Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset kasvattavat lapsensa nyrpeiksi ja epäsosiaalisiksi.
27.05.2012 |
Toisen ketjun innoittamana tuli mieleeni asia mitä on pitänyt jo pitkään täällä kirjoittaa. Minulla on kolme reipasta lasta, jotka ovat myös kovin sosiaalisia. Juttelevat ihmisille ja lapsille ja ovat ystävällisiä ja hymyileviä.
On aivan käsittämätöntä, että jos minun 4 vuotias alkaa puhumaan toiselle tuntemattomalle lapselle, vaikkapa puistossa, tai hississä, tai missä vaan, niin suurin osa lapsista ei vastaa mitään takaisin. Ei siis mitään! Välttelevät jopa katsekontaktia. Huvittavinta on, että usein näiden lasten vanhemmat ovat siinä vieressä, eivätkä sano lapselleen mitään? Miksi ihmiset haluavat kasvattaa lapsensa noin epäsosiaalisiksi? Aroiksi ja jopa epäkohteliaiksi?
Jos minun lapsilleni tulisi joku lapsi puhumaan ja nämä eivät vastaisi mitään ja katselisivat muualle, niin minä kyllä sanoisin lapsilleni, että on peäkohteliasta käyttäytyä noin. Miten niin monien lapset kuitenkin saavat käyttäytyä niin huonosti?
Sama juttu on leikkimisen kanssa, jos lapseni ovat esimerkiksi puistossa, niin käsken heidän aina ottamaan halukkaat mukaan leikkiin. Tätäkään ei suurin osa noudata. Hiekkaleluja ei lainata tuntemattomille jne. Mitä sellaisista lapsista voi kasvaa muuta kuin itsekeskeisiä ja ilkeitä aikuisia?
Kommentit (111)
Toisaalta kaupunkiynmpäristössä ihmisen on suojeltava itseään. Esim. ihmisen työmuisti ja muisti on rajallinen. Jos "näkee ja huomaa" kaikki ja ottaa kaikkiin kontaktia, joita näkee päivän aikana, niin ihminen saa automaattisesti liikaa virikkeitä.
Kaupunkiympäristössä siis tällainen "passiivisuus" - ei vastaa, ei näe, ei huomioi, on myös jonkinlainen itsesuojelukeino.
Itse olen niitä epäkohteliaita örmyjä jotka toivovat ettei metrossa, hississä tms minuun oteta kontaktia. Tämä johtuu juuri siitä, että kun ihmisiä on ympärillä niin tavattoman paljon, ja se minua luonnostaan stressaa, varjelen omaa tilaani ja rauhaani sillä että olen toisten keskelläkin omassa maailmassani, että minun ei tarvitse ottaa kontaktia niihin vieraisiin.
Sen sijaan kun aikoinaan asuin pienellä paikkakunnalla, siellä tietyllä omakotialuella, niin kyllä siellä tuli aina heitettyä läppää postilaatikolla tai puutarhassa nähdyn naapurin kanssa tai muutenkin. Olisi siellä tuntunut ihan oudolta mennä ohi vaan tervehtimättä.
Mitenköhän tällaisille ihmisille mahtaisi käydä, jos he joutuisivat ympäristöön, jossa oikeasti todella ON paljon ihmisiä. Varmaan POKS!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaan ilmiöön törmännyt ja aivan liian laajasti.
Käsittämätöntä, että peruskäytöstapoja ei omata ja sitten vedotaan "luontaiseen ujouteen". Lpasemme on tälläinen tuppisuu tollero, kun vanhemmatkin ovat. Kysyt nimeä, kelloa aivan sama mitä, niin vastaan tulee tyhjä katse.
Näitä tapauksia on paljon ja niihin törmää lasten eri harrasteissa. Vaikka olisi vuosi kuljettu yhteisissä harrasteissa, niin sanaa ei saada suusta ulos. Tulee vain typertynyttä tuijotusta....
Toisaalta kaupunkiynmpäristössä ihmisen on suojeltava itseään. Esim. ihmisen työmuisti ja muisti on rajallinen. Jos "näkee ja huomaa" kaikki ja ottaa kaikkiin kontaktia, joita näkee päivän aikana, niin ihminen saa automaattisesti liikaa virikkeitä.
Kaupunkiympäristössä siis tällainen "passiivisuus" - ei vastaa, ei näe, ei huomioi, on myös jonkinlainen itsesuojelukeino.
Itse olen niitä epäkohteliaita örmyjä jotka toivovat ettei metrossa, hississä tms minuun oteta kontaktia. Tämä johtuu juuri siitä, että kun ihmisiä on ympärillä niin tavattoman paljon, ja se minua luonnostaan stressaa, varjelen omaa tilaani ja rauhaani sillä että olen toisten keskelläkin omassa maailmassani, että minun ei tarvitse ottaa kontaktia niihin vieraisiin.
Sen sijaan kun aikoinaan asuin pienellä paikkakunnalla, siellä tietyllä omakotialuella, niin kyllä siellä tuli aina heitettyä läppää postilaatikolla tai puutarhassa nähdyn naapurin kanssa tai muutenkin. Olisi siellä tuntunut ihan oudolta mennä ohi vaan tervehtimättä.
Metro ja hissi on ihan eri asioita kuin juhlat tai hiekkalaatikko. Hissiin mennessä tosin on muualla kuin Suomessa tapana tervehtiä jo hississä olevia ihmisiä, jotka myös vastaavat tervehdykseen. Naapurit ym. tutut ovat myös eri asia. Käytöstapoihin kuuluu tervehtiä tuntemattomia esimerkiksi juurikin hississä, rappukäytävässä tai lenkkipolulla, jossa ei ole paljoa ihmisiä. Suomalainenko ei tajua tätäkään eroa vaan luulee, että jos tervehditään, niin sitten pitäisi tervehtiä myös kadulla ja metrossa? :D Ei jeesus.
lapsillamme ei ole yhtään ns. tervettä lasta luokallaan. Kaikki koulukaverit ovat allergisia kuka maidolle, viljoille, sitrushedelmille, kalalle, eläimille, pölylle, siitepölylle, heinälle you name it.
Mitä heille tarjoaisi allergiavapaa perhe? Allergioiden lisäksi on inhokkeja kuten sipuli, paprika, oliivit, oikeastaan kaikki muu kuin kaupan einekset ja pakastepitsat. Moni ei tunnista marjoja (tarjosin viimeksi vadelmia jäätelön kanssa), olivat aivan että hyi mitä nuo ovat? niissä on jotain kovaa (siemeniä).
Kuusta ei koivusta eroteta myöskään, tässä vihreän kullan maassa enää... Melkoisesti on meno muuttunut sitten omien lapsuuden vuosien.
Mistä muuten johtuu, että meillä ainakin allergiat yhdistyy huonoon sosiaaliseen asemaan? Asumme alueella, jossa sekä vuokrataloja että omistusasuntoja. Lapsella on kavereita kummastakin. Synttäreillä olen neljänä vuonna huomannut (eri porukkaa aina osittain), että vuokratalojen lapsilla on hirveästi allergioita. Kolme vierasta on ollut niin moniallergisia, että eivät ole voineet ottaa mitään tarjoiluja kuin jonkun perunalastun. Ja kaikki kolme ovat oikein tuosta pahimmasta slummitalosta. Mistä tämä ilmiö muuten johtuu? En tarkoita, että kaikkialla olisi näin, mutta näin muutaman kymmenen lapsen otannalle sanoisin, että meillä ainakin sosiaalisella/taloudellisella asemalla on selvästi riippuvuus allergioihin. mitä parempi sosioekonominen tausta, sitä varmempi on, ettei lapsella ole mitään allergiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin kännipäissään korkeintaan. Juuri ja juuri annetaan säälilliset aploodit. Suomessahan ei saa kannustaa ettei kusi nouse päähän.
Jos katsoo konserttin, jalkapallomatsin jne Suomesta ja toisen ulkomailta, niin huomaa kyllä vinhan eron aploodeissa ja naaman ilmeissä. Suomalainen taputtaa pari kertaa esityksen lopuksi, jos sitäkään naama mutrussa.
Joskus ihmetyttää aikuisten epäkohteliaisuus omiaankin lapsiaan kohtaan vierailutilanteissa. Esim. taannoin vierailin ensimmäistä kertaa erään pariskunnan kotona. Olohuoneessa oli perheen lapsi, jolla tervehdin ystävällisesti. Lapsi, n. 10 vuotias, katsoi minua silmät selällään ja totesi, että "täh?". Mieheni tuli minun perässäni huoneeseen ja niin ikään tervehti lasta. Lapsi ei reagoinut millään tapaa mieheeni, paitsi tuijottamalla. Ei ollut kuuromykkä tai muutoin vajaa, huomasin sen myöhemmin kun osasi pyytää vanhemmiltaan kuitenkin jotain. Pointti oli se, että vanehmmat eivät millään tapaa esitelleet lastaan meille, tai meitä lapselle, eivätkä kehoittaneet lasta tervehtimään meitä. En mitään muodollista käsipäiväätä olisi edes odottanut, ihan "moi" olisi riittänyt.
Itsekin olen huomannut saman kun lomilla käyn Suomessa. Ennen Suomessa asuessani tuollainen käytös tuntui ihan normaalilta enkä siihen kiinnittänyt huomiota. Nyt asun maassa jossa kaunis käytös on kunniassa ja kyllä huomaa eron. Rakkaita siskonlapsiani en näe kuin kerran vuodessa. Eivät viime kerrallakaan edes vaivautuneet tervehtimään, jatkoivat vaan pleikkarin pelaamista. Tuli vähän outo fiilis. Taaperoina/leikki-ikäisenä olivat aina mun kimpussa ja tykkäsivät kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oma lapsi ei huomaa vastata tervehdykseen niin sanon, että "huomasitko, että tuo tyttö/poika tervehti sinua". Tuossa vaiheessa yleensä morjestavat takaisin. Kuopus on jokseenkin ujo ja ei välttämättä tervehdi takaisin ilman minun kehoitustani.
että ujous luonteenpiirteenä on selvästi tässäkin ketjussa vastanneiden mielestä hyvä asia ja sellainen, jota ei saa missään nimessä kasvatuksella poistaa.
Sen sijaan vilkkaus ja avoimuus ovat negatiivisia luonteenpiirteitä, jotka pitäisi heti nitistää ja on selvästi kasvatuksen puutetta.
Miksi ei voida tajuta, että liiallinen ujous on ihan yhtä epäkohteliasta ja haitallista kuin liiallinen vilkkauskin? Se, että joku lapsi pyörii kuin hyrrä ja pälpättää taukoamatta, on ärsyttävää ja rasittavaa ja epäkohteliasta. Mutta niin on se suu auki möllöttävä "ujo", joka ei osaa tervehtiä, kiittää eikä ylipäätään käyttäytyä kohteliaasti. Ei se ujous ole mikään pyhä juttu, johon ei voisi puuttua. Rauhallisella esimerkillä se ujokin lapsi tajuaa, miten pitäisi käyttäytyä ja saa itselleen mallia omasta vanhemmastaan. Meidän aikuisten tehtävänä on näyttää sitä esimerkkiä. JOs sen ujon antaa vain möllöttää ja itsekin vieressä möllöttää, kun se tervehtivä lapsi on niin ärsyttävä, ollaan aika kaukana hyvistä käytöstavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rohkaista sitä lasta vastaamaan kohteliaasti? Sen oman vanhemman? Jotta tuntemattoman ei tarvitse sitten sanoa "ilkeästi" teidän kullanmuruille!
mun lapsi muuttuu todella ujoksi ja hiljaiseksi kun vieraat puhuttelevat. Mutta joka ikisen kerran olen pienestä pitäen lapselleni ystävällisesti sanonut vieraan läsnäollessa esim että kuulitko mitä setä sanoi, vastaatko? Vastataanko yhdessä? Olen siis antanut tilan olla ujo, mutta viestinyt aina, että vastaamatta jättäminen on epäkohteliasta. 3 vuotiaana selitin miljoonasti että lyhyet vastaukset ovat kohteliaita ja myös omalla käytökselläni opettanut. Kun itse olen vastannut vieraalle niin olen lapselle maininnut että näin se tehdään oikein. Nyt minulla on oikein reipas 7v joka ujostuu vain harvoin ja silloinkin ilmoittaa tästä vieraalle.
juuri näin! Kukaan ei sano, ettäkö ei saisi olla ujo tai arka, mutta vanhemman tehtävä on opettaa käytöstapoja. Tiettyjä asioita ei voi laitata ujouden tai villeyden piikkiin.
Kiitos sinulle! :)
ap
Tämä on juuri tyypillistä Suomi-meininkiä. Tuijotetaan suu auki vieraita ihmisiä eikä saada sanaa suusta. Valokuvissa ei hymyillä vaan ollaan naama perusilmeellä. Jos joku tuntematon juttelee, se on hullu, humalainen tai yrittää iskeä tai viedä rahat.
Lapsettomista häistä oli täällä joskus ketju, jossa joku väitti, että häihin voi aivan hyvin mennä ilman avecia. Hah hah, sanon minä. Jos et tunne häissä kuin morsiusparin, voit olla varma, että ruokapöydässä sun kanssa jaetaan pari sanaa väkinäisesti, siinäkin on joku hiuksensa mustaksi värjännyt ämmä mulkoilemassa, yritätkö iskeä hänen miestään. Ruoan jälkeen saat seurustella ihan yksinäsi.
Tämä urpous alkaa jo lapsuudessa ja niin on käsittämättömän moukkamaista, ettei sitä tajuakaan ennen kuin käy jossain muualla kuin ruotsinlaivalla.