Sijaisvanhempia linjoilla?Mitä kun sijaislapseen kiintyy liikaa :/ Meillä

Hankkisin asianajajan ja alkaisin taistella lapsesta.

Tässä taas todellisuudesta vieraantunut ihminen, joka luulee, että kaikki on hänelle mahdollista ja hänellä olisi jotain oikeuksia jonkun toisen lapseen...

Näin se vain menee - jos ryhtyy sijaisvanhemmaksi, niin tehtävään täytyy lähteä tiedostaen realiteetit ja ymmärtää, että sijoitus on tarkoitettu tilapäiseksi. Me toimimme sijaisperheenä tällä hetkellä 3 lapselle - yksi sijoituksista on kestänyt jo 6 vuotta eikä lapsi todennäköisesti ole palaamassa biosukuun. Kaksi muuta lasta ovat olleet meillä nyt 6kk (molemmat alle 3v) ja parhaillaan valmistellaan lasten paluuta vanhempien luokse. Tarkoitus ei ole siirtää lapsia nopeasti vaan pikku hiljaa ja perhettä seurataan tiiviisti. Lapset ovat tavanneet biovanhempiaan koko ajan säännöllisesti ja seuraavassa vaiheessa lapset pääsevät viikonloppulomille (ensin perhetukikeskukseen eli henkilökunnan valvonnan alla, myöhemmin omaan kotiin). Tarkoitus olisi, että viimeistään puolen vuoden kuluttua lapset olisivat jälleen kotona. Me tulemme toimimaan jatkossa lasten tukiperheenä eli lapset viettävät meillä 1-2 viikonloppua kuukaudessa. Minusta lasten etua on valvottu koko ajan hyvin ja minun mielipiteeni/arvioni biovanhemmista vanhempina/kasvattajina otetaan vakavasti. Olen myös biovanhempien kanssa keskustellut monista elämänhallintaan ja kasvatukseen liittyvistä asioista ja he ovat oikeasti halunneet oppia toimimaan vanhempina paremmin. Jos asiat kuitenkin alkavat mennä pieleen, niin lapset jäävät edelleen meille ja jatkamme yhteistyötä, kuten tähänkin asti. Olen kiintynyt lapsiin - ilman aitoa kiintymystä en voisi huolehtia heistä tehtäväni edellyttämällä tavalla eli aidosti välittäen ja läsnäollen. Kiintymyksen ei kuitenkaan saa antaa sokaista... Jos ap pelkää, että lapsi on oikeasti vaarassa bioäitinsä hoivissa, niin varmasti osaat huolestasi kertoa sosiaalityöntekijöille. Selkeintä olisi, jos kirjaat ylös asiat joihin olet kiinnittänyt huomiota (esim. miten äiti käsittelee ja puhuttelee lasta, miltä lapsi vaikuttaa hänen seurassaan). Älä kuitenkaan ole liian tunteellinen ja muista ettei tapasi hoitaa lasta ole ainoa oikea.

Vuosien varrella meillä on ollut sijoitettuna n. 20 lasta; osa on palannut kotiin mutta suurin osa siirtyy meiltä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen. Muistan jokaisen lapsen nimeltä ja olemme saaneet seurata melko monen lapsen myöhempiä vaiheita.

Sijaisvanhemman on tärkeää muistaa, ettei hän kilpaile lapsesta tämän vanhempiensa kanssa. Myös biovanhempia on pystyttävä kunnioittamaan ihmisenä - vääriä valintoja he ovat toki tehneet ja monella on suuria vaikeuksia elämässään mutta ihmisiä hekin vain ovat. Yritän välttää vastakkainasettelua ja haluan toimia lapsen parhaaksi. Lapsille ne omat biovanhemmat - olivat ne miten "kamalia" tahansa - ovat todella tärkeitä ja myös heillä on oikeus biovanhempiinsa. Huostaanotetuksi lapsi on joutunut, kun hänen muita oikeuksiaan on loukattu (fyysinen/psyykkinen koskemattomuus, oikeus turvaan, hoivaan ja huolenpitoon).

Toiseksi, mikäli tuo biologinen äiti on nyt oikeasti raittiina, niin hänellä kaiken järjen mukaan täytyy olla hirveät itsesyytökset. Hän on varmaankin sinua nuorempi, ehkä ja PALJON epävarmempi. Onko mahdollista, että hän katuu tekoaan syvästi ja on yhteisissä tilanteissa tosi pelokas sen suhteen, että hänen jokaista liikettään arvostellaan. Se tekee hänet vihaiseksi ja tietämättään se sitten näkyy käytöksessä. Etenkin kun tuo lapsensa vierastaa häntä ja rakastaa Sinua. Toivottavasti biologinen äiti tosiaan on valvovan silmän alla pitkään ja saa siellä rennosti opetella tuntemaan lapsensa. Jos oikeasti välität tuosta pikkutytöstä, luot hyvän suhteen hänen äitiinsä, opastat häntä lempeästi ja vaivihkaa (onko Sinulla hienotunteisuutta tähän) ja voitte yhdessä saada hyvää aikaan. Tuolle äidille ei ehkä kukaan ole koskaan ollut aidosti hyvä. Ole Sinä!

Ensinnäkin,tätä äitiä ei kaduta, se on tullut harvinaisen selväksi tämän "yhteisen taipaleemme" aikana.Hän on mielestään se uhri,jota on kohdeltu väärin (=kun lapsi vietiin).

Eikä hän ole pelokas,hän on vihainen, vittuuntunut, koko ajan sodassa koko maailmaa vastaan suurin piirtein ja siinä ei paljon lempeä ja vaivihkainen opastelu auta kun toinen kirjaimellisesti sähisee ja sylkee naamallesi.

(Minua nuorempi hän kyllä on, se osa tekstissäsi pitää paikkansa.)

Sossuille sitten esitetään niin katuvaista ja rakastavaa äitiä. Lisäksi nämä tapausta hoitavat sosiaalityöntekijät vaihtuu ihan koko ajan, en koe että koko aikana kukaan tähän tapaukseen olisi "sitoutunut".

Joku tuolla aiemmin jo kirjoitti että ehkä bioäitiä on alistettu,pahoinpidelty,poikaystävä vienyt huonoon seuraan etc..No,tiedän että ei ole.

Ja lapsen biolog.isä on tuntematon.

Uskallan tämän kirjoittaa koska tiedän että ko äiti ja hänen piirinsä eivät todellakaan missään vauvanetin sivuilla palstaile, ja koska tämä on anonyymi palsta jossa voi anonyymina sanoa asioita joita en tosielämässä "saa" sanoa vaikka haluaisin,

sanon nyt näinkin rumasti, että mua vaan inhottaa että tämä ihana lapsi joka surkeasta alusta huolimatta on kasvanut tasapainoiseksi ja elämäniloiseksi neidiksi, annetaan nyt tämän persoonallisuushäiriöisen (siitä on muuten ihan diagnoosi)ja itsekeskeisen kakaran tuhottavaksi.

Olen minäkin ihnhimillinen ihminen, mä koen ja tunnen ja näen asiat näin ja jos se on jonkun mielestä väärin, niin sitten on.Ja se, joka tuolla aiemmin kirjoitti että älä loukkaannu, mutta sinun ei olisi pitänyt ryhtyä sijaisvanhemmaksi..EN loukkaannu, ihan samaan lopputulokseen kun olen tullut itsekin.

Mutta että ihan vaan tiedoksenne, tämmöistä meininkiä täällä meillä Suomenmaassa.

ahdistunut ap

Sijaisvanhempien kriteerejä ei täytä, sillä ei ole valmis palauttamaan lasta ja sitä vaaditaan sijaisvanhemmilta.

Sijais sanakin kertoo sen, että lapsi on vain lainassa ja todellakin käräyttäisin ap, jos pystyisin. Sijaislapsi ei ole adoptio lapsi ja samanlainen on toinen toinen hörhö, joka omisi toisen lapsen.

Ota nyt huomioon mitä tuolle lapselle oli tehty. Poltettu esim. tupakalla. Jokainen tervejärkinen ymmärtää ettei tuollaista tee lapselle vain siksi että elämä ei ole hallinnassa. Vikaa on silloin päässä ja pahasti, eikä tuollaisesta koskaan parane. Jos on väkivaltainen vauvaa kohtaan on kyllä aivan toivoton tapaus. Todellakin olisi parempi ettei vauva koskaan palautuisi tuollaisille vanhemmille. Miten kukaan voi olla välittämättä siitä että pieni vauva, johon on kiintynyt, annetaan väkivaltaiseen kotiin? Täytyisi olla itsekkin tunnevammainen ettei tuntuisi missään.

että jos asiat on menneet ap:n kuvailemalla tavalla, kai äiti on saanut jonkun tuomion pahoinpitelystä/heitteillejätöstä tms? Onko oikeudenkäynnit jo pidetty ja onko äiti siis mahdollisesti ehdonalaisessa?

Suomessa äärettömän harvoin nostetaan syytettä, jos biologinen vanhempi, etenkin äiti, pahoinpitelee omaa lastaan. Eivät sosiaaliviranomaiset edes ilmoita näitä poliisille. Pitäisi toki, mutta ei niin tapahdu. Epäsuhta esim. sairaaloissa havaittujen vakavien lastenpahoinpitelytapausten ja lastenpahoinpitelysyytteiden välillä on ihan valtava. Katsopa vaikka lehdistä huviksesi niitä pikku-uutisia siitä, kuinka joku on tuomittu lasten pahoinpiteystä, niitä on yleensä muutama vuodessa, kun isompiin sairaaloihin tulee jopa viikottain selkeitä pahoinpitelytapauksia, joissa lapsella on luita katki jne.

Seksuaaliset hyväksikäytöt etenevät paremmin poliisille kuin pahoinpitelyt. Pahoinpitely päätyy poliisitutkintaan oikeastaan vain, jos lapsi kuolee tai jos lapsen toinen vanhempi ehdottomasti vaatii.

Näin meillä Suomessa!

nämähän ne on oikeita ihmisiä täällä mesoamaan, joiden OMATKIN lapset on huostaanotettuja! Ei sitä ihan heppoisin perustein tehdä, joten voitte kyllä pitää turpanne kiinni. En tunne minkäänlaista sympatiaa "äitiä" kohtaan joka on kohdellut omia lapsiaan niin huonosti, että ne on jouduttu ottamaan pois. Toivon sydämestäni ap, että lapsi saa jäädä teille. Hirveältä tuntuu tuo sossun toiminta taas tässäkin tapauksessa. Eikö lapsen turvallisuus luulisi olevan tärkeintä? Voimia tilanteeseen ja toivon todella, että pikkuinen pysyy teillä rakastavassa ja hyvässä kodissa.

Toki varmasti todella järkyttynyt ja huolissaan, mutta tekstistä puuttuu sellainen ammatillisuus ja asiallisuus että pitäisin hänen arvioitaan luotettavana. Ap:llehän lapsen äiti on ihminen joka yrittää viedä hänen lapsensa. Ap ei siis ole minusta luotettava tietolähde äidin kunnosta.



MUTTA sen haluan sanoa, että lapsi on ollut 2 kk ap:lle mennessä. Siis korkeintaan saman ikäinen huostaanoton alkaessa. Yleensä en luottaisi ratkaisevaan muutokseen alle vuodessa. Mutta äiti on ollut aika vastasynnyttänyt huostaanoton alkaessa ja jos on kärsinyt voimaakkaasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (joka voimistanut muita ongelmia) niin pidän rajua muutosta ihan mahdollisena juuri tuon huostaanoton ajankohdan vuoksi. MAsennusalttiuden kannalta tilanne naisen omassa kropassa voi olla ihan eri lapsen ollessa vuoden vanha kuin kaksi kuukautinen...



Kun samalla muistetaan että äiti on kuitenkin ollut koko ajan tekemisissä lapsen kanssa, he eivät ole kotiutumassa vaan menossa 24/7 tuetuiksi (eli hyvin vahdituiksi) ja että ap:n rakkaus menettämisuhassa olevaan lapseen saattaa vääristää hänen arviotaan äidistä niin minusta on mahdollista että lapsen elämä äidin kanssa tulee vielä onnistumaan.

Hankkisin asianajajan ja alkaisin taistella lapsesta.

Tässä taas todellisuudesta vieraantunut ihminen, joka luulee, että kaikki on hänelle mahdollista ja hänellä olisi jotain oikeuksia jonkun toisen lapseen... Näin se vain menee - jos ryhtyy sijaisvanhemmaksi, niin tehtävään täytyy lähteä tiedostaen realiteetit ja ymmärtää, että sijoitus on tarkoitettu tilapäiseksi. Me toimimme sijaisperheenä tällä hetkellä 3 lapselle - yksi sijoituksista on kestänyt jo 6 vuotta eikä lapsi todennäköisesti ole palaamassa biosukuun. Kaksi muuta lasta ovat olleet meillä nyt 6kk (molemmat alle 3v) ja parhaillaan valmistellaan lasten paluuta vanhempien luokse. Tarkoitus ei ole siirtää lapsia nopeasti vaan pikku hiljaa ja perhettä seurataan tiiviisti. Lapset ovat tavanneet biovanhempiaan koko ajan säännöllisesti ja seuraavassa vaiheessa lapset pääsevät viikonloppulomille (ensin perhetukikeskukseen eli henkilökunnan valvonnan alla, myöhemmin omaan kotiin). Tarkoitus olisi, että viimeistään puolen vuoden kuluttua lapset olisivat jälleen kotona. Me tulemme toimimaan jatkossa lasten tukiperheenä eli lapset viettävät meillä 1-2 viikonloppua kuukaudessa. Minusta lasten etua on valvottu koko ajan hyvin ja minun mielipiteeni/arvioni biovanhemmista vanhempina/kasvattajina otetaan vakavasti. Olen myös biovanhempien kanssa keskustellut monista elämänhallintaan ja kasvatukseen liittyvistä asioista ja he ovat oikeasti halunneet oppia toimimaan vanhempina paremmin. Jos asiat kuitenkin alkavat mennä pieleen, niin lapset jäävät edelleen meille ja jatkamme yhteistyötä, kuten tähänkin asti. Olen kiintynyt lapsiin - ilman aitoa kiintymystä en voisi huolehtia heistä tehtäväni edellyttämällä tavalla eli aidosti välittäen ja läsnäollen. Kiintymyksen ei kuitenkaan saa antaa sokaista... Jos ap pelkää, että lapsi on oikeasti vaarassa bioäitinsä hoivissa, niin varmasti osaat huolestasi kertoa sosiaalityöntekijöille. Selkeintä olisi, jos kirjaat ylös asiat joihin olet kiinnittänyt huomiota (esim. miten äiti käsittelee ja puhuttelee lasta, miltä lapsi vaikuttaa hänen seurassaan). Älä kuitenkaan ole liian tunteellinen ja muista ettei tapasi hoitaa lasta ole ainoa oikea. Vuosien varrella meillä on ollut sijoitettuna n. 20 lasta; osa on palannut kotiin mutta suurin osa siirtyy meiltä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen. Muistan jokaisen lapsen nimeltä ja olemme saaneet seurata melko monen lapsen myöhempiä vaiheita. Sijaisvanhemman on tärkeää muistaa, ettei hän kilpaile lapsesta tämän vanhempiensa kanssa. Myös biovanhempia on pystyttävä kunnioittamaan ihmisenä - vääriä valintoja he ovat toki tehneet ja monella on suuria vaikeuksia elämässään mutta ihmisiä hekin vain ovat. Yritän välttää vastakkainasettelua ja haluan toimia lapsen parhaaksi. Lapsille ne omat biovanhemmat - olivat ne miten "kamalia" tahansa - ovat todella tärkeitä ja myös heillä on oikeus biovanhempiinsa. Huostaanotetuksi lapsi on joutunut, kun hänen muita oikeuksiaan on loukattu (fyysinen/psyykkinen koskemattomuus, oikeus turvaan, hoivaan ja huolenpitoon).

et tainnut lueka oikein..ap ei kilpaile vanhemmuudesta VAAN HÄN ON AIDOSTI HUOLISSAAN KOSKA LAPSEN BIOÄITI kohtelee jo nyt lastaan huonosti tapaamisissa..hän ei osita kysyyttä ymmärätmään hirveitä tekoja lapselleen jne.

Etkö sinä sijaisäitinä olisi huolissaan jos joutuisit lapsen antamaan tällaiselle henkilölle oli bioäiti tai ei.

MINÄ AINAKIn OLISIn

Ja lastensuojelu ei ainakaan aja LAPSEN PARASTA siitä voit olla varma BIOVANHEMPIEN OIKEUS terapialeluun menne lapsen oikeuden edelle .

Sillä äidin terapialelu tästäkin pienestä tulee ja hänen elämämänsä ja tulevaisuutensa uhrataan huumeäidin hyväksi.

Olisi aivan eri asia, jos äiti ymmärtäisi tekosa ja osittaisi käytöksellään pystyvänsä huolehtimaan lapsesta. Tässä tapauksessa näin ei nähtävästi ole.

lastensuojelulla PELASTAA YKSI LAPSI helvetiltä. Miksi tältä lapselta evätäään mahdolisuus normaaliin lapsuuteen ja tulevaisuuteen. Miksi tämä lapsi ei sa elää perheessä, jossa vahemmilla on aikaa ja hekinen kypsyys tukea lasta hänen kasvussaan. Perheessä, jossa hän saa läsnäolevan tsapainoisen aikuisen turvan ja huolenpidon ja vielä sisrukset ympärilleen. Peheen, jossa ristiriidat kohdataan rakentavasti jne.



Tämkin lapsi saisi mahdollisuuden tasapainoiseen persoonaan ja hyväään itsetuntoon. Hän luultavasti menisi kouluun ja opiskelemaan ja saisi työpaikan. Perustaisi myöhemmin perheen ja siirtäisi tämän normaalin kasvatusmallin omiin lapsiinsa ja näin sukupolvien ketju olisi katkaistu...häne lapsistaan tulisi taas normaaleja jne.



Mutta ei näin ei thedä vaan optio 2 yleensä realisoituu:



Lapsi otetaan pois juuri perusturvan kasvu kriittiset vaiheet ovat menossa. Lapsi annetaan irrationaalisen ehkä entisen huumeäidin huostaa, jolla ap kirjoittelun perusteella on ainakin raivon tunteiden kanssa vielä paljon treenattavaa.



jos jo lapsen ruokailu tai pukeminen heräättää halun huutaa ja puhua ilkeästi lapselle ei voi kun kuvitella mitä uhmaiän tuomat ihannudet ssaavat tämän ihanan bioäidin regoimaann..puistatta ihan ajatuskin...ymmärrän hyvin tuskasi ap.



Mutta äiti tarvitsee tukea pysyäkseen kaidalla tiellä ja todella onhan meillä tämä ihana pienokainen, joka on mitä erinomaisin terapialelu äidille. Jos äiti kyllästyy niin heitetään lapsi takaisin jonnekkin sijaishoitoon taas vähäksi aikaa.



niinpä tämä suloinen pikkuinen sitten kasvaa raivon ja tunteita hallitsemattoman äidin kanssa ja toivottavasti pysyy hengissä.

Jos hengissä pysyy niin viimeistään koulusaa alkaa sitten tippua ilmoitusta sossuun tytön epäsosiaalisesta käyttäytymisestä tai raivoista. Ja siitähän se sossuputki sitten alkaa.

Kärjistyen yleensä teininä viimestään huostaanottoon.



Sitten tulee mukaan huumeet tai alkoholi ja selittämätön masennus ja taas ollaan sossupuolen luukulla. Koulut tämä lapsi keskeyttää masennuksen takia ja menee työttömyyskortistoon.



Sitten kun pitäs saada rahaa niin tekaistaan tenava ja saadaan asumistukea ja kaikkea. Lapsesta ei kuitenkaan jakseta huolehtia ja kohta ollaan sossujen kanssa miettimässä ratkaisuja lapsen suhteen.

Ja se sukupolvien ketju jatkuu.



Niin ja kumpikahan näistä vaihtoehdoista tulee yhteiskunnalle halvemmaksi ja kummasta vaihtoehdosta tulee onneelline taspainoinen aikuinen tähän yhteiskuntaan.



Kyllä se bioäiti on aina paras äiti lapselle vai kuinka vaikka tupakalla vahingossa tummppaakin lapseen.



Mutta tällaista on meidän lyhytnäköinen sosiaalipolitiikka. LAPSEN OIKEUS ONNELLISEEN ELÄMÄÄN ei todellakaan voi olla ykkösprioriteetti kun katsoo mitä siellä puuhataan.



Tuo Austalian malli, että vanhemmuuden oikeudet pois kerrasta ja laspet sijaishoitoon tai adoptioon on juuri sitä politiikkaa, jolla nämä lapset pelastetaan normaaleiksi ihmisiksi. He ovat sen tajunneet..



Eikö juuri ausseissa ole vähän rikoksia ja syrjäytyneitä.

Tuo Austalian malli, että vanhemmuuden oikeudet pois kerrasta ja laspet sijaishoitoon tai adoptioon on juuri sitä politiikkaa, jolla nämä lapset pelastetaan normaaleiksi ihmisiksi. He ovat sen tajunneet.. Eikö juuri ausseissa ole vähän rikoksia ja syrjäytyneitä.

Vaikka kaikki ihmiset tekevät virheitä, ei lapsen elämää voi riskeerata kokeilemalla, olisiko biovanhemmat oppineet virheistään vai ei.

Mun lapset oli sijoitettuna just tollasella ylihysteerisellä omivalla hullulla,tapella sai että sain lapset takas,onneks oli sossut mun puolella!!

sitten ihmettelee miksi heiltä on lapset joskus viety.

LÄhinnä harmi että olet saanut takaisin lapset seurassasi pilattaviksi. SInun kaltaisiasi tämä maa ei kaipaa enää yhtään.

Sijaisvanhempien kriteerejä ei täytä, sillä ei ole valmis palauttamaan lasta ja sitä vaaditaan sijaisvanhemmilta.

Sijais sanakin kertoo sen, että lapsi on vain lainassa ja todellakin käräyttäisin ap, jos pystyisin. Sijaislapsi ei ole adoptio lapsi ja samanlainen on toinen toinen hörhö, joka omisi toisen lapsen.

koko ajan hoette ikään kuin ap. ei olisi missään tilanteessa valmis palauttamaan sijaislastaan. Kysehän on tässä tapauksessa siitä, että ap:lla on realistinen huoli lapsen tulevaisuudesta bioäidin luona.

Tuskin ap:lla olisi noin paha mieli, jos tietäisi, että lasta tullaan rakastamaan ja kohtelemaan hyvin.

en voi muuta kuin ihmetellä, että äiti on syyllistynyt lapsen pahoinpitelyyn, kaltoinkohteluun ja ties mihin RIKOKSIIN! Miten voi olla edes mahdollista, että keenelläkään käy pienessä mielessäkään palauttaa lasta takaisin tämmöiselle ihmiselle? Sääliksi käy lasta, joka on vauvasta asti ollut sijoitettuna ja kiintynyt jo niin kasvatusperheeseensä, että pitää sijaisäitiä äitinään. Sitten tämä lapsi ollaan riuhtaisemassa irti tästä turvallisesa ympäristöstä ja antamassa tälle kammottavalle hirviölle.



Lapsi varmasti pelkää aivan hirveästi ja aistii ja vaistoaa, että tämä ihminen on tehnyt pahaa hänelle ja satuttanut häntä. Ja se, että joku idiootti väittää ettei tuon ikäinen lapsi ymmärrä tai muuta sontaa on aivan helvetin väärässä. Se että lapsi ei osaa vielä puhua ja ilmaista itseään, niinkuin isompi, ei tarkoita sitä etteikö lapsi vaistoaisi ja ymmärtäisi. Sehän tässä tilanteen traagiseksi tekeekin nimenomaan, kun tämä pieni ihminen ei osaa itseään vielä tarpeeksi ilmaista.

Mutta kyllä aikuinen,joka on lapsen kasvattanut ja on hänen kanssaan 24/7 osaa tulkita lapsen ilmeitä, eleitä yms. erittäin hyvin ja siinä pitäisi nimenomaan kuunnella tätä aikuista!

Aivan järkyttävää, että tämmöstä annetaan tapahtua. Vauva olisi pitänyt noin rankan taustan perusteella heti alusta pitäen laittaa pysyvään sijoitukseen/adoptioon, eikä puhettakaan että palautettaisiin koskaan,ikinä tuohon helvettiin millä on joutunut elämänsä aloittamaan. Kertakaikkiaan hirveää ja surullista.

Ajatelkaa lasta! Olkaa joku hänen puolellaan. :(

Ap ei päätä onko lapsen äiti sopiva vanhemmaksi vai ei. Ihminen voi muuttua radikaalistikin ja ap vain jauhaa menneistä. Musta ap ei kuulosta luotettavalta, vaan nyt on taistelu käynnissä, että saisi pitää lapsen. Tuollaisessa tilanteessa jopa ap käyttää likaisia keinoja. Turha höpöttää ap sopivuudesta sijaisäidiksi, sillä sitä ei ole. Minä ja tuttuni ei otettu sijaislasta juuri noista syistä, että pitää tukea lapsen palauttamista omaan perheeseen. Adoptio olisi ap juttu, mutta nyt hän on valinnut helpoimman keino saada lapsen, kun adoptio. Ap älä ota koskaan enään sijaislasta.

huumeäiti, jonka lapsi on on täysin heitteillä ja pahoinpidelty tupakalla ja kuten ap sanoi kaikea ei voi tänne des laittaa ON 10kuukaudeesa PARANTUNUT NPRMAALISKI VASTUUNTUNTOISEKSI JA TASAPAINOISEKI ÄIDIKSI.

Et voi olla tosissasi..jokainen äiti tietää, että tämä ei ole mahdollista. Puhut täyttä puppua, etkä pysty katsomaan tätä juttua objektiivisesti., jos niin väität.

Tätä vauvaa ollaan siirtämässä suden suuhun ja aivan varmaa on se, että tämä lapsi tulee olamaan jossain vaiheessa huostaanotettu tai muuten tukea tarvitseva tulevaisuudessa.

Ap:n perheessä lapsella sentään olisi paljon parmemmat mahdollisuudet kasvaa ilman minkäälaista yhteiskunnan apua.

Kävin juuri tuolla sossujen sivulla ja hirveä pula on kuulemma teinien sijaiskodeista.

EIPÄ TARVISE IHMETELLA MIKSI JUURI TEINIEN

Niinhän tässäkin tapaukseesa ollaan tekemässä..vauva annetaan takaisin bioäidille, joka 100% varmuudella tulee tuhoamaan kaiken sen hyvän mitä lapsi sai ap:n luona.

Jo pelkästään se, että ei pysty kontroloimaan raivoaan tai tunteitaan on äärimmäisen turmiollista noin pienelle lapselle puhumattakaan kaikesta muusta mitä tulee mukaan kuvaan kun äidin psyyke on vielä aika kuralla.

MIKSI LASTENSUOJELUSSA OLLAAN NIIN LYHYTNÄKÖISIÄ MIKSI TÄMÄKIN LAPSI PITÄÄ UHRATA HUUMEÄIDIN VUOKSI, joka on ryssinyt mahdollisuutensa.

Tämä lapsi on niin pieni, että hänet voitaisiin vielä pelastaa..toista on ne jo tuhotut teinit, jotka sitten jonottavat sitä sijaiskotia KUN VANHEMMAT OVAT SAANEET PITÄÄ VANHEMMUUTENSA JA IMEÄ NÄMÄ LAPSET TYHJIKSI JÄTTÄEN HEIDÄN KUITENKIN LOPPUJENLOPUKSI YHTEISKUNNA TAAKAKSI kun ei ole enää kivaa ja varmaan silloinkin he haukkuvat teiniään paskaksi eivätkä näe itsessään mitään vikaa.

Miksi ei tämän lapsen kohdalla tehtäisi poikkeusta ja anettaisi hänelle tulevaisuus.

Olisi ainakin yksi vähemmän siellä teinien sijoituskodin jonossa sitten aikanaan.

Meidän lastensuojelu on perseestä..biovanhemmilta oikeudet pois,jos ryssivät ne ja pienet lapset suoraan adoptioon.

he ovat menossa perhekuntoutukseen valvovien silmien alle, meillä kyllä on yölläkin hoitaja ja vartija aina paikalla. Hyvin monet biovanhemmat lopettavat tämän kuntoutuksen kesken tai sitten se joudutaan keskeyttämään. Tässä tapauksessa jollei ole provo niin ihmettelen kyllä että miten sos tt on ylipäätään tällaista jaksoa puoltanut bioäidille ja lapselle. Lastensuojelu on valitettavan usein biovanhempien suojelua.



Olen melko varma ja toivonkin että lapsi palaa ap:n luokse hyvinkin pian, ei kuulosta siltä että bioäidillä olisi edellytyksiä selvitä edes kuntoutusjaksosta lapsensa kanssa..

oman elämäNä ryssineet huume-ja alkkisäidit haluavat myös tuhota oma lapsensa elämän.



Jos tämäkin huumeäiti TODELLA RAKASTASI LASTAAN niin hän antaisi lapsen kasvaa ap:n perheessä. olis lapsen elämässä koko ajan, mutta taustalla. Se olis paras lahja lapselle...antaa hänelle mahdollisuus hyvään perusturvaan ja terveeseen itsetuntoon.



Samalla äiti voisi alkaa kuntouttaa itseään pikkuhiljaa takasin normaaliin elämään. Tämä ei ole helppoa ja huumeista erilläänolo on vain yksi askel eteenpäin.Tästä alkaa sitten psyyken rakntaminen uudestaan jne. Tämä on monen vuoden prosessi ja se on 24/7 työtä oman itsensä kanssa. Kun ja jos hän tästä selviytyy voittajana niin sitten hän voisi olla kypsä äidiksi ja ehkä seuraaavan lapsen kohdalla asiat olsivat aivan toisin.



Tämä vaatii nöyrtymistä ja asioiden katsomista juuri niinkuin ne ovat: minulla oli mahdollisuus äitiyiteen, MUTTA MINÄ ITSE RYSSIN mahdollisuuteni EI KUKAAN MUU ja siitä ei pitäisi lapseni kärsiä. Vasta silloin parannutyö alkaa.



Surullista, että tässäkin tapauksessa äiti ei vieläkään nää mitään syytä itsessään vaan kusipää sossut ottivat lapsen pois.

Tämä on lähtökohtana erittäin vaarallinen ja ihmetteln suuresti, että lastensuojelu ei tätä ota huomioon. Tuo vuosi esimerkiksi on hirvittävän lyhyt aika toipua huumeista.



Sanokaapa te arvon palstalaiset nyt ihan rehellisesti kummasta lapsesta tulee onnellinen tasapainoinen aikuinen tähän yhteiskuntaan :



1. Lapsi elää ap:n perheessä ja kasvatetaan muiden lapsien mukanan aikuiseksi.

2. Lapsi siirretään nyt takaisin bioäidin luo. Äidillä menossa huumeista irrottautuminen ja miestä ei ole.

Äidillä nähtävästi vielä paljon työtä itsensä kanssa, koska ainakin raivon tunteiden hallinta ei onnistu edes normaaliaskareissa kuten lapsen syöttämisessä tai pukemisessa.

Muista psyyken rikkonaisuuksista ei ole tietoa, mutta ei tarvitse olla Einstein arvatkaseen, että niitä ihan varmasti löytyy.

Täytyy muistaa, että huumeistä irrotautuminen on todellakin pitkä ja tie oman psyyken kanssa ja siinä on sitten tämä valtavasti apua ja läsnäoloa tarvitseva pikkuinen mukana.



Vastauksia pliis ..ollaan nyt lastensuojelun tytöntekijöitä palaverissa ja kaikki voivat sanoa mielipiteensä.

Sellainen ihminen, joka polttaa vastasyntynyttä tupakalla ja muuten pahoinpitelee, ei vain ansaitse uutta mahdollisuutta. Tai sitä kautta voi ansaita, että jos elämä kohenee, niin voi hankkia uuden lapsen, jota ei automaattisesti oteta pois. Kertakaikkiaan pienen avuttoman vauvan pahoinpitely ja laiminlyönti on niin raskaan luokan rikos, ettei ikinä pitäisi enää saada lasta takaisin.



Ap:n tapauksessa lapsi on ollut sijoitettuna parikuisesta, joten pitää ap:n perhettä perheenään. Käsitin, että lapsi olisi noin vuoden ikäinen?! Käytännössä lapsi siis revitään tutusta turvallisesta ympäristöstä ventovieraan hoiviin, josta ei vielä osaa sanoa onnistuuko äitiys. Tuplataan hylkäämiskokemukset pienelle lapselle, koska noin pieni ei osaa yhdistellä sitä miksi ap, jota hän nyt pitää äitinään, hylkäsi hänet. Lisäksi hylätyksi tulemista saattaa olla vielä monet kerrat edessä :/



Niin kuin moni muukin on sanonut, niin pahoinpidellyt vauvat suoraan adoptoitavaksi. Toisissa asioissa ei vaan saa mokata...

he ovat menossa perhekuntoutukseen valvovien silmien alle, meillä kyllä on yölläkin hoitaja ja vartija aina paikalla. Hyvin monet biovanhemmat lopettavat tämän kuntoutuksen kesken tai sitten se joudutaan keskeyttämään. Tässä tapauksessa jollei ole provo niin ihmettelen kyllä että miten sos tt on ylipäätään tällaista jaksoa puoltanut bioäidille ja lapselle. Lastensuojelu on valitettavan usein biovanhempien suojelua. Olen melko varma ja toivonkin että lapsi palaa ap:n luokse hyvinkin pian, ei kuulosta siltä että bioäidillä olisi edellytyksiä selvitä edes kuntoutusjaksosta lapsensa kanssa..

herkässä iässä..juuri tuossa iässä perusturva rakentuu. AIka kummallista, että tässä kehitysvaiheessa tehdään näin radikaaleja siirtoja...entä jos äiti epäonnistuu.. ei pysty kontroloimaan tunne-elämäänsä jne. ja ei kykene tasapainoiseen äitiyteen.

Miten ihmeessä voidaan pitää näin pientä lasta tällaisena pelinappulana. Ei tarvitse ihmetellä miksi meillä on niin paljon oireilevia lapsia ja nuoria sossujen asiakkaina kun bioäidillä tai vanhemmilla on tällaiset oikeudet.

MISSÄ ON LAPSEN OIKEUDET?

Samalla ihmettelen kuinka on mahdollista, että biovanhempi voi evätä adoptio-oikeuden sijaisvanhemmilta vielä 9 vuoden jälkeen vaikka ei ole kertaakaan lasta halunnut nähdä.

Tämä oli jossain tässä viestiketjussa.

Kuinka ihmeessä tällainen on mahdollista..miten jollain täysin välipitämättömällä biovanhemmalla voi olla tällaiset oikeudet ?

Hohoijaa missä on taas tässäkin asiassa lAPSEN OIKEUDET?

Sijaisvanhemmat eivät uskalla kiintyä vapaasti lapseen kun eivät tiedä milloin bio keksii alkaa vaatia lasta itselleen

Eniten tästä välitilasta kärsii nimenomaan lapsi itse..lapsi vaistoaa tällaiset hyvin herkästi. Reilulla adoptiolla asia olisi selvä ja lapsi saisi sitoutuneet vanhemmat.

Missä se järki oikein on näissä jutuissa.. kuka näille biovanhemmille näissä tilanteissa on oikein tällaiset oikeudet antanut..

Jokaisella kusipäälläkin on oikeus tehdä niitä lapsia ja siihen emme voi vielä vaikuttaa yhteiskunnan taholta.

MUTTA SIIHEN, MISSÄ OLOISSA TÄMÄ LAPSI KASVAA ME VOIMME VAIKUTTAA jos haluamme rakentamalla lainsäädäntöä niin, että LAPSEN OIKEUS OLLA LAPSI ja oikeus tasapainoisiin ja turvallisiin vanhempiin menee BIOVANHEMPIEN OIKEUKSIEN EDELLE.

Ei nämä surkeimmat tapaukset todellakaan selviä tuosta (lähes) 24/7 "tarkkailu"jaksosta tuolla perhekuntoutuksessa ,vaikka joku ylioptimistinen sossu tämän mahdollisuuden haluaakin vanhemmille tarjota. Työskentelen perhetyöntekijänä itse ja on näitä paljon nähty, jotka heittää jo parin päivän jälkeen aamiaistarpeet pitkin seiniä, saavat raivarin, jättävät palaamatta sovitulta asianhoitomatkalta, retkahtavat aineisiin hyvinkin pian, yrittävät jopa käydä jonkun kimppuun jne.Silloin jakso automaattisesti keskeytyy, eikä uutta mahdollisuutta enää saakaan kovin helposti.

Ap:n tekstin perusteella olen aika varma,että lapsi palautuu sijoitukseen hyvinkin pian ja silloin ahkä jo hyvinkin pysyvästi.

itse sijoituslapsena voin vain toivoa,ett tämä lapsi annetaan apa:lle vielä!MUt annettiin biolog vanhemmilleni jotka olivat paitsi henkisesti myös fyysisesti väkivaltaisia.Olen varma että nyt aikuisena oisin normaalimpi ihminen jos sijaisperhe ois saanu mut kasvattaa

Lapsi sille, joka osaa rakastaa ja piste.