Lapsi 5 v. näkee "hämärän kävelijöitä". Muilla vastaavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään kummitus tai henki siinä mielessä että sillä olisi mitään tietoisuutta tms. hiukan vaan samaan tapaan jäänne energiasta kuin auringon lämpö kivessä. ei ole mitään pelättävää.

Jäänne mistä energiasta?

Omastaan aika-avaruudessa, pässi. E=mc^2.

Huh, luulin jo, että asutte vokin naapurissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä näin myös vastaavia. Aluksi luulin, että mulla on häikkää hämäränäössä ja kuittasin sen sillä. Myöhemmin aloin kuulla kun joku sanoi mun nimen tai puhui jotenkin niin, etten saanut selvää ja kun kysyin, että kenellä oli asiaa tai mitä, niin kukaan ei ollut oikeasti sanonut mitään. Menin lopulta lääkärille, että oon tulossa hulluksi ja mulla todettiin skitsofrenia. Nyt lääkityksellä en enää näe kävelijöitä tai kuule ääniä. Se ei ikinä päässyt mulla kovin pahaksi, koska tajusin että jos kukaan ei oikeasti puhu niin mun ei pitäisi kuulla puhetta ja hakeuduin tutkimuksiin.

Tämä ei voi pitää paikkaansa. Skitsofreniadiagnoosia ei tehdä ilman useita psykoosijaksoja, eikä tämän kirjoittaja ole ollut psykoosissa, vaikka harhoja olikin, koska hän kerran itse huomasi ne. Lääkitys tietysti voidaan aloittaa varmuuden vuoksi, mutta tärkeämpää on tutkia tuollaisessa tapauksessa muut elimelliset syyt, sillä esimerkiksi aivokasvaimet ja muut neurologiset sairaudet aiheuttavat harhoja.

Näin lapsena käden kokoisen hämähäkin ryömivän ulos vesirännistä ja tontun juoksevan talapihalla. Pidän juttuja ihan mielikubitukseni tuotteena.

En kuitenkaan kyseenalaista sitä etteikö toisilla olisi oikeasti kykyjä havaita yliluonnollisia asioita. Tiedän itsekin tapahtuneen niin outoja juttuja ettei tiede selitä.

Ärsyttää, että skeptikot leimaavat skitsofreniaksi kaiken oudon. Voivatko hekään muka perustella maailman olevan rationaalinen ja yksiulotteinen? Sinänsä en usko yliluonnolliseen - luonnossa on vain aspekteja joita emme tunne.

Lapset ovat herkkiä. Se on lahja, jota ei saa hukata. Onko sillä edes niin väliä ovatko hämärän kulkijat tms. Totta vai ei kun lapsilla on kykyjä kuvitella, aistia? Mitä väliä? Ei se ole skitsofreniaa! Heissä on kykyä eläytyä ja mielikuvitusta!

Luin muuten joskus erään afrikkalaisen heimo-oppaan näkemyksen länsimaalaisesta mielisairaalasta. Hänen mukaansa sairaita yrittivät henget maanitella heräämään välittäjiksi, mutta länsimainen lääketiede ja tietämys oli prosessin esteenä. Mielenkiintoinen näkemys. Sen mukaan täkäläinen skitsofreenikko on afrikkalainen henkiopas.

En muista miten linkki löytyy, mutta pari viittaavaahakusanaa kertonee.

Oma poika siinä 4-5 -v kertoili aina tytöstä ja pojasta (heillä oli nimet, jotka olen unohtanut), ja mitä olivat touhunneet "pikkumökissä". Lapsella ei ollut silloin kotipihassa kavereita, päivähoidossa toki kavereita oli. Olen ajatellut, että täm äjonkinlaista kaverinkaipuuta oli.

Kuvitteleeko joku, että nykyihminen on niin viisas, että tietää kaikesta kaiken, että nyt paketti on kasassa, mitään uutta ei ole enää tulossa???! Ihan hölmöä ajatella niin.

Miten valtamerten pohjat, kuin hyvin on tutkittu? Menossa vuosi 2016, eikä niistäkään tiedetä vielä juuri mitään!

Ja tuolle joka kyseli, "jäänne mistä energiasta", mietipä hetki :D

Vierailija kirjoitti:

olen akateemisesti koulutettu, hyvissä tehtävissä ison yrityksen johdossa, äö on 140 eli en todellakaan voi tituleerata itseäni tyhmäksi.

Tästä huolimatta - ja osin sen ansiosta, koska olen testannut näkemääni ja kokemaani puolitieteellisin metodein, hypoteesein ja testein, kykenen minäkin kokemaan paljon sellaista joka on näkyvän maailman tuolla puolen.

Lapsi on vielä nuori ja herkkä ja muistaa "tuonpuoleisen" asioita, sillä se "tuonpuoleinen", eli tavallaan eri eetteritaajuden verhon takana oleva maailma, on se meidän oikea kotimme, josta sielumme lähtee inkarnoitumaan maailmaan tiettyjä oppiläksyjä suorittamaan.

Aikuisena monikaan ei muista "oikeaa kotia" eikä omaa sieluaan ja sen olemusta, mutta jotkut kykenevät joko regressiotereapian avulla tai sitten oman henkisen kehityksen avulla liikkumaan eri maailmojen välillä ja näkemään, kokemaan ja aistimaan muutakin kuin vain tämän värähtelytaajuuden.

Se ns. "tuonpuoleinen" ei sinällään ole missään pilvissä, vaan ihan tässä samassa paikassa, mutta ainoastaan eri resonanssitaajuudessa. Tietyt ihmiset (energiahoitajat, meediot tms) pystyvät muuttamaan tietoisesti omaa värähtelytaajuuttaan ja kykenevät silloin näkemään ja kokemaan näitä asioita.

Mistään pahasta tai negatiivisesta ei ole kyse eikä ole syytä pelkoon, ihan liikaa kristinusko on tuottanut syyllistämistä "henkivalloista" ja "okkultismista". Lapsesi on vain niin korkea värähtelytaajuudeltaan (eli vielä "viaton ja puhdas") että hänellä on kyky nähdä verhon taakse toiselle taajuudelle.

Älä hauku tai säti lastasi ja leimaa häntä tyhmäksi, vaan selitä että joskus jotkut ihmiset voivat nähdä asioita jotka tavallaan tapahtuvat tässä ja nyt, mutta eri taajuudella ja muut eivät välttämättä pysty näkemään samaa kuin lapsesi pystyy.

Asian voisi nähdä niinkin että lapsellasi on lahja jota ei kannata tukahduttaa.

Itse olen oman "lahjani" avulla saanut paljon etua ja onnistumisia, esim työelämässä, yleensäkin pyytämällä/mallintamalla toivomiani asioita maailmankaikkeudelta ja omien traumojen/kriisien muuttamista kiitollisuudeksi ja iloksi mahdollisuudesta kokea oppiläksyjä tässä maailmassa ja tässä inkarnaatiossa.

Lue joskus Sylvia Brownen kirjoja, jos asia kiinnostaa, kaikkea ei tietenkään ole pakko uskoa mutta kun luot eri lähteiden tiedosta oman synteesin - ja kuulostelet tuntuuko se sydämmessäsi totuudelta - niin olet oikeilla jäljillä.

Ja ps. uskovaiset: ihan samaan jumalaan täälläkin uskotaan ja päivittäin rukoillaan, ja luvat kaikkeen (energiahoito, meditaatio ym) on kysytty jumalalta suoraan. Suhteeni jumalaan on oikein läheinen ja rakastava, kun välistä puuttuvat ne ihmiset jotka oman subjektiivisen todellisuutensa mukaan kertovat mitä muut saavat tehdä ja mitä eivät saa. Joten säästäkää please ne "olet saatanan

Se on ÄO ei ÄÖ

No voi herranlettas. Ei ole mitään henkimaailmoja. Kun me kuollaan, me maadumme ellei meitä krematoida. Hämärässä varjot yms voivat näyttäytyä jonkun hahmon muotoisina jos katsojalla on vilkas mielikuvitus, kuten lapsilla useimmiten on. Ei kannata katsoa mitään kauhu- yms leffoja, jossa mässäillään kummituksilla, jos on herkkä.

Minulla kokemuksia lapsena henkimaailmasta. mm keskustelin läpinäkyvän hengen kanssa. Tiesin ennalta asioita ja edelleen tiedän asioita etukäteen. Olen tavannut lapsia jotka puhuneet entisestä elämästään. Lapsillanikin herkkyyttä mutta se on jäänyt taka-alalle. Ei siinä ole mitään pelättävää.

Itse muistan lapsena nähneeni eräänlaisia varjo-ihmisiä. Niistä ei  ole kovin tarkkoja muistikuvia, eniten niitä näin ennen kouluikää, ja ala-asteella muistan huoneessani usein liikkuneen hämäräaikoihin semmoisen.. pilven :D  se vain leijaili huoneessani  edestakaisin.  Pienempänä varjot pelottivat, ja vanhempani toruivat/sättivät kovasti jos niistä meni puhumaan. Pelotti sitten vielä enemmän, kun eivät ne kadonneet mihinkään. 

Aikuisiällä näen kovin eläviä unia,mutta en kyllä ole moisia enää kohdannut. Toisaalta olen joskus puoliääneen todennut,yksinollessani, ettei pääni ehkä moista kestäisikään. Eli varmuuden vuoksi olen "kummituksille" kertonut, etten ole oikea henkilö näyttäytymiseen.  Kaikkea sitä täällä paljastaa :D

Eipä tälläisista asioista voi oikein kenellekään kertoa. Hullunleiman sitä vaan saa otsaansa. Itse näin pienenä mustia hahmoja. Lapseni myös minulle kertoi näitä näkevänsä. En siis ole kertonut asiasta kenellekään, että ei ole kuullut mistään. Kaikkia asioita ei aina voi selittää. Koen vieläkin kaikkea mitä ei voi järjellä selittää, mutta kuten sanoin, en näistä asioista puhu.

Lapsethan on avoimempia "henkien" suhteen. Onhan näitä kuultu... Nuorempana olin vähän skeptinen, mutta vanhempana kun selvisi perheestäni kaikenlaista, niin uskon kyllä ettei olla täällä yksin. Isäni, joka ei usko Jumalaan yms, näkee enneunia (minä myös, mutten ihan sellaisia, ainakaan vielä). Ensin en tähänkään uskonut, kunnes kuulin ja näin itse että unessa tapahtunut todella tapahtui. Äitini myös poltti erään rakennuksen pihasta, koska siellä oli pelattu spiritismiä aiemmin. En usko lehdissä mainostaviin meedioihin yms, mutta uskon, että kykyjä kuulla/nähdä jotain mitä ei uskoisi olevan, on. Olipa outo lause. Enivei, voi olla että lapsesi mielikuvitus laukkaa, mutta voi myös olla että lapsesi niitä oikeasti näkee. En jaksa tätä sen kummemmin perustella, enkä jatkaa, mutta uskoo ken tahtoo.

Hölynpölyjä on turha pelätä, on vaan lapsen mielikuvitusjuttuja. Tai alkava mt-ongelma. Siinä ne realistiset vaihtoehdot onkin.

Onko Ap vie paikalla? Kyllä on muitakin paikalla! En ole uskaltanut kertaakaan puhua tästä ilman anonyyminä olemista mutta minä oon nähny näitä ns "kävelijöitä" jo lapsesta asti! Muistan yli 15 vuoden takaa jo näitäbmut aina on sanottu lapsena että vain vilkas mielikuvitus.. Eipä ole ei nyt 21v viimeisin havainto oli viime syksynä kun heräsin yöllä outoon tunteeseen kuin joku kyyläis.. nousin ja siinä sit tuijottelin ulkona olevia harmaamustia sumeita hahmoja.. yks siis oli noin 10-15 metrin päässä paikallaan ikkunaa kohti ja kauempana niitä liikkui lisää.. Hulluksi saa sanoa mut psykiatreille oon tästä joskus jutellu ja ovat haastatelleet ja mitään mielenterveydellisiä ongelmia ei oo :D en oikeen itekkään tiedä miten tähän suhtautuis mutta tähän on jo tottunu.. ei pelota mut tulee tosi outo olo ja kylmiäväreitä.. käsikarvat noisevat pystyyn ja iho menee kananlihalle jne.

Minulla oli tonttu jolle juttelin iltaisin. Se alkoi ihan oman viidytyksen vuoksi. Tiesin, että se oli oma keksimäni eikä tonttua oikeasti ollut, mutta siitä tuli todellinen minulle. Vaikea selittää. Se oli mielikuvitukseni tuote, mutta minulle hyvin todellinen.

Vierailija kirjoitti:

Oma poika siinä 4-5 -v kertoili aina tytöstä ja pojasta (heillä oli nimet, jotka olen unohtanut), ja mitä olivat touhunneet "pikkumökissä". Lapsella ei ollut silloin kotipihassa kavereita, päivähoidossa toki kavereita oli. Olen ajatellut, että täm äjonkinlaista kaverinkaipuuta oli.

Mulla oli pienenä mielikyvitusystävät: tyttö ja poika. Leikin todella paljon heidän kanssaan. Jotenkin muistan kuitenkin tietynlaisen pelon joka minulla oli näitä kohtaan. En osaa selittää tarkemmin. Ja muistan joitain kertoja kun äiti laittoi auton oven kiinni ennen kuin tyttö ja poika ehtivät mukaan ja itselle tuli ihan pakokauhu ja piti uudelleen avata ovi ettei tyttö ja poika suutu. Muistot heistä ei todellakaan ole pelkästään positiivisia. Niissä on mukana inhottava tunne, jota en pysty selittämään. Vanhempani otti aina hiukan huvittuneesti koko touhun, joka myös hämmensi minua.

HAHHHAAHHHHAAHHHAAA

onpa kummia juttuja.

Mä teen töitä työpaikalla. Kollegat on varmaankin useiden mielestä seksikkäitä.

Mä en niitä viittis ruveta ajattelemaan uskumirlessä. Jotenkin kornia.

On paljon parempi helpompi ja turvallisempi tehdä töitä yhdessä, kun ei mieti työkavereitten seksielämää.

Hämäränkävelijä on loistava ilmaus hengestä! Hyvin keksitty.

Olen nähnyt henkiä itse ja lapseni myös. Riippuu tilanteesta, näyttävätkö normaalilta ihmiseltä vai tuollaiselta hämäränkävelijältä. Eli ikäänkuin varjoihmiseltä, jonka ääriviivat ovat hyvin selkeästi bähtävissä ja liike myös, yksi sellainen käveli kerran huoneeni poikki reippain, joustavin askelin, näytti nuorelta aikuiselta mieheltä.

Elämä ei tosiaan lopu kuolemaan vaan sieöu jatkaa elämää. Ole iloinen, että lapsesi näkee henkiä ja ala itse myös miettimään, mitä se tarkoittaa, että elämä ei ole vain tässä ja nyt. Avaa aika huimia näköaloja tulevaisuuteen, eikö?...

Vierailija kirjoitti:

on jotenkin tosi surullista, että moni esittää nämä lasten näkemät heget mielikuvituksen tuoteena. Ja että ihan fakta on, että mielikuvitus vain tekee tepposiaan.

Itse olen lapsesta asti, niin pitkälle kun muistan, nähnyt vastaavaa ja nyt aikuisiällä näen toki näitä myös. Toimin myös meediona ja näen selkeitä enneunia.

Juu ja nyt tietysti joku tulee urputtamaan, että minä olen joku hullu. Mutta en ole hullu. Olen akateemisesti koulutettu perheenäiti. Ihan "normaali" muuten, mutta näen asioita, joita suurin osa ei näe. Mielestäni se ei tee minusta hullua. On aina jotenkin jännä, miten skeptikot väittävät täytenä totena ja faktana, ettei mitään henkimaailmaa ole olemassakaan. Ja peruste tälle on se, ettei kukaan ole koskaan nauohoittanut videolle kummituksia. Se, että minä näen henkimaailman olentoja ei tarkoita sitä, että voisin tallentaa niitä videolle. Ei tämä seikka kuitenkaan tee kokemaani ja näkemääni mielikuvitukseksi tai keksityksi jutuksi.

Ap tue lastasi, kerro hänelle että nuo hämärän kulkijat eivät ole vaaraksi ja jos lapsi enemmän kyselee, mistä ne tulevat voit kertoa, että ne ovat tosiaan joko energiajälkiä kerran maanpäällä eläneistä ihmisistä tai ne voivat olla henkiä, jotka eivät oikein vielä ole ymmärtäneet poistuneensa tästä maailmasta. Ovat kenties asuneet alueella tms. Älä missään nimessä sano lapsellesi, että hänen näkemänsä ei ole todellista, äläkä kuittaa lapsesi puheita asiasta höpö höpönä. Kuuntele ja tue.

Tsemppiä!

uskomatonta bullshittiä.

Kertomasi -ei sen enempää eikä vähempää- nyt vaan on sekä luonnonlakien että terveen järjen vastaista.

Jossain neekerikylässä voisi olettaa poppamiehen moisia satuja totena saarnaavan muttei missään nimessä koulutetun länsimaisen ihmisen.

Uskotko siis ihan tosissasi että ihminen on nyt kehittänyt tieteen huippuunsa, eikä vain voi olla olemassa mitään mitä emme vielä ymärtäisi tai olisi todistanut olemassaolevaksi tai -olemattomaksi?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on sielu.

Johonkin sekin menee kun ihminen kuolee, toiset jäävät hetkeksi maan päälle, syystä tai toisesta.

On ihan tieteellisesti todettu, että ihminen kevenee kuollessaan pienen määrän, kun sielu erkanee ruumiista, en muista painoa, mutta vähän.

Itse näin pienenä ihmisten aurat, ja läheisilläni näen välillä edelleen. Ei siinä ole mitään outoa. Miksi se on huuhaata, vain siksi kun ette osaa sitä selittää tai ette itse näe?

Osa "ihminen kevenee kuollessaan pienen määrän" on tieteellisesti todettu, osa "kun sielu erkanee ruumiista" ei.