Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset kasvattavat lapsensa nyrpeiksi ja epäsosiaalisiksi.
27.05.2012 |
Toisen ketjun innoittamana tuli mieleeni asia mitä on pitänyt jo pitkään täällä kirjoittaa. Minulla on kolme reipasta lasta, jotka ovat myös kovin sosiaalisia. Juttelevat ihmisille ja lapsille ja ovat ystävällisiä ja hymyileviä.
On aivan käsittämätöntä, että jos minun 4 vuotias alkaa puhumaan toiselle tuntemattomalle lapselle, vaikkapa puistossa, tai hississä, tai missä vaan, niin suurin osa lapsista ei vastaa mitään takaisin. Ei siis mitään! Välttelevät jopa katsekontaktia. Huvittavinta on, että usein näiden lasten vanhemmat ovat siinä vieressä, eivätkä sano lapselleen mitään? Miksi ihmiset haluavat kasvattaa lapsensa noin epäsosiaalisiksi? Aroiksi ja jopa epäkohteliaiksi?
Jos minun lapsilleni tulisi joku lapsi puhumaan ja nämä eivät vastaisi mitään ja katselisivat muualle, niin minä kyllä sanoisin lapsilleni, että on peäkohteliasta käyttäytyä noin. Miten niin monien lapset kuitenkin saavat käyttäytyä niin huonosti?
Sama juttu on leikkimisen kanssa, jos lapseni ovat esimerkiksi puistossa, niin käsken heidän aina ottamaan halukkaat mukaan leikkiin. Tätäkään ei suurin osa noudata. Hiekkaleluja ei lainata tuntemattomille jne. Mitä sellaisista lapsista voi kasvaa muuta kuin itsekeskeisiä ja ilkeitä aikuisia?
Kommentit (111)
Ymmrrän mitä tarkoitat.
Pienet lapset ovat syntyjään sosiaalisia ja avoimia ja näkevät kaikki, huomaavat kaikki, juttelevat kaikille, maailma on hyvä.
Omani siis alunalkaen näin. Mutta kun maailma ei vastaa, alkaa itsekin lopettaa sen puhumisen.
Toisaalta kaupunkiynmpäristössä ihmisen on suojeltava itseään. Esim. ihmisen työmuisti ja muisti on rajallinen. Jos "näkee ja huomaa" kaikki ja ottaa kaikkiin kontaktia, joita näkee päivän aikana, niin ihminen saa automaattisesti liikaa virikkeitä.
Kaupunkiympäristössä siis tällainen "passiivisuus" - ei vastaa, ei näe, ei huomioi, on myös jonkinlainen itsesuojelukeino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös miettinyt että miksi jo vähän isommat lapset haluavat jättää yhden ulos leikeistä/porukasta? Olimme viime viikolla puistossa, jossa 5- ja 7-vuotiaat serkukset. Tyttöni leikki nuoremman kanssa ja vanhemman kaveri oli myös paikalla. Tälle kaverille tuli jano ja niin hän haki kotoaan mehut itselleen ja serkuksille. Tuossa tilanteessa mietin kanssa, että miksi pitää olla epäkohtelias ja jättää yksi ulkopuolelle. Olisi mennyt sitten kotiinsa juomaan. Ja tämä käytös ärsytti myös siksi että oli jo aiemmin naureskellut kolmevuotiaalleni. Harmitti etten itse ole kovin verbaali enkä osannut sanoa mitään nasevaa.
ohhoh. Ihmeen röyhkeää odottaa että tuntemattomien pitää kantaa sun kakakrallesi pilllimehuja puistoon, jos itse juovat.
tekeen niin, että jos lapset tai aikuiset ei vastaa lapsilleni, niin sanon ääneen, että "onpas huonokäytöksisiä lapsia/ihmisiä"
hieman ehkäpä noloa sille vieraalle lapselle, jonka syytä ei ole se ettei ole opetettu käytöstapoja =/
No samaa mieltä olen. Ja aikuiset usein samaa sorttia, lapsi puhuu jotain vieraalle aikuiselle ihan ystävällisesti, niin tämä joko kääntää pään pois vaivautuneesti tai sitten mulkoilee kuin mykkä vittua vitosen seteli kädessä....
tähän voi olla se syy, että tuolla aikuisella omat lapset kasvuiässä ja on väsynyt jatkuvaan vastailuun ja lasten ehdoilla elämiseen.
Ja jos kerran vastaat tuolle vieraalle mukulalle, niin jää pian roikkumaan siihen. ehkä siis pelkää tätä ja ei halua vastata ...
Koska vaikka tässä aloituksessa on vinha perä, nin totuus on myös se, että vaikka jotkut vanhemmat itse väsyvät omiin lapsiinsa niin silti luullaan että joku muu kestää niitä paremmin tai ne ovat suuri ilo jollekin ventovieraalle ihmiselle.
Ei se näin ole. Ei lapsia voi työntää vain omasta pihasta kadulle, junassa ommille teilleen, ravintolassa omille teilleen jne. ja ajatella, etä kun 1v tai vanhempi lapsi jonnekin ajelehtii, se on ilo niille naapureille. ei ole näin.
lasten kaverit ovat ilo mutta ei muut.
Seurattuani venäläisten ja amerikkalaisten ystävieni lastenkasvatusta on pakko sanoa, että osaavat, vaativat ja näyttävät itse hyvää esimerkkiä hyvistä tavoista lasten ja aikuisten kesken!!
Itse yritin omakua saman tyylin lasten kasvatuksessa ja olen nyt jälkeenpäin hyvilläni siitä. On totta, että me suomalaiset olemme epäkohteliaita. Sitä pidetään mukamas ujoutena mutta itse pidän sitä huonona käytöksenä, koska ei olla opittu parempaa eli emme osaa käyttäytyä hyvin. Pitäisi aloittaa ihan perussanastosta: kiitos, ole hyvä ja anteeksi. Pitäisi opettaa myös tervehtimään kaiken ikäisiä ihmisiä. Toljottamisesta antaisin hatikutia sillä niin tyhmän näköistä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen aihe.
Minun lapseni oli pienempänä juuri sellainen, että olisi bussikuskillekin selittänyt kaiken uusista kengistään ja kaikesta mahdollisista. Itseäni se vähän häiritsi. Neuvolasta sain ohjeen, että aikuiset ihmiset osaavat kyllä itse ilmaista mun lapselle, jos eivät halua kuunnella. Eli jos lapsi alkaa jutella jonkun mummon kanssa bussissa, minun ei pidä kieltää vaan mummon oma tehtävä on joko ignoorata tai sanoa suoraan, ettei ole nyt juttutuulella, jos siis ei jaksa jutella. Ja lapsen tehtävä on silloin tulkita toisen käytöksestä tai puheesta, että nyt suu kiinni.
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että hyvähän se olisi sanoa päivää jos joku sinulle niin sanoo, mutta pidempiin jaaritteluihin ei tarvitse kenenkään suostua. Voin kyllä uskoa, että sellainen lapseni kaltaisen papupadan hyökkäys voi tuntua hieman pelottavaltakin lapsen mielestä. Mutta jos ap:n lapsi sanoi vai hei, niin onhan se kummaa jos ei siihen voi sanoa hei.
Itse olin lapsena toisaalta aika ekstrovertti, mutta kuitenkin pelokas joissakin sosiaalisissa tilanteissa. Kuvittelin, ettei minusta pidetä ja sen vuoksi en tervehtinyt luokkakavereitakaan. En arvannut silloin, että se voitaisiin tulkita epäkohteliaisuudeksi. Luulin vain tekeväni heille palveluksen, ettei heidän tarvitse puhua minulle.
Mielenkiintoinen aihe.
Minun lapseni oli pienempänä juuri sellainen, että olisi bussikuskillekin selittänyt kaiken uusista kengistään ja kaikesta mahdollisista. Itseäni se vähän häiritsi. Neuvolasta sain ohjeen, että aikuiset ihmiset osaavat kyllä itse ilmaista mun lapselle, jos eivät halua kuunnella. Eli jos lapsi alkaa jutella jonkun mummon kanssa bussissa, minun ei pidä kieltää vaan mummon oma tehtävä on joko ignoorata tai sanoa suoraan, ettei ole nyt juttutuulella, jos siis ei jaksa jutella. Ja lapsen tehtävä on silloin tulkita toisen käytöksestä tai puheesta, että nyt suu kiinni.
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että hyvähän se olisi sanoa päivää jos joku sinulle niin sanoo, mutta pidempiin jaaritteluihin ei tarvitse kenenkään suostua. Voin kyllä uskoa, että sellainen lapseni kaltaisen papupadan hyökkäys voi tuntua hieman pelottavaltakin lapsen mielestä. Mutta jos ap:n lapsi sanoi vai hei, niin onhan se kummaa jos ei siihen voi sanoa hei.
Itse olin lapsena toisaalta aika ekstrovertti, mutta kuitenkin pelokas joissakin sosiaalisissa tilanteissa. Kuvittelin, ettei minusta pidetä ja sen vuoksi en tervehtinyt luokkakavereitakaan. En arvannut silloin, että se voitaisiin tulkita epäkohteliaisuudeksi. Luulin vain tekeväni heille palveluksen, ettei heidän tarvitse puhua minulle.
Viisan kirjoitus tässä ketjussa.
Moni jättää tervehtimättäkoska luulee juuri noin. että ei hänestä pidetä. Koska joku ei ole tervehtinyt itseään.
ja toisaalta hienotunteisuutta vaaditaan puolin ja toisin. Jos lapsi ei tajua etät joku ei halua keskustella vaan vaikka opiskella junassa, niin kyllä normaali vanhempi toimii, eikä anna oman lapsen häiritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekeen niin, että jos lapset tai aikuiset ei vastaa lapsilleni, niin sanon ääneen, että "onpas huonokäytöksisiä lapsia/ihmisiä"
tee suomalaisista yhtään mukavampia ja sosiaalisempia. Päin vastoin ja itse voit vielä joskus saada turpiisi.
Yleensä nyrpeys ja epäkohteliaisuus johtuvat ihan kasvattamatta jättämisestä.
Suomessa suvaitaan 'ujoutta' eli sulkeutuneisuuutta paljon paremmin kuin useimmissa muissa maissa, joissa sitä pidetään epäkohteliaana, siksipä suomalaiset usein pääsevät kotimaassa kuin koira veräjästä vaikka möllöttäisivät vaan. Shokki voi olla kova jos joutuvat esim. ulkomailla töihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelin radiota ja siellä haastateltiin jotain tapakouluttajaa. Ja kas kun tuli tämä ketju mieleeni. Tapakouluttaja sanoi, että ap:n kuvaama käytös on suomessa lisääntynyt ja se ON tapojen puutetta. Hän sanoi, että ujoudella ja arkuudella yritetään kuitata huonoa käytöstä vaikka usein esim tervehtimis tilanteet olisivat oivallisia tilanteita opettaa lapselle käytöstapoja. Tapakouluttaja luonnehti tervehtimisen yhtä tärkeäksi käytöstavaksi aivan kuin anteeksi pyynnönkin. Kuinka moni ujo lapsi saa jättää pyytämättä anteeksi koska on ujo? Tuskin kauhean moni. Yhtä tärkeää on vastata tervehdykseen.
Olkoon se sinun mielestäsi miten huvittavaa hyvänsä. Palaan tilanteeseen kotona ja odotan hänen osaavan käyttäytyä seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa paremmin. Tämä on toiminut mun kaikkien lasten kohdalla ja lapset ovat hyvin käyttäytyviä lapsia, nuoria ja aikuisia.
Yleensä hän uskaltaa sitten puhua. Jos ei, se ei haittaa, mutta näytän esimerkillä, että saa ja kannattaa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkoon se sinun mielestäsi miten huvittavaa hyvänsä. Palaan tilanteeseen kotona ja odotan hänen osaavan käyttäytyä seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa paremmin. Tämä on toiminut mun kaikkien lasten kohdalla ja lapset ovat hyvin käyttäytyviä lapsia, nuoria ja aikuisia.
Yleensä hän uskaltaa sitten puhua. Jos ei, se ei haittaa, mutta näytän esimerkillä, että saa ja kannattaa puhua.
että vanhempien pitää vähintään omalla esimerkillään näyttää, että takaisin tervehtiminen kuuluu normaaliin käyttäytymiskulttuuriin. Eli sanoa tervehtijälle Hei ja vaikka selittää lapsien kuulleen,että "maija on vähän ujo, siksi ei nyt uskaltanut vastata" Ja maijaa voi rohkaista siltikin vielä vastaamaan.
kuvastaa hyvin suomalaisten typeryyttä. Lapsia en oteta mukaan juhliin oppimaan tapoja ja eri-ikäisten ihmisten joukossa olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuvastaa hyvin suomalaisten typeryyttä. Lapsia en oteta mukaan juhliin oppimaan tapoja ja eri-ikäisten ihmisten joukossa olemista.
mennä lapsettomien nuorten ihmisetn häihin opettamaan, jos ei kykene arjessakaan niitä tapoja mukulalleen opettaa.
kuvastaa hyvin suomalaisten typeryyttä. Lapsia en oteta mukaan juhliin oppimaan tapoja ja eri-ikäisten ihmisten joukossa olemista.
mennä lapsettomien nuorten ihmisetn häihin opettamaan, jos ei kykene arjessakaan niitä tapoja mukulalleen opettaa.
Oletan, että normaalisti arjessa opetellaan kiitokset ja tervehdykset ja juhlissa lapset osaavat istua nätisti penkeillä. Ainakin meidän juhlissa näin on ollut.
kuvastaa hyvin suomalaisten typeryyttä. Lapsia en oteta mukaan juhliin oppimaan tapoja ja eri-ikäisten ihmisten joukossa olemista.
mennä lapsettomien nuorten ihmisetn häihin opettamaan, jos ei kykene arjessakaan niitä tapoja mukulalleen opettaa.
Oletan, että normaalisti arjessa opetellaan kiitokset ja tervehdykset ja juhlissa lapset osaavat istua nätisti penkeillä. Ainakin meidän juhlissa näin on ollut.
ei nyt liity mun mielestä tähän mitenkään. Lapsettomat häät ja niistä paasaaminen on lähinnä hääparin itsekkyttä ja oman navan tuijottamista. Kertoo sekin toki nykyajasta ja nykyihmisistä vaikka kuinka paljon!
Ehkä kaikkien lapsiperheellisten pitäisi alkaa boikotoimaan häitä, jos perheen lapset eivät ole ikinä tervetulleita häihin, niin voisi olla hyvä opetus näille nipoille häiden järjestäjille, että 2/3 vieraista jäisi pois häistä ja häälahjat jäisivät pois samalla :) kyllä pikkuhiljaa alettaisiin lapsiakin kutsumaan :D
Toisaalta kaupunkiynmpäristössä ihmisen on suojeltava itseään. Esim. ihmisen työmuisti ja muisti on rajallinen. Jos "näkee ja huomaa" kaikki ja ottaa kaikkiin kontaktia, joita näkee päivän aikana, niin ihminen saa automaattisesti liikaa virikkeitä.
Kaupunkiympäristössä siis tällainen "passiivisuus" - ei vastaa, ei näe, ei huomioi, on myös jonkinlainen itsesuojelukeino.
Itse olen niitä epäkohteliaita örmyjä jotka toivovat ettei metrossa, hississä tms minuun oteta kontaktia. Tämä johtuu juuri siitä, että kun ihmisiä on ympärillä niin tavattoman paljon, ja se minua luonnostaan stressaa, varjelen omaa tilaani ja rauhaani sillä että olen toisten keskelläkin omassa maailmassani, että minun ei tarvitse ottaa kontaktia niihin vieraisiin.
Sen sijaan kun aikoinaan asuin pienellä paikkakunnalla, siellä tietyllä omakotialuella, niin kyllä siellä tuli aina heitettyä läppää postilaatikolla tai puutarhassa nähdyn naapurin kanssa tai muutenkin. Olisi siellä tuntunut ihan oudolta mennä ohi vaan tervehtimättä.
ja koska valtaosa suomalaisista on mykkää ja epäsosiaalista väkeä, jotka elävät mykässä, kielteisessä, epäsosiaalisessa ympäristössä, miten lapsista voisi mitenkään kasvaa toisenlaisia? Kummallista, ettei suomalainen koulukaan opeta lapsia muuhun. Esim. USAssa jo aivan pienestä lähtien lapset tottuvat tekemään kannustavassa ympäristössä erilaisia projekteja, keskustelemaan, oppimaan että virheitä saa tehdä ja että olennaista on ottaa niistä opikseen.
Kukaan järkevä ei sekoita näitä asioita. AP ei tarkoittanut että kaikkien, ihan kaikkien, tulisi olla samasta muotista, vaan puhuttiin normaaleista käytöstavoista.
Järkevä aikuinen kyllä ymmärtää ja huomaa, jos pieni lapsi on ujouttaan hiljaa ja/tai katsoo maahan kun ei ujoudeltaan pysty kohtaamaan pelottavaa tilannetta. Se on ihan OK!
Pointti on siinä, että ne EI ujot, ulospäinsuuntautuneet ja meluisat lapset eivät osaa kiittää, eivät osaa tervehtiä ja esim. huomioida kanssamatkustajia pätkääkään, ja kyse ei siis ole nyt pikkulapsista, vaan siitä isommista lapsista.
Esim. lapset kyläilevät sukulaisissa, ja päättävät siinä kyläreissulla alkaa kiusaamaan yhtä pienempää serkkua (jättävät leikistä ulkipuolelle), ja rohmuavat noutopöydästä kaikki herkut itselleen, eivät syö pöydän ääressä vaan vaeltelevat murustelemassa ne keksit yltympäri, eivät kiitä, eivät tervehdi jne. jne.