Lue keskustelun säännöt.
Lapsi 5 v. näkee "hämärän kävelijöitä". Muilla vastaavaa?
27.05.2012 |
Herkkä poikamme on nyt kun hämärää kestää pitkään, alkanut nähdä ikkunasta pihallamme kävelijöitä. Yritin kysellä minkälaisia nämä kävelijät onvat, niin sanoi etteivät pelottavia, mutta harmaita ja etenevät aina samoja polkuja. Asumme vanhassa maalaistalossa, joka ei ole suvun peruja.
En ole aiemmin uskonut kummituksiin tai mihinkään, mutta nyt on alkanut äitiäkin vähän pelottamaan, kun kuulemma yksi "kävelijä" tuli ulko-ovelle ja oli aukaisevinaan oven. Sisällä ei kuulunut mitään, eikä lapsi nähnyt sitä hahmoa enää. Kysyin, että jos olisi ollut valot pois päältä, niin olisiko nähnyt sitten. Ehkä, sanoi poika.
Miten tästä eteenpäin. Kenen puoleen kääntyisin ja kysyisin apua. Lapsi ei pelkää, äiti kohta pelkää kuollakseen eikä mitään mielikuvitusystäviä ole koskaan ollut. Voisikohan tämä olla vain joku vaihe, johon ei kannattaisi kiinnittää huomiota?
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että lapsellasi on lahja. Kannattaa puhua kuolleista lapselle sopivalla kielellä. Poika voi kysyä äänettömästi onko henki "hyvillä asioilla". Ohjata valoon ja kirkkauteen. Monet henget jotka on jääneet taloihin ovat "jumissa" koska pyörivät siellä jatkuvaan. Lapsi voi äänettömästi opastaa "katso ulospäin. Näetkö valoa? Mene sitä kohden" tms.
Sairasta kannustaa lasta millään tavalla tai vahvistaa hänen käsitystään näkyjen näkemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin lapsilla voi olla herkemmät aistit nähdä henkiolentoja. Se ei ole sairautta eikä hulluutta. Ikävä kyllä meidän maassamme vähätellään tällaisia asioita ja leimataan heti hulluksi. Miksei jotakin yliluonnollista voisi olla? Emme me ihmiset varmaankaan tiedosta kaikkea ympäristöstämme mitä täällä tapahtuu.
Soittaisin manaajan paikalle. Ja laittaisin siihen asti teräaseet piiloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että lapsellasi on lahja. Kannattaa puhua kuolleista lapselle sopivalla kielellä. Poika voi kysyä äänettömästi onko henki "hyvillä asioilla". Ohjata valoon ja kirkkauteen. Monet henget jotka on jääneet taloihin ovat "jumissa" koska pyörivät siellä jatkuvaan. Lapsi voi äänettömästi opastaa "katso ulospäin. Näetkö valoa? Mene sitä kohden" tms.
Sairasta kannustaa lasta millään tavalla tai vahvistaa hänen käsitystään näkyjen näkemisestä.
Saisiko pikkuisen perusteluja että mikä siinä on niin sairasta?
No itsekkin näin joskus pienempänä mut mä pelkäsin niitä ja nyt mulla on silleen että jos kävelen hämärän aikaan pihalla nään sellasia hämäriä ukkoja ja mua alkaa pelotta tosi paljon😣😓
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on ettei pelkää mitään, koska ihmisten oma energia ja mielikuvitus jo luo itsessään lisää. Voit ottaa rennosti ja rauhallisesti, keskittyä positiivisiin asioihin. Meedio tai henkinen ihminen joka on perehtynyt asioihin, voisi ehkä osata vastata johonkin. Ei random, vaan kokenut ihminen.
Ateisti voi taas ajatella vaiheena joka menee ohi, ei kannata luoda negatiivisia mielikuvia lapselle, vaan keskittyä positiivisiin seikkoihin.
Laittakaa verhot kiinni iltaisin ja pitäkää yövaloa. Kerro lapselle, että mörköjö yms. ei ole olemassa, vaan pelko saa mielikuvituksen laukkaamaan. Kuuluu ikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vähän Ot mutta joku kommentoi tuosta että on olemassa erilaisia taajuuksia jne, ja lapsi tuntee toisen taajuuden läheisemmin josta on lähtöisin, ja tuntee sen kotina . Olen itse ollut koko elämäni skeptikko,en ole uskonut mihinkään yliluonnolliseen ja olen ajatellut pragmaattisesti asioista.
Kerran kokeilin sitten aikuisiällä puolisoni kanssa erästä tajuntaalaajentavaa huumetta. Tätä on vaikea selittää mutta me kaksi erillistä ihmistä matkasimme jonnekin uskomattoman hienoon paikkaan tuon tripin aikana. Mielemme matkasivat siis samaan paikkaan, näimme samoja asioita vaikka makasimme liikkumatta, puhumatta ja silmät kiinni. Kun tripiltä selvisimme sanoimme molemmat ensimmäisenä että "tää elämä mitä me eletään ei ole oikeaa, toi äskeinen paikka oli koti" on vaikea kuvailla minne tuolla teipillä menin mutta paikka oli todellinen, turvallinen, ja tuntui siltä kuin olisin tullut kotiin. En sellaista levollisuuden tunnetta ole koskaan kokenut. Mieheni sanoi täsmälleen samaa ja pystyimme kuvailemaan toisillemme tuon paikan yksityiskohtaisesti.
10-11 v jos aloituksen ikä pitää paikkaansa.