Mulla on vähän tunne, että ne joita pelottaa jonkun ammattilaisen puuttuminen

Mulla ei oo lapsia eikä sinänsä kokemusta, mutta se ajatus mikä mulla heräsi oli, että mua ainakin häiritsee sellainen tietty "tarkkailtavana oleminen". Otetaan nyt vaikka ihan joku yliopiston terveystarkastus juuri aloittaville tms. Tai oikeastaan se on terkkarin haastattelu. Joo, mä ymmärrän että se on yhteiskunnallisesti fiksua: saadaan ehkä ne avuttomimmat tajuamaan, että "aijaa, eikö olekaan hyväksi juoda mäyris kaljaa joka päivä", "ai jaa, onko 160 cm pitkä ja 89 kg painava ylipainoinen, onko se terveysriski?", tai "ai jaa, onko liikunta tosiaan terveellistä?".



Mulle siis tulee usein tuollaisissa sellainen tunne, että mua pidetään jotenkin idioottina ja holhottavana. Kaiketi se johtuu siitä, että osa väestöstä on näitä idiootteja ja holhottavia (no joo, siis tietenkin voi olla ihan oikeita ongelmia kuten masennusta tms, en tietenkään tarkoita että kaikki jolla ei ole elämäntavat kohdillaan olisi idiootteja). Mutta siis näiden takiahan noita seulontoja harrastetaan, että saataisiin "kiinni" ne jotka ei osaa huolehtia itsestään. Että siis yhteiskunnalliselta kannalta ymmärrän tuon, mutta henkilökohtaisesti tällaiset haastattelut jossa joku mun elämästä ulkopuolinen "kartoittaa" mun tilannetta huomatakseen ongelmakohdat ärsyttää todella paljon.



Joskus esim. olin fysioterapeutilla, joka kyseli mun liikunnan harrastamisesta. Liikuin silloin tosi aktiivisesti, ja tämä fysioterapeutti kehui mua kuin olisin joku pikkulapsi, joka tekee kiltisti niin kuin kuuluu tehdä. Tuollainen ärsyttää. Siinäkin huomaa sen, että asiakkaan jotenkin oletetaan lähtökohtaisesti olevan ihan pihalla, ja ammattilainen sitten "ohjaa" oikeaan suuntaan kehumalla tai kertomalla jotain asiakkaalle varmasti aivan uusia uutisia kuten että liikunta kannattaa. Itselle tuli tuossa vaan sellainen olo, että olisi tehnyt mieli sanoa että näin aikuisena ihmisenä ihan itseni takia liikun, en sen takia että saisin kehuja "neuvolantädiltä".

ja se, että kohdellaan kuin idioottia.



Viimeksi hikeennyin kun lääkäri kysyi, että pitääkö kirjoittaa ylös vai muistanko, että "minun pitää lääkettäni ottaa puolikas tabletti aamulla".



Ohje seisoo purkin kyljessä ja olen akateemisesti koulutettu ja vaativassa työssä jne.



Tappelin viisi vuotta saadakseni oikean diagnoosin ja tiedän aiheesta enemmän kuin moni lääkäri.



Mutta ei, olen ilmeisesti niin tollo, että minua pidetään lukutaidottomana.

Että siis yhteiskunnalliselta kannalta ymmärrän tuon, mutta henkilökohtaisesti tällaiset haastattelut jossa joku mun elämästä ulkopuolinen "kartoittaa" mun tilannetta huomatakseen ongelmakohdat ärsyttää todella paljon.

että ensimmäisellä neuvolakäynnillä täytetään ihan gigalomaanisen pitkä lomake, jossa yritetään narauttaa odottaja jostakin sairaudesta. :) Siinä luetellaan kaikki mahdolliset vaivat ja kysellään sukulaisten terveydentilat serkkuihin asti.

Joo ymmärrän kyllä miksi tämäkin tehdään, mutta minulle tuli siellä lähes syyllinen olo siitä, kun olin terve. ;)

Pakko myöntää että ajattelin että mitäs nyt? Mitä opettaja miettii? ottaako muhun yhteyttä? ottaako johonkin muuhun paikkaan yhteyttä? kysyleekö lapselta paljon asiasta jne.



Lisäksi huomasin että kun käveltiin yhdessä ihmisten ilmoilla niin ihmiset kääntyi jopa katsomaan perään. En sitten tiedä mitä niiden päässä liikkui?



Kai siinä taustalla, tai siis olikin se pelko että joku luulee että me ollaan se hänelle aiheutettu?

vaatii kovaa luottamusta että luovuttaa päätäntävaltaa erityislapsen asioissa ihan vieraalle ihmiselle, olkookin kelto, lelto, neurologi tai what ever.



Ihan aiheesta on moni huolissaan. Itsellänikin on monta tilannetta että sanomani on irrotettu asiayhteydestä ja kirjattu lapsen papereihin ihan toisin kuin tarkoitin. No, kun olen ihan asiallisesti sanonut että en tarkoittanut tuota, vaan tätä, on "hoitohenkilökunta" ottanut nokkiinsa ja kirjaus on jätetty sinne papereihin... Ilman mitään viittausta esim. että "äiti täsmensi myöhemmin..." tms.



Tai kun olen pyytänyt lapsen kaikkia papereita luettavakseni, on vastaus "meillä ei ole ollut tapana luovuttaa niitä"....



Pitäisikö tämän herättää luottamusta?!



Puhumattakaan kaikista niistä katteettomista lupauksista, hätäisistä selityksistä tai suoranaisista valheista joita on tullut lapsen päiväkotiuran aikana kun aiheena esim. lapselle kirjatut tukitoimet ja niiden käytännön toteutus.

että niissä voidaan ihan oikeasti todistaa sairauden olemassa olo eikä se ole mielipidekysymys.



Kun puhutaan lastensuojelu asoista ja perheen hyvinvoinnista asiat ovat enemmän kyseisen henkilön tulkinnan varassa. Siksi lastensuojelupuolella tapahtuu virheitä enemmän kuin gynellä ja hammaslääkärillä. Vaikka sielläkin työntekijät yrittävät parhaansa.

No, kun olen ihan asiallisesti sanonut että en tarkoittanut tuota, vaan tätä, on "hoitohenkilökunta" ottanut nokkiinsa ja kirjaus on jätetty sinne papereihin... Ilman mitään viittausta esim. että "äiti täsmensi myöhemmin..." tms.

Tai kun olen pyytänyt lapsen kaikkia papereita luettavakseni, on vastaus "meillä ei ole ollut tapana luovuttaa niitä"....

Pitäisikö tämän herättää luottamusta?!

Olemme äskettäin hakeutuneet ammattiavun piiriin lapsen asioissa, ja todellakin tällaiset asiat mietityttävät. Mikä siinäkin muka on, ettei lapsen papereita voisi luovuttaa?

Kertoisitko tarkemmin, missä on otettu nokkiinsa ja mistä on sanottu, ettei papereita luovuteta? Tietää vähän varautua...

että ne on tarkoitettu ammattilaisen luettavaksi. maalikko ei niitä ymmärrä ja voi tulkita omiaan ja ahdistua niistä. Lääkärin tms tehtävä on kertoa asiakkaalle ne asiat.

että kaikesta siitä mikä on vähänkin kyselyä tai kyseenalaistamista tai oman kannan ilmaisua - ja että mitään ei anneta ilman lakimiestä.



Näin ainakin oli jo ihan adoptioprosessissa.



Asiakkaan kuuluu lipoa ja nuolla - ja maksaa viulut. Pienikin kyseenalaistaminen on Saatanasta.

että ne on tarkoitettu ammattilaisen luettavaksi. maalikko ei niitä ymmärrä ja voi tulkita omiaan ja ahdistua niistä. Lääkärin tms tehtävä on kertoa asiakkaalle ne asiat.

Mutta olen kyllä sitä tyyppiä joka ahdistuu vielä enemmän, jos tietoa pimitetään! Viimeksi sitten sairaalassa kävin paperit hoitajan kanssa läpi.

ylimielistä ylemmyyttä, ylikävelyä ja holhoamista kuin se muukin käytös.



Mitähän niin ihmeellisen ihmeellistä esimerkiksi joku lähihoitaja tai sosionomi-opiskelija voi rustailla, ettei asiakas sitä tajua, varsinkin kun kyse on sen asiakkaan asioista...

Aivan mahtava ketju! Ja kuten joku jo kommentoikin, neuvolassa asioiva odottava äiti se vasta onkin lähtökohtaisesti idiootti.

Lähtöoletus on se, ettei äiti voi mitään tietää, vaikka olisi useampi lapsi jo ennestään. Ehei, kaikki pitää selittää uudestaan ja h-i-t-aa-sti, ja varsinkin kumota kaikki "tieto", joita muu terveydenhuollon henkilökunta on odottajalle aiemmin antanut...Koska sen kulloisenkin ammattilaisen täytyy tottakai saada se viimeinen sana :)

ja se, että kohdellaan kuin idioottia.

Viimeksi hikeennyin kun lääkäri kysyi, että pitääkö kirjoittaa ylös vai muistanko, että "minun pitää lääkettäni ottaa puolikas tabletti aamulla".

Ohje seisoo purkin kyljessä ja olen akateemisesti koulutettu ja vaativassa työssä jne.

Tappelin viisi vuotta saadakseni oikean diagnoosin ja tiedän aiheesta enemmän kuin moni lääkäri.

Mutta ei, olen ilmeisesti niin tollo, että minua pidetään lukutaidottomana.

perheneuvolasta ja kun se ei riittänyt, lapsi lähetettiin psykiatrian poliklinikalle.



Saamme apua lapselle. Koskaan minua ei ole syyllistetty.

perheneuvolasta ja kun se ei riittänyt, lapsi lähetettiin psykiatrian poliklinikalle.

Saamme apua lapselle. Koskaan minua ei ole syyllistetty.

Haluatko kertoa tarkemmin asiasta ja millaista apua olette saaneet?

nimim. itsekin perheneuvolan jonossa oleva

Aivan mahtava ketju! Ja kuten joku jo kommentoikin, neuvolassa asioiva odottava äiti se vasta onkin lähtökohtaisesti idiootti.

Lähtöoletus on se, ettei äiti voi mitään tietää, vaikka olisi useampi lapsi jo ennestään. Ehei, kaikki pitää selittää uudestaan ja h-i-t-aa-sti, ja varsinkin kumota kaikki "tieto", joita muu terveydenhuollon henkilökunta on odottajalle aiemmin antanut...Koska sen kulloisenkin ammattilaisen täytyy tottakai saada se viimeinen sana :)

ja se, että kohdellaan kuin idioottia.

Viimeksi hikeennyin kun lääkäri kysyi, että pitääkö kirjoittaa ylös vai muistanko, että "minun pitää lääkettäni ottaa puolikas tabletti aamulla".

Ohje seisoo purkin kyljessä ja olen akateemisesti koulutettu ja vaativassa työssä jne.

Tappelin viisi vuotta saadakseni oikean diagnoosin ja tiedän aiheesta enemmän kuin moni lääkäri.

Mutta ei, olen ilmeisesti niin tollo, että minua pidetään lukutaidottomana.

Kun odotin esikoista, tuli puheeksi sitten tämä legendaarinen "kieltolista", jossa siis listataan joka aine jota ei saa syödä. No terkka luki tuota ääneen minulle, eikä antanut sitä lappua siis minulle käteen.

Graavatun kalan kohdalla kysyin että eikös tuo graavikala koske pakattuja kaupan graaveja ja kylmäsavua

Terkka tuijotti pitkään ja aloitti sitten "njoooh, täällä lukee näin että graavikalaa ei saa syödä." nosti katseen paperista ja tuijotti lasiensa yli hetken aikaa.

Kun sanoin taas että tuo kieltohan perustuu listeriariskiin, niin silloinhan tuoresuolattu kala on ok koska siinä ei ole listeriariskiä.

"tääl-lä lu-kee et-tä graa-vi-suo-lat-tu-ka-la on kiel-let-ty."

Meinasin suositella terkalle uusia silmälaseja.

Koskaan ei ole tietoa tai mielipiteitä tuputettu, vaan asiallisesti ja hienotunteisesti kyselty kuulumisia ja kunnioitettu sitä, miten lastani hoidan tai mitä asioista ajattelen.



Ainoastaan ollessani äärimmäisen väsynyt univelan takia terkka sanoi melko napakasti, että minun täytyy hakea apua. Oikeassahan hän oli.

No, kun olen ihan asiallisesti sanonut että en tarkoittanut tuota, vaan tätä, on "hoitohenkilökunta" ottanut nokkiinsa ja kirjaus on jätetty sinne papereihin... Ilman mitään viittausta esim. että "äiti täsmensi myöhemmin..." tms. Tai kun olen pyytänyt lapsen kaikkia papereita luettavakseni, on vastaus "meillä ei ole ollut tapana luovuttaa niitä".... Pitäisikö tämän herättää luottamusta?!

Olemme äskettäin hakeutuneet ammattiavun piiriin lapsen asioissa, ja todellakin tällaiset asiat mietityttävät. Mikä siinäkin muka on, ettei lapsen papereita voisi luovuttaa? Kertoisitko tarkemmin, missä on otettu nokkiinsa ja mistä on sanottu, ettei papereita luovuteta? Tietää vähän varautua...

HUSin asiakkaita olemme. Olen pyytänyt lapsen epikriisiä kokonaisuudessan, kun olemme saaneet sen vain osittain. Tähän on neurologi sekä lapsen sairaanhoitaja todennut että ei ole tapana antaa sitä kokonaan. Hoitohenkilökunta nousi heti takajaloilleen kun kommentoin että asioita on kirjattu eri tavoin kuin sanoin. Nihkeä fiilis jäi. He voivat kommentoida ja tietysti kommentoivatkin kaikkea lapsessamme, perheessämme, mutta minä en saa nähdä mitä minun sanomakseni on asiasta kirjattu... Ja nekin mitä olen nähnyt eivät ole kokonaan oikein.

Selvitä oikeutesi tarkoin ja soita sitten takaisin niille koppaville hoitajille.



Niin minä tein. Johan muuttui ääni kellossa. Yksi vielä vikisi, että "lääkäri ei tykkää". Minä vastasin, että "jos lääkärillä on mutkuttamista, minut tavoittaa tästä ja tästä numerosta kello 13.15 - 13.40 tänään".



Tuli kaikki kopiot ykkösluokassa kotiin.

neuvolan ja lääkäreiden "herättely terveellisempään elämäntapaan" vai miten sen joku aikaisempi täällä sanoikaan. Joogaan ja juoksen aktiivisesti ja olen koko aikuisikäni ollut todella kiinnostunut ravitsemuksesta ja terveellisestä ruoasta. Sitten kun neuvolantäti alkaa herättelemään kertomalla että nyt kun olet raskaana, voisit miettiä että söisit vihanneksia ja kasviksia ihan joka päivä, alkaa savua nousta korvista...



Ystävälläni oli raskauden aikana noussut paino liian vähän ja neuvolassa kauhisteltiin asiaa joka kerta, vaikka ystäväni vakuutti syövänsä ihan normaalisti. Sitten kun paino oli eräällä mittauskerralla noussut vähän enemmän, olikohan nyt 590 grammaa viikossa, oli neuvolantäti alkanut saarnaamaan herkuttelusta ja siitä että rasvaisia ruokia tulisi välttää, kun paino ei saisi nousta yli 500 grammaa viikossa!

Ihan aiheesta on moni huolissaan. Itsellänikin on monta tilannetta että sanomani on irrotettu asiayhteydestä ja kirjattu lapsen papereihin ihan toisin kuin tarkoitin. No, kun olen ihan asiallisesti sanonut että en tarkoittanut tuota, vaan tätä, on "hoitohenkilökunta" ottanut nokkiinsa ja kirjaus on jätetty sinne papereihin... Ilman mitään viittausta esim. että "äiti täsmensi myöhemmin..." tms.

Menin työpaikkalääkärille hakemaan lähetettä työpaikkapsykologille (sain sen). Lähtiessäni lääkäri antoi käynnin aikana tekemänsä muistiinpanot mukaani. Niissä oli tehty vääriä tulkinoja sanomisistani ko käynnin aikana.