Lue keskustelun säännöt.
vastasyntynyt - onko mulla oikeus määrätä tässä asiassa?
23.07.2014 |
Saimme pari viikkoa sitten esikoisemme ja kaikkihan nyt tietävät mitä on olla vastasyntyneen kanssa, univelkaa, imetystä, tissit koko ajan esillä ja kipee olo... Molemmat isovanhemmat on tosi innoissaan, mikä on ihanaa, mutta... Molemmat mummot ja miehen isä tykkää käydä auttamassa ja ihailemassa vauvaa, mutta mä en oikeestaan haluis tänne nyt kuin oman äitini. En tunne oloani mukavaks tissit koko ajan esillä anopin ja apen kanssa, sit kastuu paita, kipuja ja kaikkee :( äitini kanssa kaikki tämä on ok, olemme läheiset. Sanoin tästä miehelleni, joka loukkaantui siitä ettei vanhempansa saa viettää täällä yhtä paljon aikaa kuin minun äitini. Toisaalta ymmärrän mut toisaalta...
Kommentit (358)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:29"]
Minä ja verinen torsoni ja maitoa suihkuavat tissit ja imetyshormooni. Toosa pullistuen makasn vittu levällään kuin mehiläiskuningatar, kun olenhan tehnyt superteon ja pungertanut vitustani kakaran
Luojan kiitos olen vela, ettei ikinä tarvitse tuollaiseksi tulla
[/quote]
Mulla on neljä lasta, mutta tulee kyllä samanlainen tunne kuin ylläolevalla velalla kun näitä juttuja lukee. Varsinaisia mehiläiskuningattaria nähtävästi jotkut ovat. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se vähän epäreilua. Lapsi on molempien vaikka äiti onkin synnyttänyt. Mies ei siihen hommaan sovellu :)
Voisi ajatella asiaa omalle kohdalle, miltä tuntuisi jos itse olisi miehen asemassa?
Pidä pääsi! Tuore äiti päättää! Tässä vaiheessa jopa isä jää toiseksi!
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:14"]
Meillä miniä teki juuri noin kuin ap nyt kaavailee. Vauvaa ei saanut tulla katsomaan kuukauteen, pojan (vauvan isän) lähettämistä kuvista katsottiin, että tuommoinen se nyt on.
Kyllä se loukkasi enkä ole viiteen vuoteen tuohon lapseen oikein mitään suhdetta luonut. Alusta asti se oli jotenkin tehty miniän sukua varten, koska sieltä on lapselle pyydetty hoitajat ja siellä kyläillään. Minä kelpaan vain silloin, jos toinen isoäiti ei ehdi. Joka kerta olen kieltäytynyt, koska soitto on voinut tulla aamulla, että heillä lähtö puoliltapäivin häihin eikä lapsella hoitopaikkaa. En minä rupea elämääni muuttamaan sen takia, että käskytetään hoitajaksi.
Tyttären lasten kanssa olen läheinen, vaikka siellä onkin alusta asti mummous jaettu toisen isoäidin kanssa. Sovussa on joskus kumpikin mummo ollut samaan aikaan kahta lasta hoitamassa ja tehtiinpä me "mummoparina" näitten lasten kanssa yhteinen sisävesireissukin. Enemmän annan lahjojakin näille tyttären lapsille, koska heidät tunnen ja tiedän.
[/quote]
Mitä ihmettä? Katkaisit välit lapsenlapseesi kokonaan kun et päässyt kyläilemaan ensimmäisten viikkojen aikana?!!! Aivan uskomattoman itsekkäältä kuulostaa. Surettaa lastenlastesi puolesta. :( Toivottavasti toinen mummo on sitten sitäkin rakkaampi ja ihanampi.
Kuulostaa siltä että mummot kiristävät poikiensa perhettä: päästätte katsomaan tai katkaistaan välit lapsenlapseen. Aika kovilla ammutaan, sanoisin. Kannattaako ihan oikeasti tuollaisen takia sulkea lapsenlapsi elämästä!? Ja tuo lahjojen antaminen. Hykerteletkö tyytyväisenä kun annat lahjoja tyttäresi lapsille, että tässäpä nyt samalla rankaisen poikani lapsia?
Voit olla varma ettei lapsenlapsia ole tehty miniän sukua varten. Ihan omaa perhettä varten ne on tehty. Mukavat sukulaiset ovat sitten kiva lisä "laajennettuna perheenä".
Pystyisitkö vielä jotenkin parantamaan välejä poikasi perheeseen? Ehkä ei ole liian myöhäistä.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:29"]
Minä ja verinen torsoni ja maitoa suihkuavat tissit ja imetyshormooni. Toosa pullistuen makasn vittu levällään kuin mehiläiskuningatar, kun olenhan tehnyt superteon ja pungertanut vitustani kakaran
Luojan kiitos olen vela, ettei ikinä tarvitse tuollaiseksi tulla
[/quote]
Mulla on neljä lasta, mutta tulee kyllä samanlainen tunne kuin ylläolevalla velalla kun näitä juttuja lukee. Varsinaisia mehiläiskuningattaria nähtävästi jotkut ovat. :/
[/quote]
Minullakin on useampi lapsi, jotka syntyivät varsin kivuttomasti. Kahden kanssa ajoin itse autolla takaisin kotiin sairaalasta ja ei tullut mitään toipumisaikaa. Sisarellani taas oli aivan päinvastainen tilanne ja olin hänen luonaan auttamassa ensimmäiset päivät kun ei päässyt sängystä ylös omin voimin. Ei edes sidettä pystynyt itse vaihtamaan vaan jonkun muun täytyi asetella pyyhe sinne jalkoväliin. Ymmärrän varsin hyvin ettei halunnut tuossa tilassa ketään ylimääräisiä pyörimään heille. Kaikki raskaudet ja synnytykset kun ei ole samanlaisia, uakomatonta että tulee neljänkin lapsen äidille vielä yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä kävi sairaalassa katsomassa kaikki isovanhemmat. Kotiin pyysimme parin viikon kuluttua äitini auttamaan, kun mieheni meni töihin. Muut isovanhemmat kävivät myös parin viikon kuluttua. Mitään ongelmia ei ollut. Kannattaa muuttaa niistä vanhemmista vähän kauemmaksi niin eivät koko aikaa ole oven takana riitelemässä kuka saa hoitaa vauvaa! ;) ja mies kotiin pitämään isyysvapaata!!
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:33"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:31"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:25"]
Minusta on vain hyvä, että ei tarvitse mennä pojan perheen avuksi, kun vauva on pieni. Ristiäisiin asti malttaa varsin hyvin odotella ja koska on siihenkin asti pidetty etäällä vauvasta, ei tarvitse miettiä mitään leipomisia tai laittamisia. Riittää, että tulee paikalle juhlimaan.
Isoäideillä on oma elämänsä. Tietty on kiva, että oma poika saa lapsia ja on perheensä kanssa, mutta ei sen tarvitse merkitä isoäidille mitään muutoksia elämään. Jos nuoret tarvitsevat apua, niin varmaan ne osaa sitä pyytää.
Kun poika sai lapsensa, latasin netistä kameraan jonkun randomvauvan kuvan ja esittelin sitä tutuille. Täydestä meni.
[/quote]
Miksi ihmeessä latasit netistä jonkun random-vauvan kuvan ja esittelit lapsenlapsenasi? Eikö sun poikasi lähettänyt sinulle edes kännykkäkuvaa uudesta perheenjäsenestään?
[/quote]
Laittoi, mutta se oli otettu kotona ja siinä oli pääosassa miniän alapää ja maitoa syöksevät rinnat. Ei sellaista voi työkavereille näyttää. Muutenkin netistä saa paljon nätimpien vauvojen kuvia kuin miltä se pojanpoika näyttää.
[/quote]
Teidän suku kuulolstaa kyllä tosi erikoiselta! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:38"]Missä kunnossa äidit joutuu sairaalasta lähtemään, jos ei pysty edes housuja jalassa pitämään ja on pakko valuttaa veret reisiä myöten?
Vielä 3 vuotta sitten ei sairaalasta päässyt kotiin, jos ei kyennyt omin jaloin kävelemään ja itse lasta hoitamaan. Nyt näköjään ambulanssilla tuodaan vuodepotilaat rinnat paljaana kotiin ja toivotaan, että joku heitä hoitaa. Äidit makoilee makuuhuoneessa eikä kykene sieltä poistumaan kuin talutettuina ja vauvat huutaa hädissään, kun suihkuava maito tukehduttaa heidät.
Siis aikuisten oikeasti: synnytyksestä toipuu ihmeen nopeasti ja harvalla se jälkivuoto on niin massiivista, että verta on joka paikassa appiukon kauhuksi. Täysjärkiset miehet osaa käydä kaupassa ja laittaa ruokaa, siihen ei tarvita ketään avuksi ja jos siellä yhden syöttövälin verran vauvaa sylittelee miehen äiti, niin onko se oikeasti kamalaa? Mies kuitenkin ne kahvit keittää, tiskit tiskaa ja roskat vie. joten ei siitä anopista ja apesta ole äidille iso haittaa. Paitsi jos on päättänyt, että ne on varsinaisia perkeleitä.
[/quote]
Sinulle imbesillille tiedoksi, että ilmakylvyt ja runsas suihkuttelu ovat parasta hoitoa alapään haavoille helteellä. Näitä suositellaan sairaalassakin. Miksi kummassa niinkin ison asian kuin synnytyksen jälkeen ei saisi OMASSA KODISSAAN parannella itseään parhaaksi katsomallaan tavalla? Sitä paitsi toisilla synnytys on rajumpi, minulla esimerkiksi lapsi tuli väärinpäin (tarjontavirheestä ei tiedetty etukäteen). Meillä itse asiassa ihan neuvolassa neuvottiin, että ekaan kuukauteen ei kannattaisi ottaa vieraita vastaan ihan vauvan vastustuskyvyn takia.
[/quote]
Ja äidin äiti ei ole vieras mutta isän äiti on, noiko ne neuvolassa sanoi?
[/quote]
No ei meille yksinkertaisesti ketään päästetty ekoina parina viikkona, ei sen kummemmin omia kuin miehen vanhempia. Sairaalassa kävivät katsomassa lasta, kotona oltiin sitten hetki ihan rauhassa totuttelemassa ja toipumassa. Vissiin ihmisiltä nykyään puuttuu käsite "lapsivuodeaika", jolloin on tarkoitus parannella itseään ja opetella elämää vauvan kanssa, sekä kasvattaa vauvan vastustuskykyä äidinmaidon kautta.
T. 35 ja 68
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:29"]
Minä ja verinen torsoni ja maitoa suihkuavat tissit ja imetyshormooni. Toosa pullistuen makasn vittu levällään kuin mehiläiskuningatar, kun olenhan tehnyt superteon ja pungertanut vitustani kakaran
Luojan kiitos olen vela, ettei ikinä tarvitse tuollaiseksi tulla
[/quote]
Puhutko ihmisille noin rumasti myös live-elämässä?
Minä en ole yrittänyt korostaa itseäni synnytyksen ja vauvan takia. Mielelläni olisin ollut normaali reipas itseni heti. En halunnut heti vieraita, mm koska oli pidätysvaikeuksia, maitoa valui niin, että jouduin koko ajan vaihtamaan vaatteita, ja mieliala oli todella herkkä. En keksinyt näitä vaivoja, vaan ne ovat ihan normaaleja synnytyksen jälkeen. Tuskin kovin moni haluaisi tavata appivanhempiaan esim kovassa ripulissa tai leikkauksen jälkeen heikkona ja lääkittynä.
Ymmärrän kyllä myös tasapuolisuuden merkityksen, meillä ei vieraita eroteltu sukulaisuuden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän aloittajaa. Minusta on ollut luontevaa auttaa tytärtäni lspsivuodeaikana, mutta ei miniääni.
Mä vertaisin asiaa siihen, ettei kipeänä halua vieraampia ihmisiä lähelle. Mä päästin esikoisen syntymän jälkeen miehen sukulaiset ja perhetutut kylään ja kyllä harmitti ja kaduttaa yhä. Olin tosi huonossa kunnossa synnnytyksen jälkeen ja melko heikkona vielä kotonakin. Hb oli alle 100, joka paikkaan sattui, en istunut useampaan viikkoon ja koko vauvajuttu oli upouusi.
Harmittaa, sillä stressaamisen ja epämukavuuden sijaan olisin voinut vain maata sohvalla ja tutustua vauvaan. Kyllä, kuin mehiläiskuningatar. Ihan ansaitusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 01:49"]
Tämä ketju oli kyllä synnytyskammoiselle kurkkua kuristavaa luettavaa. Onko synnyttäneen äidin elämä oikeasti viikkotolkulla tuota, että maataan sängyssä alasti verisen pyyhkeen päällä ja lämpimät maito- ja hormonihikilammikot ja haisevat joka puolella? Pissalla käydessä itketään, kakalla käydessä huudetaan miltei yhtä kovaa kuin synnyttäessä? Ja molemmat suoritetaan seisaaltaan suihkussa apulaisen tukiessa ja pidellessä pystyssä tuskasta tärisevää vartaloa? Taisin saada synnytyskammon lisäksi lapsivuodekammon. Lapsen haluaisin joskus kumppanini kanssa kasvattaa, onneksi voi adoptoida.
[/quote]
Ei ole. Normaalisti jos alapäähän on jouduttu tikkejä laittamaan, ne kiusaavat ehkä viikon. Suihkuttelu auttaa. Jälkivuoto on runsasta ehkä viikon ja vähenee sitten nopeasti. Normaalin synnytyksen jälkeen pystyy istumaan ja kävelemään, liikkumaan ulkona, hoitamaan asioita ja nukkumaan ja tekemään arkitoimia ihan ok. Rintoihin auttaa hyvät tukevat imetysliivit, ylimääräiset liivinsuojat ja maidonkerääjät. Normaaliin synnytykseen ei todellakaan kuulu, että ollaan viikkotolkulla petipotilaita.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 23:27"]
Ei kuitenkaan voi ihan yksi yhteen rinnastaa ripulia ja vauvaa - paitsi jos se vaimon äiti juuri sitä ripulia haluaisi tulla ihastelemaan ja kovasti olisi odottanut näkevänsä. Se olisi kyllä outoa. Ja tuo "rinnat maitoa valuen" -ongelmaan sellainen pieni vinkki että liivinsuojat ja maidonkerääjät on keksitty ja niitä osasin jo ihan ensimmäisenkin vauvan jälkeen käyttää.
[/quote]
Toipilas on kuitenkin aina toipilas, oli kyse sitten ripulista tai synnyttämisestä. Ja minulla ainakin oli rinnat synnytysten jälkeen niin arat, ettei käynyt mielessäkään alkaa sovittelemaan rintaliivejä päälle.
[/quote]
Ehkä anoppisi olisi osannut kertoa sinulle, että juuri tuolloin rintasi tarvitsivat tukea kaikkein eniten? Oikeasti, mitä väliä sillä on, tiskaako, kokkaako tai nuohooko asuntoa oma äiti vai anoppi? Imettämään voi mennä omaan rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa on. Apua ei saisi tarvita, jos sitä tarvitsee on vain laiska prinsessa. Toisaalta avusta ei saa myöskään kieltäytyä, vaikka itsestä tuntuisi että sitä ei tarvitsekaan. Yrittäkääpä päättää.
Käsittämätöntä että joidenkin on vaikea ymmärtää, että vaikka synnytys olisi ollut helppokin, saattaa perhe haluta jonkun aikaa tutustua toisiinsa aivan keskenään. Ihan vaan koska haluavat! Järkyttävää. Miksi sängyssä ei saa vauvan kanssa makoilla ja pesiä jos niin haluaa tehdä? Kun puhutaan kuitenkin nyt vain päivistä tai korkeintaan parista viikosta.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 00:41"]
Tässä keskustelussa on yli puolet sellaisia, jotka ymmärtävät asian tarkoituksella tai omaa lukutaidottomuuttaan väärin. Eihän se äidin äiti sitä lasta ole tulossa auttamaan ja hoitamaan vaan nimenomaan omaa sairasta/kipeää tytärtään. Ei kyse ole siitä että miehen vanhemmat jätetään pois lapsen elämästä vaan että heitä ei haluta vaihtamaan pillurättejä tai pesemään maitoisia paitoja. On aivan eri asia ottaa vaikkapa se anoppi kylään ja sylittelemään vauvaa koko perheen ollessa kotona kuin se että anoppi tulee auttamaan tuoretta äitiä pissalla käymisessä. Jos tätä ei joku ymmärrä niin jossain kohtaa lukutaitoa tai maalaisjärkeä on jotain häikkää.
[/quote]
Tuoreista äideistä vakavasti sairaita/huonokuntoisia on kuitenkin tosi vähän. Jos on vessaan autettava monta viikkoa, on jo tosi huonossa kunnossa. Pillurättinsä (tavallista tömäkämpi side?) suunnilleen jokainen kykenee vaihtamaan itse, eikä maitoisissa tai jälkivuotoisissa vaatteissa ole mitään outoa ja ihmeellistä, koneeseen vaan.
Ne äidit tulee sinne auttaa omia tyttäriään (sekä samalla uutta lastenlasta) ja sille miesten äidit ei voi mitään.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 09:34"]
Ne äidit tulee sinne auttaa omia tyttäriään (sekä samalla uutta lastenlasta) ja sille miesten äidit ei voi mitään.
[/quote]
Tuo on totta. Kun se miniä myöhemmin kaipaa apua, kannattaa miehen vanhempien muistuttaa, että oman äidin tehtävänä on se apu tarjota, ei miehen vanhempien. Kun miniä on väsynyt tai haluaa omaa aikaa, antaa apua silloinkin oma äiti, ei anoppi. Niin se vaan menee.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 23:36"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 23:13"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 20:51"]
Minulla on yksi tyttö ja hänen kotiinsa on helppo mennä auttamaan. Miniän koti on aina miniän koti ja vauva miniän vauva. Ei tulisi mieleenkään mennä sinne auttamaan. Kyllä miniän kodissa käydään kohteliaasti kylässä ja juodaan kahvit ja lähdetään pois. Poika käy sitten kotona rupattelemassa omia kuulumisiaan.
Joten ei olisi mitään hinkua tunkea ap.n tapauksessa katsomaan miniän lasta.
[/quote]
Ajattelen täsmälleen samoin kuin sinäkin.
[/quote] "Tyttären koti ja miniän koti", tämä kertoo tasa-arvosta kaiken. Naiset nähdään edelleen kodin hengettärinä, koti on naisen koti, jossa myös mies asuu. Kun hoidetaan vauvaa/kotia naisen puolesta, ajatellaan että autetaan naista. Jos ruokaa ei ole, tai koti on sotkuinen, "syytetään" naista. Jos hoidetaan lastenlapsia, ajatellaan että autetaan äitiä (ehkä siksikään pojan lapsia ei auteta yhtä paljon kuin tyttären?). Voi kunpa joskus ihmiset oikeasti olisivat tasavertaisia.
[/quote]
No eipä kuule mun pojallani on paljon sanomsta, miten koti sisustetaan tai onko siellä edes paikkaa poikani harrastuskamoille. Kummasti joutuu metsästystä ja kalastusta harrastava poikani tuomaan harrastusväölineensä lapsuudenkotiinsa eli minun luokseni, kun miniällä ei nyt ole miniän kodissa tilaa millekään poikani tavaroille. Kummasti on kyllä tilaa kaikenlaiselle tilpehöörille, mutta ei millekään pojan tavaroille. Noh, ei se minua eikäö edes poikaani haittaa. Miniällä on oma pilvilinna kodissaan ja mun poikani ajoittain majailee vaimonsa pilvilinnassa, mutta ei mun poikani - onneksi - niin tyhmä ole, että antaisi vaimonsa päättää ihan kaikesta. Nytkin miniä kitisee ja vinkuu mua lapsenvahdiksi, kun poikani lähtee viikonlopuksi kaverinsa mökille kalaan.
[/quote]
Ymmärrän miniääsi. En minäkään haluaisi aseita kotiimme. Hieno juttu jos poikasi voi säilyttää niitän sinun luonasi.
[/quote]
Itsesolmittu perho - tuo vaarallinen ja pelottava ase, jota ei lapsiperheessä sovi säilyttää!
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 08:57"]
Vaikeaa on. Apua ei saisi tarvita, jos sitä tarvitsee on vain laiska prinsessa. Toisaalta avusta ei saa myöskään kieltäytyä, vaikka itsestä tuntuisi että sitä ei tarvitsekaan. Yrittäkääpä päättää.
Käsittämätöntä että joidenkin on vaikea ymmärtää, että vaikka synnytys olisi ollut helppokin, saattaa perhe haluta jonkun aikaa tutustua toisiinsa aivan keskenään. Ihan vaan koska haluavat! Järkyttävää. Miksi sängyssä ei saa vauvan kanssa makoilla ja pesiä jos niin haluaa tehdä? Kun puhutaan kuitenkin nyt vain päivistä tai korkeintaan parista viikosta.
[/quote]
Synnytylksen jälkeen on melkoinen veritulppavaara. Jos jää sänkyyn makoilemaan, voi siihen kuolla.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:38"]mutta kun meitä miehen sukulaisia ei kiinosta se lapsi, no ehkä äitiä, mutta me muut
[/quote]
No mitäs täällä sitten itket jos miehen suku ei pääse samalla tavalla osalliseksi vauvasta kuin äidin suku? Ihan voit kuules peiliin katsoa tuossa tapauksessa.