Kolmatta lasta yrittäviä tai haaveilijoita?

Täällä yksi kuumeilija ilmoittautuu mukaan! Meillä on tyttö 2008 ja poika 2009. Suunnitelmissa aloittaa yritys vasta ensi vuoden puolella, mutta tulen kuitenkin jo nyt tänne kuumeilemaan :) Vähän jännittää, kun poika on mahd. erityislapsi...mutta kun vauva syntyisi v. 2014 alussa (jos siis ensi keväänä tärppäisi), niin poika olisi jo isompi (yli 4v). Hänellä on autistisia piireitä ja kehitysviivettä, mutta ei vielä varsinaista diagnoosia. Syvästi toivomme, että päiväkodin aloitus auttaa kontaktiongelmiin ym. Ihana poika joka tapauksessa! Tytön kehityksessä ei ole ainakaan tässä vaiheessa huolenaiheita. Niin, ja miehen "hyväksyntää" projektille täälläkin odotellaan :-)

Meillä on tyttö 2008 ja poika 2009. ...poika on mahd. erityislapsi... Hänellä on autistisia piireitä ja kehitysviivettä, mutta ei vielä varsinaista diagnoosia.

Meidän 2009 syntyneellä pojalla on myös autistisia piirteitä ja kehitysviivästymää lähes kaikissa kehityksen osa-alueissa. Vasta syksyllä 2013 tehdään meidän neuvolassamme laaja kartoitus tästä, mutta nyt lupailtiin syyskuun 3-vuotisneuvolaan vähän tavanomaista huolellisempaa paneutumista. (Poikaa ei ole koskaan testattu mitenkään, vaan neuvolat ovat perustuneet täysin minun haastattelulleni.)

Niin: Hei! :D Olen 29-vuotias kolmannen kuumeilija. Pojat ovat syyskuussa (2012) 3 ja 1,5. Tässä kuussa ei ole ollut ehkäisyä käytössä ja ensimmäiset kuukautiset edellisen synnytyksen jälkeen alkoivat 4.7. Kierrosta ei mitään tietoa, koska se ei ole koskaan ollut samanlainen kuin edellisessä elämänvaiheessa/ikäkaudessa.

Meillä uusioperhe kyseessä. Itse olen 34v ja mieheni 33v. Miehellä on 7v tyttö, minulla 11 ja 8v tytöt. Kolmas on haaveissa, eli ensimmäinen yhteinen. Saa nähdä miten käy... Tärppääkö... :-)

Täällä kans kolmannesta haaveilen... Uusioperhe ollaan, mun esikostyttö syntyi -98, yhteinen -06 ja nyt sitten ollaan miehen kanssa samaa mieltä että vielä yksi pieni saisi tulla. :) Kierukka pitäis saada tosin ensin pois, ja töissä koeaika loppuun mutta tänne löysin silti tieni. Toiveissa saada kierukka mahd. pian pois että pääsisi kroppa toipumaan ja hormoonitoiminnan normaaliksi, vielä pitäisi siis malttaa hetki. Oih tätä odotusta! :) Ai niin, mies 36-v ja minä kohta saman.

Olen 26.v kahden muksun äiti. Poika 1/10 ja tyttö 9/11. Tytteli täyttää muutaman viikon päästä 1.v. Tässä ollut jo pari kuukautta ihan hirrrrveee vauvakuume. Tahtoisimme mieheni kanssa kolmannen vielä, mutta miehen mielestä ei ole vielä sopiva aika ja niinhän se taitaa olla. Yritän kovasti saada uutta työpaikkaa lähempää asuin paikkaamme. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla nykyisestä työpaikasta jonne ei ole kyllä tarkoitus palata koska muuttomme takia työmatkan pituudeksi yhteen suuntaan tuli 100km. Kovin toivoisin että voisimme jo ensi vuonna rueta yrittämään pienokaista. Miestä tosin huolettaa että kuinka jaksaisin kolmen lapsen kanssa, koska onhan se rankkaa kahden lapsenkin kanssa välillä, mutta meidät äidit on tehty raudasta.



Taustalla kylläkin lymyää se että masennuin ensimmäisen lapsen kohdalla jo raskauden puolen välin jälkeen, mikä jatkui vielä 3-4kk lapsen syntymän jälkeenkin, mutta selvisin siitä. Toinen raskaus oli enempikin fyysisesti rankka ja synnytys tapahtukin sitten kiireellisellä sektiolla lapsen tarjonta arvio virheen takia. Leikkauksen jälkeen oli taistelua koska olin niin kipeässä kunnossa ja harmitti suunnattomasti kun en kyennyt hoitamaan tyttöä niin paljon kuin halusin. Mutta sekin jo menneen talven lumia. =)



Mutta minä yritän jaksaa kuumeilla vielä loppu vuoteen, josko ensi vuonna alkaisi sitten yritys =)

Täällä haaveillaan kolmannesta! Poika 5/9 ja tyttö 7/11. Kärsimme sekundaarisesta lapsettomuudesta, esikoista yritettiin alulle lähes kaksi vuotta, ja toista lasta reilu vuosi. Minkäänlaista ehkäisyä ei siis ole ollut käytössä sitten lokakuun 2006. Nyt on meneillään yk5 ja eka lugekierto, tänään testi puhdas nega! :( Jos testi pe aamunakin nega, niin jätän luget laittamatta ja jään odottelemaan vuotoja.. :( Tutkimuksissa ei olla koskaan käyty, vaan lapset ovat saaneet alkunsa luomusti. Viime kierrossa vasemman munasarjan sisältä löytyi kysta, samalla reissulla gyne kehoitti hakemaan keltarauhashormonia omalta lääkäriltä kiertoja tasoittamaan.. Silläpä nyt kokeillaan josko noista lugeista olis jotakin apua.. Saas nähdä! Tulipa sepustus, HUH! :D



Muoks. minä oon 26v ja mies 29v :)

Niin vain löysin itseni vuosien tauon jälkeen taas tältä palstatlta.Täällä kanssa mietitään sitä kolmatta lasta. Mies näytti vihreää valoa ja saman tien itselle iski vähän pakki pääälle :( Luulin olevani ihan 100% varma, että haluan kolmannen lapsen ja nyt jotenkin on alkanut miettimään koko hommaan uudestaan. Jotenkin pelottaa paljon enemmän kuin aikasemmilla kerroilla kun lapsia on haluttu. Meillä siis lapset tytto 07/2006 ja poika 09/2008. Minä 27v ja mies 33v. Olen kohta ollut vuoden uudessa työssä ja viihdyn siellä todella hyvin. Lasten kanssa olin sitä ennen kotona 5 vuotta. Olisi ihana olla kotona kun esikoinen aloittaa vuoden päästä koulun mutta se ei ole syy lasten hankintaan ja kun niitä lapsia saadaan ei tehdä joten en sen takia halua suunnitella mitään liian tarkkaan. Voihan se olla että kolmas raskaus ei alakkaan tai antaa muuten vain odotuttaa itseään. Olen kyllä varannut ajan kierukan poistoon ja se on maanantaina. Laitoin kierukan vasta alle vuosi sitten ja menkkoja ei ole ollut kertaakaan koko aikana joten voi mennä aikaakin ennen kuin kierto normalisoituu. Mutta tälläsiä mietteitä mulla ja tsemppiä teille kaikille muille vauvan yritykseen! Miten muuten teitä muita pelottaako nyt kolmannella kerralla enemän ja mitkä asiat huolestuttaa? Itsellä lähinnä raha, kaiken aloittaminen taas alusta, ja ikävä kyllä lähi piirin mielitpiteet ja työasiat. Onko lapsi terve ja meneekö kaikki hyvin.

Tervehdys!

Täälläkin yksi kolmannesta haaveileva. Minä olen 27v ja mies 29v. Meillä on tytöt 3v ja 1v4kk. Kakkonen syntyi keskosena 29rvk, mutta vaikean alun jälkeen kaikki on hyvin, neiti kehittyy normaalisti ja aika on kullannut muistot :) Lääkäreiden mukaankin on ihan normaalimahikset, että raskaus menis edellisestä huolimatta normaalisti, niinhän ensimmäinen meni.



Miehen lämmittelyyn olin varautunut, mutta yhden illan juteltiin ja sit se olikin valmis. Eihän se nyt hihku hormoonihuuruissaan niinkuin minä, mutta kuvaili olevansa asian kanssa ihan sujut. Hän selvästi pelkää raskautta enemmän kuin minä. Nyt sitten kaipaankin vähän jotain kohdetta kenelle hehkuttaa tätä ihanaa vauvakuumetta ja kun ei ole samassa elämäntilanteessa olevia läheisiä niin palsta sopii oikein hyvin :)



Täytyy myöntää, että kaikki kenelle olen kuumeestani kertonut ovat olleet joko "aijaa" tai "ihan oikeasti, ootteko miettinyt ihan loppuun asti" -linjalla, mikä vähän harmittaa. Äitini on ainoa, joka on ollut ihan ok kannustavakin jopa. Varsinkin tutut kenellä on itselläänkin kolme ovat olleet ihan laimeita:( Olisin niin kaivannut vähän pientä hehkutusta. Vaikka täytyy myöntää myös, että olen tällä kertaa itse sen verran varautuneempi ja hillityllä linjalla tämän kuumeilun kanssa, että nyt himmaillaan ihan vaan fiiliksen mukaan, en tikuta enkä laske päiviä. Suurin piirtein menkkojen alkaessa katson koska seuraavien pitäisi alkaa...Onhan meillä jo kaksi ihanaa tyttöä, mutta aivan mahtavaa jos kolmas vielä suodaan :) Edelliset on kumpikin tärpännyt n 4 kierrolla, nyt meillä on sitten menossa eka virallinen, koska viime kierrossa jätettiin ehkäsy niin loppukierrosta vasta pois.



Toivottavasti meillä kaikilla pian onnistaa

Moikka!

Olen jo jonkin aikaa lueskellut viestejä ja nyt uskaltauduin itsekkin mukaan. Olen 26 ja mieheni 31 ja meillä on 05/07 syntynyt tyttö ja 02/10 syntynyt poika. Haaveena olisi se 3 ja viimeinen. tai niin ainakin luulen, hihi sanoin samalla lailla kun poikamme syntyi,että nää oli sit tässä :D Eilen kävin poistattamassa kierukan ja sillä perjaatteella mennään,että tulee sitten kun on tullakseen. Tyttöä yritettiin n. 2 vuotta ennen kun tärppäs ja poikaa aloin odottamaan nopeammin, pillerit jäi pois elokuussa 08 ja plussasin kesäkuussa 09.

Täällä kolmannesta ja ehkä jopa neljännestä haaveileva :0)



Itselläni on ikää 33v. ja miehellä 32v. Lapsia on edellisestä suhteesta kaksi: poika 11v. ja tyttö 7v.



Vauvakuume on kova ja nyt perheenlisäys saa tulla. Kierukka lähtee poistoon tänään :))

Haaveena on ollut, ja pitkään... Mulla on ed liitosta 7- ja 10v lapset.Itse olen 38v ja mieheni 37v. Meillä kans tulee jos on tullakseen. Juuri nyt on taas raskasuoire-kuvitelmia, mutta oon sata varma että kuukautiset alkavat tämän vkl:n aikana :/

tää ketju ei näytä olevan varsinainen höpinä ketju, mutta kertokaahan vähän kuulumisia, fiiliksiä jne. Olis niitä silti kiva lueskella.



itsellä on sinänsä ihan sisäinen rauha tämän asian kanssa, mutta kieltämättä toivon, että loppukuu menee nopeasti arjen vilskeessä :) Varsinkin kun nyt mieskin osasi pukea jo sanoiksi, että olis se oikeasti aika mahtavaa jos tulisitkin raskaaksi :D No aiemmin suhtautuminen oli sellasta neutraalia, että ei nyt sentään vastaan ole ollutkaan.



Joko jollain alkaa olla loppukierto? Testejä kehiin? Kiva jännätä muiden omia kun itse yritän pysyä han viilipyttynä... :)

Täällä myös vauvakuume nostaa kovasti päätään :) Kaksi lasta löytyy ennestään, 5-vuotias poika ja 2-vuotias tyttö. Kuopuksen jälkeen piti lapsiluku olla täynnä, mutta jostain tämä tunne vaan hiipi, että ehkä meidän perheessä olisi vielä tilaa sille kolmannellekin.



Yritystä ei olla aloitettu ja itsellä vielä hormoonikierukka paikoillaan, mutta kovaa ajatustyötä asian suhteen käydään. Ja itsellä tunne, ettei näin voimakas tunne lähde kuin sillä, että edes yrittää suodaanko meille vielä yksi pikkuinen. Miehen kanssa juteltu aiheesta aika yleisluontoisesti vielä, mutta samoilla linjoilla tuntuisi olevan. Tosin vielä en ole paukauttanut, että josko nyt kävisin tuon kierukan poistattamassa ;) Mutta hän meistä on tähän asti ollut se, joka on sanonut, että ei kahta ilman kolmatta :D Ja itse olen toppuutellut.



Mutta ihana löytää tällainen ryhmä, jossa ajatukset kohtaavat. Osalla toki jo yritystä takana ja osa plussautunutkin, mutta näkyi täällä "meitä" haaveilijoitakin olevan.



Meillä ei toki aikaa ole liiaksi tuhlattavaksi, koska itsellä ikää 35 ja miehellä 37. Joten sen puolesta ratkaisut olisi hyvä tehdä ripeästi. Esikoista vieläpä tehtiin yli 2 vuotta, mutta kuopus saikin alkunsa heti, kun ruvettiin kunnolla päiviä laskemaan. Eli tästä mahdollisesta kolmannen yrityksestä ei osaa yhtään sanoa, kuinka helpolla sitä raskautuisi vai onnistuisiko ollenkaan.



Mutta mukava olisi kuulla muiden ajatuksia ja tuntemuksia kolmosen haaveilusta ja yrityksestä.

Meillä on 6v. ja kohta 5v. pojat ja luultiin jo että lapsiluku on tässä. Nyt kuitenkin olen vähitellen huomannut haaveilevani vielä (ainakin) yhdestä nyytistä. Mies vielä miettii ja muutamana päivänä ollaan syvällisiä keskusteluja aiheesta käyty, luulen että vihreää valoa tulee jossain vaiheessa... Jossain mielen perällä on haave tytöstä, mutta yhtälailla poika olis ihana. Aiemmin raskaaksi tulo on ollut helppoa ja raskaudet ja synnytykset on menneet hyvin, nyt jänskättää kun ikää on 33v että onnistuukohan ja miten kaikki menisi.

Hui, nyt ihan jänskättää :) meillä kaksi lasta, 2v ja 4v, ja nyt olisi toiveissa vielä kolmas! Mies on vähän empinyt kun kakkosen ensimmäinen vuosi oli aika rankka (korvakierre, vatsavaivat, todella huono nukkuja) ja tuntuu että vasta ollaan palattu normaalielämään. Aikaisemmin juteltiin että mietitään nyt rauhassa ja katsotaan kun lapset on vähän kasvaneet mutta nyt alkoi tuntumaan että jos kuitenkin nyt jo ettei tulisi niin suurta ikäeroa sisaruksille. Jos nyt siis onnistaisi, eihän sitä koskaan tiedä vaikka edelliset raskaudet alkaneet ensimmäisestä yrityskierrosta. Kaksi poikaa siis meillä, ja pikkaisen haaveilen kyllä tytöstä kuten edellinenkin kirjoittaja, mutta kyllä poikakin olisi ihana noiden kahden veijarin seuraksi ;) Nyt siis jännätään, vasta ihan alkukierrossa mennään mutta voihan sitä harjoitella, hahaa.

Miten muut kolmoshaaveilijat, onko onnistanut?

Paljon plussia toivotelleen,

Sabriina

Täällä ei vielä yritetä, mutta ajattelin kirjoittaa kun tällainen mielenkiintonen ketju silmiin osui. Meillä on tytöt 1 v. 8 kk ja 3 v. 9 kk, ja minä olen alkanut jo kaivata sitä kolmatta. Kolmesta lapsesta on yhteisymmärrys, mutta koska lapset on niin pieniä vielä ja kuopuksen kohdalla meni kaikki pieleen raskaudessa (tai no saimme terveen vaikkakin todella pienen tytön kuitenkin), isompi ikäero olis varmaan ihan suotava... Samoin mä saan tässä kotiäitiyden ohessa opinnot loppuun vuoden loppuun mennessä ja mies on vaihtamassa jossain vaiheessa työpaikkaa niin nämä käytännön asiatkin olisi hyvä saada ensin pois alta. Mutta eihän se vauvakuumetta estä!

Kolmonen on mulla ollut haaveissa aina toisen lapsen jälkeen, eli noin 7 vuotta olen haaveillut ja kuumeillut. Vaan mies ei ole ollut samoilla linjoilla. Monen mutkan kautta mies on nyt näyttänyt keltaista tai jopa vihreää valoa iltatähdelle. Meillä on 10 ja 7 vuotiaat lapset.

Nyt on niin että sen jälkeen kun miehen asenne muuttui "antaa tulla jos on tullakseen" meiningille niin menkat on myöhässä miltei viikon. Huomenna apteekkiin jos siihen on vielä syytä yön jälkeen. Aika jännää.

Olen ollut näistä vauvakuvioista ja keskustelupalstoista erossa monen monta vuotta ja silmäiltyäni muutamia keskusteluja huomaan etten ymmärrä tuosta aiheeseen liittyvästä sanastosta mitään. No aika (ja huominen) näyttää miten tästä edetään.

Tsemppiä kaikille kolmosta yrittäville :)

Olen yhden viestin kirjoittanut tänne nimimerkillä Eneri. Nyt vihdoin normaali sähköpostiosoitteeni toimii (piti jostain syystä kuukausien toimimattomuustauon, vaikken mitään bannia ainakaan ole voinut saada, kun en mitään ole kirjoitellutkaan).



Peloista joku kysyi. Pelkään, ettei kaikki mene hyvin. Minulla on kaksi raskautta, joista kaksi tervettä ja elävää lasta. Todennäköisyys saada kolmannesta plussasta elävä ja terve, täysiaikainen jne. lapsi on tilastollisesti jo pienempi. Pelkään myös, että mies muuttaa mielipidettään enenn raskauden alkamista. Pelkään, että kaikesta äitiyteen kuuluvasta jo opitusta huolimatta taannun takaisin siksi hermoheikoksi ja väkivaltaisia ajatuksiakin ajattelevaksi zombieksi, mikä olin kahden "vauvan" kanssa.



Esikoinen nyt 3-vuotisneuvolassa "tuomittiin" normaalin kehityksen viitekehykseen kuuluvaksi, mutta silti jätti yli vuodeksi kaiken eteenpäinmenemisen väliin. Minulla oli 1,5 vuoden ikäerosta huolimatta kaksi vauvaa, jotka olivat täysin vaipotettavissa, syötettävissä, puettavissa ja mielenliikkeet arvailujeni varassa. Esikoinen oppi puhumaan edes kohtalaisesti vasta kuluneena kesänä...

Annintähti: Teitkö testin?

Tein tänään testin ja plussa tuli, siis aivan uskomatonta.

Tänään rv 5 tasan ja la 17.6 näillä näkymin.

Ja ihmeellistä että samoin sai tämä iltatähtemme alkunsa kuin isto veljesäkin, melkein kuin ajatuksen voimalla, toki piti siinä vähän muutakin olla ;)

Ikäeroa tulee vanhimpaan 10 v ja 3kk ja seuraavaan vajaa 8 vuotta.

Todella oudoissa ja sekavissa fiiliksissä ollaan :)

Tsemppiä muillekin kolmannesta haaveileville ja sitä yrittäville!!