että synnytys oli vaikea, mutta oliko hänellä esim. sektiohaava riesana? Miten monta viikkoa siitä toipumiseen menee? Eri tilanteessa olevan on vaikea käsittää, millaista esim. sektiopotilaana oleminen on. Itse olen jokaisesta synnytyksestä selvinnyt parilla tikillä, jälkivuoto oli vähän tavallista menkkavuotoa voimakkaampaa eikä tissimaitoräjähdyksiä ollut, päin vastoin jouduin painimaan herumisongelmien kanssa, mutta siihenkin löytyi apu = hormoninenäsuihke ja imetystilanteen rauhoittaminen muulta yleisöltä.
Yksi asia mistä joku - en nyt muista oliko ap vai joku muu - mainitsi oli "pesimistarve", johon tarvitaan äitiä apuun. Jos viikkokaudet pitää vain hiipparoida maitoisessa paitulissa vauva kainalossa, minusta koko ajatus on ihan hölmö etenkin silloin, kun on muita lapsia perheessä. Mitä nopeammin arjen saa rullaamaan, sitä parempi.
[/quote]
Tuohon pesimisasiaan liittyen. Tällähän äidit itsensä näännyttävät: pitää olla 24/7 vauvassa kiinni ja imettää, imettää, imettää, vaikka vauva vain nukkuisi nänni suussa. Tehokkaita järkevän mittaisia imetyksiä kohtuullisin välein on paljon parempi juttu, välillä äitikin pääsee huilaamaan ja tankkaamaan ja vaikka ulos kävelemään. Huomaatte pesimisen mahdottomuuden viimeistään sitten, kun lapsia on useampi.
[/quote]
Olen tuo joka kirjoitti pitkästä synnytyksestä, sektiosta ja petipotilaana olosta. Olin todella kipeä ja väsynyt kun pääsimme kotiin sairaalasta. Vauva sai lisämaitoa ja näytti siltä, että imetys ei lähde käyntiin ollenkaan. Kuitenkin juuri tämä "pesiminen", niin typerältä kuin se kuulostaakin, auttoi. Vauva oli ihokontaktissa vieressäni ja viimein miltei viikko synnytyksestä maito nousi. Täysimetyksellä mentiin sitten 5 kk.
Minä toivuin sektiosta aika nopeasti, viikon jälkeen kun tikit poistettiin, haavaan ei enää sattunut oikeastaan lainkaan.
Mutta sen ensimmäisen viikon ihan oikeasti vain makasin, mies hoiti kaiken muun. Toisella viikolla olikin sitten tämän runsaan maidon tulon aika. Vieraita en huolinut yhtä ainutta tuona aikana, puhelimessa kyllä juttelin sekä äidin että anopin kanssa. Isovanhemmat olivat toki nähneet vauvan sairaalassa.
Varsinkin ensimmäisellä viikolla olisin tarvinnut apua jos mieheni olisi joutunut olemaan töissä. Ehkä olisin pyytänyt siskoni ja jos hän ei olisi päässyt niin äitini. En todellakaan olisi pyytänyt anoppia. Ja tämä siis siksi, että nimenomaan MINÄ tarvitsin apua esim. aina kun nousin ylös (haavaan sattui niin paljon). Ei olisi tuntunut luontevalta passauttaa anoppia minun tarpeideni mukaan.
Minut on syrjäytetty,vaikken ole ängennyt minnekään. Olen jo mielessäni unohtanut tämän lapsenlapsen,jota en saa tavata. Eli häntä ei ole olemassa minulle. Suku nauttii,kun sai jättää minut pois ristiäisistä. Toki olen ollut aikanaan se masentunut paska mutsi. Mutta asioilla on puolensa. En avaudu enempää. Mutta tosiaan ehkä ei kannata syrjäytetyiltä mummolta pyytää apua.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:42"]Jos nyt sysäät toisen mummoista syrjään, joudut myös hyväksymään sen, että syrjäytetty mummo ei välttämättä olekaan apunasi sitten myöhemminkään. Minä kohtelisin molempia mummoja samalla tavalla enkä alkaisi suosimaan toista ja syrjimään toista lapsenlapsen elämässä.
Se, että tahtoo toipua rauhassa synnytyksestä, ei ole mitään syrjimistä. Minusta on aika itsestäänselvää, että noin intiimissä tilanteessa melkein jokaiselle on vähemmän häiritsevää olla oman kuin miehen äidin (saati jos miehen isäkin änkee paikalle) nähden.
Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö molemmat mummot olisi ihan yhtä tervetulleita lapsenlapsen elämään, kun lapsivuodeaika on ohi, imetys saatu käyntiin ja maidontulo tasaantunut ja ylipäänsä normaali vieraiden vastaanottaminen onnistuu aiheuttamatta kohtuutonta stressiä vastasynnyttäneelle äidille. Tämän myös tajuaa mummo, jolla on minkäänlaista empatiakykyä, eikä ala marttyyroimaan.
Kannattaa muistaa, että molemmilla mummoilla on oma elämä. Jos ei hyväksytä avuksi vastasyntyneen perheeseen niin se muistetaan pitkään, koska se on selkeä merkki isoäidille, että pysy poissa. Ja miehen äitihän tämän ymmärtää ja hyväksyy, harrastaa ja elää omaa täyttä elämäänsä, johon ei myöhemminkään mitään vauvoja mahdu. Jos ei kelpaa kerran, ei toisellakaan kerralla ole toivottu hoitaja. Ei ihme, että moni pojan äiti pelaa mieluummin golfia kuin viettää aikaa lapsenlastensa kanssa. Kun tuore äiti ei salli isoäidille tunnesidettä pikkuiseen, ei sitä myöhemminkään viitsi ryhtyä tekemään. niinpä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:42"]Jos nyt sysäät toisen mummoista syrjään, joudut myös hyväksymään sen, että syrjäytetty mummo ei välttämättä olekaan apunasi sitten myöhemminkään. Minä kohtelisin molempia mummoja samalla tavalla enkä alkaisi suosimaan toista ja syrjimään toista lapsenlapsen elämässä.Se, että tahtoo toipua rauhassa synnytyksestä, ei ole mitään syrjimistä. Minusta on aika itsestäänselvää, että noin intiimissä tilanteessa melkein jokaiselle on vähemmän häiritsevää olla oman kuin miehen äidin (saati jos miehen isäkin änkee paikalle) nähden.
Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö molemmat mummot olisi ihan yhtä tervetulleita lapsenlapsen elämään, kun lapsivuodeaika on ohi, imetys saatu käyntiin ja maidontulo tasaantunut ja ylipäänsä normaali vieraiden vastaanottaminen onnistuu aiheuttamatta kohtuutonta stressiä vastasynnyttäneelle äidille. Tämän myös tajuaa mummo, jolla on minkäänlaista empatiakykyä, eikä ala marttyyroimaan.
Kannattaa muistaa, että molemmilla mummoilla on oma elämä. Jos ei hyväksytä avuksi vastasyntyneen perheeseen niin se muistetaan pitkään, koska se on selkeä merkki isoäidille, että pysy poissa. Ja miehen äitihän tämän ymmärtää ja hyväksyy, harrastaa ja elää omaa täyttä elämäänsä, johon ei myöhemminkään mitään vauvoja mahdu. Jos ei kelpaa kerran, ei toisellakaan kerralla ole toivottu hoitaja. Ei ihme, että moni pojan äiti pelaa mieluummin golfia kuin viettää aikaa lapsenlastensa kanssa. Kun tuore äiti ei salli isoäidille tunnesidettä pikkuiseen, ei sitä myöhemminkään viitsi ryhtyä tekemään. niinpä
Vanha juttu!
Mutta sanonpa vaan, että ei tarvitsisi olla noin kranttu. Pitäisi ymmärtää, että vauvan äidin oma äiti on tietenkin läheisempi äidille kuin miehen äiti. Päivänselvää.
Mun vanhemmat toivat sairaalaan porukkaa mua ja vauvaa katsomaan, jotain kaukaisempia sukulaisia joita en näe muutenkaan. Asiasta ei oltu sovittu kanssnai mitenkään.
Synnytys oli ollut ihan hirveä ja olin aivan kauheassa kunnossa, ja väsyntyt. Itkin ja huusin äidilleni että en halua tänne ketään kutsumattomia vieraita. Hän ei viitsinyt kertoa että oli tuonut vieraat siihen kuuloetäisyyden päähän välitilaan kaikessa hiljaisuudessa ja he kuulivat kun itkin väsymystäni ja käsikin äitiäni painumaan vieraineen pellolle.
Vieläkin hävettää vaikka tuosta on yli 20 vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kertyy lapselle taakkaa myös siitä, ettei hän saa tutustua isovanhempiinsa. Hän aistii jo hyvin pienenä, että tilanteessa on jotain hämärää. Kavereilla on mummoja ja ukkeja. Missä minun isovanhempani ovat? Eivätkö he halua nähdä minua?
Lapselle voi tulla käsitys, että hän on syyllinen kaikkeen. Hän ajattelee, että vanhemmat ja mummi ja ukki eivät pysty olemaan yhdessä, koska hän syntyi. Tämä on ikävää,etenkin jos läheinen mummi on narsisti ja kiltti mummi ei saa nähdä ikinä.
35viikkoa nyt täynnä. Olen puhunut mieheni kanssa ja niin kauan kuin vauva on minusta riippuvainen, minä määrään 100% tahdin.
Etenkin rintaruokinta järkyttää, suorastaan kuvottaa, ajatuksena vaikka ymmärrän että kyse on täysin luonnollisesta asiasta ja vauvalle tärkeä. Olen sanonut miehelleni, etten pakosti halua häntäkään huoneeseen ruokinnan ajaksi, saati sitten ketään muuta tuijottamaan.
Kerran vierailtiin kaverin luona ja tämän vaimo alkoi olohuoneessa ruokkimaan vauvaa. Rinta vain ulos paidan alta. Heidän talo, heidän säännöt, mutta käännyin 180 astetta toiseen suuntaan koska ei todellakaan ole sellainen asia jonka haluan nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa se verinen pimppi on kaikkien katsottavana kotona? Ja missä ihmeen vaiheessa maitoa valuu vastasyntyneen kanssa, minä luulin, että silloin rinnat vasta "opettelevat" tehtäväänsä eikä ruiski maitoa mihin sattuu.
Jos haluat vain oman äitisi avuksi, niin OK. Samalla sinetöit sen, kuka on tulevaisuudessa apunasi, koska moni anoppi osaa kertoa suvulle, että "ei ole kelvannut edes hetken avuksi, vaikka Lauralla oli niin vaikea synnytys". Älä ota apua vastaan nyt => et saa sitä myöhemminkään ja se on ihan OK sinulle.
Vastasyntyneen kanssahan sitä maitoa vasta tuleekin, kunnes tasaantuu lapsen tarpeisiin, ellei ole ongelmia maidontuotannon kanssa noin yleisesti ottaen. Jouduin itse pitämään pyyhettä toisen tissin alla imettäessä, koska kummastakin tuli tavaraa ulos yhtä aikaa ja hirveällä vauhdilla.
Oma äiti apuna on ihan eri asia kuin kyläilijät. Jos anoppi ei tunnu niin läheiseltä että haluaa hänet tuohon tilanteeseen avuksi, on parempi pysyä etäällä. Pitäisi anopinkin ymmärtää, että tässä on kyse synnyttäneen ja hänen äitinsä välisestä asiasta, eikä varsinaisesti vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samat fiilarit ja saman ikäinen esikoinen. Rasittaa kun mies tulee miespuolisten kavereittensa kanssa käymää. Oppinut sentään ilmottamaan että saan vaatteet päälleni. Mutta anoppi... kuin ärsyttävä! Puhuu vauvalle kuin olisi itse sen synnyttänyt ja "omii" vauvan. Kukaan muu ei saa pitää sylissä kuin vain hän!
Minusta taas on ihanaa kun anoppi haluaa sylitellä vauvaa. :) Toivon lapselle läheisiä välejä kaikkiin sukulaisiinsa ja noinhan ne rakentuu. Toki "omiminen" voisi alkaa harmittaa, jos anoppi olisi kylässä todella pitkiä aikoja kerrallaan, mutta silloin varmasti ihan suoraan sanoisin, että haluttaisiin välillä vähän levätä ja että tulisivatko vaikka joku toinen päivä uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on alussa ihan ok, että silloin kun aloittaja on vauvan kanssa kahden niin vain hänen oma äitinsä on paikalla. Mutta silloin kun mieskin on kotona niin toki hänenkin vanhempansa saavat tulla.
Vierailija wrote:
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:42"]Jos nyt sysäät toisen mummoista syrjään, joudut myös hyväksymään sen, että syrjäytetty mummo ei välttämättä olekaan apunasi sitten myöhemminkään. Minä kohtelisin molempia mummoja samalla tavalla enkä alkaisi suosimaan toista ja syrjimään toista lapsenlapsen elämässä.
[/quote]
Se, että tahtoo toipua rauhassa synnytyksestä, ei ole mitään syrjimistä. Minusta on aika itsestäänselvää, että noin intiimissä tilanteessa melkein jokaiselle on vähemmän häiritsevää olla oman kuin miehen äidin (saati jos miehen isäkin änkee paikalle) nähden.
Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö molemmat mummot olisi ihan yhtä tervetulleita lapsenlapsen elämään, kun lapsivuodeaika on ohi, imetys saatu käyntiin ja maidontulo tasaantunut ja ylipäänsä normaali vieraiden vastaanottaminen onn
Minä olen se mummo,jota ei pyydetä ei ristiäisiin edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä minulla valui maitoa jo esiloiselta. Oli aina liivisuojat ja lypsin imetysten välillä. Lapsi söi kolmen tunnin välein. Alkoi nukkua 5-6 tunnin yöunia 6 viikon ikäisenä.
Aloittajan vastasyntynyt on nyt yhdeksän vuotias. Miksi näitä ikivanhoja lankoja nostetaan?
Vierailija wrote:
Nuo ensimmäiset päivät ja viikot pitäisi saada olla ihan vaan oman perheen kesken ja antaa äidin toipua rauhassa. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kaikki on uutta ja itkettää, imettäminenkään ei heti käy käden käänteessä jne. Kyllä tuo minusta on jyvin ymmärrettävää että tuohon ei tuore äiti ensimmäisenä kaipaa appivanhempia hääräämään. Tuossa tilanteessa äidin ja vauvan hyvinvointi on tärkeintä!
Harmittaa kun itse en ollut tiukempi aikanaan, vaan molemmat mummot paukkasi kylään samalla ovenavauksella kun kotiuduttiin sairaalasta. Toki hyvää tarkoittivat ja apunakin olivat, mutta monen yön valvomisen jälkeen olin ihan poikki niin henkisesti kun fyysisesti. Eikä sekään mukavalta tuntunut kun vetäidyin imettämään rauhassa makuuhuoneeseen niin mummot seurasivat perässä. Sillon kyllä sanoin että haluan edes imettää rauhassa ilman yleisöä. Alkuaikoina se imettäminen oli mulle aika intiimi juttu että en todellakaan kaivan
Meillä myös paukkasi vieraita, ja imetysrauhaa ei saanut. "Ei se meitä haittaa, imetä vaan :) " oli vastaus.
Niin. Sillä ei tainnut olla väliä, haittasiko MINUA. Lopetin sitten imetyksen kun vauva oli 3kk.
Vierailija wrote:
Aloittajan vastasyntynyt on nyt yhdeksän vuotias. Miksi näitä ikivanhoja lankoja nostetaan?
Mietin samaa. Olisi kiva, jos ap tulisi kertomaan, miten nyt menee, kun on erottu ja lapsi on joka toisen viikon isällään, käytännössä melkein aina mummolassa. Siellä missä ei ymmärretä tisseistä mitään.
Uskomaton keskustelu! Miten ihmiset voivat oikeasti kirjoitella näitä kommentteja??
Minä olen täysin ap:n puolella ja ymmärrän hänen ajatuksensa hyvin, vaikken vielä itse äiti olekaan. Ei kyseessä ollut se, etteikö appivanhempia voisi päästää vauvaa katsomaan ja ihailemaan. AP haluaa oman äitinsä auttamaan niihin hetkiin, kun mies on töissä. Täysin ymmärretäävää, sillä kyllähän monesti oma äiti on se kaikista läheisin (tai sisko/paras ystävä). Ap tässä on se, joka toipuu synnytyksestä, joten ehdottomasti hänellä on suurin sananvalta siihen, kuka heidän kotonaan on, etenkin silloin kun on vauvan kanssa yksin.
Huh, siis ihan uskomaronta sontaa täältä saa kyllä lukea! Ja useita teitä kehottaisin lukemaan ap:n viestin uudelleen ja ymmärtämään, mitä siinä oikeasti kysytään.