Mikä on normaali määrä karkkia/herkkuja? Viikossa, kuukaudessa?
En oikeasti hahmota tätä ollenkaan. Kun olin lapsi, oli meillä karkkipäivä kerran viikossa. Määrät kuitenkin aika suuria, esim. kokonainen 200g suklaalevy. Ylipainoa ei koskaan ole ollut, pikemminkin alipainoa lapsena ja nykyään normaalipaino.
Mutta veriarvoissa ei ole kehumista nykyisin, myös olo on usein vetämätön, ja saatan ahmia. Jos en ole "karkkilakossa", niin syön monta kertaa viikossa, jopa päivittäin, jonkin verran epäterveellisiä herkkuja. Kuukausitasolla hirveitä määriä, siis todella kilokaupalla. En kuitenkaan liho holtittomasti, joten selvästi paikkaan herkuilla järkevämpää ruokaa.
Pystyn siis olemaan täysin syömättä herkkuja vaikka kuukauden, mutta kohtuudessa pysyminen tuntuu mahdottomalta. Mikä se kohtuus edes olisi, ihan tarkkoina määrinä?
Kiitos jos joku osaisi kommentoida!
Kommentit (84)
Kilo päiväsä pitää lääkärin loitolla
Sinulla on selkeästi syömishäiriö, alkanut jo lapsuudesta. Ei olisi tullut kuuloonkaan karkkipäivänä vetää jotain kokonaista suklaalevyä.
Itse syön lounaan ja illallisen jälkeen palasen tummaa suklaata. Tykkään leipoa ja meillä on yleensä viikonloppuisin jotain pullaa/muffinsseja/piirakkaa. Niitäkään emme kahteen pekkaan syö kokonaan, vaan aina laitetaan puolet pakkaseen. Mitään karkkeja, limsoja, sipsejä, popcorneja ja/tai muita mässyjä en syö. Herkkuani ovat juustot ja salaatit, enkä niidenkään kanssa vedä övereitä.
Kysyitkö kohtuutta vai normaalia? Eivät ole automaattisesti sama asia, ainakaan tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt mittauttamassa veren sokeriarvot ("pitkä sokeri")? Kakkostyypin diabetes tulee mieleen.
Jos pystyt olemaan ilman sokeriherkkuja niin kokeile vaikuttaako oloosi. Mikäli olo paranee niin tiedät miten elää loppuelämäsi. Alkoholistilaan ei voi juoda kohtuudella alkoholia vaan se on kaikki tai ei mitään.
Hirveän surulliselta tuntuisi, jos pitäisi täysin ilman sokeriherkkuja olla. Kuukauden kokeilut eivät ole vaikuttaneet olooni erityisemmin, ehkä hiukan parannusta unenlaatuun, mikä on tietysti positiivinen juttu. Mutta kieltämättä riippuvuudelta tuntuu sokerin syöminen, kun aina lähtee ihan lapasesta. Se on myös niitä harvoja iloa tuottavia asioita elämässä, huonoista vaikutuksista huolimatta.
Sokeriarvoja ei ole mitattu. Kolesteroli on koholla, eli rasvaherkkujakin taitaa mennä suositeltua enemmän. Liikun normaalin verran ja olen normaalipainoinen, jopa hyväkuntoisen näköinen, niin ei ole oikein lähetteitä verikokeisiin herunut.
Ap
Itse tosi pitkään söin päivässä 50...100g suklaata. Se loppui kun sain sydäninfarktin ja sepelvaltimotautidiagnoosin. Nyt pyristelen eroon sokerista jota sitäkin tulee päivässä järkky määrä. Yksi puolen litran kokis on 50 grammaa sokeria...
Vierailija kirjoitti:
Kysyitkö kohtuutta vai normaalia? Eivät ole automaattisesti sama asia, ainakaan tässä asiassa.
No, kohtuutta. Normaalia terveyden kannalta, ei tilastollisesti normaalia :D
Ap
Ootko nainen? Hormoonit meinaan todella vaikuttaa siihen millaisia himoja saa ruokaa kohtaan...
Ap taitaa olla tunnesyöjä. Jos pännii, vedetään jätskiä ja suklaata ja karkkia ja pullaa. Mieheni on samantyyppinen ja haluaisin kovasti tietää, mikä tähän auttaisi, ennen kuin se diabetes iskee.
Talvella yleistä että ihmiset saa sokerin himoa, se on evoluution kannalta ollut tärkeää, että ihmiset syö ja ovat lihavia talvella, jotta kestää kylmyyttä.
Vitamiineja kannattaa tankata nyt paljon.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on selkeästi syömishäiriö, alkanut jo lapsuudesta. Ei olisi tullut kuuloonkaan karkkipäivänä vetää jotain kokonaista suklaalevyä.
Itse syön lounaan ja illallisen jälkeen palasen tummaa suklaata. Tykkään leipoa ja meillä on yleensä viikonloppuisin jotain pullaa/muffinsseja/piirakkaa. Niitäkään emme kahteen pekkaan syö kokonaan, vaan aina laitetaan puolet pakkaseen. Mitään karkkeja, limsoja, sipsejä, popcorneja ja/tai muita mässyjä en syö. Herkkuani ovat juustot ja salaatit, enkä niidenkään kanssa vedä övereitä.
Mikähän syömishäiriö tämä sitten olisi? Sokeririippuvuus, lohtusyöminen... Ylipäänsä pidän herkkujen mausta ja niistä tulee hyvä mieli.
En minä lapsena tuota määrää itse päättänyt ja pidin sitä normaalina. Levyä en jaksanut kerralla syödä, mutta kyllä se kahdessa päivässä meni.
Ap
Kerran kuussa karkkipäivä on normaalia. Kerran viikossa on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on selkeästi syömishäiriö, alkanut jo lapsuudesta. Ei olisi tullut kuuloonkaan karkkipäivänä vetää jotain kokonaista suklaalevyä.
Itse syön lounaan ja illallisen jälkeen palasen tummaa suklaata. Tykkään leipoa ja meillä on yleensä viikonloppuisin jotain pullaa/muffinsseja/piirakkaa. Niitäkään emme kahteen pekkaan syö kokonaan, vaan aina laitetaan puolet pakkaseen. Mitään karkkeja, limsoja, sipsejä, popcorneja ja/tai muita mässyjä en syö. Herkkuani ovat juustot ja salaatit, enkä niidenkään kanssa vedä övereitä.
Miksi tämä saa paljon alapeukkuja?
Ahmiminen on syömishäiriö.
Tutkimusten mukaan ihmiset jotka syövät suklaata ovat terveempiä kuin ne jotka eivät sitä ollenkaan syö.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on selkeästi syömishäiriö, alkanut jo lapsuudesta. Ei olisi tullut kuuloonkaan karkkipäivänä vetää jotain kokonaista suklaalevyä.
Itse syön lounaan ja illallisen jälkeen palasen tummaa suklaata. Tykkään leipoa ja meillä on yleensä viikonloppuisin jotain pullaa/muffinsseja/piirakkaa. Niitäkään emme kahteen pekkaan syö kokonaan, vaan aina laitetaan puolet pakkaseen. Mitään karkkeja, limsoja, sipsejä, popcorneja ja/tai muita mässyjä en syö. Herkkuani ovat juustot ja salaatit, enkä niidenkään kanssa vedä övereitä.
Sinä olet ortorektikko. Se on mielisairaus.
Vierailija kirjoitti:
Ootko nainen? Hormoonit meinaan todella vaikuttaa siihen millaisia himoja saa ruokaa kohtaan...
Kyllä olen. Karkkihimoon en ole huomannut hormonien vaikutusta, niitä tekee aina mieli.
Ap
Tuo asia on vähän kuin alkoholismi. Holistille ei ole kohtuutta tai normaalia, ainoa konsti on olla syömättä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt mittauttamassa veren sokeriarvot ("pitkä sokeri")? Kakkostyypin diabetes tulee mieleen.
Jos pystyt olemaan ilman sokeriherkkuja niin kokeile vaikuttaako oloosi. Mikäli olo paranee niin tiedät miten elää loppuelämäsi. Alkoholistilaan ei voi juoda kohtuudella alkoholia vaan se on kaikki tai ei mitään.
Hirveän surulliselta tuntuisi, jos pitäisi täysin ilman sokeriherkkuja olla. Kuukauden kokeilut eivät ole vaikuttaneet olooni erityisemmin, ehkä hiukan parannusta unenlaatuun, mikä on tietysti positiivinen juttu. Mutta kieltämättä riippuvuudelta tuntuu sokerin syöminen, kun aina lähtee ihan lapasesta. Se on myös niitä harvoja iloa tuottavia asioita elämässä, huonoista vaikutuksista huolimatta.
Sokeriarvoja ei ole mitattu. Kolesteroli on koholla, eli rasvaherkkujakin taitaa mennä suositeltua enemmän. Liikun normaalin verran ja ol
Varalta käy yksityisen kautta jos ei muuten onnistu. Jos kolesteroli koholla ja verenpainetta niin iso sepelvaltimotaudin riski. Samoin tuo pitkä sokeri kun tyypin 2. diabetes on niin yleinen.
Meillä puoliso aloitti oman karkkivieroituksensa laittamalla karkit ison pussin sijaan pieniin minigrip-pusseihin ja punnitsi annoksen. Enintään yksi pussi per päivä... Muuten meni koko iso pussi kerrallaan.
Jos ei toimi näin vaan karkin syöminen jatkuu kun se on aloitettu niin sitten sokeriherkut kokonaan pois.
Normaali ihmiset eivät tarvitse karkkia lainkaan. Pelkkää turhaa sokeria jota ihminen ei tarvitse lainkaan. Itselleni normaali määrä on nolla zero ja ei yhtään tai jotakin niiden väliltä.
Miksi kukaan haluaa tuhota oman kehonsa kaikella pskalla? Minkä ihmeen tähden kehoon tungetaan esimerkiksi alkoholia ?
Ei mikään ihme, että suomalaiset, varsinkin naiset ovat jäätävän huonossa kunnossa.
Oletko käynyt mittauttamassa veren sokeriarvot ("pitkä sokeri")? Kakkostyypin diabetes tulee mieleen.
Jos pystyt olemaan ilman sokeriherkkuja niin kokeile vaikuttaako oloosi. Mikäli olo paranee niin tiedät miten elää loppuelämäsi. Alkoholistilaan ei voi juoda kohtuudella alkoholia vaan se on kaikki tai ei mitään.