Sijaisvanhempia linjoilla?Mitä kun sijaislapseen kiintyy liikaa :/ Meillä

Sen kummemmin ottamatta kantaa tilanteeseen, ihmettelen ap:n toimintaa. Omille lapsille on esitelty uusi sisarus (tai ainakin annettu ymmärtää), unohdettu oma rooli _sijais_äitinä ja se, että tavoitteena on bioäidin kuntoutuminen ja lapsen palaaminen oman vanhempansa luo. Eikös sijaisvanhemmuudessa se tavoite kuitenkin ole, että suhde omiin vanhempiin tulee kuntoon / rakentuu ja nämä vanhemmat saavat mahdollisuuden parantaa kasvatusolosuhteita sellaisiksi, joissa lapsen olisi hyvä olla. Tietenkään ei ole hyvä, jos oikeasti asiat ovat edelleen huonosti, mutta nytkin tilanteena oli se, että bioäiti on lapsen kanssa ympäristössä, jossa on auttajia suurimman osan vuorokaudesta, jotta hän oppii toimimaan lapsen kanssa. Kuinka voi olettaa, että hän osaa toimia lapsen kanssa samalla tavalla, kuin sijaisäiti, jos ei ole äitinä saanut olla?

Lapsilleni ei ole missään vaiheessa sijaislasta esitelty "uutena sisaruksena" vaan ihan heidän kehitystasonsa mukaisesti (johon saimme myös ohjausta)asia käsiteltiin, kiintyminen tapahtui ajan myötä puolin ja toisin.

Ja ko äidin kanssa olemme yhteistyötä tehneet koko ajan samoin kuin sosiaaliviranomaisten, mun vaan äitinä on helvetin vaikeaa sympata henkilöä joka on pystynyt tekemään vauvalle niinkin pahaa jälkeä kuin tässä meidän tapauksessa (en kerro yksityiskohtia ettei taas joku ala huutamaan prpvoa etc)

En tiedä.Lopputulema tästä kai vaan se,että musta ei ole näköjään sijaisvanhemmaksi.Mun rakkaus ei ole geenisidonnaista,ja liian koville ottaa nähdä miten pitkälle biovanhempien oikeudet menee edelle lapsen oikeuksien, vaikka näyttöä on ollut ja PALJON siitä miten pahasti on asiat aiemmin menneet.

ap

Ensiksi tahdon sanoa, etten tahdo loukata tällä mitä sanon.



Sulla on mennyt nyt jotain sekaisin, koska sun työsi ei ole arvostella bioäitiä, sun työ on ollut hoitaa sijoitettuna ollutta lasta ja tosiaan, kuten itsekin sanoit, olla yhteistyössä bioäidin ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Sijaisäidiksi ei ole sopiva, jos ei osaa erottaa äitinä ja sijaisäitinä olemista, lapsi ei ole sinun, vaikka kuinka ajattelet ettei bioäiti ole tarpeeksi kunnostautunut jne. Tietysti sulla saa olla mielipiteitä tästä bioäidistä, mutta niiden omien mielipiteiden ei pitäisi sun työhön vaikuttaa, ellei lapsi ole todella vaarassa. Vaikka bioäiti on tehnyt lapselleen pahaa, on se ihan mahdollista, että hän on todella ymmärtänyt tilanteen ja muuttunut. Sitä me ei tiedetä, millainen muutos on tapahtunut, mutta ei ole oikein ottaa jokaiselta tällaiselta lasta pois, koska jonkun mielestä muutos on vain tilapäinen.



Itse tiedän tapauksia, joissa ihminen on ollut todella pohjamudissa ja silti elämä on muuttunut alle puolessa vuodessa, kun tilanteeseen puututtiin tarpeeksi rajusti. Siitäkö, että ihminen nousee ja opettelee lapsensa kanssa eloa, pitää rangaista antamalla lapsi naiselle, jonka piti olla mukana tekemässä yhteistyötä?



Älä loukkaannu, mutta kuten jo itsekin totesit, sinun ei olisi kannattanut ryhtyä sijaisvanhemmaksi.

Jos on ollut vauvasta asti sijaisperheessä, ei muuta perhettä tunne. Ap on oikein sopiva sijaisvanhempi. Sijaisvanhemmuuden idea on ottaa lapsi perheenjäseneksi. Vaikka bioäiti miten olisi kunnostautunut, se ei muuta sitä, että lapsi on ollut lähes koko elämänsä siellä sijaisperheessä. Ei tuollainen paikasta toiseen siirtäminen ole lapselle hyväksi.

Sitten käytäntöä pitäisi muuttaa. Jos ei ole haluja antaa lasta takaisin, pitäisi lapsi antaa adoptioon, ei sijoitukseen.

Sijaislapsi = lapsi joka on tilapäisesti sijoitettuna toiseen perheeseen, mahdollisuus palata oman perheen luo.

Adoptiolapsi = lapsi sijoitettuna pysyvästi toiseen perheeseen, tuntee uuden perheen oikeana perheenä.

Ihmettelen, ettei täältä löydy ketään, joka miettisi hetken bioäitiä. Emme tiedä mikä tilanne lapsen syntyessä on ollut, jos naista on pahoinpidelty, poikaystävä vetänyt mukaan huumeisiin tai väkivaltaisuuksiin? Lapsen synnyttyä tilanne ehkä kärjistynyt ja asiaan puututtu, nainen tekee kaikkensa, että saisi lapsensa takaisin, kunnostautuu, vaihtaa sosiaalista piiriä ja odottaa saavansa lapsensa luokseen, jotta voi opetella hänen kanssa eloa? Ja sitten tulee sijaisäiti joka haluaa pitää lapsen joka hänelle ei kuulu ja joka toisaalta tekee kaikkensa, että saisi pitää lapsen.

Kukaan ei ole täydellinen äiti joka osaa kaiken, ennen kuin opettelee. Miksi tälle bioäidille ei voi antaa tilaisuutta?



Tietenkään en tiedä mikä tilanne on, enkä voi siksi sanoa mitään täysin pätevää, mutta onko sijaisäiti pätevä arvioimaan bioäidin kykyä hoitaa lastaan? Sillä perusteella, ettei bioäiti osaa toimia samalla tavalla kuin hän, kun ei ole ollut tilaisuutta sitä oppiakaan? Siksi hän on menossa sinne yksikköön, jossa on henkilökunta auttamassa.



Järkkyä, että heti tuomitaan ja ollaan niin toisen puolella.

aika karusti siitä miten kyvytön äiti on kohtaamaan lastaan emotionaalisesti ja tarvittavalla lämmöllä. Kai se sijaisäitikin saa olla inhimillinen ihminen, jolla on normaaleja empatiatunteita pieniä ja heikompia kohtaan!



Jos äiti on julma vauvaa kohtaan, ei todellakaan ne syyt jotka ovat tällaista aiheuttaneet poistu vuodessa, edes intensiivisellä terapialla.

Sitten käytäntöä pitäisi muuttaa. Jos ei ole haluja antaa lasta takaisin, pitäisi lapsi antaa adoptioon, ei sijoitukseen.

Sijaislapsi = lapsi joka on tilapäisesti sijoitettuna toiseen perheeseen, mahdollisuus palata oman perheen luo.

Adoptiolapsi = lapsi sijoitettuna pysyvästi toiseen perheeseen, tuntee uuden perheen oikeana perheenä.

lapsuutensa (samassa perheessä) ja vanhemmat tapaavat 1x vuodessa, mutta haluavat pitää huoltajuuden itsellään.

Miten lapsi voi kehittyä, jollei häntä rakasteta KUIN omaa lasta?

Kriisiperhehoitajille sijoitetaan lapset, joiden ei oleteta tarvitsevan pitkää hoitoa.

että jos asiat on menneet ap:n kuvailemalla tavalla, kai äiti on saanut jonkun tuomion pahoinpitelystä/heitteillejätöstä tms? Onko oikeudenkäynnit jo pidetty ja onko äiti siis mahdollisesti ehdonalaisessa?



Musta on ihan järkyttävää miten pieniä ihmisiä voidaan pompotella aikuisten mielen mukaan kodista toiseen. Hanki vielä ap joltain asiantuntijalta teitä puoltava lausunto siitä, että kodin vaihtaminen vaurioittaisi tosi merkittävästi lasta, joka elämänsä tosi vaikeasta alusta huolimatta on onnistunut luomaan turvallisen kiintymyssuhteen teihin.

Lapsen kuuluu saada olla samassa turvallisessa paikassa.

etteikö polttaisi vauvaansa tupakalla sen vuoksi etteikö osaisi ja ymmärtäisi sen vahingollisuutta vauvalle ilman opetusta!



Ihan oikeasti, jos äiti pahoinpitelee vauvaansa, ei kyse ole tosiaankaan mistään äidiksi opettelun mahdollisuuden puutteesta! Jeesus mitä kommentteja täällä on, huokaus.

etteikö polttaisi vauvaansa tupakalla sen vuoksi etteikö osaisi ja ymmärtäisi sen vahingollisuutta vauvalle ilman opetusta!

Ihan oikeasti, jos äiti pahoinpitelee vauvaansa, ei kyse ole tosiaankaan mistään äidiksi opettelun mahdollisuuden puutteesta! Jeesus mitä kommentteja täällä on, huokaus.

En kyllä tosiaan ole yhtä paljon huolissaan tuosta äidistä ja hänen oikeudestaan äitiyteen, kuin tuosta lapsesta, jota käytetään koekaniinina siinä äitiyden testaamisessa. Kukaan täysi järkinen tuskin on. Kohta taas luemme lehdestä miten on lapsi pahoinpidelty kuoliaaksi eikä sosiaalipuoli ota vastuuta.

että jos asiat on menneet ap:n kuvailemalla tavalla, kai äiti on saanut jonkun tuomion pahoinpitelystä/heitteillejätöstä tms? Onko oikeudenkäynnit jo pidetty ja onko äiti siis mahdollisesti ehdonalaisessa? Musta on ihan järkyttävää miten pieniä ihmisiä voidaan pompotella aikuisten mielen mukaan kodista toiseen. Hanki vielä ap joltain asiantuntijalta teitä puoltava lausunto siitä, että kodin vaihtaminen vaurioittaisi tosi merkittävästi lasta, joka elämänsä tosi vaikeasta alusta huolimatta on onnistunut luomaan turvallisen kiintymyssuhteen teihin.

taatusti kukaan onnistu ketään tunnistamaan.Mut sen verran voin varmaan sanoa että meille tullessa parikuinen vauva oli ehtiny kärsiä niin pahasti sekä henkisesti että fyysisesti että mua ihan oksetti lukea ne paperit.

ap

...paha maailma pois kokonaan..

Ensinnäkin on hienoa, että Sinä olet olemassa ja olet pitänyt tuosta kaltoinkohdellusta lapsesta noin hyvää huolta. Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua kärsimään tuollaista.



Toiseksi, mikäli tuo biologinen äiti on nyt oikeasti raittiina, niin hänellä kaiken järjen mukaan täytyy olla hirveät itsesyytökset. Hän on varmaankin sinua nuorempi, ehkä ja PALJON epävarmempi. Onko mahdollista, että hän katuu tekoaan syvästi ja on yhteisissä tilanteissa tosi pelokas sen suhteen, että hänen jokaista liikettään arvostellaan. Se tekee hänet vihaiseksi ja tietämättään se sitten näkyy käytöksessä. Etenkin kun tuo lapsensa vierastaa häntä ja rakastaa Sinua.



Toivottavasti biologinen äiti tosiaan on valvovan silmän alla pitkään ja saa siellä rennosti opetella tuntemaan lapsensa.



Jos oikeasti välität tuosta pikkutytöstä, luot hyvän suhteen hänen äitiinsä, opastat häntä lempeästi ja vaivihkaa (onko Sinulla hienotunteisuutta tähän) ja voitte yhdessä saada hyvää aikaan. Tuolle äidille ei ehkä kukaan ole koskaan ollut aidosti hyvä. Ole Sinä!

Voi että hirvittää lukea tällaisista tapauksista. Lapsiraasua pidetään ihan pelinappulana. Onneksi sinä olet ollut ihana hoitaja lapselle. Koita oikeasti vielä puhua sossuille, että saisitte nähdä lasta vielä säännöllisesti ja pitää häneen yhteyttä. Toisihan se turvaa tälle lapselle kovasti, että saisi olla tekemisissä vielä perheen kanssa, jossa on ollut hyvä olla. Näin siirtyminenkin sujuisi pehmeämmin, kuin että yhtäkkiä vaan viedään sille bioäidille. Kauhistuttaa ihan hirveästi, miten lasten parasta ei oteta huomioon!

Koeta pitää myös välit bioäitiin kunnossa, niin voit paremmin seurata lapsen elämää. Pliis, koita vielä puhua sosiaalityöntekijöille, että lapsi saisi jatkaa vielä teillä!

mikä sääli ettei tämä lapsi saa jäädä teille ap ;(((((((((((

Tuon ikäinen ei vielä ymmärrä asioista mitään. Oli itselläkin kokemusta todella törkeästä sijaisperheestä,

Ja järkyttävää sanoa ettei tuon ikäinen ymmärrä mitään.Eka elinvuosi on perusturvan kannalta tärkein!

AP:lle en osaa sanoa muuta kuin että voimia. Sanattomaksi vetää :(

totta että pahoinpitelijä saa lapsensa takaisin. Hankkisin asianajajan ja alkaisin taistella lapsesta. Kyllähän psykopaatit osaavat esittää kun tarve vaatii, mutta mitä tapahtuu lapselle kun kukaan ei ole näkemässä?



Minusta tuntuu että tämä maa on täynnä tunteettomia kylmiä ihmisiä, siitä kertoo tämäkin ketju. Miten joku voi olla lapsen hyvinvoinnin kustannuksella sitä mieltä, että lapsi pitää palauttaa huumeäidille, jolla ei ole mitään tunteita lasta kohtaan, korkeintaan omistushalua.



Ajatelkaa sitä lasta, ihan oikeasti, mikä tulevaisuus häntä odottaa äidiksi kyvyttömän ihmisen "hoivissa"? Mahdollisuus on bioäidille jo annettu, hän mokasi, älkää kostako lapselle!

vanhemmilla ei ole mitään oikeuksia mihinkään. Vain lapsilla on oikeuksia; oikeus rakastavaan perheeseen ja turvalliseen elämään. Genetiikka ei ratkaise yhtään mitään, vain ympäristö, jossa lapsi elämänsä elää ja ihmissuhteet, joista hän tulevaisuutensa rakentaa. Raskautumiseen ja synnytykseen ei paljon vaadita, pelkkää biologiaa. Äitiys ja vanhemmuus alkaa todella vasta lapsen syntymästä (toki lapsen elämän voi pilata jo raskausaikana).



Australian ja Uusi-Seelannin malli meillekin; lapsen pahoinpitelystä ja laiminlyönnistä otetaan vanhemman oikeudet pysyvästi pois ja lapselle etsitään nopeasti uusi, rakastava koti. Lapsen tehtävä ei ole auttaa äitiä raitistumaan tai pysymään kiinni elämässä, kainalosauvana toimiminen on aivan liian rankka rooli pienelle lapselle. Bioäiti voi toki pitää yhteyttä lapseen, jos siitä ei ole haittaa lapsen kehitykselle mutta huoltajuuden pitäisi siirtyä automaattisesti, ei mitään tällaista vuosikausien pallottelua sen mukaan, miten äidillä tai isällä milloinkin menee ja kuinka hyvin bioäiti jaksaa huolehtia itsestään ja lapsestaan. Jos elämä korjautuu, voi hankkia uuden lapsen. Ensimmäistä ei tarvitse pitää harjoituskappaleena.

kaltaiset pitäisi antaa adoptioon, ehdottomasti. Suomi on piukassa pariskuntia, jotka ovat lapsettomia ja haluaisivat lapsen. Lapsen kannalta PYSYVÄ ratkaisu ja vanhemmat, jotka eivät tee hommaa rahasta, olisi optimaallinen.



Tutulla pariskunnalla oli sijaislapsi 1-vuotiaasta. Olisivat mielellään adoptoineetkin, mutta bioäiti (joka ei tavannut lasta koskaan) ei suostunut. Niin nuo sijaisvanhemmat pelkäsi sen lapsen menettämistä ja yrittivät kovasti lapsen ollessa 13-vuotias saada adoptiota sillä, että lapsi ei ole 12 vuoteen tavannut äitiään, äitiä ei kiinnosta tavata ja haluaisivat lapsen olevan joka suhteessa heidän lapsi. Heille se hoitopalkkio ei merkinnyt mitään ja sehän olisi adoptiossa menetetty.