vastasyntynyt - onko mulla oikeus määrätä tässä asiassa?

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:43"]

Onko mikään ihme kun masennutaan ja lapset voi pahoin, kun pitää tällasia edes miettiä. Se tulee jota pyydetään ja jonka kanssa homma sujuu niin, ettei äiti ressaannu. Muut odottaa vuoroaan kiltisti ja napisematta!

Se osallistuminen ja avun tarjoaminen tapahtuu avustettavan ehdoilla, sitä on pyyteetön rakkaus lähimmäistä kohtaan, ei sitä että odotetaan jotain itselle ennenkuin voi auttaa!!!!

[/quote]

Juuri näin! Tuore äiti päättää ja muut sen hyväksyy. Kun myöhemmin tarvitaan lastenhoitoapua, sitä pyydetään nöyrästi, koska siinä vaiheessa apu ei enää ole itsestäänselvyys.

Minusta kannattaisi tehdä niin, että ap:lla on itselleen huone joka on vierailta rauhoitettu. Siellä voi levätä, syöttää, vaihtaa vaatteita ym. Yleisissä tiloissa sitten oleskelu ja vieraiden kanssa seurustelu. Ap lepää minkä tarvitsee ja mies voi esitellä vauvaa ja viihdyttää vanhempiaan. Poissulkeminen kokonaan on huono ratkaisu, varmasti väleihin vaikuttava.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:42"]Jos nyt sysäät toisen mummoista syrjään, joudut myös hyväksymään sen, että syrjäytetty mummo ei välttämättä olekaan apunasi sitten myöhemminkään. Minä kohtelisin molempia mummoja samalla tavalla enkä alkaisi suosimaan toista ja syrjimään toista lapsenlapsen elämässä.

[/quote]

Se, että tahtoo toipua rauhassa synnytyksestä, ei ole mitään syrjimistä. Minusta on aika itsestäänselvää, että noin intiimissä tilanteessa melkein jokaiselle on vähemmän häiritsevää olla oman kuin miehen äidin (saati jos miehen isäkin änkee paikalle) nähden.

Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö molemmat mummot olisi ihan yhtä tervetulleita lapsenlapsen elämään, kun lapsivuodeaika on ohi, imetys saatu käyntiin ja maidontulo tasaantunut ja ylipäänsä normaali vieraiden vastaanottaminen onnistuu aiheuttamatta kohtuutonta stressiä vastasynnyttäneelle äidille. Tämän myös tajuaa mummo, jolla on minkäänlaista empatiakykyä, eikä ala marttyyroimaan.

[/quote]

Kannattaa muistaa, että molemmilla mummoilla on oma elämä. Jos ei hyväksytä avuksi vastasyntyneen perheeseen niin se muistetaan pitkään, koska se on selkeä merkki isoäidille, että pysy poissa. Ja miehen äitihän tämän ymmärtää ja hyväksyy, harrastaa ja elää omaa täyttä elämäänsä, johon ei myöhemminkään mitään vauvoja mahdu. Jos ei kelpaa kerran, ei toisellakaan kerralla ole toivottu hoitaja. Ei ihme, että moni pojan äiti pelaa mieluummin  golfia kuin viettää aikaa lapsenlastensa kanssa. Kun tuore äiti ei salli isoäidille tunnesidettä pikkuiseen, ei sitä myöhemminkään viitsi ryhtyä tekemään.

Luettuani tämän ketjun oon vaan entistä surullisempi miten itsekkäitä paskiaisia ihmiset on. Oletteko ajatelleet, että uusi vauva on aivan helvetin tärkeä uusi elämä myös anopille? Oman poikansa lapsi! Säälin aina niitä miehiä jotka on saaneet vaimoikseen tollasia tyraaneja, jotka rajoittavat toisen suvulta lapsen näkemistä. Taitaa samat naiset rajoittaa kaiken muunkin miehiltään. No eipä ole mun ero edessä.. Muistakaa sitten miten itsekkäitä olittekaan kun ihmettelette miksi mies lähtee..

Asutteko yksiössä, vai mikä siinä niin vaikeaa on? Pidä edes oma huoneesi sellaisena, että voit hillua siellä vaikka alastomana, jos tahdot.

Toinen keino: mene vähäksi aikaa äitisi luo vauvasi kanssa silloin, kun miehen vanhemmat tulevat teille. Niin appivanhempasi saavat asustaa mielin määrin poikansa luona. Tämä voisi olla hyvä keino estää 26:n ennustama tilanne, eli se että äitisi tulee hääräämään teille jatkuvasti.

Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että Sinun Äitisi olo teillä tuntuu MIEHESTÄSI aivan yhtä kiusalliselta kuin hänen vanhempansa sinusta?

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:59"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:07"]Missä vaiheessa se verinen pimppi on kkaikkien katsottavana kotona? Ja missä ihmeen vaiheessa maitoa valuu vastasyntyneen kanssa, minä luulin, että silloin rinnat vasta "opettelevat" tehtäväänsä eikä ruiski maitoa mihin sattuu.

Jos haluat vain oman äitisi avuksi, niin OK. Samalla sinetöit sen, kuka on tulevaisuudessa apunasi, koska moni anoppi osaa kertoa suvulle, että "ei ole kelvannut edes hetken avuksi, vaikka Lauralla oli niin vaikea synnytys". Älä ota apua vastaan nyt => et saa sitä myöhemminkään ja se on ihan OK sinulle.

[/quote]

Kuka voi olla noin lapsellinen mulkku, että loukkaantuu siitä että juuri muutaman ekan viikon synnyttäjä toivoo apua niiltä, jotka ovat hänelle läheisimpiä?

Lapsenlapseen tutustumisen kannalta on ihan se ja sama, hoitaako häntä heti vai vasta kuukauden kuluttua. Vauvan suurin etu tuossa tilanteessa on se, että imetys saadaan käyntiin, jonka kannalta äidin lepo, synnytyksestä toipuminen ja rento olo ovat kaikista tärkeimpiä. On itsekästä ennenkaikkea vauvaa kohtaan kutsua taloon ensimmäisinä viikkoina ketään sellaisia vieraita, jotka näitä asioita häiritsevät.

[/quote]

Ja se vauvahan on vain äidin vauva! Juuri hyväksymällä avun van omalta äidiltään sitä kätevästi sulkee miehen suvun pois vauvan läheltä. Jos sillä kerran ei ole väliä, hoitaako vastasyntyneenä vai myöhemmin, niin miksi ihmeessä hoitaa vauvaa ollenkaan? Ottakoot nuori perhe rennosti seuraavat 10 vuotta ja nauttikoot toistensa seurasta, jos isän vanhemmat halutaan sulkea pois vauvanhoidosta jo alusta alkaen.

[/quote]

Ootko sä ihan terve? Miksi vauvaa pitäisi päästä hoitamaan juuri suoraan laitokselta tullessa, jos oikeasti koko lapsi ei kiinnosta sitä vertaa että sen kanssa haluaisi olla tekemisissä vaikka juuri 10-vuotiaana (jolloin lapsikin saisi vieraiden hoidettavana olemisesta irti jotain muuta kuin stressiä). Miksi täytyy päästä juuri vastasyntyneenä tai ei ollenkaan?

Se, ettei mun anoppi ehkä vaikkapa ison vatsan alueen leikkauksen jälkeen vaipoissa pissa ja pieru karkaillen halua mua kotiinsa hääräämään vaan mielummin tyttärensä, tai ettei hän halua mua avuksi esim. kylpemiseen, ei myöskään tarkoita, ettenkö voisi myöhemmin autella vaikka siivoamisessa silti tai käydä hänelle kaupassa sitten kun hän on vähän toipunut ja kokee vierailuni mukavaksi. Vai pitäiskö sittenkin vetää herneet nenään syrjimisestä että jos en kerran pääse vaivoistaan noloa anoppia pesemään heti kun hänet on kotiutettu sairaalasta, niin turha odottaa multa enää ikinä mitään apua?

Mun veljen perheessä tehtiin juuri noin kuin on esitetty eli veli kertoi, että he haluavat synnytyksen jälkeen olla kolmistaan ja tutustua vauva-arkeen. Avuksi meni kuitenkin kälyn äiti, joka vietti tuoreen perheen kanssa aika tiiviisti 3 vko eli sen ajan, kun muille oli porttikielto.

Meillä äiti loukkaantui, koska ei päässyt edes vauvaa näkemään saati ottamaan syliinsä. Ristiäisissä tunnelma oli aika outo, kun toinen isoäiti lirkutteli lapselle kuin omalleen, mutta toiselle isoäidille lasta ei annettu lainkaan syliin, kun "se vierastaa, kun ette ole nähneet".

Kuitenkin 5 kk myöhemmin veli alkoi kysellä, koska vauva pääsee äidillemme yökylään, olisi kuulemma tulossa häitä ja muita kahdenkeskisiä juttuja. Toinen isoäiti oli saanut uuden lapsenlapsen eikä ennättänyt avuksi. Ei päässyt vauva meidän äidillekään, koska meillä oli isoäiti sairastunut ja äiti hoiti häntä. Asetti siis oman äitinsä vauvan edelle. Toisen kun tunsi, toista ei käytännössä lainkaan.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:10"]

Luettuani tämän ketjun oon vaan entistä surullisempi miten itsekkäitä paskiaisia ihmiset on. Oletteko ajatelleet, että uusi vauva on aivan helvetin tärkeä uusi elämä myös anopille? Oman poikansa lapsi! Säälin aina niitä miehiä jotka on saaneet vaimoikseen tollasia tyraaneja, jotka rajoittavat toisen suvulta lapsen näkemistä. Taitaa samat naiset rajoittaa kaiken muunkin miehiltään. No eipä ole mun ero edessä.. Muistakaa sitten miten itsekkäitä olittekaan kun ihmettelette miksi mies lähtee..

[/quote]

Blaa blaa blaa. Jos et ole itse kokemusta siitä, kun on ihan hajalla synnytyksen jälkeen, niin yritä edes eläytyä. Mulla on se kokemus, enkä todellakaan halunnut tavata ketään ylimääräistä - sairaalassa en edes omia vanhempiani. Ihmisen pitää myös ajatella itseään, kun on parantumisesta kyse. Se vauva ei katoa mihinkään sillä aikaa, kun äiti kerää vähän voimiaan.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:15"]Mun veljen perheessä tehtiin juuri noin kuin on esitetty eli veli kertoi, että he haluavat synnytyksen jälkeen olla kolmistaan ja tutustua vauva-arkeen. Avuksi meni kuitenkin kälyn äiti, joka vietti tuoreen perheen kanssa aika tiiviisti 3 vko eli sen ajan, kun muille oli porttikielto.

Meillä äiti loukkaantui, koska ei päässyt edes vauvaa näkemään saati ottamaan syliinsä. Ristiäisissä tunnelma oli aika outo, kun toinen isoäiti lirkutteli lapselle kuin omalleen, mutta toiselle isoäidille lasta ei annettu lainkaan syliin, kun "se vierastaa, kun ette ole nähneet".

Kuitenkin 5 kk myöhemmin veli alkoi kysellä, koska vauva pääsee äidillemme yökylään, olisi kuulemma tulossa häitä ja muita kahdenkeskisiä juttuja. Toinen isoäiti oli saanut uuden lapsenlapsen eikä ennättänyt avuksi. Ei päässyt vauva meidän äidillekään, koska meillä oli isoäiti sairastunut ja äiti hoiti häntä. Asetti siis oman äitinsä vauvan edelle. Toisen kun tunsi, toista ei käytännössä lainkaan.

[/quote]

Minulla myös veljen perheessä toimittiin noin. Eipä sillä veljen lasta on saanut hoitaa vain äidin suku, meidän suku ei koskaan. Surimme aikamme ja päästimme irti. Lapselle se on lopulta menetys ettei tunne toista sukua..

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:10"]Asutteko yksiössä, vai mikä siinä niin vaikeaa on? Pidä edes oma huoneesi sellaisena, että voit hillua siellä vaikka alastomana, jos tahdot.

Toinen keino: mene vähäksi aikaa äitisi luo vauvasi kanssa silloin, kun miehen vanhemmat tulevat teille. Niin appivanhempasi saavat asustaa mielin määrin poikansa luona. Tämä voisi olla hyvä keino estää 26:n ennustama tilanne, eli se että äitisi tulee hääräämään teille jatkuvasti.

Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että Sinun Äitisi olo teillä tuntuu MIEHESTÄSI aivan yhtä kiusalliselta kuin hänen vanhempansa sinusta?

[/quote]

Asiaa voisi musta ehkä verrata, jos mies olisi käynyt läpi jonkun tuskallisen intiimialueen operaation josta toipuminen olisi pahasti kesken ja sitten vaimon äiti paukkaisi kylään auttelemaan. Kyllä mieskin varmaan tuossa tilanteessa kokisi vähemmän vaivaannuttavaksi ottaa apua vastaan omalta isältään kuin appiukolta, saati jos anoppikin vielä tulisi pällistelemään sairasvuoteen reunallejos miesparka vähän yrittäisi tässä helteessä haavojansa tuuletella.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:17"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:10"]

Luettuani tämän ketjun oon vaan entistä surullisempi miten itsekkäitä paskiaisia ihmiset on. Oletteko ajatelleet, että uusi vauva on aivan helvetin tärkeä uusi elämä myös anopille? Oman poikansa lapsi! Säälin aina niitä miehiä jotka on saaneet vaimoikseen tollasia tyraaneja, jotka rajoittavat toisen suvulta lapsen näkemistä. Taitaa samat naiset rajoittaa kaiken muunkin miehiltään. No eipä ole mun ero edessä.. Muistakaa sitten miten itsekkäitä olittekaan kun ihmettelette miksi mies lähtee..

[/quote]

Blaa blaa blaa. Jos et ole itse kokemusta siitä, kun on ihan hajalla synnytyksen jälkeen, niin yritä edes eläytyä. Mulla on se kokemus, enkä todellakaan halunnut tavata ketään ylimääräistä - sairaalassa en edes omia vanhempiani. Ihmisen pitää myös ajatella itseään, kun on parantumisesta kyse. Se vauva ei katoa mihinkään sillä aikaa, kun äiti kerää vähän voimiaan.

[/quote]

Niin, mutta sitä vauvaa voi myös ihailla ja hoitaa vaikka äiti keräisi voimia toisessa huoneessa. Ääripäihin meno on älytöntä. Ja on kokemusta vaikeasta synnytyksestä.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:47"]

Minä vetäydyin makuuhuoneeseen imettämään ja ottamaan rennosti. Vauvaa saivat katsoa vain silloin, kun tulin ulos huoneesta, eivät siis koko vierailun ajan. Käskin mieheni vartioimaan lepoani, keittämään vanhemmilleen kahvit ym. Toimi.

[/quote]

Juuri näin. Ei ole mikään pakko imettää appivanhempien edessä.

Jos meillä miniä tekisi noin, niin ymmärtäisin sanomattakin, mikä on paikkani. Jäisin hiljaa takavasemmalle ja pysyisin niin etäällä kuin se kohteliaat välit ylläpitäen olisi mahdollista. Missään nimessä en tuppautuisi, en soittelisi enkä ottaisi yhteyttä, jotta en olisi häiriöksi. Lapsen äidillä on oltava oikeus päättää, keiden kanssa vauva on, ja lapsen isän äiti on niitä viimeisiä, joita kotiinsa haluaa.

Joo, no muistetaanpa tämä ketju sitten taas, kun ihmetellään miksi appivanhemmat pitävät tyttärensä lapsia parempana.

Eniten minua ihmetyttää tässä AP:n miehen toiminta. Hänhän siis tässä loukkaantui siitä, että AP ei halua hänen vanhempiaan heidän kotiinsa nyt, ollessaan herkillä vaikean synnytyksen jälkeen. Missä on ymmärrys vaimon vaikeaa tilannetta kohtaan - varsinkin olettaen, että hän on ehtinyt kuitenkin synnytykseen - ja tarvittavat munat sen ilmoittamiseen, että nyt kylään ei vain tulla, koska vaimo on vielä synnytyksestä heikko?

Olen siis sitä mieltä, ettei ole edes AP:n asia kommunikoida anopin kanssa tästä, vaan lapsen isän. Näin meilläkin tehtiin, ja välit anoppiin ovat tästä huolimatta tai ehkä juuri tästä syystä lämpimät.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:21"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:17"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:10"]

Luettuani tämän ketjun oon vaan entistä surullisempi miten itsekkäitä paskiaisia ihmiset on. Oletteko ajatelleet, että uusi vauva on aivan helvetin tärkeä uusi elämä myös anopille? Oman poikansa lapsi! Säälin aina niitä miehiä jotka on saaneet vaimoikseen tollasia tyraaneja, jotka rajoittavat toisen suvulta lapsen näkemistä. Taitaa samat naiset rajoittaa kaiken muunkin miehiltään. No eipä ole mun ero edessä.. Muistakaa sitten miten itsekkäitä olittekaan kun ihmettelette miksi mies lähtee..

[/quote]

Blaa blaa blaa. Jos et ole itse kokemusta siitä, kun on ihan hajalla synnytyksen jälkeen, niin yritä edes eläytyä. Mulla on se kokemus, enkä todellakaan halunnut tavata ketään ylimääräistä - sairaalassa en edes omia vanhempiani. Ihmisen pitää myös ajatella itseään, kun on parantumisesta kyse. Se vauva ei katoa mihinkään sillä aikaa, kun äiti kerää vähän voimiaan.

[/quote]

Niin, mutta sitä vauvaa voi myös ihailla ja hoitaa vaikka äiti keräisi voimia toisessa huoneessa. Ääripäihin meno on älytöntä. Ja on kokemusta vaikeasta synnytyksestä.

[/quote]

Vauvaa voi käydä katsomassa silloin kun mieskin on kotona ihan kylässä, silloin tuo onnistuukin.

Aloituksessa oli kuitenkin kyse todella huonossa kunnossa olevan äidin apuna olemisesta miehen työpäivän aikana (ja kun kyseessä on vastasyntynyt rintaruokittu, tuo tarvittu apukin on varmasti enemmän muuta kuin vauvanhoitoa, esim. ruoanlaittoon äidille ja lemmikkien ulkoiluttamiseen sekä pyykinpesuun mua tarvittiin vastaavassa tilanteessa, vauvalta lähinnä vaihdoin vaipat silloin tällöin mutta muuten hän vietti aikaa äitinsä rinnalla tai nukkui). En mä ainakaan haluaisi kökkiä hikisessä makuuhuoneessa, jossa ei edes ole mitään mukavaa imetysnojatuolia koko päivää siksi, että ihminen jonka seuran koen siinä tilassa kiusalliseksi, tahtoo tulla hääräämään kotiini.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:10"]Asutteko yksiössä, vai mikä siinä niin vaikeaa on? Pidä edes oma huoneesi sellaisena, että voit hillua siellä vaikka alastomana, jos tahdot.

Toinen keino: mene vähäksi aikaa äitisi luo vauvasi kanssa silloin, kun miehen vanhemmat tulevat teille. Niin appivanhempasi saavat asustaa mielin määrin poikansa luona. Tämä voisi olla hyvä keino estää 26:n ennustama tilanne, eli se että äitisi tulee hääräämään teille jatkuvasti.

Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että Sinun Äitisi olo teillä tuntuu MIEHESTÄSI aivan yhtä kiusalliselta kuin hänen vanhempansa sinusta?

[/quote]

Miten se voi tuntua, kun eihän se mies ole siellä? Ap:n äiti tulee avuksi nimenomaan kun mies on töissä. Kyllä mäkin haluan mieheni vanhemmat lapsen elämään, mutta ei he todellakaan tulleet kylään kun toivuin synnytyksestä. Oma äiti kävi välillä tuomassa ruokaa yms, kun mies oli töissä. En ole niin läheinen appivanhempieni kanssa, että olisi halunnut heidät näkemään kun rinnat valuu maitoa ja jälkivuotokin tuli välillä siteen läpi housuihin. Sen oman äidin siinä vielä kehtasi päästää meille. Appivanhemmat kävi ne ekat kerrat sit kun mieskin oli paikalla ja mä pääsin vaikka nukkumaan pois esiltä.

Joo o, en mä ihan sitäkään tarkoittanut etteikö appivanhemmat sais koskaan tulla käymään, tarkoitin ettei päivittäin tarvitsisi nyt kun olen vielä kipeänä. Ja on meillä toinenkin huone, mutta mielestäni mun tehtävä ei ole siirtyä makuuhuoneeseen omassa kodissani.

Ja iltapäivällä kun mieheni tulee kotiin (pystyy onneksi tekemään vähän lyhyempää päivää), lähtee äitini samalla oven avauksella.

Ap

Missä kunnossa äidit joutuu sairaalasta lähtemään, jos ei pysty edes housuja jalassa pitämään ja on pakko valuttaa veret reisiä myöten?

Vielä 3 vuotta sitten ei sairaalasta päässyt kotiin, jos ei kyennyt omin jaloin kävelemään ja itse lasta hoitamaan. Nyt näköjään ambulanssilla tuodaan vuodepotilaat rinnat paljaana kotiin ja toivotaan, että joku heitä hoitaa. Äidit makoilee makuuhuoneessa eikä kykene sieltä poistumaan kuin talutettuina ja vauvat huutaa hädissään, kun suihkuava maito tukehduttaa heidät.

Siis aikuisten oikeasti: synnytyksestä toipuu ihmeen nopeasti ja harvalla se jälkivuoto on niin massiivista, että verta on joka paikassa appiukon kauhuksi. Täysjärkiset miehet osaa käydä kaupassa ja laittaa ruokaa, siihen ei tarvita ketään avuksi ja jos siellä yhden syöttövälin verran vauvaa sylittelee miehen äiti, niin onko se oikeasti kamalaa? Mies kuitenkin ne kahvit keittää, tiskit tiskaa ja roskat vie. joten ei siitä anopista ja apesta ole äidille iso haittaa. Paitsi jos on päättänyt, että ne on varsinaisia perkeleitä.

Sinä asetat isovanhemmat  eri asemaan ja käyttäydyt epäreilusti miehesi vanhempia kohtaan. Turha sitten myöhemmin vinkua kun apua ei heru siltä suunnalta saati että olisivat yhteydessä lapseen.