vastasyntynyt - onko mulla oikeus määrätä tässä asiassa?

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:28"]

[/quote]

No onkohan sen äidin ja vauvan tarpeet nyt ehkä pikkuisen olennaisemmat kuin isovanhempien??? Siis kun todellakin puhutaan noista ihan enaimmäisistä viikoista jolloin äiti ja vauva toipuvat synnytyksestä!

[/quote]

Ollaanpa tarkkoja: äidin mielihaluistahan tässä nyt puhutaan.

[/quote]

Jos nyt vielä hiukan tarkennetaan niin äidin tarpeista. Ja sen myötä välillisesti vauvan hyvinvoinnista.

[/quote]

Äidin tarve on, että hänen äitinsä tiskaa ja siivoaa, muiden apu ei kelpaa?  Mielihalu se on, eikä tarve.

Tämä ketju oli kyllä synnytyskammoiselle kurkkua kuristavaa luettavaa. Onko synnyttäneen äidin elämä oikeasti viikkotolkulla tuota, että maataan sängyssä alasti verisen pyyhkeen päällä ja lämpimät maito- ja hormonihikilammikot ja haisevat joka puolella? Pissalla käydessä itketään, kakalla käydessä huudetaan miltei yhtä kovaa kuin synnyttäessä? Ja molemmat suoritetaan seisaaltaan suihkussa apulaisen tukiessa ja pidellessä pystyssä tuskasta tärisevää vartaloa? Taisin saada synnytyskammon lisäksi lapsivuodekammon. Lapsen haluaisin joskus kumppanini kanssa kasvattaa, onneksi voi adoptoida. 

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 23:50"]

Voisitko selittää tilanteen miehesi vanhemmille? Kerro, että pidät heidän seurastaan ja arvostat heidän käyntejään, mutta olet vielä niin heikossa kunnossa, että haluat tällä hetkellä paikalle vain oman äitisi. Mainitse vielä jotain arvostavaa miehesi vanhemmista ja lupaa, että ilmoitat heille, kun tilanne on muuttunut. Lähetä heille kuvia vauvasta ja soita heille (ts. miehen äidille) pari kertaa viikossa ja kerro lyhyesti vauvan kuulumiset.

[/quote]

Kuinka monta viikkoa/kuukautta tuoreen äidin pitää saada "toipua" äitinsä hoivissa?

Tuntuu omituiselta että vauvaperhe olisi jokin suljettu systeemi, jonka täytyy väkisten kykkiä kotona kolmestaan "tutustumassa toisiinsa". Meidän suvuissa ei ole koskaan suhtauduttu isovanhempiin jonakin uhkana, vaan lapsen ja vanhempien tärkeinä sukulaisina jotka ilman muuta tulevat vauvaa katsomaan alussakin. Eikä siinä tuoreen äidin tarvitse mitään esittää. Kotonaan jokainen saa olla omana itsenään ja vieraat totta kai tämän huomioivat. Ihmeellistä niuhotusta täällä. Ja täällä puhutaan appivanhempien passaamisesta. Mitä passaamista se on jos aikuinen ihminen pistää kahvin tippumaan ja laittaa pöytään jotain vaikka valmista kahvileipää? Toki kyläilijätkin tämän voivat tehdä, mutta en tajua että joku perus kahvinkeitto on niiiiiiiiiiiiiin passaamista ettei millään pysty eikä kykene. Aina sitä on synnytetty, eikä se tee ihmisestä mitään toimintakyvytöntä lapamatoa.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 16:28"]Tuntuu omituiselta että vauvaperhe olisi jokin suljettu systeemi, jonka täytyy väkisten kykkiä kotona kolmestaan "tutustumassa toisiinsa". Meidän suvuissa ei ole koskaan suhtauduttu isovanhempiin jonakin uhkana, vaan lapsen ja vanhempien tärkeinä sukulaisina jotka ilman muuta tulevat vauvaa katsomaan alussakin. Eikä siinä tuoreen äidin tarvitse mitään esittää. Kotonaan jokainen saa olla omana itsenään ja vieraat totta kai tämän huomioivat. Ihmeellistä niuhotusta täällä. Ja täällä puhutaan appivanhempien passaamisesta. Mitä passaamista se on jos aikuinen ihminen pistää kahvin tippumaan ja laittaa pöytään jotain vaikka valmista kahvileipää? Toki kyläilijätkin tämän voivat tehdä, mutta en tajua että joku perus kahvinkeitto on niiiiiiiiiiiiiin passaamista ettei millään pysty eikä kykene. Aina sitä on synnytetty, eikä se tee ihmisestä mitään toimintakyvytöntä lapamatoa.

[/quote]

Tässä ketjussa on ollit kyse siitä, että appivanhemmat haluavat tulla auttamaan eli passaamaam miniää, kun mies on töissä. Tavallisista kyläilyistä ei niinkään ole ollut kyse.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 16:28"]Tuntuu omituiselta että vauvaperhe olisi jokin suljettu systeemi, jonka täytyy väkisten kykkiä kotona kolmestaan "tutustumassa toisiinsa". Meidän suvuissa ei ole koskaan suhtauduttu isovanhempiin jonakin uhkana, vaan lapsen ja vanhempien tärkeinä sukulaisina jotka ilman muuta tulevat vauvaa katsomaan alussakin. Eikä siinä tuoreen äidin tarvitse mitään esittää. Kotonaan jokainen saa olla omana itsenään ja vieraat totta kai tämän huomioivat. Ihmeellistä niuhotusta täällä. Ja täällä puhutaan appivanhempien passaamisesta. Mitä passaamista se on jos aikuinen ihminen pistää kahvin tippumaan ja laittaa pöytään jotain vaikka valmista kahvileipää? Toki kyläilijätkin tämän voivat tehdä, mutta en tajua että joku perus kahvinkeitto on niiiiiiiiiiiiiin passaamista ettei millään pysty eikä kykene. Aina sitä on synnytetty, eikä se tee ihmisestä mitään toimintakyvytöntä lapamatoa.

[/quote]

Tässä ketjussa on ollit kyse siitä, että appivanhemmat haluavat tulla auttamaan eli passaamaam miniää, kun mies on töissä. Tavallisista kyläilyistä ei niinkään ole ollut kyse.

[/quote]

Okei, sotkin vähän asioita. Sori

Yleisesti ottaenkin sellainen ajatusmaailma, jota täällä monessa kommentissa viljellään, on aivan käsittämätön: kaikki tulkitaan pahimmalla mahdollisella tavalla, ollaan varmoja että toinen haluaa ainoastaan tahallisesti loukata, ei yritetäkään ymmärtää mitä taustalla mahdollisesti on, vannotaan kostoa ja ikuista katkeruutta. Kuvittelisi, että tuollaisella ajatusmaailmalla on vaikea ylläpitää kovin hyviä ja kestäviä ihmissuhteita.

Etenkin tässä tapauksessa se anopin "kosto" loukkaa aika montaa muutakin ihmistä kuin sitä karmeaa miniää - muun muassa omaa poikaa ja pojan lapsia (niin, ne lapset tosiaan ovat myös sen pojan lapsia eivätkä vain miniän oma projekti). Samalla anoppi riistää itseltäänkin monta mukavaa vuotta lapsenlasten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 09:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 09:34"]

Ne äidit tulee sinne auttaa omia tyttäriään (sekä samalla uutta lastenlasta) ja sille miesten äidit ei voi mitään.

[/quote]

Tuo on totta. Kun se miniä myöhemmin kaipaa apua, kannattaa miehen vanhempien muistuttaa, että oman äidin tehtävänä on se apu tarjota, ei miehen vanhempien. Kun miniä on väsynyt tai haluaa omaa aikaa, antaa apua silloinkin oma äiti, ei anoppi. Niin se vaan menee.

[/quote]

Mitä jos mies on se joka tarvitsee ja pyytää apua vanhemmiltaan?

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 15:27"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 13:31"]

oh hoh! onko asiat tosiaan kuitenkin aika pienessä ajassa näin paljon muuttunut ? täällä nyt sektion kokeneet kertovat, miten on jopa kaksiviikkoa ollut täysin toisin autettavana eikä edes vauvaa saa paljon nostella no huh huh! mulle tehtiin sektio -97, leikkaus päivän sairaalassa annettiin levätä. seuraavana aamuna pakotettiin ylös kävelemään ja suihkuun, olo oli viellä kaamea ja tämä tuntui mahdottomalta. mutta kun sain itseni autettuna ylös ja liikkeelle, ei ollutkaan enää mitään hätää. olo ja onni vauvasta oli mahtavaa, hoitelin ja lykkäilin vauvaa koska kehitettiin paljon liikkumaan. ei silloin sairaalassa hoitajat mahdollistaneet autettavaksi koska olet niin kipeä. vauvaa sai nostella ihan niin paljon kuin huvitti. ei kotonakaan tullut mieleenkään heittäytyä marttyyriksi, nyt tarvitsen apua kun olen niin sairas. mies hoisi raskaimmat kotityöt ja hyvin selvittiin, haava parani hyvin ja tunsin olevani elämäni kunnossa. anteeksi nyt vaan nuoret äidit, haluatteko heittäytyä marttyyriksi vaivoja valittamaan vai eikö kestetä pientäkään kipua? vai mistä ihmeestä tässä nyt on kysymys?

[/quote]

Ehkä sinä olet vain niin äärettömän hyvä eikä näistä nykyajan tuoreista äideistä ole mihinkään. Toinen vaihtoehto on se että tilanteet ovat eri perheissä erilaisia ja toipuminen on tapauskohtaista.

[/quote]

En ole tuo edellinen, mutta mua ärsyttää todella tuo "tilanteet ovat eri perheissä erilaisia", sama kortti pelataan aina sopivan tilaisuuden tullen, kuten esim. subjektiivisen päivähoidon tapauksessa. Koskaan ei ole kiinni  laiskuudesta tai mukavuudenhalusta, se on aina "eri perheiden erilainen tilanne". Mikä klisee!  >:0(

[/quote]Synnytys on nykynaiselle häiden lisäksi ainoa mahdollisuus heittäytyä päiväprinsessaksi. Siitä otetaan kaikki irti ja ollaan niiiiiin sairaita ja reporankoja ja koko suvun pitää pyöriä prinsessan ympärillä. Ymmärrän toisaalta, jos ei ole huomiota lapsena saanut, se pitää aikuisena repiä joka asiasta.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 10:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 09:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 09:34"]

Ne äidit tulee sinne auttaa omia tyttäriään (sekä samalla uutta lastenlasta) ja sille miesten äidit ei voi mitään.

[/quote]

Tuo on totta. Kun se miniä myöhemmin kaipaa apua, kannattaa miehen vanhempien muistuttaa, että oman äidin tehtävänä on se apu tarjota, ei miehen vanhempien. Kun miniä on väsynyt tai haluaa omaa aikaa, antaa apua silloinkin oma äiti, ei anoppi. Niin se vaan menee.

[/quote]

Mitä jos mies on se joka tarvitsee ja pyytää apua vanhemmiltaan?

[/quote]  Mies on varmaan lähtenyt ap.n tapauksessa jo lätkimään aikoja sitten. Kuka jaksaa elää naisen kanssa, jonka kotkaäiti kyylää koko ajan perseen takana, että hänen pikkuprinsessaa kohdellaan hyvin. Kuohitaan mieheltä vielä munat päälle, ettei hänen pikkuprinsessa joudu enää antamaan seksiäkään, kun lapsihan on jo saatu. Mamman pikku prinsessa, hyi ilkeä aviomies kiusaa, kun sillä on vaatimuksia sua kohtaan ja haluaa omienkin vanhempien saada tutustua meidän vauvaan.

Tyttöjen äidit, muistakaa tekin, että sinne tytön kotiin ei voi mennä kuin omaansa. Se koti on myös tyttönne miehen koti.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 10:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 09:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 09:34"]

Ne äidit tulee sinne auttaa omia tyttäriään (sekä samalla uutta lastenlasta) ja sille miesten äidit ei voi mitään.

[/quote]

Tuo on totta. Kun se miniä myöhemmin kaipaa apua, kannattaa miehen vanhempien muistuttaa, että oman äidin tehtävänä on se apu tarjota, ei miehen vanhempien. Kun miniä on väsynyt tai haluaa omaa aikaa, antaa apua silloinkin oma äiti, ei anoppi. Niin se vaan menee.

[/quote]

Mitä jos mies on se joka tarvitsee ja pyytää apua vanhemmiltaan?

[/quote]

Silloin mennään auttamaan sitä miestä autonkorjaamisessa, halonhakkuussa ja talonrakennuksessa. Vauvanhoidossa mies ei apua tarvitse, koska lapsen äiti ja isoäiti ovat jo sitä hoitamassa. Ja jos mennään avuksi, niin tehdään vai se, mitä mies on tehnyt eli hipsitään varuillaan sivummalla ja luetaan tabletilta uutisia, että äiti ja vauva saa levätä.

Se on ihan mahtavaa että tälläkin palstalla on näitä superäitejä jotka käy synnärillä vaan pierasemassa sen vauvan ulos ja menevät kotiin ja ovat heti valmiita ottamaan koko suvun vastaan. Maitoa tulee heti kun hanasta, jälkivuoto loppuu seuraavana päivänä ja vauvakin nukkuu heti tyytyväisenä yöt läpeensä. Kyllä kyllä.

En oikein jaksa samaistua. Kun kotiuduin viidennen muksun kanssa sairaalasta niin meillä oli naapureistakin lapsia kylässä ja sitten vielä sukulaiset samaan syssyyn!

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 11:54"]

Se on ihan mahtavaa että tälläkin palstalla on näitä superäitejä jotka käy synnärillä vaan pierasemassa sen vauvan ulos ja menevät kotiin ja ovat heti valmiita ottamaan koko suvun vastaan. Maitoa tulee heti kun hanasta, jälkivuoto loppuu seuraavana päivänä ja vauvakin nukkuu heti tyytyväisenä yöt läpeensä. Kyllä kyllä.

[/quote]

Kyllä näitä juttuja lukiessa tulee mieleen se, että on myös tavallaan opittu avuttomiksi ja kestetään huonommin hankalaa oloa. Ja äitiyttä käytetään lyömäaseena niin isää kun isän sukua vastaan. Minulle tuli lukiessa tällainen olo, vaikka olen nainen...en ikinä kohtelisi omaa anoppiani tai miestäni tuolla tavalla, että minä nainen, nyt kun kerta olen tehnyt tämän maailman suurimman urotyön, josta minua pitää palkiseman viikko tolkulla jälki käteen, omistan täten tämän lapsen ja koska olen nainen ja äiti, määrään kaikesta, koska MINÄ synnytin. Ihan oikeasti naiset, hormooneista ja muusta huolimatta, kannattaisi joskus miettiä sitä miestäkin, vaikka miten väsyttäisi. Mies on isä ja hänelläkin on tarpeensa.

Isäkin olisi voinut myös jäädä isyyslomalle. Miksi nainen ei saisi rauhassa toipua synnytyksestä ilman että aletaan syyllistämään avuttomaksi. Aika harva nainen nyt oikeasti mitään prinsessakohtelua vaatii. Äkkiä se arki sen vauvan kanssa alkaa eikä se aina herkkua ole.

Ihmettelen myös kovasti tätä isän työssäolopakkoa. Vauvan syntymä on kuitenkin ollut tiedossa hyvissä ajoin, niin mikä työ on niin tärkeä, että menee oman lapsen edelle??

Isä sieltä töistä isyysvapaalle ja äitiä auttamaan. Turha myöhemmin ihmetellä, ettei isä osallistu vauvan hoitoon. Isä voi tehdä kaikki asiat mitkä äitikin, paitsi imettää. Imetyksessä isä voi olla apuna tuomalla juomista, tyynyjä, röyhtäyttää vauvan jne.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 14:10"]

Isäkin olisi voinut myös jäädä isyyslomalle. Miksi nainen ei saisi rauhassa toipua synnytyksestä ilman että aletaan syyllistämään avuttomaksi. Aika harva nainen nyt oikeasti mitään prinsessakohtelua vaatii. Äkkiä se arki sen vauvan kanssa alkaa eikä se aina herkkua ole.

[/quote]

no tätä ketjua lukiessa kyllä huomaa päinvastaista, aika moni nainen sitä prinsessa kohtelua vaatii.

Ketju on niin pitkä, etten jaksanut sitä lukea loppuun. Minulla on kaksi aikuista poikaa eikä kummallakaan ole vielä lapsia. Olen aika hämmentynyt joistain kommenteista. Minulle on itsestään selvää, että vastasynnyttänyt perhe viettää ensimmäiset viikot miten itse parhaaksi näkee ja pyytää apua ihan keneltä haluavat. Osaan kyllä kysyä, millaista apua he tarvitsevat enkä ota nokkiini, jos he eivät sitä halua. Osaan myös kysyä, milloin vauvaa voi tulla katsomaan. Jos vastaus on, että ette ikinä näe lasta, niin sitten tosin pahoitan mieleni.

Muistan oman oloni synnytyksen ja sektion jälkeen. Kävelin kotona ilman paitaa, koska rinnat olivat arat ja niistä rupesi vuotamaan maitoa vauvan itkiessä. Suihkuttelujen jälkeen pidin alapään paljaana, että alapää ei haudu paksun siteen alla kesähelteellä. Jälkivuoto oli niin voimaksasta, että välillä veri valui norona jalkoja pitkin. Olin kipeä ja muutenkin itkuinen. En todellakaan halunnut ketään ulkopuolista näkemään minua. Pari viikkoa myöhemmin jaksoin ottaa vieraitakin vastaan, mutta anoppia en kehdannut pyytää tiskaamaan ja imuroimaan vaikka äitiä kehtasinkin. Ja jos vauva nukkui, niin vauvaa ei herätetty mummin tai ukin sylitettäväksi vaikka miten isovanhemmat olisivat sitä tahtoneet.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:00"]

Mielestäni äidillä on tässä suhteessa suurempi oikeus vetää rajoja, on kuitenkin hänen kehostaan kyse

[/quote]

Samaa mieltä. Toki on miehenkin lapsesta kyse, mutta kuinka monen mies haluaisi oman anoppinsa paikalle, jos itse kärsii intiimeistä vaivoista ja olo on tukala?