Vieteri napsahti...

ainakin minulle seksi on perustarve, jota ilman en kauaa halua/voi olla ilman että se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiini. Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta vaatia parisuhteessakaan uskollisuutta, jos itse ei suostu toisen tarpeita millään lailla huomioimaan. Ihminen on seksuaalinen olento, ja luonnon luoma vietti on todella vahva.



En tiedä miten auttaisin tässä tilanteessa sinua; siivous, kukkaset tai muu höpöhöpö ei varmasti auta, joten puhu, puhu, vielä kerran puhu ja koita saada puoliso ymmärtämään?

Tilanteesi on varmasti ahdistava, itse varmaan painuisin jo vieraisiin mutta sitä en toki kenellekään suosittele. =)



Niin, ja minä olen siis 36 v. nainen, eli naisen näkökulmasta tätä kirjoittelin. =)

1. vaimon ratkaisu: jos homma ei ala pikaisesti viimeisen ilmoituksesi (ero tai erotiikkaa suhteeseen) sujua niin ota ero. Täällä on ollut muutama kirjoitus, jossa nainen ilmoittaa, että vasta eron ollessa oikea ja todellinen vaihtoehto löytyi tahtoa parantaa "seksitahdontilaa".



2. Toteat tilanteen, että mikään ei ole auttanut tähän mennessä ja otat eron heti.



3. Sitten se kolmas vaihtoehto, joka on moraalisesti huonoin. Sivusuhde, jossa on huonot ja hyvät puolensa. Mutta tämä olisi vain tilanteen toivottomuuden tunnustamista ja todennköisesti johtaa sitten pettämisen ja itkujen kautta eroon kuitenkin.

On helppoa itkeä ja syyttää toista osapuolta haluttomuudesta. Useimmiten syytä on varmaan molemmissa. Sinun tapauksessasi tämä kertoo aika paljon:

Älkääkä sanoko, että tee enemmän kotitöitä, vie kukkia ja ole kiva poika, kuten sanottua sekin on jo kokeiltu.

Olet siis kerran imuroinut tai vienyt roskiksen, etkä silti saanut? Jos vaimollasi on tunne, että vastuu kodista ei oikein teidän kesken jakaudu tasapuolisesti, et sinä sitä pysty korjaamaan tuolla tavalla. Se vaatii täydellistä asenteenmuutosta ja suurta remonttia. Ei sellaista voi vain kokeilla.

On helppoa itkeä ja syyttää toista osapuolta haluttomuudesta. Useimmiten syytä on varmaan molemmissa. Sinun tapauksessasi tämä kertoo aika paljon:

Älkääkä sanoko, että tee enemmän kotitöitä, vie kukkia ja ole kiva poika, kuten sanottua sekin on jo kokeiltu.

Olet siis kerran imuroinut tai vienyt roskiksen, etkä silti saanut? Jos vaimollasi on tunne, että vastuu kodista ei oikein teidän kesken jakaudu tasapuolisesti, et sinä sitä pysty korjaamaan tuolla tavalla. Se vaatii täydellistä asenteenmuutosta ja suurta remonttia. Ei sellaista voi vain kokeilla.

Jos siis teet kotitöitä niin sitä ei saa pitää ehtona seksin saamiselle ja jos et tee niin silloin ei ainakaan kannata odottaa saavansa :) Jos nyt yritettäis se parisuhde saada kuntoon seksin osalta ilman ylimääräisiä ehtoja seksille.

On helppoa itkeä ja syyttää toista osapuolta haluttomuudesta. Useimmiten syytä on varmaan molemmissa. Sinun tapauksessasi tämä kertoo aika paljon:

Älkääkä sanoko, että tee enemmän kotitöitä, vie kukkia ja ole kiva poika, kuten sanottua sekin on jo kokeiltu.

Olet siis kerran imuroinut tai vienyt roskiksen, etkä silti saanut? Jos vaimollasi on tunne, että vastuu kodista ei oikein teidän kesken jakaudu tasapuolisesti, et sinä sitä pysty korjaamaan tuolla tavalla. Se vaatii täydellistä asenteenmuutosta ja suurta remonttia. Ei sellaista voi vain kokeilla.

Tästä voidaan kiistellä maailman tappiin, mutta loppupelissä on kysymys siitä, että tunteeko vaimo a)seksuaalista halua ja b) omaa miestä kohtaan.

Ap:n tunteet ovat niin tuttua omasta elämästä ja monesta samaa aihetta käsittelevästä ketjusta. Nämä naisenkäsittely-ohjeet ja syyllistäminen lähinnä vituttavat siinä tilanteessa, johon ap on ajautunut 10 vuoden aikana olemalla se joustava, hyvä ja huomioonottava puoliso ja perheen isä.

Ehkä osaan naisista nämä kotityöt ja romanttiset "temput" toimivat mutta ei kaikkiin. Ja mikä siinä on niin vaikea uskoa, että miehet voivat oikesti tehdä oman osuutensa perheen töistä ja huomioida vaimoaan kaikilla hyvillä tavoilla ja se vaimo siitä huolimatta pitää haluttomuuttaan saavutettuna etuna.

Oman ketjunsa paikka olisi, että kuinka tavallista on, että kun nainen on loppupelissä onnellinen kivaan sujuvaan arkeen ja vaarattomaan vaatteet päällä saatuun romantiikkaan ja lopputuloksena on, että "seksihalut" tulee sillä tyydytettyä. Eli naisen huomioiminen naisen haluamalla tavalla päinvastoin pahentaa tilannetta. Muuten hierominen unohtui noista ihmetempuista.

"Olen liian kiltti, tuhosin mieluummin itseni kuin tein väärin, siitäkin huolimatta että minuakin väärin kohdeltiin." Tuonlaisia ajatuksia olen miettinyt minäkin. Parisuhteessa on aina keskinäistä valtapeliä ja tuo pihtaaminen luottaen siihen, ettei toinen petä eikä karkaa on sitä puhtaimmillaan; olkoon sitten tietoista tai tiedostamatonta.

Vaimo siis määrittelee koko ajan, ap:n tapauksessa 10 vuotta puolisoiden seksuaalisuhteen määrän ja laadun. Me ns. kunnon miehet sitten päädymme masentuneiksi perheenisiksi lastemme isinä ja aikamme toivomme, että se vaimo palaisi takaisin ja jättäisi arjen suorittamisen ja äidin roolin välillä pois.

Tsemiä ap.

On helppoa itkeä ja syyttää toista osapuolta haluttomuudesta. Useimmiten syytä on varmaan molemmissa. Sinun tapauksessasi tämä kertoo aika paljon:

Älkääkä sanoko, että tee enemmän kotitöitä, vie kukkia ja ole kiva poika, kuten sanottua sekin on jo kokeiltu.

Olet siis kerran imuroinut tai vienyt roskiksen, etkä silti saanut? Jos vaimollasi on tunne, että vastuu kodista ei oikein teidän kesken jakaudu tasapuolisesti, et sinä sitä pysty korjaamaan tuolla tavalla. Se vaatii täydellistä asenteenmuutosta ja suurta remonttia. Ei sellaista voi vain kokeilla.

Tästä voidaan kiistellä maailman tappiin, mutta loppupelissä on kysymys siitä, että tunteeko vaimo a)seksuaalista halua ja b) omaa miestä kohtaan.

Ap:n tunteet ovat niin tuttua omasta elämästä ja monesta samaa aihetta käsittelevästä ketjusta. Nämä naisenkäsittely-ohjeet ja syyllistäminen lähinnä vituttavat siinä tilanteessa, johon ap on ajautunut 10 vuoden aikana olemalla se joustava, hyvä ja huomioonottava puoliso ja perheen isä.

Ehkä osaan naisista nämä kotityöt ja romanttiset "temput" toimivat mutta ei kaikkiin. Ja mikä siinä on niin vaikea uskoa, että miehet voivat oikesti tehdä oman osuutensa perheen töistä ja huomioida vaimoaan kaikilla hyvillä tavoilla ja se vaimo siitä huolimatta pitää haluttomuuttaan saavutettuna etuna.

Oman ketjunsa paikka olisi, että kuinka tavallista on, että kun nainen on loppupelissä onnellinen kivaan sujuvaan arkeen ja vaarattomaan vaatteet päällä saatuun romantiikkaan ja lopputuloksena on, että "seksihalut" tulee sillä tyydytettyä. Eli naisen huomioiminen naisen haluamalla tavalla päinvastoin pahentaa tilannetta. Muuten hierominen unohtui noista ihmetempuista.

"Olen liian kiltti, tuhosin mieluummin itseni kuin tein väärin, siitäkin huolimatta että minuakin väärin kohdeltiin." Tuonlaisia ajatuksia olen miettinyt minäkin. Parisuhteessa on aina keskinäistä valtapeliä ja tuo pihtaaminen luottaen siihen, ettei toinen petä eikä karkaa on sitä puhtaimmillaan; olkoon sitten tietoista tai tiedostamatonta.

Vaimo siis määrittelee koko ajan, ap:n tapauksessa 10 vuotta puolisoiden seksuaalisuhteen määrän ja laadun. Me ns. kunnon miehet sitten päädymme masentuneiksi perheenisiksi lastemme isinä ja aikamme toivomme, että se vaimo palaisi takaisin ja jättäisi arjen suorittamisen ja äidin roolin välillä pois.

Tsemiä ap.

Käytännössä naiset useimmiten varaavat itselleen täydet oikeudet olla haluamatta ja samalla vielä syyllistävät miehen haluamisesta.

...lie et ei seksiä voi eikä tule harrastaa jos ei sitä halua. Velvollisuusseksi, kamala nimikin, on jollain lailla väkisin makaamista. Ainakaan minä en haluaisi puolisoltani seksiä pelkästään velvollisuuden tunteesta, kyllä siinä täytyy olla aito halu ja himo mukana että se olis nautittavaa kummastakaan osapuolesta. Ja tosta huolimatta siis on kylmä fakta et ihmisten halut harvemmin yks yhteen kohtaavat. Tää siis aiheuttaa sen että jompi kumpi ei toimi omien halujensa ja tarpeidensa mukaan. Olen itsekin elänyt vsataavassa tilanteessa, ei auttanut mielistely, palvelu, keskustelu tai mikään muukaan. Tilanne jäytää ja pikkuhiljaa vaikuttaa kaikkeen toimintaan ja kanssakäymiseen. Itse näin kaksi vaihtoehtoa; ero tai tarpeiden tyydyttäminen irtosuhteilla. Koska muten suhde toimi, eli muuta syytä erolle ei ollut kuin seksi, valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Ja mielestäni on yksi parhaista valinnoista ikinä; asia lakkas kolkuttamasta takaraivossa, kotona oli huomattvasti miellyttävämpi olla ja kaikki sujui paremmin. Kumpikin saa mitä haluaa, sen verran kuin haluaa, eli kumpaisenkin täytynee olla oloonsa tyytyväinen.

Kiitos kaunis hyvät ihmiset erilaisista kommenteista, vaikka niissä ei toisaalta mitään uutta ja ennennäkemätöntä ollutkaan. Kovin olen synkeitä kirjoitellut, mutta tämä johtunee siitä etten pystynyt nukkumaan ollenkaan tuona yönä. Melko pian viestin kirjoittamisen jälkeen lähdin työmatkalle, ja olo on jo paljon valoisampi muutaman paremmin nukutun yön jälkeen.



Vaan niin kai se on, että naiset ovat Venuksesta ja miehet anuksesta, vai miten se menikään... Suuria eroja on joka tapauksessa. Naiselle toimivan seksielämän vaaliminen vaatii toimivaa arkea sekä rakkautta ja romantiikkaa tapauskohtaisesti sopivassa määrin. Miehelle mikään noista asioista ei ole mahdollista ilman edes jollakin tavalla toimivaa seksielämää.



Tilanne on todellakin umpilukossa, mikään ei riitä ja mikään ei auta. Eroa on harkittu monta kertaa, ja kertaalleen eroprosessi on pysähtynyt 1. vaiheeseen. Jostakin syystä se ei edennyt loppuun saakka, en vain tiedä miksi näin jälkikäteen ajatellen. Siinäkin yhteydessä puhuttiin, että seksin suhteen TÄYTYY tehdä jotakin, vaan eipä se mitään auttanut.



Suurin ja ainoa este lähtemiselle ovat lapseni. Ilman heitä olisin mennyt jo aikaa sitten. Ero vaikuttaisi lapsiin, ja se vaikuttaisi minuun, jos joutuisin elämään ilman heitä. Tai en tokikaan kokonaan ilman lapsia, mutta todennäköisesti ilman päivittäistä kontaktia muuten kuin puhelimen välityksellä. Nuorimmainen on vasta 1,5 v ja varsinkin hänen kasvunsa ja kehityksensä ovat asioista suurimpia, samoin toki kuin vanhempienkin lasteni.



Vain ja ainoastaan lasten vuoksi käyn omaa taisteluani. Jokainen päivä on jaakobinpainia eri tarpeiden ja odotusten kanssa; onko minun seksuaalinen tarpeeni suurempi asia kuin tarpeeni elää lasteni kanssa? Ovatko minun tarpeeni tärkeämpi asia kuin se, miten avioero lapsiin vaikuttaisi? Kumpi heihin vaikuttaisi haitallisemmin, avioero vai toimimattoman parisuhteen varjossa kasvaminen? Kuinka ero vaikuttaisi vaimon mukana tulleisiin lapsiimme, jotka oma isä on jo kertaalleen hylännyt? Kuinka tähänastiset ongelmat ovat heihin jo vaikuttaneet?



Noihin kysymyksiin en tiedä vastausta. Mutta yhden kysymyksen enemmänkin tiedän: Jos asialle ei haluta mitään tehdä, asiasta puhuminen ja myös tekeminen voidaan lopettaa tähän. Tällöin minun kaiketi pitäisi etsiä joku toinen, jonka kanssa tämä vaimolle niin kiusallinen asia voidaan hoitaa. Mutta hoidettaisiinko sillä kuitenkaan loppujen lopuksi mitään muuta kuin oireita itse taudin jäädessä elämään?

Jatkuvasti, vähintään viikottain tulee mietittyä mikä elämässä on tärkeää. Seksuaalinen tyydyttyminen vai lasten kanssa eläminen. voiko perhettä jättää edes silloin, kun vaimo pettää? Onko se oikein lapsia kohtaan? Aina puhutaan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Olen aina luullut, että suhde joko toimii tai ei. Vetovoimaa on tai ei ole. Rakkaus on muka tahdon asia. Miksi vaimoa ei haittaa yhtään se, että en ole onnellinen hänen kanssaan enkä himoitse häntä? Sietääkö hänkin tällaista suhdetta vain lasten takia ja siksi, että on pettänyt. Voiko elämää perustaa pelkästään seksille ja himolle vai pitääkö olla ylevämpiä periaatteita ja arvoja? En halua, että lapseni saavat jonkun munapään tai perverssin isäpuolen. Haluan päättää miten heitä kasvatetaan ja haluan tietää mitä he tekevät ja missä. Haluan aina ajatella, että huonomminkin voisi olla. Vaikka seksi on huonoa ja rakkaus(mikä se on) tai jokin muu säpinä puuttuu suhteesta.

Jatkuvasti, vähintään viikottain tulee mietittyä mikä elämässä on tärkeää. Seksuaalinen tyydyttyminen vai lasten kanssa eläminen. voiko perhettä jättää edes silloin, kun vaimo pettää? Onko se oikein lapsia kohtaan? Aina puhutaan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Olen aina luullut, että suhde joko toimii tai ei. Vetovoimaa on tai ei ole. Rakkaus on muka tahdon asia. Miksi vaimoa ei haittaa yhtään se, että en ole onnellinen hänen kanssaan enkä himoitse häntä? Sietääkö hänkin tällaista suhdetta vain lasten takia ja siksi, että on pettänyt. Voiko elämää perustaa pelkästään seksille ja himolle vai pitääkö olla ylevämpiä periaatteita ja arvoja? En halua, että lapseni saavat jonkun munapään tai perverssin isäpuolen. Haluan päättää miten heitä kasvatetaan ja haluan tietää mitä he tekevät ja missä. Haluan aina ajatella, että huonomminkin voisi olla. Vaikka seksi on huonoa ja rakkaus(mikä se on) tai jokin muu säpinä puuttuu suhteesta.

Niinpä, oma hyvinvointi on tärkeää. Seksuaalinen tyytyväisyys tuo omalta osaltaan tyytyväisyyttä, tyytymättömyys taas vie sitä pois muistakin asioista. Kaipa tämä on sellainen +/- tilanne, eikä neutraalia nollaa ole olemassakaan. Me molemmat taidamme olla pahasti pakkasen puolella. Vaan hyvä nähdä että jaksat sentään olla positiivinen asian suhteen. Minä en aina jaksa.

Ja sinulla on ongelmia, ihan omia myös. Naiset ovat monissa suhteissa se aktiivisempi osapuoli.

Voi olla, että edes minä en haluaisi sinun kanssasi. Mutta omalle miehelleni en sano koskaan ei.

On helppoa itkeä ja syyttää toista osapuolta haluttomuudesta. Useimmiten syytä on varmaan molemmissa. Sinun tapauksessasi tämä kertoo aika paljon:

Älkääkä sanoko, että tee enemmän kotitöitä, vie kukkia ja ole kiva poika, kuten sanottua sekin on jo kokeiltu.

Olet siis kerran imuroinut tai vienyt roskiksen, etkä silti saanut? Jos vaimollasi on tunne, että vastuu kodista ei oikein teidän kesken jakaudu tasapuolisesti, et sinä sitä pysty korjaamaan tuolla tavalla. Se vaatii täydellistä asenteenmuutosta ja suurta remonttia. Ei sellaista voi vain kokeilla.

Juuri niin yksioikoista kuin vaimonikin voisi suustaan päästää. "Olet siis kerran vienyt jne".

Mutta siinä olet oikeassa, ettei kaikki ole tosiaan jakautunut tasan. Vaimo hoitaa enemmän lapsia ja kotia, siinä asiassa minä jään jälkeen. Mutta minä teen töitä noin puolitoistakertaisen määrän joka ainoa viikko, jotta voisin elättää perheeni, yhteiset lapsemme, ja vaimoni mukana tulleet lapset.

Antaa, jos uskoo sinun rakastavasti haluavan hänelle hyvää. Et kuulosta siltä, mutta yritä.

Voi olla, että edes minä en haluaisi sinun kanssasi. Mutta omalle miehelleni en sano koskaan ei.

Sitähän ei voi tietää. ;) Enkä muuten usko jälkimmäistä.

Antaa, jos uskoo sinun rakastavasti haluavan hänelle hyvää. Et kuulosta siltä, mutta yritä.

Yritetty tuotakin joskus aikoinaan. Ei onnistunut sekään, enkä enää jaksa yrittää.

Vuosikausia seksin toteutuminen on ollut pelkästään minun aloitteideni varassa, ja niidenkin osalta onnistumisia on tapahtunut noin 10% verran. Miksi vaivautua, kun 90% todennäköisyydellä asiasta innostuminen on ollut turhaa ja päätyy vain pettymykseen?

Mutta kerron tässä nyt yhden naisnäkökulman.



Me naiset todellakin OLEMME erilaisia. Tai ainakin minä. Minulla ei ole pakottavaa tarvetta purkautua ja "päästellä paineita" ja rentoutua orgasmin avulla. Seksi on kivaa ja mukavaa, mutta voisin koska tahansa tarpeen vaatiessa taantua takaisin nuoreksi tytöksi, joka ei harrasta seksiä. Sellaiseksi, joka olin ennen ensimmäistäkään poikaystävää. Voisin hyvin olla ilman seksiä vaikka vuosia. Ja elää silti täysipainoista, nautinnollista, tyytyväistä ja onnellista elämää.



Olen miettinyt tätä asiaa, miksi tämä on minulle (ja useille naisille, joiden kanssa olen asiata keskustellut) niin helppoa. Siis seksittömyys. Ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että kyse on evoluution muokkaamasta biologisesta käytöksestä.



Ensiksikin, mikäli nainen kokisi samalla tavoin tarvetta purkautua säännöllisesti, nainen ei ehkä kykenisi huolehtimaan tarvittavalla tavalla jälkeläisistään synnytyksen jälkeen. Kun hormonit (erityisesti imetyksen laukaisemat oksitosiinit) vaikuttavat, naista ei haluta, vaan hän keskittyy "pesänrakentamiseen" ja lasten hoivaamiseen. Evoluutio on karsinut taatusti jatkuvasti miestä etsivät naiset jossain kivikaudella pois jo ihan siitä syystä, että jälkeläiset ovat jääneet ilman intensiivistä huolenpitoa ja kuolleet karuissa oloissa.



Toiseksi. Meidän kulttuurimme on maanviljelyn ja varhaisten korkeakulttuurien ajoista siirtynyt matriarkaatista patriarkaattiin. Matriarkaalisena aikana naiset harrastivat seksiä usein ja monien partnerien kanssa, perimys siirtyi naisen kautta "koska lapsen äiti on aina varma". Isän merkitystä siittäjänä ei mahdollisesti ymmärretty. Oli sosiaalisesti hyväksyttävää harrastaa seksiä ja saada jälkeläisiä useiden eri miesten kanssa. Hedelmällisyys ja lasten syntymä nähtiin yhteisön rikkautena (syntyy paljon lapsia, heimo menestyy ja säilyy).



Kun siirryttiin partiarkaaliiseen kulttuuriin, miehet halusivat varmistaa, että naisen lapsi on varmasti oma jälkeläinen jolle jättää perintönsä (esim. se maatilkku). Ainoa tapa varmistaa tämä oli säädellä (uskonnollisin perustein) heimolaeilla naisten sekuaalisuutta ja seksuaalista käyttäytymistä. Joten tämän jälkeen nainen on "kuulunut" vain yhdelle miehelle kerrallaan (vanhaa käytäntöä jatkettiin kyllä paikoitellen jopa roomalaiselle aikakaudelle saakka).



No miehet sitten satoja ja satoja vuosia valitsivat mieluimmin vaimoikseen sellaisia naisia, jotka ovat uskollista tyyppiä mielummin kuin naisen, joka harrastaa villiä seksiä useiden miesten kanssa ja mahdollisesti samanaikaisesti. Voinemme todeta, että nainen jolla on alhainen libido on todennäköisemmin yksiavioinen. Ja ottakaapa huomioon, että ennenmuinoin ei naisella ollut vaimona mitään vastaan sanottavaa, jos miestä panetti. Se oli miehen aviollinen oikeus, josta vaimo ei saanut kieltäytyä ja jos kieltäytyi, miehellä oli oikeus "kurittaa" vaimoaan. Tälläinen sosiaalinen toimintatapa on satojen ja satojen vuosien kuluessa lisännyt luonnonvalinnan kautta niiden naisten osuutta, jotka ovat ihan tyytyväisiä parisuhteessa, vaikkei mitään seksiä olisikaan.



***



MUTTA eivät naiset voi paeta myöskään omaa vastuutaan! Minun ex-mieheni oli oikeasti sellainen koti-passattava ja vetelys, että se vei kyllä minulta loputkin halut. Että sinänsä nuo "siivoa ja tuo kukkia" -viittaukset ovat myös jokseenkin todenperäisiä.



Sen sijaan nykyisen mieheni kanssa puhumme todella avoimesti keskenämme. Epäilen, että harvinaisen avoimesti. Joten pitkien, pitkien keskustelujen jälkeen olemme alkaneet pikkuhiljaa tajuta kuinka radikaalisti erilaisia tarpeemme ja ajatuksemme ovat seksin suhteen. Ja sitä myöten ymmärrys toisen ajattelutapaan on lisääntynyt.



Minulla oli tuossa vuoden alussa töissä todella stressaava kausi ja huomasin selkeästi alkavani vältellä seksiä. Olin väsynyt ja halusin vain nukkua työpäivän jälkeen. Mutta keskustelun kautta tajusin, että mieheni on ERILAINEN kuin minä.



Hänelle tarve purkautua seksin kautta on vastaava perustarve kuin vaikkapa nukkuminen. Se vain on ja pakko tehdä. Minulle seksi on kuin hyvä jälkiruoka, joskus on sitä mukavaa syödä, mutta ei se mitenkään ravitsemuksellisesti välttämätöntä ole. Ja siinä on tämä RADIKAALI EROAVAISUUS meidän välillämme.



Kun lopulta ymmärsin mieheni tarpeen laadun ja koska oikeasti, aidosti rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta maailmassa, haluan tehdä kaikkeni, jotta hän olisi onnellinen elämässään. Siispä pidän kipinää yllä. Ajattelen seksiä, puhun seksistä, flirttaan miehelleni (koska keimailu kiihottaa minua), ostan ainoastaan mielestäni seksikkäitä alusvaatteita (jotta tuntisin oloni seksikkääksi), jne. Ja yhdessä panostamalla seksiin, kokeiluihin, vaihteluun, hellyyteet ja puhtaasti molemminpuoliseen antamiseen saamme ylläpidettyä kipinää. Ja meillä sentään on 5 alle kouluikäistä lasta perheessämme, joista pienin on vauva. Tein itse selkeän, tietoisen päätöksen, että haluan että miehelläni on onnellinen elämä eikä "vanne kiristä päätä".



Neuvoni sinulle AP on, että näytätä tämän koko viestiketjun vaimollesi ja PUHUT asiasta ja tunteistasi suoraan. Äläkä uhraa itseäsi. Jos vaimo viestiketjun näyttämisen ja keskustelunkaan senkään koe tarvetta muuttaa omaa toimintatapaansa on aika miettiä uutta suuntaa ja ottaa ero. Ja kyllä ne lapset sen vaistoavat onko vanhemmilla hyvä suhde vai ei.



Vanhempien tasapainoinen seksielämä on se jalusta, jonka päälle koko perheen talo rakennetaan. Ja siellä ei ole lasten hyvä asia, jos lattian alla onkin hometta.

haikailet ja kirjoittelet naisten perään!!Toivon että kukaan nainen ei menis enää tuon huijarin puheisiin mukaan,koska hänen juttunsa ei kanna tapaamisen asteelle,vaan ei uskalla pettää dominoivaa vaimoaan ja lisäksi pelkää omaavansa liian pienen kyrvän,ettei sillä kuitenkaan ketään tyydyttäsi lopulta;/ surkeaa,toivon vaan että tän kaltaiset kirjoittelijat häviävät ainakin tältä palstalta kiusaamasta muita ihmisiä!!!!

haikailet ja kirjoittelet naisten perään!!Toivon että kukaan nainen ei menis enää tuon huijarin puheisiin mukaan,koska hänen juttunsa ei kanna tapaamisen asteelle,vaan ei uskalla pettää dominoivaa vaimoaan ja lisäksi pelkää omaavansa liian pienen kyrvän,ettei sillä kuitenkaan ketään tyydyttäsi lopulta;/ surkeaa,toivon vaan että tän kaltaiset kirjoittelijat häviävät ainakin tältä palstalta kiusaamasta muita ihmisiä!!!!

Hehhehee... Vaikka asia vituttaa niin tämä kommentti naurattaa. :D Kuule, mikä vanne sinun päätäsi kiristää?

Ittellä oli vähän samoja ongelmia aikoinaan; panetti niin, että meinas järki lähtee, mutta muijalla ei "ottanut eteen" ei sitten milleen. No mitäs siinä sitten, hyppäsin vieraissa minkä ehdin. Ainut huoli oli etten pannut samaa muijaa kahta iltaa peräkkäin; siitähän ois muodostunut jo suhde.

No aika kului ja muija kasvoi aikuisten ikään ja senkin alkoi tehdä mieli sitä ihtiään. Tässä vaiheessa olin jo itte kokenut kaiken mahdollisen mitä sängyssä voi tehdä, joten puuhat oman muijan kanssa peiton alla ei niin kauheesti kiinnostanut ja muutenkin nesteet sai lentämään helpommin itte.

Arvakkaa onko muija nykyisin kärttynen kun seksi sen kanssa ei kiinnosta, vaikka muuten tykkään kyllä siitä. Se haukuu mua tuhkamunaks ja vaikka mikskä vaikka todellisuudessa vedän varvit yksekseni pari kolme kertaa viikossa ja välillä jonkun "vanhan tutun" kanssa.

Vaimo on vaan torjunut mut liian monta kerta, joten sen kanssa hommat sängyssä ei vaan toimi. Lapst ovat jo aikuisia, joten he eivät ole esteenä, en vaan osaa jättää häntä oman onnen nojaan...



Eli mitä tästä voi oppia: jos parisuhde ei kinnosta tai se tuntuu tolta mitä kirjoiti, ota siitä hatkat ajoissa, jolloin vältyt mun kohtalolta.

Ruoho aidan takana voi oikeesti olla vihreämpä ja mustikat olla mansikoita jne jne jne...