Lapsi 5 v. näkee "hämärän kävelijöitä". Muilla vastaavaa?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2012 klo 23:19"]on jotenkin tosi surullista, että moni esittää nämä lasten näkemät heget mielikuvituksen tuoteena. Ja että ihan fakta on, että mielikuvitus vain tekee tepposiaan.

Itse olen lapsesta asti, niin pitkälle kun muistan, nähnyt vastaavaa ja nyt aikuisiällä näen toki näitä myös. Toimin myös meediona ja näen selkeitä enneunia.

Juu ja nyt tietysti joku tulee urputtamaan, että minä olen joku hullu. Mutta en ole hullu. Olen akateemisesti koulutettu perheenäiti. Ihan "normaali" muuten, mutta näen asioita, joita suurin osa ei näe. Mielestäni se ei tee minusta hullua. On aina jotenkin jännä, miten skeptikot väittävät täytenä totena ja faktana, ettei mitään henkimaailmaa ole olemassakaan. Ja peruste tälle on se, ettei kukaan ole koskaan nauohoittanut videolle kummituksia. Se, että minä näen henkimaailman olentoja ei tarkoita sitä, että voisin tallentaa niitä videolle. Ei tämä seikka kuitenkaan tee kokemaani ja näkemääni mielikuvitukseksi tai keksityksi jutuksi.

Ap tue lastasi, kerro hänelle että nuo hämärän kulkijat eivät ole vaaraksi ja jos lapsi enemmän kyselee, mistä ne tulevat voit kertoa, että ne ovat tosiaan joko energiajälkiä kerran maanpäällä eläneistä ihmisistä tai ne voivat olla henkiä, jotka eivät oikein vielä ole ymmärtäneet poistuneensa tästä maailmasta. Ovat kenties asuneet alueella tms. Älä missään nimessä sano lapsellesi, että hänen näkemänsä ei ole todellista, äläkä kuittaa lapsesi puheita asiasta höpö höpönä. Kuuntele ja tue.

Tsemppiä!

[/quote]

Ennustatko puhelimessa? :) oon aina halunnu koittaa... itsekin siis näen henkiä jne. Mutta ei ole meedion lahjaa.

Siis onhan niitä mustasilmäisiä lapsiakin olemassa

http://www.vauva.fi/keskustelu/3910866/ketju/mustasilmaiset_lapset_ovella

ja tämäkin aloitus kävelijöistä voisi olla totta, ellei ap:n juttu ovea avaavasta kummituksesta ja kaikki se muu epäuskottavuus paljastaisi että aloitus on provotrolli! Sitä paitsi tämähän oli yhden kauhuleffan ideana, että ihan selvästi sieltä napattu. Tyhmää vaan tuollainen kopiointi!

Aikaisempaan viestiin liittyen.

Se, että joku on AKATEEMINEN ja perheenäiti ei tarkoita sitä, että hän ei voisi kärsiä mielenterveysongelmista ja olla "hullu" koska näkee näkyjä. Melko harhainenkin ihminen voi pystyä hoitamaan opintonsa ja perheensä ihan kunnialla.

Tämä vaan siihen viestiin, jossa joku perustelee että hän ei voi olla hullu ja hänen näkynsä eivät voi olla houreita kun hän on oikein akateeminen. Jos olet ollut yliopistolla jossain vaiheessa niin varmasti tiedät, että sielläkin moni opiskelija ja miksei osa henkilökunnastakin kärsii erilaisista mielenterveysongelmista. Siellä on myös ihmisiä, jotka voivat olla ajoittain harhaisia.

Myös suurin osa akateemisista tietää että akateemisuus ei oikeasti takaa sitä että ihminen olisi järkevä, fiksu tai rationaalinen, koska yliopistoissa oikeasti opiskelee myös hieman yksinkertaisempaa porukkaa ja kaikenmaailman haihattelijoita. Keskimäärin akateemiset saattavat olla valtaväestöä terävämpiä joissakin asioissa, mutta idiootteja mahtuu siihenkin joukkoon.

Toisekseen maakuntayliopistoihin on melko helppo päästä, joten opiskelijoiden taso ei ole kovin korkea kaikkialla... joten eipä se akateemisuus oikeasti takaa yhtään mitään.

Terkuin

Akateeminen

Hahmojen ja kummitusten näkeminen on suht tavallinen psyykkinen ilmiö, joka ei kerro mielenterveyden järkkymisestä.

Skitsofreenikoiden harhat ovat ihan toista tasoa, erittäin ahdistavia, groteskeja, henkilökohtaisia.

Joulukuussa näin unen jossa isäni kuolee sydänkohtaukseen. Soitin heti aamulla tädilleni että onko isällä kaikki kunnossa sanoi että rintakipua oli valittanut. Mitään sydänvikaa ei ollut isällä todettu. Ennen vappua kuitenkin sain suru-uutisen poliisit kävivät ja kertoivat isäni kuolleen yllättäin ja ruuminavauksessa selvisi että oli sepelvaltimotukos.

Kaikki lapset olettaa, että vuoteen alla on mörköjä. Lapsella tosi ja mielikuvitus sotkeentuvat. Aikuisen tehtävä on pitää järki kädessä ja olla menemättä mukaan hupsutuksiin.



Täällä kun aina siitä kehityspsykologiasta huudetaan (kolmivuotiaaksi kotihoitoon tms.) niin lukekaapa joskus noista mielikuvituskavereista ja vastaavista.

Ja toisen kirjan muiden kokemuksista. Toimin energiahoitajana ja se on aika otollinen paikka asiakkaileni kertoa kokemuksistaan. He muistavat aina sanoa, että ei näitä muualla voikaan kertoa, kun ei kukaan usko.



Minä olen tavannut useita kuolleita ihmisiä, olen "puhunut" heidän kanssaan, jopa koskettanut heitä. He tuntuivat yhtä fyysisiltä kuin ennen kuolemaansa. Heidän kauttaan olen saanut tietoa mitä rajan takana on. Ja voin sanoa, että mitään pelättävää ei ole, päinvastoin.



Kehostani olen poistunut lukuisia kertoja, se tapahtuu itsestään, eli en sitä itse yritä.



Saan myös enteitä tulevasta, joskus selvempiä, joskus epäselvempiä. Tiedän etukäteen että joku kuolee, mutta en tiedä kuka, tiedän vain onko hän läheinen vai vähän kaukaisempi. Näen symbolisia enneunia, olen oppinut niistä ennustamaan mitä on tulossa. Joskus voin tätä kautta muuttaa tapahtumia.



Tunnen enkeleiden läsnäolon ja voin kommunikoida heidän kanssaan, pyytää heiltä apua itselleni tai jollekin muulle.



Energiahoito jota teen, on todella voimallista. Sen vaikutukset ovat hyvin syvällisiä ja vaikuttavat koko elämään, pitkän aikaa. Mutta jos pelkää muutoksia ja yleensäkin henkisiä asioita, siihen ei kannata tulla. Hoito voi saada aikaan nopeitakin parantumisia, joskus vaivojen lievittymistä, henkisiä muutoksia, voi saada näkemään hyvin eläviä unia, tuoda esiin luovuutta ja kokonaan uusia kykyjä.



Me itse luomme elämäämme, elän sitä todeksi joka päivä. Elämäni on tietyllä tavalla kuin satua, mahdottomatkin asiat voivat toteutua.

Älä usko kaikkia tarinoita henkimaailmoista! Haluaisitko itse olla joku hiippailija todellisuudessa sen jälkeen kun kuolet?? Näkyjä voi kyllä nähdä, en väitä vastaan mutta niillä ei ole mitään tekemistä jollain kuolleilla esi-isillä, usko pois!



Se että uskoo haamuihin on oma usko erikseen. Neuvoisin että luet Raamatusta, jos haluat tietää jotain mitä kuolleille tapahtuu.



Mun lapsella (6v.) oli myös erittäin vahva kokemus, sanoi että näki näyn missä sukulaismies joka kuoli ja se oli taivaassa. Pitkän keskustelun jälkeen tunnusti että tarina oli keksitty. En ikipäivinä olisi uskonut että oma lapsi olisi keksinyt tuon jutun, ei koskaan normaalisti valehtele ja sillä on tosi tarkka omatunto.

Jos avaruus ja valtamerten pohjat ovat tuntematonta aluetta, niin miten voisi tietää mitään muutakaan.



Itse en ole nähnyt mitään, kuullut mitään, korkeintaan aistinut jotain. Silti uskon, että on olemassa jotain, mitä emme vielä näe. Ainakaan useimmat meistä.

Täällä ei tarvitse pelätä mitään muuta kuin toisia ihmisiä. Ei henkimaailmaa, ei eläimiä. Vain toinen ihminen on ihmiselle "susi".

Iän myötä näyt vähenevät.

Minunkin poika näkee kotonamme tämän talon etisen asukkaan ja tiesi jopa nimeltä. Useilla lapsilla on näitä kykyjä. Joillakin ne vaimenevat iän myötä ja toisilla kyky säilyy aina.

Vaikka ehdotin mielikuvitusta selittäjäksi, minulla on yliluonnollisesta jonkinlaisia kokemuksia.



Kerran kävelin kotiini ja näin todella paljon lintuja lintulaudalla erään talon pihassa. Ajattelin silloin, että syövätpä rauhassa vaikka kuolema on juuri vieraillut talossa. Kun pääsin kotiini, äiti mainitsi tuon talon naapurin kuolleen edellispäivänä. Tunne oli hyvin vahva, en epäillyt tuntemustani yhtään.



Keväänä, jolloin pappani kuoli olin todella pois toltani pitkään (kuukausia). Aina, kun kävin pappani luona tuli tunne, että jotain pahaa tapahtuu ja pitäisi jäädä ja kotona mietin aina asiaa. Pappani ei ollut sairas, vaan kuoli tapaturmaisesti.



Vaistosin myös poikaystäväni joutumisen onnettomuuteen. Pidin puhelinta kädessäni, kun hän soitti sairaalasta, sillä tunsin että joku ajattelee minua vahvasti.



Kummituksia en näe, mutta tunnen kuoleman läheisyyden.

älkää oikeesti sekaantuko noihin henkimaailman juttuihin!

Ne voi olla oikeesti vaarallisia, ja voivat tehdä pahaa ihmisille jos sattuu joku demoni kohdalle.



Mutta aiheeseen... todennäköisesti on "vaan" mielikuvitusta, tai siis sellaista lapsille ominaista maailman hahmottamista ja merkitysten keksimistä.



Mut JOS se jotenkin pahenee (alkaa puhua pojalles, tuntuu pahoilta yms.), niin älä ainakaan meedioille lähde jutteleen, ne puhuu itekki samoille hengille eikä ehkä tajua et ne on pahoja. Sulla voi olla esim. joku esine, joka pitää henkeä siellä, hankkiudu siitä eroon nii hengetki katoaa.



Tarkennan vielä, et sano lapselle et kertoo jos jotain pahaa kokee, muuten anna vaan olla. Jos tuijottelee ikkunasta, koita saada tekemään muita asioita, pelatkaa vaikka lautapelejä aina kun "sininen hetki". Jospa ne siitä häviäis kun ei lapsi enää keskity niiden näkemiseen.



Ja hengistä vielä. Mulla ja muilla perheenjäsenillä ollu kokemuksia joita "ei voi selittää" ja se ei tod. oo mitään mukavaa :( vaan hirveen pelottavaa, ja sen kans ei oo leikkimistä!

Mun esikoinen alkoi tuossa 4-5v:nä kertoilla sanojen muodoista ja kuvista. Hän siis näki sanat muotoina ja kuvina. Muistaa tämän edelleen, mutta ei kuulemma enää näe näin. Silloin vähän säikähdin ja etsin tietoja ja törmäsin juttuihin, joissa aikuiset kertoivat lapsena kuulleensä ääniä päässään, nähneensä asioita joita ei ole jne ja nämä jääneet aikanaan pois. Asiaa joku selitti aivojen kehityksellä ja että juttu olisi yleisin juuri tuossa 5-7v iässä. Eli siis, että tuolle iälle tyypillinen aivojen kehitys aiheuttaa joillain harha-aistimuksia. Tärkeintä on, että ne eivät olisi pelottavia kuten ap:n tapauksessa. Noista yliluonnollisista jutuista en tiedä, mutta tässä rationaalinen selitys.

kyllä se lapselle on ihan totta kuin myös aikuiselle voi olla. itse olen 53v mielestäni täysin selväjärkinen enkä mihinkään ihmejuttuihin hurahtanut. olen näitä hämärän kävelijöitä nähnyt usein meillä sisätiloissa eivät pelota minua. tämä alkoi 6,5v sitten nuoremman tyttäreni kuoltua ennen se oli hän joka näitä näki. tahtoisin vielä sanoa että vaikka tyttären menetyssuuri suru onkin en ole "sillä lailla seonnut" ehkä se herkisti minua näkemään asioita. en huolestuisi poikasi tilanteesta eikä sinunkaan tarvitse pelätä .

Nämä ilmiöt on miltei kitketty Suomesta, kuitenkin joillakin satunnaisilla alueilla, erityisesti Keski-Suomessa ja harvaanasutulla seudulla näitä varjoja esiintyy. Määrä riippuu tietysti alueen historiasta ja asukaskannasta. Ohennetun peruskallion ja entisten kaivosalueiden läheisyydessä nämä jäänteet säilyvät paremmin.



Jos Ilmiöt voimistuvat tai lapsesi alkaa regoida niihin voimakkaammin, kannattaa ottaa yhteyttä ammattilaisiin. Jos kuitenkin alat itse näkemään näitä varjoja on aika pakata laukut ja vaihtaa maisemaa, tällöin vain aika voi auttaa.



http://etsivatoimistonekala.blogspot.fi/

Mä oon nyt kauhusta jäykkänä. Mä uskon noihin joittenkin mielestä "höpöhöpö"juttuihin ja en kyllä todella tiedä mitä teen jos meidän lapsi alkaa joskus jutella tollasia.. Todennäkösesti ainakin pissin housuuni.

Omia, lasten tai suvun.



Mun isoäidin äiti, joka kuoli joskus v. 1970 hyvin vanhana, oli kokoelämänsä nähnyt kummituksia alasaunalla eli rannan ikivanhassa savusaunassa, joka on vähän erillään muusta pihapiiristä.

Itae uskon niin henkiin kuin joidenkin ihmisten kykyyn nähdä jäännösenergioita eli eri ajassa samassa paikassa eläneiden ihmisten "varjoja". Valitettavasti en ole koskaan itse kokenut mitään sellaista, innostuisin kovasti jos kokisin! Ja lapsen tapauksessakaan en höpöhöpöksi leimaisi, korkeintaan voisin jossain vaiheessa neuvoa että nämä ovat asioita joista ei joka paikassa kannata puhua.

kuinka moni täällä uskoo henkimaailmaan ja energioihin! Hienoa, että olemme pääsemässä eroon vanhoista kaavoista ja alamme ymmärtämään todellisuutta!

Ja itselläni myös vastaavia unia joissa tuli totuus erään ihmisen epärehellisyydesta.Minut on myös pelastettu ihan kirjaimellisesti...olen siis ihan tuntenut kädet olkapäilläni silloin pelastuksen yhteydessä.Ääneni on muuttunut enkä itse pystynyt vaikuttamaan mitä sanon,tilanne raukesi siihen kun minua ravisteltiin ja huudettiin nimellä.ihmettelin että mitä kävi ja mitä olin puhunut koska muistin vain möreän miehen äänen joka tuli suustani.Esineiden liikkuminen on tuttua minulle sekä akuttomien puhelimien soimiset,askeleiden äänet jne.jne. Sekä vanha kaverini on unen kautta ilmoittanut että hänellä kaikki hyvin(on siis kuollut vuosia sitten) viimeisin tapahtuma oli se kun yöllä heräsin siihen että jokin laittoi kätensä omani päälle. Ei voinut olla ketään tästä maailmasta. Ja joo nyt kerroin varmaan jo liikaa ihmisille näistä tapahtumista ja tiedän mitä siitä seuraa.En ole kuitenkaan hullu vaan olen tietoinen muustakin kuin meidän maailmasta.Kaikki ei vain pysty käsittelemään näitä asioita joten he yleensä leimaavat muut sitten.Mutta ei se haittaa. Ap voimia sinne kyllä poikasi on ihan terve :)