Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset kasvattavat lapsensa nyrpeiksi ja epäsosiaalisiksi.
27.05.2012 |
Toisen ketjun innoittamana tuli mieleeni asia mitä on pitänyt jo pitkään täällä kirjoittaa. Minulla on kolme reipasta lasta, jotka ovat myös kovin sosiaalisia. Juttelevat ihmisille ja lapsille ja ovat ystävällisiä ja hymyileviä.
On aivan käsittämätöntä, että jos minun 4 vuotias alkaa puhumaan toiselle tuntemattomalle lapselle, vaikkapa puistossa, tai hississä, tai missä vaan, niin suurin osa lapsista ei vastaa mitään takaisin. Ei siis mitään! Välttelevät jopa katsekontaktia. Huvittavinta on, että usein näiden lasten vanhemmat ovat siinä vieressä, eivätkä sano lapselleen mitään? Miksi ihmiset haluavat kasvattaa lapsensa noin epäsosiaalisiksi? Aroiksi ja jopa epäkohteliaiksi?
Jos minun lapsilleni tulisi joku lapsi puhumaan ja nämä eivät vastaisi mitään ja katselisivat muualle, niin minä kyllä sanoisin lapsilleni, että on peäkohteliasta käyttäytyä noin. Miten niin monien lapset kuitenkin saavat käyttäytyä niin huonosti?
Sama juttu on leikkimisen kanssa, jos lapseni ovat esimerkiksi puistossa, niin käsken heidän aina ottamaan halukkaat mukaan leikkiin. Tätäkään ei suurin osa noudata. Hiekkaleluja ei lainata tuntemattomille jne. Mitä sellaisista lapsista voi kasvaa muuta kuin itsekeskeisiä ja ilkeitä aikuisia?
Kommentit (111)
No samaa mieltä olen. Ja aikuiset usein samaa sorttia, lapsi puhuu jotain vieraalle aikuiselle ihan ystävällisesti, niin tämä joko kääntää pään pois vaivautuneesti tai sitten mulkoilee kuin mykkä vittua vitosen seteli kädessä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lentoemäntä ja tervehdin kymmeniä lapsia joka viikko lentokoneen ovella. Ehkä pari lasta sadasta sanoo oma-aloitteisesti hei, ja katsoo reippaasti silmiin. Yleensä nekään eivät ole suomalaisia.
Suomalaiset perheet tulevat peräkkäin koneeseen, yleensä ensin mykät lapset ja mykät vanhemmat perässä. Sanon jokaiselle kohteliaasti hei, moi, päivää...joko minua tuijotetaan ilmeettömästi takaisin, ihan kuin ei kuultaisi tai tajuttaisi mitä sanon. Tai sitten sieltä otsatukan alta kuuluu jotain murinaa, mistä ei saa selvää. Monet vanhemmat eivät edes käske lapsiaan tervehtimään, vaikka kuulevat kun tervehdin lasta ja kuulevat, että lapsi ei vastaa mitään takaisin.
Kun tarjoilee juomia, lapset eivät saa sanaa suustaan vaan vanhemmat sitten tilaavat 16-vuotiaalle jani-petterille cokacolaa. Monet lapset eivät edes kiitä, kun heille ojentaa jotain, ja vanhemmat eivät sano mitään, no, heillä yleensä ihan yhtä onnettomat käytöstavat.
Näitä moukimpia perheitä sitten ihmettelemme keittiössä. Mutta yleensä myös ne iloiset, hyvinkäyttäytyvät lapset erottuvatkin niin selvästi, että aina muistan myös silloin kehua vanhempia, että onpa teillä hyvinkasvatetut/hyvinkäyttäytyvät lapset.
Jos itse menen lasteni kanssa johonkin, valmennan heitä jo etukäteen...sitten muistat sanoa reippaasti hei reippaasti nimesi, reippaasti kiitos jne. Ei luulisi olevan kovin vaikeeta
Ja kaikki lapset eivät ole samanlaisia, kuin sinun. Minuakin ärsyttävät monet aikuiset suomalaiset ja muutkin, mutta älä hauku lapsia! Olen itse vain puoliksi suomalainen, erittäin sosiaalinen ja käytöstavat hallussa. Häpeän myös, kun niin monet suomalaiset eivät osaa käyttää sanaa please oikein ja ovat muutenkin usein tahtomattaan töykeän oloisa. Kasvatuksessa korostan tietenkin käytöstapoja ja kannustan mys sosiaalisuuteen, ovathan ne itsellenikin tärkeitä. Silti esikoiseni sattuu kärsimään valikoivasta puhumattomuudesta, on siis tilanteita, joissa hän ei vaan saa suutaan auki ja kieltämättä voi vaikuttaa töykeältä. Usko minua tämä ei ole vanhemmalle helppo tilanne, mutta lasta ei voi pakottaa puhumaan. Siinä ei myöskään paljon auta jonkun hissitädin ilkeilyt. Kumpi mielestäsi käyttäytyy paremmin, lapsi, joka ei valitettavasti uskalla sanoa hei vai aikuinen, joka haukkuu tämän lapsen? Usko pois, minusta on myös hirveän muavaa olla akkosen kanssa liikkeellä, joka hymyilee ja höpöttää lähes kaikille vastaantulijoille. Esikoisen kanssa ollaan tehty varmasti tuhat kertaa enemmän "työtä", kuin sinä. Kolmen lastesi kanssa yhteensä tässä sosiaalistamisessa (perheneuvolat sun muut) ja edistymistä tapahtuu, hieman hitaammin vain. Arvaa olenko iloinen aina, kun joku tilanne meneekin yllättäen hyvin tai lapsi on taas aavistuksen reipastunut? Ujous on minullekin kovin vierasta, mutta niin se on vain hyväksyttävä! Ja lapseni on oikeasti maailman valloittavin, iloisin, huomaavaisin ja kohteliain lapsi, joten hänen aikuisuudestaan en ole huolissani.
Huonosti käyttäytyvät aikuiset ovat sitten oma lukunsa. Heillä todennäköisesti kasvatus mennyt vhän pieleen.
Ei tässä maassa ole aikaa turhaa höpötellä kun pitää elättää puolta maailmaa ja omatkin vielä. Nainen se tulee räkänokastakin mutta ei turhan höpöttäjästä. Vanha viisas sanonta
Ja kaikki lapset eivät ole samanlaisia, kuin sinun. Minuakin ärsyttävät monet aikuiset suomalaiset ja muutkin, mutta älä hauku lapsia! Olen itse vain puoliksi suomalainen, erittäin sosiaalinen ja käytöstavat hallussa. Häpeän myös, kun niin monet suomalaiset eivät osaa käyttää sanaa please oikein ja ovat muutenkin usein tahtomattaan töykeän oloisa. Kasvatuksessa korostan tietenkin käytöstapoja ja kannustan mys sosiaalisuuteen, ovathan ne itsellenikin tärkeitä. Silti esikoiseni sattuu kärsimään valikoivasta puhumattomuudesta, on siis tilanteita, joissa hän ei vaan saa suutaan auki ja kieltämättä voi vaikuttaa töykeältä. Usko minua tämä ei ole vanhemmalle helppo tilanne, mutta lasta ei voi pakottaa puhumaan. Siinä ei myöskään paljon auta jonkun hissitädin ilkeilyt. Kumpi mielestäsi käyttäytyy paremmin, lapsi, joka ei valitettavasti uskalla sanoa hei vai aikuinen, joka haukkuu tämän lapsen? Usko pois, minusta on myös hirveän muavaa olla akkosen kanssa liikkeellä, joka hymyilee ja höpöttää lähes kaikille vastaantulijoille. Esikoisen kanssa ollaan tehty varmasti tuhat kertaa enemmän "työtä", kuin sinä. Kolmen lastesi kanssa yhteensä tässä sosiaalistamisessa (perheneuvolat sun muut) ja edistymistä tapahtuu, hieman hitaammin vain. Arvaa olenko iloinen aina, kun joku tilanne meneekin yllättäen hyvin tai lapsi on taas aavistuksen reipastunut? Ujous on minullekin kovin vierasta, mutta niin se on vain hyväksyttävä! Ja lapseni on oikeasti maailman valloittavin, iloisin, huomaavaisin ja kohteliain lapsi, joten hänen aikuisuudestaan en ole huolissani. Huonosti käyttäytyvät aikuiset ovat sitten oma lukunsa. Heillä todennäköisesti kasvatus mennyt vhän pieleen.
Ei tässä maassa ole aikaa turhaa höpötellä kun pitää elättää puolta maailmaa ja omatkin vielä. Nainen se tulee räkänokastakin mutta ei turhan höpöttäjästä. Vanha viisas sanonta
maaorjuuden peruja kun ei uskalleta nostaa katsetta maasta.
Lentoemäntä ja tervehdin kymmeniä lapsia joka viikko lentokoneen ovella. Ehkä pari lasta sadasta sanoo oma-aloitteisesti hei, ja katsoo reippaasti silmiin. Yleensä nekään eivät ole suomalaisia.
Suomalaiset perheet tulevat peräkkäin koneeseen, yleensä ensin mykät lapset ja mykät vanhemmat perässä. Sanon jokaiselle kohteliaasti hei, moi, päivää...joko minua tuijotetaan ilmeettömästi takaisin, ihan kuin ei kuultaisi tai tajuttaisi mitä sanon. Tai sitten sieltä otsatukan alta kuuluu jotain murinaa, mistä ei saa selvää. Monet vanhemmat eivät edes käske lapsiaan tervehtimään, vaikka kuulevat kun tervehdin lasta ja kuulevat, että lapsi ei vastaa mitään takaisin.
Kun tarjoilee juomia, lapset eivät saa sanaa suustaan vaan vanhemmat sitten tilaavat 16-vuotiaalle jani-petterille cokacolaa. Monet lapset eivät edes kiitä, kun heille ojentaa jotain, ja vanhemmat eivät sano mitään, no, heillä yleensä ihan yhtä onnettomat käytöstavat.
Näitä moukimpia perheitä sitten ihmettelemme keittiössä. Mutta yleensä myös ne iloiset, hyvinkäyttäytyvät lapset erottuvatkin niin selvästi, että aina muistan myös silloin kehua vanhempia, että onpa teillä hyvinkasvatetut/hyvinkäyttäytyvät lapset.
Jos itse menen lasteni kanssa johonkin, valmennan heitä jo etukäteen...sitten muistat sanoa reippaasti hei reippaasti nimesi, reippaasti kiitos jne. Ei luulisi olevan kovin vaikeeta
Ei sitä täällä millään haluta uskoa, mutta kyllä maailmalla suomalaiset aikuiset ja lapset muustakin tunnetaan kuin pukeutumisesta... Sellainen valju tuijotus ja eleettömyys on helppo bongata jo kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ap. jo todistaakin...
Monissa muissa kulttuureissa ei kenenkään tarvitse pelätä jatkuvaa epäonnistumista: jos on ujo, sitten on. Hän saa olla rauhassa. Suomessa kun joku keksii, että nyt pitäisi olla NÄIN, niin sitä sitten kaikkien pitäisi olla samalla tavalla... huoh!
Annamme tämän sivistymättömyyden hänelle anteeksi. Voimme myös lohduttaa sillä, että tällaiset lapset usein ovat tutussa seurassa hyvinkin avoimia ja sosiaalisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaa perehtyä historiaan hiukan enemmän...
epäkohteliaisuutta.
En oleta, että ujo lapsi ottaa itse kontaktia tai sanoo käsipäivää tai rupattelee pitkään. Enkä ujoksi arvelemiani mitenkään ahdistele kysymyksillä tai muulla ylenmääräisellä kontaktinotolla. Normaalijärkinen lapsi kuitenkin oppii sen verran, että osaa vastata "hei", jos joku tervehtii. Vaikka olis miten ujo. Ja sama tuo, että vanhemmat antaa lasten kiehnätä koko vierailun siinä vieressä, niin että aikuiset eivät saa mitään puhuttua. Ujouden varjolla.
Pienet taaperot asia erikseen, mutta jos ollaan liki kouluikäisiä, niin on jo hiukan huolestuttavaa, jos on niin pelokas, ettei voi hetkeksi mennä parin metrin päähän vanhemmastaan.
Minä olen ruvennut kanssa kohtelemaan "ujoja" aivan kuten he kohtelevat muita ihmisiä. Kuin ilmaa. Saavat aivan rauhassa ja häiriintymättä möllistellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VASTAAPPA NYT NÄTISTI TÄDILLE!!! =DDD
Ujoustelu on luonteenpiirre, joka kuuluu kaikkein vaikeimmin muutettaviin ominaisuuksiin, mutta jotta ujo pärjää elämässään, hänen on opeteltava voittamaan ainakin tietyissä tilanteissa ujoutensa. Sitä ei kuitenkaan voiteta tuuppaammalla suden suuhun ja kaikaisemalla kovalla äänellä ÄLÄPÄ UJOSTELE! OLEPA KOHTELIAS JA PUHU!
Ujon vanhemmat tietävät kyllä, että lapsi on ujo eivätkä välttämättä halua stressata ujoa lastaan jokaisessa mahdollisessa reipastelutilanteessa ottamaan kontaktia. Toiset ihmiset vaan ovat enemmän mieluumin omissa ajatksissaan.
Mutta emmekö salli kaikkien kukkien kukkia? Toiset jutustelevat ja ottavat kontaktia, joku sattaa täsä jopa häiriintyä, koska haluaisi olla mieluumin rauhassa. Silti voi välittää maailmaan hyväksyntää muita ihmisiä kohtaan. Puolin ja toisin.
Olen myös miettinyt että miksi jo vähän isommat lapset haluavat jättää yhden ulos leikeistä/porukasta? Olimme viime viikolla puistossa, jossa 5- ja 7-vuotiaat serkukset. Tyttöni leikki nuoremman kanssa ja vanhemman kaveri oli myös paikalla. Tälle kaverille tuli jano ja niin hän haki kotoaan mehut itselleen ja serkuksille. Tuossa tilanteessa mietin kanssa, että miksi pitää olla epäkohtelias ja jättää yksi ulkopuolelle. Olisi mennyt sitten kotiinsa juomaan. Ja tämä käytös ärsytti myös siksi että oli jo aiemmin naureskellut kolmevuotiaalleni. Harmitti etten itse ole kovin verbaali enkä osannut sanoa mitään nasevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bussissa ja kyllä, loukkaannun, ellei minulle vastata, jos heitän jotain. Nyökkäys, sanomani ymmärrys yms. riittää. Ilmeetön pään kääntäminen muualle kertoo ihmisestä kaiken, juntti ja huonotapainen!
Jos joku alkaa bussissa kertoa minulle päivän tekemisiä, niin pidän ihan normaalina, seurankipeänä ihmisenä. Ainakin normaalimpana kuin sitä, joka ei vastaa. Ei mua haittaa, jos mulle höpötellään. Siinäpä menee matka nopeasti ja vaikka joskus ei jaksaisi, niin olen aina kohtelias ja ajattelen, että ehkä minä teen terapiatyötä silloin ja kannan sosiaalista vastuuta jonkun ihmisen hyvinvoinnista. Olen jopa joskus jutellut haisevalle pultrasille takaisin pitkään ja näki, kuinka mies yritti tosissaan skarpata, kun joku "nuori ja fiksu" jutteli hänelle, keski-ikäiselle miehelle takaisin. miehelle, jota muut tuijotti inhoten. Toivotin vielä hyvät päivän jatkot.
puhutte tuiki tuntemattomille bussissa, hississä ja missä vaan mukavia koko ajan ja loukkaannutte jos toine nei lähde mukaan? Tai joku tuntematon vaikkapa bussissa esittelee teille itsensä, ja alkaa kertoa vaikkapa päivän tekemisiään, niin pidätte häntä tottavie ihan fiksuna.
Olen monta kertaa todistanut, kun selkeästi yksinäinen mummo/vaari yrittää alkaa jutustella esim. metrossa/bussissa/junassa niin kanssamatkustajia ei voisi vähempää kiinnostaa. Katsotaan vain poispäin, ja yritetään olla huomaamatta.
Missä on ihmisten sääli toisisa kohtaan? Se mummo joka yritti vain puhella esim. hetken bussissa, oli vain niin yksinäinen. Mutta eihän suomalainen välitä eikä kunnioita vanhempia ihmisiä. Nykyään harva antaa esim. istumapaikkansa bussissa iäkkäälle tai sairaalle ihmiselle.
Ja takaisinnälvijöille kuittaan, että itse annan AINA vanhukselle oman paikkani, jos vapaana ei ole muita paikkoja, ja juttelen vanhuksille jotka ovat alkaneet keskustella kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan vaikkapa kaverilleen puhua pulputtava lapsi ei vastaa vieraalle mitään. Tai ylipäätään ole kiinnostunut muista lapsista, ei edes katso heitä.
Tuo ihmetyttää itseäni sen valossa, että minulla on useampi lapsi, joilla on paljonkin luonne-eroja esim. ujouden suhteen. Silti kaikki ovat olleet luontaisesti kiinnostuneita muista lapsista, vaikkakaan eivät välttämättä ole uskaltaneet heitä itse lähestyä pienempinä. Jos joku lapsi lähestyisi omaani, katsoisin itse ilman muuta että lapseni vastaa ja käyttäytyy ystävällisesti, sekä osoittaisin molemmille lapsille, että tilanne on positiivinen ja mukava.
Uskon, että vanhempien asenne heijastuu tähän voimakkaasti, eli jos muihin ihmisiin suhtaudutaan perheessä kuin vihollisiin sen sijaan, että heitä vaikkapa noteerattaisiin yhdessä lapsen kanssa (katso, pieni tyttö) ja paremminkin käännetään lapsen huomio muualle näistä "ihme hiippareista", mennään kauemmas, mulkoillaan vihaisesti jne. niin totta kai lapsi oppii saman vihamielisen huonokäytöksisen mallin. Sellainen tyyli kertoo kyllä ennen muuta sivistyksen puutteesta.
jenkkiläinen lapsi kertoo ummet ja lammet kun suomalainen lapsi vastaa "emmäätiiä".
jos lapsi on niin ujo, ettei uskalla vastata, on vanhemman tehtävä sanoa toiselle lapselle, että tämä meidän Herkko hieman arastelee vieraita lapsia ja rohkaista omaansa tervehtimään. Mutta ei meillä Suomessa yleensä olla niin kohteliaita.
. Hän saa olla rauhassa. Suomessa kun joku keksii, että nyt pitäisi olla NÄIN, niin sitä sitten kaikkien pitäisi olla samalla tavalla... huoh!
hän saa sitten koulussakin juosta ympäri luokkaa. Ei kukaan voi sanoa, että pitäisi olla NÄIN. Tai saa huutaa, kun haluaa. Tai että tarvitsisi kiittää, kun se on niin tosi vaikeeta aina meidän Jampalle.
jenkkiläinen lapsi kertoo ummet ja lammet kun suomalainen lapsi vastaa "emmäätiiä".
Miksi haastattelussa pitää kertoo ummet ja lammet tai ylipäätään mitään.
rohkaista sitä lasta vastaamaan kohteliaasti? Sen oman vanhemman? Jotta tuntemattoman ei tarvitse sitten sanoa "ilkeästi" teidän kullanmuruille!
mun lapsi muuttuu todella ujoksi ja hiljaiseksi kun vieraat puhuttelevat. Mutta joka ikisen kerran olen pienestä pitäen lapselleni ystävällisesti sanonut vieraan läsnäollessa esim että kuulitko mitä setä sanoi, vastaatko? Vastataanko yhdessä? Olen siis antanut tilan olla ujo, mutta viestinyt aina, että vastaamatta jättäminen on epäkohteliasta. 3 vuotiaana selitin miljoonasti että lyhyet vastaukset ovat kohteliaita ja myös omalla käytökselläni opettanut. Kun itse olen vastannut vieraalle niin olen lapselle maininnut että näin se tehdään oikein. Nyt minulla on oikein reipas 7v joka ujostuu vain harvoin ja silloinkin ilmoittaa tästä vieraalle.
Joskus ihmetyttää aikuisten epäkohteliaisuus omiaankin lapsiaan kohtaan vierailutilanteissa. Esim. taannoin vierailin ensimmäistä kertaa erään pariskunnan kotona. Olohuoneessa oli perheen lapsi, jolla tervehdin ystävällisesti. Lapsi, n. 10 vuotias, katsoi minua silmät selällään ja totesi, että "täh?". Mieheni tuli minun perässäni huoneeseen ja niin ikään tervehti lasta. Lapsi ei reagoinut millään tapaa mieheeni, paitsi tuijottamalla. Ei ollut kuuromykkä tai muutoin vajaa, huomasin sen myöhemmin kun osasi pyytää vanhemmiltaan kuitenkin jotain.
Pointti oli se, että vanehmmat eivät millään tapaa esitelleet lastaan meille, tai meitä lapselle, eivätkä kehoittaneet lasta tervehtimään meitä. En mitään muodollista käsipäiväätä olisi edes odottanut, ihan "moi" olisi riittänyt.