Lue keskustelun säännöt.
Sijaisvanhempia linjoilla?Mitä kun sijaislapseen kiintyy liikaa :/ Meillä
25.05.2012 |
ollut 10kk sijoitettuna juuri vuoden täyttänyt lapsi,biolog.äidiltään ihan pienenä huostaanotettu huumeiden käytön, vauvan laiminlyönnin ja pahoinpitelyn takia. Nyt sitten on tämä mutsi tsemppaamassa ja haluaa lapsen takaisin..Itse näen ihan selkeästi ettei hänestä ole 24/7 äidiksi,sossujen läsnä ollessa osaa "esiintyä" kuitenkin riittävän vakuuttavasti.Sydäntäni riipii,tämä pieni pitää minua äitinään ja meidän perhettä perheenään,nyt just näin kriittisessä kehitysvaiheessa hänet revitään pois kaikesta tutusta ja turvallisesta..Suoraan sanottuna en olisi tähän hommaan ruvennut jos olisin etukäteen tiennyt miten karua tämä todellisuus on.
Kommentit (181)
jos tätä tapahtuu vielä nykyyänkin.
ex- pompoteltu sijaislapsi, nyk tasapainoton päihdeongelmainen aikuinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille sijoitettiin aikoinaan 2v ja 3v sisarukset, isänsä väkivaltaisuuden ja alkoholin+huumeiden käytön vuoksi.Jossain vaiheessa kokeiltiin paluuta kotiin.No takaisin tulivat melko pian, mieheni sanoin (juu on mustan huumorin ystävä...)vaan lievästi pintaviallisina taas ;(
Äiti olisi katsottu riittävän kykeneväksi huoltajaksi ja hänelle sanottiin että saa pitää lapset jos eroaa miehestään.Äiti valitsi miehen. Tästä on jo vuosia.Nykyään lapset tapaa biologista äitiään muutaman kerran vuodessa,isää ei ollenkaan.
Jotain tosi vahvoja muistijälkiä noista varhaisvuosista jäänyt,esim molemmille lapsille edelleen vuosien jälkeen ehdotonta että nukkumaan mennessä peitto ei saa missään nimessä mennä kainaloiden yli,ihan kauhistus ja paniikkireaktio jos se menee kasvoille (näitä siis oli mm yritetty tukehduttaa ihan pieninä).
Jotain tosi vahvoja muistijälkiä noista varhaisvuosista jäänyt,esim molemmille lapsille edelleen vuosien jälkeen ehdotonta että nukkumaan mennessä peitto ei saa missään nimessä mennä kainaloiden yli,ihan kauhistus ja paniikkireaktio jos se menee kasvoille (näitä siis oli mm yritetty tukehduttaa ihan pieninä).
nuo tarinat, mitä lapset joutuneet kokemaan. Ja aika helposti näyttävät saavan lapsen takaisin, jos noin nopeasti ovat tulleet huostaanotetuiksi uudelleen!
En usko, että nämä sekopäät pystyy ensin 3kk:tta olla täysin fiksusti 24h ja vielä sen jälkeen 3kk:tta elää ei niin tiukan tarkkailun alla??
Varmasti annetaan helpommin heille nämä lapset takaisin.
Ja mitä me aikuiset siihen meinaisimme, jos meidätkin laitettaisiin asumaan tuollaisten hullujen kanssa väkisin uudestaan, jotka tumppaavat tupakat ranteeseemme, koettavat tukehduttaa ja ties mitä lie pahempaa??!!
Jos vanhempi ei ole pahoinpidellyt, niin voisin ymmärtääkin, että uusi mahdollisuus voidaan antaa, kunhan todistettavasti tervehtyy ensin. Mutta näille pahoinpitelijöille ei mitään oikeuksia takaisin saantiin, maksimissaan jonkinlainen tapaamisoikeus valvotusti.
Onko täällä asiantuntijaa, joka tietäisi tarkalleen, miten tällainen prosessi hoidetaan, kun huostaanotettu lapsi mahdollisesti palautetaan biovanhemmalle takaisin?
Miten homma menee? Miten kauan biovanhempaan testataan esim. tuota 24/7seurantasysteemiä, josta joku kertoi tässä viestiketjussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisvanhempien kriteerejä ei täytä, sillä ei ole valmis palauttamaan lasta ja sitä vaaditaan sijaisvanhemmilta.
Sijais sanakin kertoo sen, että lapsi on vain lainassa ja todellakin käräyttäisin ap, jos pystyisin. Sijaislapsi ei ole adoptio lapsi ja samanlainen on toinen toinen hörhö, joka omisi toisen lapsen.
Samoin tekisin minä. Myös arveluttaa tuon ap:n selkeä viha tätä biologista äitiä kohtaan. Mitäs sitten, jos lapsi jääkin sijaisperheeseen, miten ap pystyy kertomaan lapselle biologisesta äidistä mustamaalamatta tätä lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisvanhempien kriteerejä ei täytä, sillä ei ole valmis palauttamaan lasta ja sitä vaaditaan sijaisvanhemmilta. Sijais sanakin kertoo sen, että lapsi on vain lainassa ja todellakin käräyttäisin ap, jos pystyisin. Sijaislapsi ei ole adoptio lapsi ja samanlainen on toinen toinen hörhö, joka omisi toisen lapsen.
Samoin tekisin minä. Myös arveluttaa tuon ap:n selkeä viha tätä biologista äitiä kohtaan. Mitäs sitten, jos lapsi jääkin sijaisperheeseen, miten ap pystyy kertomaan lapselle biologisesta äidistä mustamaalamatta tätä lapselle?
POLTTAA TUPAKALLA ALLE 2 KK VANHAA LASTAAN niin sellaista ei edes tarvitse mustamaalata. Faktat kertoo jo asian. AP:n sanoi, että olis muutakin, mutta ei halua kertoa.
Nyt kyllä näet mustamaalausta vain omassa päässäsi..
Pidätkö sinä mahdollisena sitä, että 10 kk sitten ollut narkkari pystyisi huolehtimaan 1 vuoden ikäisestä vauvasta.
Olemaan tasapainoinen ja tunne-elämältään 'normaali' aikuinen näin pienelle lapselle.. Puhumattakaan hänen elinpiiristään jne ja siitä henkisetä riippuvuudesta, mikä huumeista tulee.
Hänellä tulee olemaan täysi työ pitää itsensä kasassa ja silloin ei kyllä paukut riitä huolehtimaan vauvasta.
Jos näin väität puhut täyttä paskaa.....
Kuka niin sanoi, että lapsen äiti ei olisi mukana tytön elämässä..ei kukaan ole semmoista väittänyt.
Sen miksi hän ei kasva äitinsä kanssa voi bioäiti kertoa ihan itse tytölleen kun hän kasvaa...sitä ei tarviste sijaisäidin sepittää.
Jos tämä äiti todella rakastaisi lastaan ja ei ajattelisi itsekkäästi niin hän antaisi lapsen kasvaa ap:na luona.
Hän tapaisi tyttöä säännöllisesti ja olisi mukana tytön elämässä.
Mutta näin ei usein tapahdu..nämä sekopoltsi biovanhemmat haluavat väkisin viedä nämä pienet mukanaan helvettiin ja kaaokseen.
Ja kun he ovat saaneet tahtonsa läpi, lapset jätetään heitteille ja pahaolo kohdistetaan näihin pieniin ..siitä alkaa henkinen ja fyysinen pahoinpitely.
Lue täältä muutaman todellisen sijaislapsen kommentit ihan todellisesta elämästä ja mieti sitä.
He kaikki kertovat traumoista ja mielenterveyden ongelmista .... siinä sulle realismia. Biovanhemmuudella kun ei kasvateta lasta vaan ihan jollain muulla.
Jos mokaa nin se ihan oma syy eikä ilkeän sijaisvanhemman syy..uskokaa jo.
Jos nämä lapset/uhrit, jotka tällä palstalla kirjoittaa olisivat saaneet päättää niin biokotiin he eivät ainakaan olisi halunneet mennä.
hänellä vielä mahdollisuus normaalielämään ehkä mulle sitä ei koskaan annettu.. nuo tupakanpolttamat muuten näkyy mussa yhä..lisäksi mut rikottiin niin henkisesti kuin fyysisesti luullakseni lopullisesti..15v terapiaa takana jo ja mikään ei auta.Mun elämä vietiin jo lapsena ja enää en osaa sitä elää vaikka fyysisesti olen "vapaa" pahoinpitelijöistäni kun oon aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP: Neuvoisin sinua puhumaan. Kerro huolesi, tarvittaessa myös kirjallisena sosiaalityöntekijöille. Älä luovuta.
Itse olen työskennellyt yli kymmenen vuotta lastensuojelulaitoksessa, sellaisessa, johon tullaan vasta sitten, kun asiat ovat jo todella pahasti pielessä. Useimmilla meille tulevilla nuorilla on takanaan jo pitkä päihdekierre ja rikoksia. JA: useimmilla heistä on takanaan myös monia sijoituksia.
Liian usein olen nähnyt, että asioihin olisi voitu puuttua jo aiemmin. Sijoituksilla pompottelu olisi voitu lopettaa, kun vain joku olisi pitänyt lapsen puolta. Aina kannattaa tehdä kaikkensa. Kaikki sosiaalitoimeen tehtävät lastensuojeluilmoitukset ja muut huolen kirjelmät kannattaa tehdä kirjallisina, silloin niistä jää jälki johonkin.
Usein on myös niin, että lapsi, jonka puolia joku pitää, saa myös parempaa kohtelua, koska häntä ei uskalleta kohdella ja sijoittaa ihan miten sattuu. Ole leijona. Ole tiireri. Ole rohkea.
Silloin kun pitää lapsen tai muuten heikomman puolta on uskallettava ja tehtävä kaikki minkä voi, tietysti asiallisuuden rajoissa.
Minä sijaisvanhempana sanoisin tuohon että toivottavasti paukut riittää loppuun taistelemaan lapsen puolesta. Parempi rakastava sijaiskoti kun kylmä biologinen koti. Kaikki kun ei ole luotu äidiksi jotka lapsia saavat, valitettavasti. on olemassa ihmisiä jotka oikeesti välittävät, sijaislapsistaan. Niinkuin minä. Päivääkään en vaihtaisi pois. Helppoa tämä ei ole, joka sitä luulee tervetuloa "kokeilemaan". Paitsi että tätä ei kokeilla vaan sitoudutaan läpi elämän. terv. äiti neljälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etkö tiennyt, että se ei ole pysyvää.. mutta et osannut arvata, että olisi noin vaikeata..
No oletko avannut suutasi sossuille? sanonut, että se äiti ei ole valmis.. jos olet, niin saatko olla yhteydessä tuohon lapseen? voisit sillä tavalla varmistaa, että sillä on kaikki hyvin, tai ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä lapsi tietenkään lähde yhtäkkiä. Ensin olisi päivän kuukaudessa ehkä, sitte vähitellen yötäkin. Aikaa pidennettäisiin vähitellen. Yleensä katsotaan, että kun lapsi on jo suurimman osan elämästään ollus sijaiskodissa, ei helposti lähdetä huostaanottoa purkamaan. Mitä pienempi lapsi, sen tarkemmin asiaa harkitaan. Olen itse sijaisäiti, jolle tuli lapsi vauvana.
Minusta ei ikinä olisi tuohon.
Aloitin vasta lähihoitajaopiskelut ja kohta loppuu ensimmäinen harjoitteluni, päiväkodissa, jossa olen ollut 2kk, ja minua suorastaan kauhistuttaa ajatus etten tämän jälkeen koskaan enää näe noita lapsia! Varsinkin yhteen olen ehtinyt kiintyä kovastikin. Päiväkoti ei todellakaan ole minun työpaikkani! Arvasin sen toki jo etukäteen, lapset ovat liian lähellä sydäntäni, mutta pakko on harjoittelu tehdä silti myös päiväkodissa.
joko asia on siis varma, että lapsi palaa bioäidin hoiviin? Ajattelisin, että jo lapseen kehittyneen tunnesuhteen vuoksi sinun näkemyksesi äidin sopivuudesta voi olla negatiisempi kuin todellisuus on. Ei silti, luonnollista varmasti tuossa tilanteessa tuntea, että lapsen olisi parasta pysyä teillä. Huostaanotothan ovat kalliita, joten kyllä se sospuolen intresseissä on, heti kun vain mahdollista palauttaa lapsi biol.vanhemmille.
En ole asiantuntija, mutta luulisin, että teidänkään tilanteessa lapsi ei lähde yhtäkkiä, vaan hitaasti eli ensin vaikkapa viikonlopuksi bioäitinsä hoiviin...ja tutustuu äitiinsä ennenkuin siirtyy hänen hoiviinsa kokoaikaisesti.
pahoillani sun ja perheesi puolesta, sekä sijoitetun lapsen ja vanhempiensa, eli kait Äitinsä puolesta.
jossa siis bioäiti lapsen kanssa ympärivuorokautisesti, hlökuntaa paikalla lähes koko ajan (paitsi yöllä).
Olenkin miettinyt olenko sitten jäävi sanomaan enää mitään koska tajuan itsekin tunnesiteeni vahvuuden tähän pieneen, silti minun on vaikea (ja huom, myös mieheni!!, vaikka tää sijaislapsi onkin ollut alusta asti pääasiassa "mun juttu") keksiä kauheasti positiivista ko. naisen äitiydestä, tavasta käsitellä lasta,jne..
Esim jos lapsi ei heti suostu syömään,äiti HUUTAA ja kiroilee tälle, muutenkin puhuu hirmuisen komentavasti ja käskevästi näin pienelle.Ei lepertele,ei ota katsekontaktia jne..No joo kuulostaa naurettavalta varmaan eikä sossujakaan tämmöiset huomioni tunnu hetkauttavan mutta mulla on oikeasti kauhea huoli :( ENKÄ haluis antaa lasta hänelle.Meille tullessa vauvaa oli jätetty yksin yökausiksi,poltettu tupakalla,ravisteltu,jätetty ravinnotta jne, mua pöyristyttää suoraan sanoen miten joku sossu voi kuvitella että tuollaisesta käytöksestä bioäiti "parantuu" jossain alle vuodessa?!!
Juu ei tosiaan ole mun juttu tämä, eka ja vika sijaislapsi oli.Toki saamme tavata pikkuista jatkossa vielä,ainakin aluksi. Mutta siitä eteenpäin kai voin vain toivoa ja rukoilla että tämä prinsessamme hengissä säilyy aikuisikään. :((((((((((((
Mätä on systeemi,sen vaan sanon.
Olen puhunut..
katkera ap
Nykyään on yleensä pride-valmennus ennen kuin hyväksytään sijaisvanhemmaksi. Siellä käsitellään näitä mahdollsen edessä olevan luopumisenkin asioita. Ja puhu ihmeessä sosiaalityöntekijälle se, mitä tiedät äidin tilanteesta ja jaksamisesta. Ihan helpolla ja pian ei pureta sijoitusta.
lasten pompottelulla vain tarkoitus työllistää sossua?