Lue keskustelun säännöt.
vastasyntynyt - onko mulla oikeus määrätä tässä asiassa?
23.07.2014 |
Saimme pari viikkoa sitten esikoisemme ja kaikkihan nyt tietävät mitä on olla vastasyntyneen kanssa, univelkaa, imetystä, tissit koko ajan esillä ja kipee olo... Molemmat isovanhemmat on tosi innoissaan, mikä on ihanaa, mutta... Molemmat mummot ja miehen isä tykkää käydä auttamassa ja ihailemassa vauvaa, mutta mä en oikeestaan haluis tänne nyt kuin oman äitini. En tunne oloani mukavaks tissit koko ajan esillä anopin ja apen kanssa, sit kastuu paita, kipuja ja kaikkee :( äitini kanssa kaikki tämä on ok, olemme läheiset. Sanoin tästä miehelleni, joka loukkaantui siitä ettei vanhempansa saa viettää täällä yhtä paljon aikaa kuin minun äitini. Toisaalta ymmärrän mut toisaalta...
Kommentit (358)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:15"]Mun veljen perheessä tehtiin juuri noin kuin on esitetty eli veli kertoi, että he haluavat synnytyksen jälkeen olla kolmistaan ja tutustua vauva-arkeen. Avuksi meni kuitenkin kälyn äiti, joka vietti tuoreen perheen kanssa aika tiiviisti 3 vko eli sen ajan, kun muille oli porttikielto.
Meillä äiti loukkaantui, koska ei päässyt edes vauvaa näkemään saati ottamaan syliinsä. Ristiäisissä tunnelma oli aika outo, kun toinen isoäiti lirkutteli lapselle kuin omalleen, mutta toiselle isoäidille lasta ei annettu lainkaan syliin, kun "se vierastaa, kun ette ole nähneet".
Kuitenkin 5 kk myöhemmin veli alkoi kysellä, koska vauva pääsee äidillemme yökylään, olisi kuulemma tulossa häitä ja muita kahdenkeskisiä juttuja. Toinen isoäiti oli saanut uuden lapsenlapsen eikä ennättänyt avuksi. Ei päässyt vauva meidän äidillekään, koska meillä oli isoäiti sairastunut ja äiti hoiti häntä. Asetti siis oman äitinsä vauvan edelle. Toisen kun tunsi, toista ei käytännössä lainkaan.
[/quote]
Minulla myös veljen perheessä toimittiin noin. Eipä sillä veljen lasta on saanut hoitaa vain äidin suku, meidän suku ei koskaan. Surimme aikamme ja päästimme irti. Lapselle se on lopulta menetys ettei tunne toista sukua..
[/quote]
Näin meilläkin. Äitini suljettiin veljen perheestä ulos. Vain vaimon äiti sai hoitaa ja käydä katsomassa, äitimme ei koskaan.
Onneksi minä sain samoihin aikoihin lapsen ja äitini pääsi auttamaan minua (minä myöskään en sulkenut anoppia pois, sillä onhan hän myös lapsen mummo ja mieheni äiti)
Nyt veljen vaimo marisee, kun äitini hoitaa lapsiamme ja tuo lahjoja ja on läheinen lastemme kanssa. Nyt kyllä äitini kelpaisi, kun tarvitaan yökylää yms. Mutta siinä vaiheessa jyrähti isänikin veljelleni, että se on annettu, mikä on tarjottu, että äitiäni ei nöyryytetä ja sitten yritetä käyttää hyväksi. Jos veljeni on niin tossukka, että antaa vaimonsa jyrätä joka asiassa, niin sitten elää sen valinnan kanssa.
Näin siinä käy, että jonkin ajan perästä miniät alkavat huutaa, että miksi anopille on tyttären lapsi tärkeämpi ja miksi me ei saada hoitoapua ja tytön lapsi saa enemmän lahjoja ja anoppi on kyllä täysi mulkku.
No ehkä on, mutta niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän miehen, jonka äiti näki lapsenlapsensa vasta ristiäisissä ja sanoa paukautti, että "ei ihme, ettei ole näytetty, kun siinä ei ole meidän suvun näköä ollenkaan". Miehen mieleen jäi kytemään epäilys ja niinhän se oli, että DNA-testin mukaan lapsi ei ollut hänen.
Riippuu miehen vanhemmista. Jos ovat avuksi eli käyvät kaupassa, laittavat ruokaa, siivoavat, jne. niin mikäs siinä. Meillä miehen vanhemmat ovat molemmat autettavia, joten en olisi halunnut heitä kyläilemään. Mutta mies halusi ja minä ja vauva jäimme ilman apua. Ja 62:n kaltasille vittuilijoille tiedoksi, että synnytin kiireellisellä sektiolla, joten olisin kipeästi tarvinnut apua. Mies hoiti hommansa muutenkin huonosti ja tuloksena oli imetyksen epäonnistuminen ja synnytyksen jälkeinen masennus.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:38"]Missä kunnossa äidit joutuu sairaalasta lähtemään, jos ei pysty edes housuja jalassa pitämään ja on pakko valuttaa veret reisiä myöten?
Vielä 3 vuotta sitten ei sairaalasta päässyt kotiin, jos ei kyennyt omin jaloin kävelemään ja itse lasta hoitamaan. Nyt näköjään ambulanssilla tuodaan vuodepotilaat rinnat paljaana kotiin ja toivotaan, että joku heitä hoitaa. Äidit makoilee makuuhuoneessa eikä kykene sieltä poistumaan kuin talutettuina ja vauvat huutaa hädissään, kun suihkuava maito tukehduttaa heidät.
Siis aikuisten oikeasti: synnytyksestä toipuu ihmeen nopeasti ja harvalla se jälkivuoto on niin massiivista, että verta on joka paikassa appiukon kauhuksi. Täysjärkiset miehet osaa käydä kaupassa ja laittaa ruokaa, siihen ei tarvita ketään avuksi ja jos siellä yhden syöttövälin verran vauvaa sylittelee miehen äiti, niin onko se oikeasti kamalaa? Mies kuitenkin ne kahvit keittää, tiskit tiskaa ja roskat vie. joten ei siitä anopista ja apesta ole äidille iso haittaa. Paitsi jos on päättänyt, että ne on varsinaisia perkeleitä.
[/quote]
Sinulle imbesillille tiedoksi, että ilmakylvyt ja runsas suihkuttelu ovat parasta hoitoa alapään haavoille helteellä. Näitä suositellaan sairaalassakin. Miksi kummassa niinkin ison asian kuin synnytyksen jälkeen ei saisi OMASSA KODISSAAN parannella itseään parhaaksi katsomallaan tavalla? Sitä paitsi toisilla synnytys on rajumpi, minulla esimerkiksi lapsi tuli väärinpäin (tarjontavirheestä ei tiedetty etukäteen). Meillä itse asiassa ihan neuvolassa neuvottiin, että ekaan kuukauteen ei kannattaisi ottaa vieraita vastaan ihan vauvan vastustuskyvyn takia.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:38"]Missä kunnossa äidit joutuu sairaalasta lähtemään, jos ei pysty edes housuja jalassa pitämään ja on pakko valuttaa veret reisiä myöten?
Vielä 3 vuotta sitten ei sairaalasta päässyt kotiin, jos ei kyennyt omin jaloin kävelemään ja itse lasta hoitamaan. Nyt näköjään ambulanssilla tuodaan vuodepotilaat rinnat paljaana kotiin ja toivotaan, että joku heitä hoitaa. Äidit makoilee makuuhuoneessa eikä kykene sieltä poistumaan kuin talutettuina ja vauvat huutaa hädissään, kun suihkuava maito tukehduttaa heidät.
Siis aikuisten oikeasti: synnytyksestä toipuu ihmeen nopeasti ja harvalla se jälkivuoto on niin massiivista, että verta on joka paikassa appiukon kauhuksi. Täysjärkiset miehet osaa käydä kaupassa ja laittaa ruokaa, siihen ei tarvita ketään avuksi ja jos siellä yhden syöttövälin verran vauvaa sylittelee miehen äiti, niin onko se oikeasti kamalaa? Mies kuitenkin ne kahvit keittää, tiskit tiskaa ja roskat vie. joten ei siitä anopista ja apesta ole äidille iso haittaa. Paitsi jos on päättänyt, että ne on varsinaisia perkeleitä.
[/quote]
Tosi huonossa kunnossa ainakin siskoni kotiutettiin, vaikka oli viikon sairaalassakin.
Eikä siellä miehen töissä ollessa (isyysvapaaviikko meni siellä sairaalassa perhehuoneessa äidintukena, joka ei olisi itse kyennyt vauvan hoidosta selviytymään, sitten oli pakko palata töihin) tarvittu mitään sylittelyapua. Kyllä äiti itsekin pystyi pitämään vauvaa sängyssä vieressä ja asettamaan rinnalle. Oikein mihinkään muuhun ei pystynytkään. Eli kotityöt isän poissaollessa hoidin minä, kannoin juomista ja muita tarvikkeita äidille, desinfioin rintakumeja tms. laitoin ja kannoin hänelle ruokaa että saa ravintoa imetykseen, ulkoilutin koirat, pesin pyykkiä, jota riitti, koska maitoa tulvi. Kyseessä ei ole mikään turhanvalittaja ja passuuttaja, vaan reipas ihminen, joka ei ikinä ole ollut niin huonossa kunnossa kuin synnytyksen jälkeen.
Ei tuossa tilassa kukaan tarvitse kylään vieraita, joiden käsitys vierailun tarkoituksesta on istua sohvalla ja sylitellä sitä vauvaa (mahdollisesti vielä repiä se kesken uniensa seuranpitoon) ja pahimmillaan vielä odottaa kestitystä ja seuranpitoa. Niiden vierailujen aika on sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 12:57"]
Mulla oli siis vaikea synnytys, mies joutuu olemaan töissä päivät ja tarviin tänne apua. Äitini pystyy tulemaan päivittäin, en hänen vierailujaan haluaisi rajoittaa, mutta muiden kyllä, mikä sitten loukkaa asianosaisia.
Ap
[/quote]
No totta hitossa loukkaa. Oletko ajatellut sitä, että kotinne on myös miehesi koti ja hänelläkin pitäisi olla jotain sanottavaa asiaan. Kieltämällä miehesi vanhempien käynnit ja heidän apunsa, osoitat suhtautuvasi heihin isovanhempina halveksuvasti. Mietipä sitä!!! Entäpä miten luulet heidän suhtautuvan mahdollisiin myöhempiin avunpyyntöihisi. Minä en ainakaan korviani lotkauttaisi, ellei apu kelvannut sillooin kun sitä vapaaehtoisesti tarjottii, ei tarvitse mennä sitten pyydettynäkään.
Itsellä on kolme lasta, ja vaikka on ollut vaikeakin synnytys, en ole asettanut isovanhempia erilaiseen asemaan sen suhteen, kuka saa tavata vauvaa. Tämä siitä huolimatta, että minulla ei ole maailman helpoin anoppi. Koska loukkavaaahan isoäitien erilainen kohtelu olisi, ja vaikuttaisi todnäk väleihin pysyvästi, koska eihän sellaista unohda.
Sen kuitenkin ymmärrän että passattavaksi ei ketään isovanhempaa oteta, vaan nimenomaan auttamaan tai vaihtoehtoisesti aivan lyhyelle vierailulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä tunne yhtään perhettä, jossa anopit ja appiukot olisi häärineet vielä ensimmäisinä viikkoina apuna, enintään pikavisiitillä käväisseet tulokasta vilkaisemassa. Hyvin läheisiä heistä on silti tullut silti lapsenlapsen kanssa ja ovat paljon myöhemmin hoitaneet.
On ihan normikäytöstä ja neuvolankin suositus, että ekat viikot perhe viettää keskenään, enintään joku äidin läheisin voi auttaa kotitöissä jos isä ei voi olla kotona ja äiti on huonossa kunnossa. Jos tää tuntuu kauhealta loukkaukselta joka vaikuttaa jo tuleviin väleihin lapsenlapseen, ei oo ihan tervepäinen ihminen kyseessä.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 12:58"]
Yhtälailla vauva on miehen ja ehkä myös haluaisi äitinsä olevan paikalla.
[/quote]
Ei vittu nyt oikeesti tän "tasa-arvon" kanssa. Jos mies sellaista vaatii, on kyllä niin itsekeskeinen ja lapsellinen, ettei kyllä lupaa hyvää tulevan perhe-elämän kannalta. Se mies tulee jäämään kakkoseksi, ja jos lähtöasetelma on tämä, niin eroonhan tämä kuvio päättyy, ellei mies sisäistä uutta, äidin roolista poikkeavaa rooliaan perheessä.
Ihan kuin olisi kakara viivottimella mittaamassa, ettei varmasti saa milliäkään vähemmän ja jää toiseksi. Kyllä tulee jäämään, ja niin tulee ollakin. Ja tuossa herkässä tilanteessa miehen on syytä oppia panemaan vaimon tarpeet omiensa edelle. Tämä on varmin hetki naisen elämässä loukata häntä pahimmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne isovanhemmat ovat suomalaisen perheen ulkopuolisia. Ei heillä ole oikeutta ja sijaa vauvaperheessä, ne perinteet ovat katkenneet. Samalla on unohdettu, miten se meni aikoinaan: äitiä hoitaa hänen sukulaiset. Miehen puolelta vasta lapsivuodeajan jälkeen. Tuoretta vauvaperhettä tuetaan heidän ehdoillaan. Naurettava ajatus, että vanhemman ihmisen tunteet ja toiveet olisi tässä soviteltava. Parasta sopeutua. Vastaavasti monet mummot eivät ota hoitoon, kun vanhemmat tarvitsevat. Näin nämä menevät. Olisi hyvä vähän voida etukäteen puhua. Isovanhemmatkin voisivat ottaa huomioon, että heillä herkistyy samalla tavoin omien lastensa vauva-ajat kuin omakin lapsuus. Siinä välissä on ne lapset, jotka ekaa kertaa ovat sekä vanhempia että työstävät esiin nousevia lapsuusmuistojaan. Ne tässäkin nyt ovat pelissä, kun pelisääntöjä laaditaan ja oikeuksia haetaan.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 16:43"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 12:58"]
Yhtälailla vauva on miehen ja ehkä myös haluaisi äitinsä olevan paikalla.
[/quote]
Ei vittu nyt oikeesti tän "tasa-arvon" kanssa. Jos mies sellaista vaatii, on kyllä niin itsekeskeinen ja lapsellinen, ettei kyllä lupaa hyvää tulevan perhe-elämän kannalta. Se mies tulee jäämään kakkoseksi, ja jos lähtöasetelma on tämä, niin eroonhan tämä kuvio päättyy, ellei mies sisäistä uutta, äidin roolista poikkeavaa rooliaan perheessä.
Ihan kuin olisi kakara viivottimella mittaamassa, ettei varmasti saa milliäkään vähemmän ja jää toiseksi. Kyllä tulee jäämään, ja niin tulee ollakin. Ja tuossa herkässä tilanteessa miehen on syytä oppia panemaan vaimon tarpeet omiensa edelle. Tämä on varmin hetki naisen elämässä loukata häntä pahimmin.
[/quote] vaimo ja vaimon äiti. Ei ihme, että miehet viljelee vaimojensa äideistä niin rankkaa anoppihuumoria. Toisaalta en ihmettele sitä ilmiötä, mitä tällä palstalla näkee, että pienten lasten isät käy niin paljon vieraissa. Palsta on täynnä minäminämammoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:10"]Luettuani tämän ketjun oon vaan entistä surullisempi miten itsekkäitä paskiaisia ihmiset on. Oletteko ajatelleet, että uusi vauva on aivan helvetin tärkeä uusi elämä myös anopille? Oman poikansa lapsi! Säälin aina niitä miehiä jotka on saaneet vaimoikseen tollasia tyraaneja, jotka rajoittavat toisen suvulta lapsen näkemistä. Taitaa samat naiset rajoittaa kaiken muunkin miehiltään. No eipä ole mun ero edessä.. Muistakaa sitten miten itsekkäitä olittekaan kun ihmettelette miksi mies lähtee..
[/quote]
Ja sinä puolestani vahvistat minu käsitystäni mulkuista ja marttyyreistä anopeista. Itsellänikin sellainen matami, jolta täytyisi joka pieruunkin soittaa lupa ja kysyä ohjeet ettei vaan koe itseään ohitetuksi. Kyllä varmaan jokainen äiti tietä, että tuo lapsivuodeaika on ennen kaikkia aikaa sille äidille toipua synnytyksestä ja raskaudesta. Vauva siinä vaiheessa ainoastaan imee ja nukkuu, ei voi olla niin kriittistä jos tuota ei pääse päivittäin alusta alkaen seuraamaan. Oma mieheni onneksi ymmärsi minun kantani varsin hyvin.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:38"]Missä kunnossa äidit joutuu sairaalasta lähtemään, jos ei pysty edes housuja jalassa pitämään ja on pakko valuttaa veret reisiä myöten?
Vielä 3 vuotta sitten ei sairaalasta päässyt kotiin, jos ei kyennyt omin jaloin kävelemään ja itse lasta hoitamaan. Nyt näköjään ambulanssilla tuodaan vuodepotilaat rinnat paljaana kotiin ja toivotaan, että joku heitä hoitaa. Äidit makoilee makuuhuoneessa eikä kykene sieltä poistumaan kuin talutettuina ja vauvat huutaa hädissään, kun suihkuava maito tukehduttaa heidät.
Siis aikuisten oikeasti: synnytyksestä toipuu ihmeen nopeasti ja harvalla se jälkivuoto on niin massiivista, että verta on joka paikassa appiukon kauhuksi. Täysjärkiset miehet osaa käydä kaupassa ja laittaa ruokaa, siihen ei tarvita ketään avuksi ja jos siellä yhden syöttövälin verran vauvaa sylittelee miehen äiti, niin onko se oikeasti kamalaa? Mies kuitenkin ne kahvit keittää, tiskit tiskaa ja roskat vie. joten ei siitä anopista ja apesta ole äidille iso haittaa. Paitsi jos on päättänyt, että ne on varsinaisia perkeleitä.
[/quote]
Sinulle imbesillille tiedoksi, että ilmakylvyt ja runsas suihkuttelu ovat parasta hoitoa alapään haavoille helteellä. Näitä suositellaan sairaalassakin. Miksi kummassa niinkin ison asian kuin synnytyksen jälkeen ei saisi OMASSA KODISSAAN parannella itseään parhaaksi katsomallaan tavalla? Sitä paitsi toisilla synnytys on rajumpi, minulla esimerkiksi lapsi tuli väärinpäin (tarjontavirheestä ei tiedetty etukäteen). Meillä itse asiassa ihan neuvolassa neuvottiin, että ekaan kuukauteen ei kannattaisi ottaa vieraita vastaan ihan vauvan vastustuskyvyn takia.
[/quote]
Onko sitä alapäätä ihan pakko suihkutella appiukon silmien edessä olohuoneessa? Käskettiinkö synnärillä tekemään noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 16:26"]
En mä tunne yhtään perhettä, jossa anopit ja appiukot olisi häärineet vielä ensimmäisinä viikkoina apuna, enintään pikavisiitillä käväisseet tulokasta vilkaisemassa. Hyvin läheisiä heistä on silti tullut silti lapsenlapsen kanssa ja ovat paljon myöhemmin hoitaneet.
On ihan normikäytöstä ja neuvolankin suositus, että ekat viikot perhe viettää keskenään, enintään joku äidin läheisin voi auttaa kotitöissä jos isä ei voi olla kotona ja äiti on huonossa kunnossa. Jos tää tuntuu kauhealta loukkaukselta joka vaikuttaa jo tuleviin väleihin lapsenlapseen, ei oo ihan tervepäinen ihminen kyseessä.
[/quote]
Noh, mulla ei ole äitiä ollenkaan (kuollut jo ennen ekan lapseni syntymää). Meillä apuna oli nimenomaan anoppi sekä minun isäni. Mutta vaikka äiti olisikin elänyt, ei silti olisi tullut pieneen mieleenkään kieltää anoppia tulemasta meille.
Mutta, ap:n ongelmaan liittyen: voisko vaikka vedota vauvan sekaisin olevaan vuorokausirytmiin, että iltaisin olisi parempi vierailla. Silloin se mieskin olisi kotona ja ap voisi rauhassa köllötellä sängyssä. Vaikka sekään ei tainnut oikein sopia, vai miten se olikaan...
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 16:56"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:10"]Luettuani tämän ketjun oon vaan entistä surullisempi miten itsekkäitä paskiaisia ihmiset on. Oletteko ajatelleet, että uusi vauva on aivan helvetin tärkeä uusi elämä myös anopille? Oman poikansa lapsi! Säälin aina niitä miehiä jotka on saaneet vaimoikseen tollasia tyraaneja, jotka rajoittavat toisen suvulta lapsen näkemistä. Taitaa samat naiset rajoittaa kaiken muunkin miehiltään. No eipä ole mun ero edessä.. Muistakaa sitten miten itsekkäitä olittekaan kun ihmettelette miksi mies lähtee..
[/quote]
Ja sinä puolestani vahvistat minu käsitystäni mulkuista ja marttyyreistä anopeista. Itsellänikin sellainen matami, jolta täytyisi joka pieruunkin soittaa lupa ja kysyä ohjeet ettei vaan koe itseään ohitetuksi. Kyllä varmaan jokainen äiti tietä, että tuo lapsivuodeaika on ennen kaikkia aikaa sille äidille toipua synnytyksestä ja raskaudesta. Vauva siinä vaiheessa ainoastaan imee ja nukkuu, ei voi olla niin kriittistä jos tuota ei pääse päivittäin alusta alkaen seuraamaan. Oma mieheni onneksi ymmärsi minun kantani varsin hyvin.
[/quote] ja sitten itketään, kun anoppi ei auta ja lahjoittaa tytölleen vaivihkaa omaisuutta ja sulkee miniän perinnööstä ulos
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:38"]Missä kunnossa äidit joutuu sairaalasta lähtemään, jos ei pysty edes housuja jalassa pitämään ja on pakko valuttaa veret reisiä myöten?
Vielä 3 vuotta sitten ei sairaalasta päässyt kotiin, jos ei kyennyt omin jaloin kävelemään ja itse lasta hoitamaan. Nyt näköjään ambulanssilla tuodaan vuodepotilaat rinnat paljaana kotiin ja toivotaan, että joku heitä hoitaa. Äidit makoilee makuuhuoneessa eikä kykene sieltä poistumaan kuin talutettuina ja vauvat huutaa hädissään, kun suihkuava maito tukehduttaa heidät.
Siis aikuisten oikeasti: synnytyksestä toipuu ihmeen nopeasti ja harvalla se jälkivuoto on niin massiivista, että verta on joka paikassa appiukon kauhuksi. Täysjärkiset miehet osaa käydä kaupassa ja laittaa ruokaa, siihen ei tarvita ketään avuksi ja jos siellä yhden syöttövälin verran vauvaa sylittelee miehen äiti, niin onko se oikeasti kamalaa? Mies kuitenkin ne kahvit keittää, tiskit tiskaa ja roskat vie. joten ei siitä anopista ja apesta ole äidille iso haittaa. Paitsi jos on päättänyt, että ne on varsinaisia perkeleitä.
[/quote]
Sinulle imbesillille tiedoksi, että ilmakylvyt ja runsas suihkuttelu ovat parasta hoitoa alapään haavoille helteellä. Näitä suositellaan sairaalassakin. Miksi kummassa niinkin ison asian kuin synnytyksen jälkeen ei saisi OMASSA KODISSAAN parannella itseään parhaaksi katsomallaan tavalla? Sitä paitsi toisilla synnytys on rajumpi, minulla esimerkiksi lapsi tuli väärinpäin (tarjontavirheestä ei tiedetty etukäteen). Meillä itse asiassa ihan neuvolassa neuvottiin, että ekaan kuukauteen ei kannattaisi ottaa vieraita vastaan ihan vauvan vastustuskyvyn takia.
[/quote]
Ja äidin äiti ei ole vieras mutta isän äiti on, noiko ne neuvolassa sanoi?
Muistakaa ketjuun kommentoineen kommenttinne myös silloin kun oma poikanne saa lapsen. Eihän se vauva tosiaankaan mihinkään katoa ensimmäisten viikkojen aikana, mutta kyllä vastasyntyneessä on tietynlaista hohtoa. Mies on myös joskus ollit pikkuvauva ja miehen äiti varmasti mielellään tutustuisi poikansa lapseen heto vauvasta. Muistoja. Todella julmaa, erityisesti kun toiset isovanhemmat ovat kuitenkin tervetulleita.
Surullinen olen, sillä minull on pieni poika, josta joskus toivottavasto tulee isä.
Poikalasten äitinä luen tyytyväisenä tätä ketjua. Eipä tarvitse alkaa ilmaiseksi lapsenpiiaksi, vaan saa elää eläkkeellä omaa elämää ja tuhlata rahat itseensä
Meillä miniä teki juuri noin kuin ap nyt kaavailee. Vauvaa ei saanut tulla katsomaan kuukauteen, pojan (vauvan isän) lähettämistä kuvista katsottiin, että tuommoinen se nyt on.
Kyllä se loukkasi enkä ole viiteen vuoteen tuohon lapseen oikein mitään suhdetta luonut. Alusta asti se oli jotenkin tehty miniän sukua varten, koska sieltä on lapselle pyydetty hoitajat ja siellä kyläillään. Minä kelpaan vain silloin, jos toinen isoäiti ei ehdi. Joka kerta olen kieltäytynyt, koska soitto on voinut tulla aamulla, että heillä lähtö puoliltapäivin häihin eikä lapsella hoitopaikkaa. En minä rupea elämääni muuttamaan sen takia, että käskytetään hoitajaksi.
Tyttären lasten kanssa olen läheinen, vaikka siellä onkin alusta asti mummous jaettu toisen isoäidin kanssa. Sovussa on joskus kumpikin mummo ollut samaan aikaan kahta lasta hoitamassa ja tehtiinpä me "mummoparina" näitten lasten kanssa yhteinen sisävesireissukin. Enemmän annan lahjojakin näille tyttären lapsille, koska heidät tunnen ja tiedän.
Miksi isä ei pidä isyyslomaa? Naisen äiti joutuu taas kerran ottamaan perheessä sen äijän roolin, kun miehen työ on niin tärkeää, ettei kahta viikkoa voi apuna olla.