Mulla on vähän tunne, että ne joita pelottaa jonkun ammattilaisen puuttuminen

En tiedä sukuni sairauksia kolmanteen polveen taaksepäin, en edes toiseen polveen enkä edes kaikkia vanhempieni tai mieheni vanhempien tai mieheni sisarusten. Eivät kerro meille kaikkea.

että voi ottaa selvää, onko lapsellanne riski johonkin perinnölliseen sairauteen, jota voidaan mahdollisesti tutkia jo etukäteen esim.sikiötutkimusyksikössä.

Entä kuinka moni oikesti kertoo paljonko tupakoi, tai käyttää alkoholia raskausaikana?

Kyllä heitä on, jotka avoimesti kertovat kaikesta. Onneksi!

Mitä muuta se lomake on kuin valtion holhoamista. Hienot perustelut, että turvataan lapsen terveys jne.

Lomake ei ole holhoamista, vaan sitä varten että syntymättömän lapsen terveyteen vaikuttaviin riskitekijöihin pystyttäisiin ajoissa puuttumaan ja niitä ehkäisemään. Kyllä suurinosa vanhemmista on kiinnostuneita lapsensa terveyteen liittyvistä asioista.

Lisäksi ne ainaiset liikunta ja ruokaneuvot tulivat jo korvista. Juu, juu, pitää liikkua ja syödä vihanneksia ja monipuolisesti paitsi ei missään nimessä pidä edes vilkasita mihinkään kiellettyyn ruoka-aineeseen päin.

- Tällä tavoin voi ehkäistä raskausajan diabetesta, pitää olla sopivaa painon nousua ja verensokeritasapainoa, nopeuttaa toipumista, ehkäisee raskausmyrkytykseltä jne. Kyllä niillä on paljon enemmän merkitystä, kuin moni ymmärtää.

Ja suositukset ovat ravitsemusterapeuttien tekemät.

Lisäksi suurin osa neuvola-ajasta (sekä äitiys- että lasten) meni mittaamiseen ja käyrien päivittämiseen. Siitä jäi fiilis että ne käyrät ovat kaikkein tärkeimpiä.

jokä täytetään ekalla äitiysneuvolakäynnillä. Tuskinpa se on muuttunut yhtään paremmaksi kymmenessä vuodessa.

Sitten kaikki ne mittauksent ja punnitukset, joita on sekä äityiys- että lasteneuvolassa. Kytätään ollaanko käyrällä.

On hyvin hieno ero, osaako th tehdä mittaukset asiallisesti vaiko ei. Tai sitten minulle on sattunut huonoja terkkoja.

Millaisia asioita pidätte holhoamisena ja miksi? Jos kaikki on hyvin perheessä kuitenkin, niin mikä siinä ärsyttää?

Potilaspaperit saa luettavaksi ilman muuta ja niihin tehtävät asiakirjamerkinnät on kirjoitettava niin, että asiakkaan voi koska tahansa antaa lukea itseään koskevat merkinnät.

Täytetään synnytyssairaalaa varten ja sitä kysytään siksi, että niillä sairauksilla voi olla merkitystä vauvan kannalta. Ei ole tarkoitus udella sopimattomia asioita, vaan toimitaan siksi niin, että raskaus olisi turvallinen ja tiedossa olisi mahdollisimman paljon niitä riskitekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että raskauden aikana ilmaantuisi jotain ongelmia.

Mittaustulosten kommentointi täytyy toki olla hienovaraista ja asiallista ja täytyisi myös perustella, miksi toimitaan, kuten toimitaan.

th

esimerkiksi erityislapsen vanhempana eri viranomaisten kanssa toimimiseen? Olen ollut vasta hetken aikaa samassa tilanteessa kuin sinä - siis lapseni on ollut tutkittavana eri asiantuntijoilla (neuvolapsykologi, fysioterapeutti) ja olen jo täysin hiiltynyt siihen, millä tavalla eri viranomaiset siis päiväkoti, terveysviranomaiset jne. kertovat ja hoitavat asioita. Tarvitsisin omasta mielestäni neuvontaa ja apua kiireesti!

on tehokkainta ja järkevintä tarttua lasten pieniinkin ongelmiin. Ja sitähän neuvolatyö on, kansantervetyötä. Tarkoitus on ennaltaehkäistä isoja ongelmia.

Me aikuiset ollaan vähän jo lost case. Sen näytät tuossa tekstissäsi itsekin toteen.

Mieheni sairauden myötä olen alkanut toivomaan, että lapsilleni ei kävisi niin vaan he saisivat kaiken avun jo nyt.



i]Itse olen vuosien varrella hakenut 5-6 kertaa apua omiin mielialaongelmiini. Joka kerta psykologit tai lääkärit ovat lähinnä naurahtaneet, että sellaista se elämä on, ja et sinä ole masentunut vaan korkeintaan vähän ahdistunut. Eli minusta on tuntunut, etten saa apua vaikka yritän.



Nyt lapsellanikin on ollut mielialan kanssa ongelmia, ja hänen asioihinsa on tartuttu HETI. Minun mielestäni niitä on myös suurenneltu. Siis: aikuisen ongelmia vähätellään, lasten liioitellaan.

[/quote]

Aivan mahtava ketju! Ja kuten joku jo kommentoikin, neuvolassa asioiva odottava äiti se vasta onkin lähtökohtaisesti idiootti.

Lähtöoletus on se, ettei äiti voi mitään tietää, vaikka olisi useampi lapsi jo ennestään. Ehei, kaikki pitää selittää uudestaan ja h-i-t-aa-sti, ja varsinkin kumota kaikki "tieto", joita muu terveydenhuollon henkilökunta on odottajalle aiemmin antanut...Koska sen kulloisenkin ammattilaisen täytyy tottakai saada se viimeinen sana :)

Kun odotin neljättä lastamme, sattui kohdalle neuvolantäti jolla itsellään ei ollut ensimmäistäkään, ja hän onneksi oli sen verran fiksu, että ymmärsi olla neuvomatta minua yhtään missään asiassa, totesi vain, että varmasti nämä jo tiedätkin, joten käynnit rajoittuivat vain niihin pissakokeisiin ja hemoglobiinin mittaamiseen, onneksi. Joten alalta löytyy kyllä fiksujakin ihmisiä, jos se nyt ketään lohduttaa:-)

Sillä saa aikaan vain latistettuja lapsia ja puhkikulutettuja vanhempia.

Ehkäpä teidän ongelmiinne ei puututa juuri siksi, että sinua ei niistä voi syyttää! olet hyvin toimeentuleva, älykäs jne. siksi sinulle ei voi syöttää mitä tahansa puutaheinää. Teillä ei ilmeisesti ole perheessänne yhtään ns. helppoa vihollista kuten päihdeongelmaa. Odota nyt että saat mt-diagnoosin, kyllä sitä "apua" sitten pukkaa joka ikisellä on mielipide sinun ongelmastasi. Ennustan, että saat pian lääkityksen masennukseesi, sen jälkeen teille tulee pari kertaa viikossa kaksi perhetyöntekijää juttelemaan sinun voinnistasi ja ellei sekään auta, on edessä huostaanotto...

Toinen varma "täky" besserwissereille on myös mm. se että lapsi on adoptiolapsi.



Hänestä saa kuka tahansa heittää mitä tahansa skeidaa, ja jos vanhempi sitten vielä kehtaa väittää, että suurin syy väitteisiin on lausujan suoranainen rasismi ja ennakkoluulot niin kohta on äitikin pöpilän kirjoissa.

Hesarissa oli taannoin juttua, kuinka loppuvuodesta syntyneillä pojilla on huomattavasti suurempi todennäköisyys saada adhd-diagnoosi. Osalla loppuvuoden adhd-pojista ei siis oikeasti olekaan adhd, vaan he ovat saaneet diagnoosin kypsymättömyytensä takia, koska heitä verrataan vanhempiin ja siksi kypsempiin lapsiin.



Ei välttämättä ole hyödyksi loppuvuoden tavalliselle pojalle kulkea koulussa adhd-leima otsassaan. Siitä tulee itsensä toteuttava ennustus. Kun opettaja uskoo, että tuo Ville nyt tuollainen vilkas häirikkö, niin Ville alkaa toteuttaa tätä käsitystä ja käyttäytyä vilkkaan häirikön tavoin.

Ei välttämättä ole hyödyksi loppuvuoden tavalliselle pojalle kulkea koulussa adhd-leima otsassaan. Siitä tulee itsensä toteuttava ennustus. Kun opettaja uskoo, että tuo Ville nyt tuollainen vilkas häirikkö, niin Ville alkaa toteuttaa tätä käsitystä ja käyttäytyä vilkkaan häirikön tavoin.

En ole koskaan kokenut leimaamista koulun taholta! Luokanopettaja, erityisopettaja aina koulupsykologi ovat aina suhtautuneet lapseen ja meihin vanhempiin kunnioittavasti ja empaattisesti. Heidän kaikkien mielestä lapsellamme on selvät ADD-piirteet.

Sen sijaan minua ahdistaa, kun perheneuvolan lääkäri ei ollenkaan suostu katsomaan koulun näkökulmaa, vaan on sitä mieltä että lapsellamme on masennus. Koen että siellä lapsi "leimattiin" masentuneeksi ja pelkään, ettei hän saakaan oikeanlaista apua. En kiistä etteikö hänellä voi olla MYÖS masennusta, mutta en pidä sitä ensisijaisena ongelmana.

En tiedä pitääkö tässä itse aktivoitua vaatimaan apua lapselleen, kun ammattilaisilta tulee vain keskenään ristiriitaisia arvioita. :(

Minä lienen sitten vain naivi, koska minun kokemukseni mistään instanssista Suomessa ei ole ollut tähän mennessä milläänlailla yksilönvapautta tai itsemääräämisoikeutta uhkaava. Ehkäpä se positiivinen neuvolakokemuskin syntyy osittain omasta asenteesta? En suinkaan väitä etteikö olisi myös epäkohteliaita tai "huonoja" viranomaisia, mutta aika usein peiliin katsominenkin auttaa.

Minä lienen sitten vain naivi, koska minun kokemukseni mistään instanssista Suomessa ei ole ollut tähän mennessä milläänlailla yksilönvapautta tai itsemääräämisoikeutta uhkaava. Ehkäpä se positiivinen neuvolakokemuskin syntyy osittain omasta asenteesta? En suinkaan väitä etteikö olisi myös epäkohteliaita tai "huonoja" viranomaisia, mutta aika usein peiliin katsominenkin auttaa.

Minullakin on pääsääntöisesti ollut positiivisia kokemuksia ja olen mielestäni saanut hyvää ja ystävällistä palvelua.

Tilanne kuitenkin muuttui kun yksi lapsistamme sairastui masennukseen. Silloinkin osa viranomaisista suhtautui kannustavasti ja empaattisesti, mutta toisten asenne oli ylimielinen ja meitä vanhempia väheksyvä. Minä olen aina luottanut itseeni äitinä, mutta tuo tilanne kyllä söi maata jalkojen alta. Yhtäkkiä oltiin tonkimassa koko perhettä sillä perusoletuksella, että "jotain vikaa teissä on, muuten lapsenne ei olisi masentunut".

Olen ollut vahvasti eri mieltä erikoislääkärin ja neuvolan kanssa ja aina ollut oikeassa. En siis ole antanut valtaa näille ammattilaisille vaan asiat tehtiin minun maallikon tahdon mukaan.



Myöhemmin esim. hammaslääketieteen professori kiitti minua, koska erikoishammaslääkärin vänkäämä toimenpide olisi ollut katastrofi. Neuvola paheksui kun lapsillani oli ihan omat käyrät. Minun olisi pitänyt lihottaa lapsiani vaikka makealla yoghurtilla. Rokotuksista myös käytiin sotaa ja kiitos tuli sitten kouluterveydenhoitajalta, joka oli vanhan kaartin edustaja! Kaikki lapseni ovat siis jo aikuisia ja terveitä.



En ikinä sallisi jonkun opinnoista valmistuneen ylisuorittajan tulla kotiini mittaamaan perhettäni. Jonkun 50 v jo sallisinkin mutta ensin haastattelisin häntä itse onko arvomaailmat kohdallaan!!



Minulta ei ole mennyt luottamus ´´ammattilaisiin´´ koska kyllä he tietävät paljon asioita mutta saattavat unohtaa miten maallikkokin voi tietää asioita ja jopa päivitettyä tietoa paremmin kuin he!!

Potilapaperit tänne, kiitos. Minuahan (tai lastani) ne koskevat, minulla on oikeus ne nähdä ja teidän yrityksenne "suojella" minua ahdistavalta tiedolta ahdistaa paljon enemmän kuin rehti asioiden paljastaminen.

se yleensä viestii siitä että henkilökunnalla itselläänkin on tiedossa, että kirjaukset eivät lähempää tarkastelua kestä.

Kaikki väärät ja tarpeettomat kirjaukset kannattaa vaatia poistettaviksi, koska niiden perusteella hoito voi mennä aivan sivuraiteille. Se ei ole kenenkään edun mukaista.

Nykyään pyydän merkinnät tarkistettavaksi heti käynnin yhteydessä, niin säästyy molemmilta osapuolilta aikaa ja energiaa siinä, että asiat tulevat heti niinkuin pitääkin.

kukapa meistä olisi täydellinen? Jokainen tekee virheitä mutta tarviiko niistä pienistä tehdä vakavia asioita?

kun ne pahimmat terveys- ja sosiaali- ja koulutättärät juuri on niitä täydellisiä

- ja tekee pienistä asioista vakavia asioita.



Minulla oli kuopuksen eskariopena tällainen nuori ylisuorittaja. Hän ei löytänyt lapsestani mitään vikaa: Lapsi ei runsaiden lausuntojen mukaan osannut edes istua oikein. Siis kyllä, jopa istuma-asento oli kieroutunut.

kun ne pahimmat terveys- ja sosiaali- ja koulutättärät juuri on niitä täydellisiä

- ja tekee pienistä asioista vakavia asioita.

vaan mitä sitten vanhempi voi tehdä, kun joutuu tuollaisen ääliön kynsiin?



Kun ei sitä kuitenkaan esimerkiksi välttämättä halua, että lapsensa leimautuu heikkolahjaiseksi miljoonaan eri paperiin vain koska joku ahkera, mutta tyhmä pingottaja niin arvelee.

Olen ollut vahvasti eri mieltä erikoislääkärin ja neuvolan kanssa ja aina ollut oikeassa. En siis ole antanut valtaa näille ammattilaisille vaan asiat tehtiin minun maallikon tahdon mukaan. Myöhemmin esim. hammaslääketieteen professori kiitti minua, koska erikoishammaslääkärin vänkäämä toimenpide olisi ollut katastrofi. Neuvola paheksui kun lapsillani oli ihan omat käyrät. Minun olisi pitänyt lihottaa lapsiani vaikka makealla yoghurtilla. Rokotuksista myös käytiin sotaa ja kiitos tuli sitten kouluterveydenhoitajalta, joka oli vanhan kaartin edustaja! Kaikki lapseni ovat siis jo aikuisia ja terveitä. En ikinä sallisi jonkun opinnoista valmistuneen ylisuorittajan tulla kotiini mittaamaan perhettäni. Jonkun 50 v jo sallisinkin mutta ensin haastattelisin häntä itse onko arvomaailmat kohdallaan!! Minulta ei ole mennyt luottamus ´´ammattilaisiin´´ koska kyllä he tietävät paljon asioita mutta saattavat unohtaa miten maallikkokin voi tietää asioita ja jopa päivitettyä tietoa paremmin kuin he!!

tuo kokemus on tosi olennainen asia! Harvalla sitä on, mutta kyllä on onni törmätä kokeneeseen mutta ei silti rutinoituneeseen asiantuntijaan. Näitä on julkisessa terveydenhuollossa aika vähän.

Nuorikin ammattilainen voi menestyä hyvin kun muistaa sen, että juuri tästä potilaasta / perheestä / lapsesta hän ei vielä tiedä mitään. Pitää korvat ja silmät auki. Muistaa että maailma on vastaanoton ulkopuolelle, ei siellä hänen vastaanottohuoneessaan.

Onpa ollut kunnia olla todistamassa kun psykologi itki lapsemme diagnoosia selvitellessään... Voi herran pieksut, rautainen ammattilainen (?). Oli ehkä 23-vuotias, oisko ollut ekassa työpaikassa. Toki pitää empatiaa löytyä mutta siinä meni kyllä niin pahasti yli. Siis kukaan muu huoneessa ei itkenyt, tai edes vakavoitunut, mainittakoon.

vaan mitä sitten vanhempi voi tehdä, kun joutuu tuollaisen ääliön kynsiin?

Kun ei sitä kuitenkaan esimerkiksi välttämättä halua, että lapsensa leimautuu heikkolahjaiseksi miljoonaan eri paperiin vain koska joku ahkera, mutta tyhmä pingottaja niin arvelee.

täysin päinvastainen kokemus kuin näillä pelkääjillä. Jos lapsella on vain vähän erityispiirteitä, kestää 1,5-vuotta ennen kuin päiväkoti myöntää asian. Vasta toka neuvolapsykologi suostuu lähettämään jatkotutkimuksiin näin vähäisen takia. Koko prosessiin lyhyine terapiajaksoineen meni yli 3,5 vuotta ja koko ajan sai ite kysellä perään. Aikaa ja yhteiskunnan rahaa paloi, vaikka lapsi saatiin "normaaliksi" hyvin vähillä terapiakerroilla